Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Alien Alien]

Kun nyt tuo makuupussiasia nostettiin esiin, niin huomauttaisin äidin jatkaneen jo tännekin laitettua kirjoitustaan näin: "vi har hittills klarat oss bra trots betydlight kallare än utlovat." joka käsittääkseni tarkoittaa, että ovat pärjänneet toistaiseksi hyvin, vaikka onkin ollut luvattua kylmempää. Heillä on ollut käytössään tuplapussit, jotka ovat ehdottomasti käytetyin ja suositelluin ratkaisu kylmiin öihin. Kahdella päälekkäisellä pussilla saavutetaan varsin hyvä lämmöneristävyys (netistä löytyy ihan taulukko, mistä voi katsoa laskennalliset comfort/limit -arvot kahdella pussilla) ja kaksi melko ohuttakin pussia yhdessä ovat varsin lämmin yhdistelmä. Esimerkkinä, että itse käytän comf +4 ja comf -11 pusseja ja niillä nukun mukavasti -30 asteessa. Itseasiassa tunnistankin osan käytössä olleista pusseista, toisessa yhdistelmässä on päällä juuri sama pussi, mikä itsellänikin ja alla pakkaskelien untuvapussi.

Mielenkiintoinen keskustelu ja itseäni on askarrattunut eräs asia niiden ominaisuuksiin liittyen.

Miten nopeasti kyseiset pussit saa kuivaksi?

Ensimmäiset yöt on oltu hirsikämpissä ja niissä on voinut olla kohtuu lämmintä, varsinkin jos kämppä jo valmiiksi ollut lämmin. Selkeästi kylmin yöpyminen on ollut Suaskurun kodalla, joka on ainoastaan kevythirsikota avotuli keskellä. Ulkona yöllä pakkasta ollut yli 30 astetta. Kodassa on siis perinteinen "naama palaa, selkä jäätyy" - kuvio. Valkean sammumisen jälkeen, kota jäähtyy nopeasti samoihin lukemiin kuin ulkoilma, lisäksi lattia hohkaa kylmää.

Väistämättä useamman kerran ollut tilanne, että alkuyöstä ollut lämmin ja kuuma makuupussissa mutta yöllä kylmä, joten kosteutta makuupusseihin kertynyt. Ahkioon pakattaessa nuissa oloissa kaikki nesteimäinen jäätyy päivän aikana, joka kerryttää lisää kosteutta pusseihinkin.

Ahkiot

Ahkiosta ja niiden vaikutuksesta on puhuttu, mutta seuraava kysymys ei ole vielä noussut esiin; osaako kukaan arvioida ahkioiden painoa nähdyllä tavaramäärällä?

Sisäpuolelta tulevaa kosteutta hallitaan vaatetuksella, pussien paksuudella, vetskarien säätämisellä jne. Käytännössä tuollainen pj-telttamainen majoitus kaminan viilenemisineen on vaelluksilla erittäin harvinainen ja tarjolla olevissa vaihtoehdoissa yön lämpötilat pysyvät paremmin tasaisena. Sisäpuolelta tuleva kosteus ei varsinkaan naisilla ja lapsilla ole yleensä ongelma ollenkaan, miehilläkään ei mitenkään isossa mittakaavassa kun reissun pituus ei veny kuukausiin. Mutta esim. 3kk pohjoisnavan alueella liikkuneet Borge Ousland ja Mike Horn päätyivät kokeilemaan ensimmäistä kertaa heidän retkillään jätesäkkiä makuupussin sisään, koska saatavilla ei ollut auringonvaloa eikä polttoainetta pussien kuivaamiseen. Jos jompaa kumpaa olisi, niin pussit tietenkin avataan aamulla kuivumaan.

Ulkoapäin tuleva kosteus sen sijaan on pahimmillaan vaaratilanteeseen ajava todellinen riskitekijä. Hyvästäkin tuuletuksesta huolimatta telttaan kerääntyy yöllä kosteutta ja aamulla herätessä makuupussin päällä on usein jäähilekerros. Tämän takia on tärkeää, että päälipussi on kuitua, joka ei ime kosteutta niin kuin untuva ja toisaalta lämmittää kosteanakin selvästi untuvaa paremmin. Aamurutiineihin kuuluu aina avata pussit ensin aamutoimien ajaksi kuivumaan keittimen lämpöön telttaan ja myöhemmin sään salliessa vielä ulos tuulettumaan. Viime vuosina ns. bedding bagien käyttö on yleistynyt, eli koko sänkysysteemi (patja ilman valmiiksi sisällä, makuupussit) pakataan ahkion päälle täydessä valmiudessa isoon "pussiin". Helpottaa pakkaushommia, pitää pussit pöyhkeinä ja on tietty tarvittaessa lämmittelypaikkakin nopeasti saatavilla.

N. viikon kaverin kanssa jaetulle reissulle pakattu Fjellpulkenin ahkio painaa ehkä n. 35-45kg.

Kiitos vastauksesta!

Muutama tarkennus: miten kyseiset makuupussit toimivat pj-majoituksessa?

Hirsikämppien lämmönpitävyys kovissa pakkasissa toimii hieman erilailla kuin vaikka -10 -20 asteessa. Kämpän ollessa pitkään käyttämättä hirsi on umpijäässä ja sen lämpeäminen vaatii useamman tunnin ahkeraa lämmittämistä kaminalla. Mutterikodan avotulijsijalla hirsien lämmittäminen vaatii vielä enemmän työtä ja aikaa suuren lämmönhukan vuoksi. Hirsien lämpiäminen ja sulaminen nostaa kosteusprosenttia kämpässä merkittävästi, aina siihen asti kunnes hirsi on sulannut ja lämmennyt reilusti yli puolenvälin paksuudestaan. Sulattuaan ja lämmettyään hirsi kyllä sitten pitää lämpöä hyvin yllä ja olot ovat suhteellisen tasaiset ja kosteus tasaantuu. Yleensä hirsikämpät ovat kunnolla sulat ja kuivat vasta seuraavana päivänä. Nyt mikäli ovat olleet ensimmäisiä kämpän lämmittäjiä useampana päivänä, on tuo kosteus ollut useamman päivän seuralainen. Ainakin Pyhäkero ja Suaskuron kota ovat olleet esilämmittämättömiä, todennäkoisesti myös Sioskuru, Nammal on ollut lämmin ja todenneäikösesti myös Pahakuru. (kertoivat aiemmin kohtaamastaan pariskunnasta pahankurun jälkeen. toki jos pariskunta yöpynyt hannukurussa, niini pahakurukin ollut kylmä.)

telttamajoituksen etu on parempi kylmän eristävyys pohjasta käsin. Laverilla yöpyessä kylmä ja kostea ilma jää laverin alle ja kylmenee nopeimmiten valkean sammuessa.

Kuvissa heillä näyttivät olleet ilmeisesti ilmatäytteiset patjat, lieneekö sellaiset, joista puhuit?

Ahkioista.

Onko ahkioihin liittyen vastaavia suosituksia kuin rinkkoihin, kuinka paljon saisivat painaa suhteessa vaeltajan kokoon? Vaikka lapsella kevyempi ahkio, niin aika vaikea hallittava nuissa oloissa ja raskas vedettävä rinteessä ja umpisessa.

[Inanna]

No jos tarkkoja ollaan niin niin ei puhuttu sukset jalassa vaan molemmat olivat liikkeellä suksilla.

Näin ymmärsin poliisin tiedotustilaisuudesta, kun toimittaja kysyi olivatko lumikengillå vai suksilla liikkeellä. Vastaus oli suksilla. Mutta missään kohtaa ei kerrottu, että olisivat löytyneet sukset jalassa.

Eli siis olivat liikkeellä suksilla, ja menettivät ne.

[Alien Alien]

Lisäksi plussana tunturin maisemat.

Tämä on yksi näkökulma. Ei voi korostaa tarpeeksi kuinka tärkeitä ihmisille, jotka brändäävät itseään, perhettään, uraansa tai elämäntapaansa somessa ovat idylliset kuvat ja matka saatetaan suunnitella niitä ajatellen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa tunturireitin valitsemista, koska mielessä ovat olleet matkan varrelta saatavat upeat kuvat ja niiden herättämä ihailu sosiaalisessa mediassa.

En sano nyt, että tässä tapauksessa halu ottaa kuvia on ollut isoin tai edes iso tekijä, tässä meni niin moni asia pieleen, mutta noin muutoin yksi yleinen vaellusonnettomuuden syistä on sosiaalisen median kuvien ottaminen.

Juurikin näin. Tätä taustaa en nyt sitten ymmärräkkään näkemystä, että kuvia ei saisi katsoa/analysoida "ulkopuolisten" toimesta. Kuvat on otettu julkisella paikalla ja kuvien omistaja on kuvissa esiintyneiden luvalla ITSE julkaissut julkiseen tietoverkkoon julkiselle tilille. Toiveena ollut niiden suuri näkyvyys kenelle tahansa. Kuvien eteen on oltu valmiita ottamaan riskejä ja niiden eteen on uhrattu paljon aikaa, vaivaa ja resursseja. Ilman kuolemaa kuvia tulisi katsoa, ihailla, kommentoida ja "tykätä", mieluusti jakaa mahdollisimman laajalti. Kuoleman jälkeen nistä tuleekin yllätäen tabu. Kuvat itsessään eivät muutu miksikään lopputulemasta riippummatta. Niistä on nähtävissä samat riskit, laiminlyönnit, lapsen väsymys ja ilottomuus.

Somen siloiteltu maailmaa on vaarallinen, varsinkin lapsille ja nuorille mainittakoon esimerkkinä tiktok- haasteet. Vaarallisuutta ei vähennä yhtään, mikäli kuolemasta ei saa puhua tai valintoja ei voi kritisoida lainkaan. Päinvastoin se kiihdyttää ja toimii haitallisena esimerkkinä seuraaville.

[aivoriihi]

^
Erittain hyvin kiteytetty!

Kiitos, Alien Alien.

[Kookapu]

Lisäksi plussana tunturin maisemat.

Tämä on yksi näkökulma. Ei voi korostaa tarpeeksi kuinka tärkeitä ihmisille, jotka brändäävät itseään, perhettään, uraansa tai elämäntapaansa somessa ovat idylliset kuvat ja matka saatetaan suunnitella niitä ajatellen. Tässä tapauksessa se tarkoittaa tunturireitin valitsemista, koska mielessä ovat olleet matkan varrelta saatavat upeat kuvat ja niiden herättämä ihailu sosiaalisessa mediassa.

En sano nyt, että tässä tapauksessa halu ottaa kuvia on ollut isoin tai edes iso tekijä, tässä meni niin moni asia pieleen, mutta noin muutoin yksi yleinen vaellusonnettomuuden syistä on sosiaalisen median kuvien ottaminen.

Juurikin näin. Tätä taustaa en nyt sitten ymmärräkkään näkemystä, että kuvia ei saisi katsoa/analysoida "ulkopuolisten" toimesta. Kuvat on otettu julkisella paikalla ja kuvien omistaja on kuvissa esiintyneiden luvalla ITSE julkaissut julkiseen tietoverkkoon julkiselle tilille. Toiveena ollut niiden suuri näkyvyys kenelle tahansa. Kuvien eteen on oltu valmiita ottamaan riskejä ja niiden eteen on uhrattu paljon aikaa, vaivaa ja resursseja. Ilman kuolemaa kuvia tulisi katsoa, ihailla, kommentoida ja "tykätä", mieluusti jakaa mahdollisimman laajalti. Kuoleman jälkeen nistä tuleekin yllätäen tabu. Kuvat itsessään eivät muutu miksikään lopputulemasta riippummatta. Niistä on nähtävissä samat riskit, laiminlyönnit, lapsen väsymys ja ilottomuus.

Somen siloiteltu maailmaa on vaarallinen, varsinkin lapsille ja nuorille mainittakoon esimerkkinä tiktok- haasteet. Vaarallisuutta ei vähennä yhtään, mikäli kuolemasta ei saa puhua tai valintoja ei voi kritisoida lainkaan. Päinvastoin se kiihdyttää ja toimii haitallisena esimerkkinä seuraaville.

Se on vähän eri asia jakaa niitä kuvia esim. instagramissa, jolloin kuvan ottaja näkee että Alien Alien on sen jakanut. Toki Alien Alienilla on silloin jakaessaan mahdollisuus myös kommentoida riskejä, laiminlyöntejä, valintoja, turvotuksia jne., jos on pokkaa. Mutta kun kuvan ottaja (tai tässä tapauksessa hänen perikuntansa) näkee jakamisen ja kommentit, heillä on mahdollisuus antaa vastakommentteja tai korjata asioita, jos Alien Alien on jotain ymmärtänyt väärin.

Tässä keskustelussa moni huutelee kritiikkinsä nimimerkin takaa. En tiedä uskallettaisiinko samoja asioita sanoa asianosaisille (tai tässä tapauksessa heidän perikunnalleen) päin naamaa ja omalla nimellä?

[Miekinkö]

Mietin tuota, miten tämä tapaus on uutisoitu medioissa.
Käytännössä niin, että kokeneet hiihtovaeltajat menehtyivät äkillisten sääolosuhteiden ja yllätyksellisen lumivyöryn seuraksena.
Uutisoinnissa ei tosiaan ole paljoa painoarvoa annettu sille, mikä se heidän todellinen kokemus hiihtovaelluksista olikaan, miten vaellukseen oli valmistauduttu, oliko se ylipäätään sopiva 12-vuotiaalle vain yhden aikuisen seurassa.
Mutta toisaalta. Jos uutisoitaisiin, että kokematon eräopas aiheutti oman ja lapsensa menehtymisen huonolla valmistautumisella ja turhalla riskinotolla. Niin sen uutisen sitten ne liikaa omasta osaamisestaan ja kokemuksestaan kuvittelevat vanhempi&lapsi-retkisuunnitelmia tekevät ajattelisivat, että no minä olen niiiiin paljon kokeneempi kuin tuo että minulle ei ainakaan käy mitään.
Että mikä olisi se järkevin tapa uutisoida niin, että ne tähän surulliseen lopputulokseen johtaneet tärkeimmät juurisyyt (kokemattomuus & vain yksi aikuinen lapsen kanssa)tuisivat selväksi ilman, että osa sankareista tulkitsisi uutisen vihreänä valona omalle kaamosvaellukselleen?

[SmileToad]

Julkisia kuvia saa katsoa ja analysoida, mutta on ihan totta että niiden tallentaminen ja jakaminen (tai kuvakaappauksen jakaminen) "uuden yleisön saataville" toisessa kanavassa on tekijänoikeusrikkomus.

Ig:n sisällä toisen henkilön tekemien julkaisujen jakaminen ei ole rikkomus, koska se sisältyy palvelun käyttöehtoihin.

Samoin saattaa olla tekijänoikeusrikkomus, kun tänne kopioidaan suoraan valokuvia ja piirroksia esim. Hesarin ja Maikkarin sivuilta. Linkittäminen ja referointi on sallittua.

Eikös Hesari saanut juuri sakot, kun julkaisi kuvakaappauksen Kimi Räikkösen ig-tarinasta. Sen sijaan medioiden nykyään käyttämä tapa upottaa ig-kuvat jotenkin linkkinä omille sivuilleen on sallittua, vaikka ne kuvat näkyvät siinä lähes samalla tavalla kuin kuvakaappauksessa.

Edit: E&S yksityisyydensuojaa ei kuitenkaan voi loukata, koska kuolleilla ei sellaista ole. Heidän tekijänoikeutensa pysyvät voimassa ja ovat siirtyneet perikunnalle.

[Xyloskalo]

Pohdiskelua ja spekulointia omien kokemuksien perusteella. En ole tunturivaeltaja mutta olen retkeillyt ja vaeltanut monin tavoin, enimmäkseen yksin.

Olen huomannut että jos on huono näkyvyys niin ainakin minulla on taipumus kulkea korkeuskäyrien suuntaisesti. Itselle näin kävi kun olin niin lähellä ihmisten ilmoja etten keskittynyt ollenkaan suunnistamiseen, rämmin lumessa ja pimeässä yhden mäen ympäri kirjaimellisesti takaisin omille jäljilleni. Luulin kulkevani suoraan. Ei siinä käynyt kuinkaan mutta hyvä opetus se oli vastaisen varalle. Olisiko kaksikko ajautunut kuruun silloin kun olisi pitänyt alkaa nousta ylämäkeen, jos näkyvyys silloin jo oli todella huono ja suuntavaisto kadonnut? Jos sormet olivat jo niin kohmeessa että kompassia tai kännykkää tai gps-laitetta oli suuri kynnys ottaa esille ja etsiä suuntaa ja sijaintia? Ehkä luultiin että ollaan jo matkalla alamäkeen hotellille päin.

Toinen asia jota mietin on kommunikointi ihmisten välillä. Puhuessa harvoin käytetään kokonaisia lauseita ja täydellisiä sijapäätteitä. Tässä tapauksessa saattoi vielä olla kielimuuriakin. Jos äiti sanoi että olemme kesäreitillä matkalla hotellille, niin hän saattoi tarkoittaa yleisellä tasolla, siis että hotelli on päämääränä. Ei välttämättä että juuri tällä hetkellä tiedämme kulkevamme kohti hotellia.

Sukset ja sauvat vielä... Voisin itse kuvitella sanovani jollekulle että tuulee niin kovaa että sukset ja sauvat lähtevät tuulen mukana, vaikka ne eivät vielä olisi lähteneet mihinkään. Vain kuvatakseni tilannetta. Mutta jos noin sanotaan häkeen tuulen ulvoessa ja ehkä hieman puutteellisella suomenkielellä, niin miten se kirjataan raporttiin? Emmehän ole kuulleet mitä puhelussa todella sanottiin. Epäselvyys jatkui vielä tiedotustilaisuudessa jossa kysymykseen olivatko löydetyillä sukset jalassa(muistaakseni), että "suksilla oltiin liikkeellä". Sekin on hieman tulkinnanvarainen ilmaus, mutta ehkä vain minun mielestäni. Ehkä vastaaja ei halunnut olla liian konkreettinen, ymmärrettävästi.
Uskon kyllä enemmän tiedotustilaisuuden ilmausta, sillä sitä on ollut aikaa harkita eikä liiottelulle ole tarvetta, saati hengenvaaraa uhkana puhehetkellä.

Voi olla myös että äiti poikansa takia yritti kuulostaa puhelun aikana siltä ettei tässä hengenhädässä olla - ja ehkä ajattelikin niin jos luuli että olivat matkalla oikeaan suuntaan. "Jatkamme matkaa" - mihin he ajattelivat olevansa jatkamassa? Häkepäivystäjä saattoi saada tilanteesta aivan erilaisen kuvan kuin mitä todellisuus oli.

Yksi surullinen ajatus vielä - matkan kuvista sain sen käsityksen, että poika oli sitkeä puurtaja, joka usein kulki edellä umpihangessa. Olisiko hän, ehkä hieman uhmakkaasti, tai jurona ennemminkin, jatkanut kasvatuksensa mukaisesti sisukkaasti matkaa eikä jäänyt odottelemaan puhelun loppumista. Siksi löytyi niin eri paikasta? Tunnistan itsessäni sellaisen piirteen, vaikken tunturivaellukselle tohtisi lähteäkään ja olen saanut kasvaa kuin pellossa "Ei tässä mitään taukoa pidetä, hammasta purren vaan eteenpäin ja levätään sitten perillä". Sillä asenteella meloin kerran Saimaalla koko päivän ja yön kun etsin täydellistä leirisaarta oikeine ilmansuuntineen ja hiekkarantoineen. Seuraavana aamupäivänä selkäkrampit lopulta pakottivat hinaamaan kajakin kalakukonmuotoiselle luodolle, ja nukkumaan paljaalla kalliolla miljoonan innostuneen muurahaisen juku-jukumaana.

Kuten täällä on sanottu, periksiantaminen voi joskus olla viisaampaa kuin sisukkuus. Ja tarkoitan tällä nyt koko tätä puheenaolevaa vaellusta, en poikaparan tekemisiä. Hän teki parhaansa ja enemmänkin.

[kuusenalla]

Tänks Vadelma-aho! (lainaukset edelleen pitkät, syy sama kuin vadelmalla)

Kertomasi perusteella äidillä käytössään ollut Garmin olisi siis ollut kätevin yhteydenpitolaite tukijoukkoihin, suunnistamiseen ja avunpyyntöön niin pienessä kuin suuressa ongelmatilanteessa.
Miten osaatko kertoa akunkestosta vallinneissa oloissa?

Akku kestää hyvin, itse olen viikon reissuilla ladannut kerran ja majoittunut pääsääntöisesti pelkästään ulkona, eli laite ei ole päässyt esim. öiksi sisään. Akun kesto on ihan totaalisen erilainen kuin älypuhelimessa, kovassakin pakkasessa hupenee ennakoidusti ja maltilla, ei niin, että äkkiä sippaisi.

En halunnut rikkoa Garmin-ketjua, kun kaikki tieto samassa paketissa, joten pahoittelut pitkästä lainausrimpsusta. Ylläpito voinee sitten katkaista, mikäli näkee sen aiheelliseksi.

Mietin tuota shoestring-budjettia. Matka sijoittu joulukuun/tammikuun vaihteeseen, olisko siinä voinut tulla katkos käyttöön? Miten käytännössä toimii, maksetaanko etukäteen kuukaudet vai toteutuneen mukaan irtisanomis/tauolle asettamispäivään lukien?

Matkaan oli varattu 5 päivää, ja mikäli olen ymmärtänyt oikein kallein paketti olisi tullut maksamaan reissulle 150e. Onko otettu peruspaketti kummallekin kuulle vai vain alkumatkalle? Jos ajateltu, että reitin kaksi viimeistä päivään ollaan jo likellä määränpäätä ja ns. reitillä, jolloin muut apuvälineet riittävät suunnistamiseen ja yhteydenpitoon?

Toimiiko reittipalvelut peruspaketissa vai onko kysymys vain yhteydenpidosta ja SOS-palvelusta? Viestien kalleus voineekin selittää miksi ei ole pidetty yhteydenpitovälineenä kotiin vaan hyödynnetty puhenliverkkoa ja nettiä ( ainakin Nammalassa, todennäköisesti jo aiemminkin.)

Kuvien ottaminen ja lataaminen kahdessa otteessa on kyllä kuluttanut puhelimien akkuja, joten useampi powerbank täytynyt olla matkassa tai sitten loppuvaiheessa ollaan oltu hyvin vähissä virroissa, ottaen huomioon akkujen jatkuvan kylmäaltistuksen laitteissa, jotka ei ole sitä suunniteltu kestävän.

Garminin Recreation-paketissa (39.99 e/kk) saa yhteydenpidon (40 viestiä, ylimääräisistä lisämaksu), rajoittamattoman määrän etukäteen määriteltyjä viestejä (esim. "kaikki OK" tai "leiriydyn tähän"), SOS-viestinnän ja 10 min välein päivittyvän trackingin alkaen aktivoinnista. Aktivointi ei ole sidottu kalenterikuukausiin. Eli useammankin viikon reissulla selviää tällä yhdellä aktivointimaksulla, jos laite on käytössä ja vuosimaksu on maksettu. Tästäkin vaelluksesta olisi yhdellä laitteella selvitty yhdellä 40 eur maksulla.

Minun mielestäni oikein hyvä paketti ottaen huomioon, että ei tarvitse murehtia puhelinverkon kuuluvuutta eikä puhelimen akunkestoa. Kartta ei vain ole kovin tarkka eikä esimerkiksi Pyhäkurusta kerro ollenkaan sitä, kuinka äkkiä kuru todellisuudessa jyrkkenee.

Täällä on pohdittu myös puhelimien akunkestävyyttä. Oman kokemukseni mukaan paras tapa säästää puhelimen akkua on käyttää sitä lentotilassa. Siinä tosin käy niin, että lentotilasta poistuminen myös syö akkua, joten sitä pitäisi välttää. Olen yleensä käyttänyt puhelinta päällä vain suht korkeilla paikoilla, joissa kenttä on hyvä, ja samalla ladannut seuraavan päivän säätietoja. Kuvien ottaminen syö akkua lisää aika paljon. Ei ole hyvä tapa olla pelkän puhelimen varassa, jos haluaa harrastaa kuvausta. Minulla on käytännössä aina järjestelmäkamera mukana nelipistelaukussa, jota voi käyttää myös rinkka selässä tai miksei ahkionkin kanssa.

[Ei mitään hajua]

Julkisia kuvia saa katsoa ja analysoida, mutta on ihan totta että niiden tallentaminen ja jakaminen (tai kuvakaappauksen jakaminen) "uuden yleisön saataville" toisessa kanavassa on tekijänoikeusrikkomus.

Ig:n sisällä toisen henkilön tekemien julkaisujen jakaminen ei ole rikkomus, koska se sisältyy palvelun käyttöehtoihin.

Samoin saattaa olla tekijänoikeusrikkomus, kun tänne kopioidaan suoraan valokuvia ja piirroksia esim. Hesarin ja Maikkarin sivuilta. Linkittäminen ja referointi on sallittua.

Eikös Hesari saanut juuri sakot, kun julkaisi kuvakaappauksen Kimi Räikkösen ig-tarinasta. Sen sijaan medioiden nykyään käyttämä tapa upottaa ig-kuvat jotenkin linkkinä omille sivuilleen on sallittua, vaikka ne kuvat näkyvät siinä lähes samalla tavalla kuin kuvakaappauksessa.

Edit: E&S yksityisyydensuojaa ei kuitenkaan voi loukata, koska kuolleilla ei sellaista ole. Heidän tekijänoikeutensa pysyvät voimassa ja ovat siirtyneet perikunnalle.

Yhtä lailla tekijänoikeus koskee esim. uutisten tekstiä. Kaikki, jotka ovat kopioineet tänne esim. Hesarin, Maikkarin, Ylen, Iltalehden, Ilta-Sanomien tai muun median juttuja, ovat yhtä lailla syyllistyneet tekijänoikeusrikkomukseen. Ja siinä ei auta vaikka laittaisi linkin, mistä juttu on kopioitu.

Oikea tapa olisi julkaista pelkkä linkki... mutta kuten tiedämme, vanhoihin juttuihin ei enää pääse käsiksi.

Nostan yhtä lailla käden pystyyn kuin aika moni muukin.... mutta tuskin silti lopetan niiden juttujen ja/tai kuvien tänne kopsaamista.

[Vierailijatar]

Hbl (11.1.2024) Efter lavinolyckan: Polisen ser två alternativ till varför de omkomna avvek från rutten

https://www.hbl.fi/artikel/ced47988-31a ... 34596f9eb1

(vapaa käännökseni suomeksi)

Lumivyöryn onnettomuuden jälkeen: Poliisi näkee kaksi vaihtoehtoa sille, miksi uhrit poikkesivat reitiltä

Poliisi selvittää asian kulkua, jossa äiti ja lapsi kuolivat lumivyöryonnettomuudessa Lapissa. Samalla on todennäköistä, että se ei koskaan tule täysin selvitettyä.

Viikko sitten Pohjanmaalla Molpesta kotoisin oleva äiti ja lapsi kuolivat lumivyöryonnettomuudessa Pallastunturilla. Esitutkinnan johtajan, rikoskomisario Kirsi Huhtamäen mukaan Lapin poliisi tutkii tapahtumien kulkua.

– Selvitämme, minkä reitin he ovat kulkeneet, selvitämme koordinaatit, kuuntelemme hätäpuhelun tallenteen ja yritämme tällä tavalla selvittää, miksi he poikkesivat reitiltä ja päätyivät alueelle, hän kertoo.

Alueella tapahtui lumivyöry.

He olivat hiihtovaelluksella, joka kulki Hetasta Pallakseen. Matkalla he yöpyivät erilaisissa autiotuvissa. Vain 4–5 kilometriä matkakohteena olleesta Pallas-hotellista nainen soitti hätäkeskukseen. Hän pyysi apua saadakseen kuljetuksen pois tunturilta. Sää oli tuolloin erittäin huono, kova kylmyys ja tuuli.

Pelastuslaitos lähti, mutta ei löytänyt äitiä ja lasta paikasta, jossa he sanoivat olevansa. Poliisi kutsuttiin paikalle ja aloitettiin laaja etsintä. Samaan aikaan havaittiin lumivyöry. Äiti löytyi sen alta myöhään illalla ja poika kaksi päivää myöhemmin. Huhtamäen mukaan poliisi on myös tilannut tietoja voidakseen verrata kohtalokkaana tiistaina alkanutta säätä siihen, mihin he päätyivät iltapäivällä. Myös varusteet ja vastaavat kiinnostavat, samoin kuin kuinka laaja lumivyöry tarkalleen oli.

Kadonnut tai etsimässä suojaa?

Kirsi Huhtamäki näkee kaksi selitystä mahdolliseksi. Joko äiti ja lapsi ovat vahingossa eksyneet reitiltä ja tulleet alueelle lumivyöryn mukana. He ovat saattaneet myös tarkoituksella poiketa siitä löytääkseen tiensä alas vuorelta tarkoituksenaan saada parempi suoja siellä olevilta elementeiltä.

Naisen hälyttäessä he olivat menettäneet sekä sukset että sauvat lumipyryn vuoksi. Selvästi hiihdeltiin niin sanottua kesäreittiä, joka nousee talvireittiä korkeammalle, ja paikoin Lehmäkeron yli.

Nainen oli koulutettu eräopas.

Poliisi tutkii tapausta kuolinsyytutkinta- ja onnettomuustutkintana. Mitään rikosta ei epäillä.

Kirsi Huhtamäen mukaan selvitykset voivat kestää kuukausia. Sitten poliisi julkaisee havaintonsa, mutta kuinka laajan, ei ole selvää. Kuolinsyytutkimukset ovat erittäin luottamuksellisia.

Hän korostaa, että paljon jää todennäköisesti mysteeriksi.
– Täydellistä selvyyttä tapahtuneesta tuskin saamme.

[Haxxter]

Tässä keskustelussa moni huutelee kritiikkinsä nimimerkin takaa. En tiedä uskallettaisiinko samoja asioita sanoa asianosaisille (tai tässä tapauksessa heidän perikunnalleen) päin naamaa ja omalla nimellä?

Kyllä minä voisin ihan omalla nimelläni kritisoida, sekä äitiä, että isää pojan kohtelusta pienestä pitäen. Ei lapsia kasvateta niin, että annetaan pyöräillä 4 vuotiaana 130 km. ja vedetään puomilla väkisin loput. Sen ymmärtää ihan jokainen. Erikoinen perhe, vaikka miten pidetään hienona että lapset pistetään harrastamaan, eikä anneta olla sipsejä syömässä sohvalla.

Lisäksi kritisoisin myös isää, että miten voitiin laskea 12 vuotias ennatyspakkasiin lapin selkosille vain äidin kanssa. Oliko niin, että äiti määräsi ja isi totteli. Kyllä minä miehenä olisin lyönyt nyrkin pöytään, poika ei lähde mihinkään. Rouva menee ihan itsekseen, jos niin paljon kiinnostaa lähteä sinne ennätyspakkasiin palelemaan. Lapsen turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille. Lapsen edun ja turvallisuuden tulee mennä kaiken muun edelle.

[SmileToad]

Yhtä lailla tekijänoikeus koskee esim. uutisten tekstiä. Kaikki, jotka ovat kopioineet tänne esim. Hesarin, Maikkarin, Ylen, Iltalehden, Ilta-Sanomien tai muun median juttuja, ovat yhtä lailla syyllistyneet tekijänoikeusrikkomukseen. Ja siinä ei auta vaikka laittaisi linkin, mistä juttu on kopioitu.

Oikea tapa olisi julkaista pelkkä linkki... mutta kuten tiedämme, vanhoihin juttuihin ei enää pääse käsiksi.

Nostan yhtä lailla käden pystyyn kuin aika moni muukin.... mutta tuskin silti lopetan niiden juttujen ja/tai kuvien tänne kopsaamista.

Koskee totta kai myös uutisten tekstiä. Saa siteerata, saa referoida, saa myös kopioida suoraan pieniä pätkiä tekstistä, mutta kokonaisia artikkeleita tai suurinta osaa niistä ei saa kopioida.

En tuomitse, en käräytä, mutta kun kysyttiin.

[kuusenalla]

Reittivalintaan on voinut vaikuttaa hyvin inhimilliset tekijät. Esiteini-ikäisellä lapsella on voinut aamu-unen tarve olla korostunutta (murrosikään kuuluva luonnollinen vaihe). Äiti on ehkä ajatellut, että poika jaksaa paremmin reissun, kun saa nukkua hieman pidempään aamulla. Tiedossa oli kuitenkn vielä pitkä päivä matkoineen.

Kaamosaikaan vaeltaessa ja luonnossa liikkuessa päivänvalon aika on todella lyhyt ja sen kirkkaus vaihtelee paljon pilvisyydestä riippuen. Ihminen lajina on kehittynyt toimimaan pääsääntöisesti näön varassa. Pitkälle kehittynyt näköaisti on aisteista dominoivin ja muut aistit ovat luopuneet omasta kehityksestään sen hyväksi. Siksi ihminen on päivälaji, vaikkakin härämännäkö on kohtuullisen hyvin kehittynyt.

Talvella sanonta aamusta päivä pisin, pitää todellakin paikkansa. Päivän valkeneminen tapahtuu asteittain, kuten illankin. Tärkeimmät syyt varhaisen aamun hyödyntämiseen ovat fysiologiset ja psykologiset.

[...]

Talvella puoleltapäivin tulisi tehdä aina päätökset etenemisen jatkoon liikkuen. Turvallista ja näönvaraista liikkumisaikaa on tuolloin pari tuntia jäljellä, ennen hämärän pahenemista ja nopeasti pimeäksi muuttumista.

Jos kello 12 tilanne on huono sään suhteen, aikaikkunaa turvalliseen liikkumiseen on alle pari tuntia. Siinä ajassa tulisi ehtiä sellaiseen paikkaan, jossa voi ottaa pimeän turvallisesti vastaan huono sään lisäksi.

Hämärän laskeutuessa pitäisi olla jo määränpäässä. Kämpällä majoittuessa mieluusti jo reilusti ennen sitä, jotta puiden, veden/lumen ja varustehuollon voi suorittaa jonkilaisessa päivänvalossa.

Näin olen kuullut jonkun muunkin aamuvirkun sanovan. En ole ihan näin ehdoton. Valoa riittää kaamosaikaan tuolla n. 9.30-15, ja jos taivas on selkeä, jonkinlaista hämärää vielä ehkä puoli tuntia lisää. Nykyihminen on ehkä liikaakin tottunut valoon. Ihmissilmä näkee kyllä maisemaa hyvin vaikka kuunvalossa, kun hämärään tottuu.

Olen vaeltanut kaamosaikaan myös ihan pimeässä ja todella paljon hämärän laskeutuessa. Se vaikeuttaa asioita, mutta ei eteneminen ole mahdotonta, jos riskit ymmärtää. Erityisesti metsän suojissa tai tunturin puurajassa voi ihan hyvin edetä tuohonkin aikaan oikealla navigointikykyisellä porukalla. Kuun valossa voi nähdä ihan hyvin ja jos tuvalle on enää parin kilometrin matka, pimeässä pääsee kyllä liikkumaan. Kannattaa opetella kuun, planeettojen ja tähtien avulla suunnistaminen ja suunnan ottaminen, se helpottaa navigointia kummasti.

Toisaalta taas päivälläkin voi tulla todella vaarallista säätä. Pilvien alarajan korkeus vaikuttaa paljon. Sumussa kaamosaikaan päivällä on vaarallista edetä jo huonon näkyvyyden takia, ja vielä vaarallisempaa, jos tuulee ja alkaa kertyä huurretta laseihin.

Jos vain osaa suunnistaa, yöhiihto tunturimaastossa kuutamon valossa pakkasyönä voi olla paljon turvallisempaa kuin päivähiihto sumussa puurajassa tai jopa metsän puolella.

[Tämä ketju alkaa palauttaa minulle mieliin vähän niitä syitä, miksi aikanaan itse emmin kovasti koko vaellus- ja retkeilyharrastuksen aloittamista. Toisaalta ovat nämä varustepoliisit, joiden mielestä kuitenkin on aina vääränlaiset varusteet tai jotain tärkeää puuttuu, mitä ilman ei missään tapauksessa pidä lähteä yhtään mihinkään. Toisaalta taas sitten aamupoliisit, joiden mielestä koko vaellus menee pilalle, jos ei joka aamu pääse liikkeelle ennen sianpieremää.

Siellä tunturissa, suolla ja lumisessa metsässä nämä onneksi unohtuvat ja saan mennä ihan omaan tahtiini. Sorry off-topic.]

Mutta ketjun aiheeseen liittyen: en usko, että varusteet tai vuorokaudenaika oli tässä tapauksessa yhtä ratkaiseva kuin reittivalinta ja navigointi.

[SmileToad]

Tässä keskustelussa moni huutelee kritiikkinsä nimimerkin takaa. En tiedä uskallettaisiinko samoja asioita sanoa asianosaisille (tai tässä tapauksessa heidän perikunnalleen) päin naamaa ja omalla nimellä?

Kyllä minä voisin ihan omalla nimelläni kritisoida, sekä äitiä, että isää pojan kohtelusta pienestä pitäen. Ei lapsia kasvateta niin, että annetaan pyöräillä 4 vuotiaana 130 km. ja vedetään puomilla väkisin loput. Sen ymmärtää ihan jokainen. Erikoinen perhe, vaikka miten pidetään hienona että lapset pistetään harrastamaan, eikä anneta olla sipsejä syömässä sohvalla.

Lisäksi kritisoisin myös isää, että miten voitiin laskea 12 vuotias ennatyspakkasiin lapin selkosille vain äidin kanssa. Oliko niin, että äiti määräsi ja isi totteli. Kyllä minä miehenä olisin lyönyt nyrkin pöytään, poika ei lähde mihinkään. Rouva menee ihan itsekseen, jos niin paljon kiinnostaa lähteä sinne ennätyspakkasiin palelemaan. Lapsen turvallisuudesta huolehtiminen kuuluu molemmille vanhemmille.

Samaa mieltä tästä, kyllä lapsen toisenkin huoltajan olisi pitänyt olla hereillä jo ennen reissua ja sen aikana, jos kerran yksi huoltaja on kykenemätön järkevään ajatteluun. Samoin se 130km maantienlaitaa 4-vuotiaana oli hengenvaarallista. Nämä asiat voisin ihan omalla nimelläni todeta, nyt tietysti jälkikäteen, mutta myös etukäteen, jos vaikka ig:ssä törmäisin tällaisiin suunnitelmiin.

Lapulle oli kirjoitettu viikkoa etukäteen ne täysin utopistiset sääennusteet, mutta niiden lisäksi he seurasivat ennusteita paikan päällä ja tiesivät kyllä miten pakkanen lauhtuu ja tuuli nousee tiistaille. Puhelinyhteys kotiväkeen oli varmasti olemassa, ja sieltä olisi myös voitu vaatia luopumaan kesäreitistä kun tuuliennuste oli tiedossa viimeistään maanantaina.