Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[URSA]

No lapsi ei pääse täyttämään 13 vuotta.

Siitä ei ole ollut edes tarvetta keskustella onko järkeä lähteä niin kokemattomana kaamosvaellukselle yksin ja lapsi seurana. Lapsi ei pysty tiedostamaan niitä riskejä.

En tiedä onko pelkkää sattumaa mutta Yle on julkaissut viime aikoina montakin juttua eräoppaista. Tässä yksi:
https://yle.fi/aihe/a/20-10006071

Jutussa mainitaan niin yksinkertaiset asiat kuin avaruuslakana ja vaellusruuan energiapitoisuus. En millään osaa pitää kasvissosekeittoa energiapitoisena.

Olisiko muuten molemmat pelastuneet jos heillä olisi ollut mukana avaruuslakanat ja he olisivat käärineet ne ympärilleen ja odottaneet pelastajia samassa paikassa?

[Zorro7]

Ööh eikö tällä palstalla ole nimenomaan tarkoitus keskustella anonyymisti. Palstalla käsiteltävät monet muut aiheet sellaisia ettei välttämättä kovin turvallista alkaa omaa nimeä ja kuvaa tänne tunkemaan.
Ainakin itse pystyisin oman näkemykseni kertomaan muuallakin kun täällä anonyymisti.
Totta ettei tämä kyseinen otsikko ihan rikosaiheisiin lukeudu mutta taitaa täällä muutkin aiheet olla sallittuja?

Täällä vielä ylläpidon koontia yksityisyydensuojasta:

https://www.murha.info/rikosfoorumi/vie ... hp?t=15773

[Vadelma-Aho]

No lapsi ei pääse täyttämään 13 vuotta.

Siitä ei ole ollut edes tarvetta keskustella onko järkeä lähteä niin kokemattomana kaamosvaellukselle yksin ja lapsi seurana. Lapsi ei pysty tiedostamaan niitä riskejä.

En tiedä onko pelkkää sattumaa mutta Yle on julkaissut viime aikoina montakin juttua eräoppaista. Tässä yksi:
https://yle.fi/aihe/a/20-10006071

Jutussa mainitaan niin yksinkertaiset asiat kuin avaruuslakana ja vaellusruuan energiapitoisuus. En millään osaa pitää kasvissosekeittoa energiapitoisena.

Olisiko muuten molemmat pelastuneet jos heillä olisi ollut mukana avaruuslakanat ja he olisivat käärineet ne ympärilleen ja odottaneet pelastajia samassa paikassa?

Vaelluksilla kaikki ruoka on lähtökohtaisesti kuivattua. Talvireissut antavat pientä jouston varaa tuoreen ruuan säilymisen takia, mutta painon ja tilavuuden takia ei ole järkevää tai välttämättä edes mahdollista ottaa paljoa tuoretta ruokaa. Kuivattussa ruuassa taas ei voi olla valmiina rasvaa, koska se härskiintyy, eli kaikki kuivaukseen menevät ruuat tehdään mahdollisimman vähärasvaisesti. Riittävän energiansaanti hoidetaan sitten mm. voilla, puoli kiloa per viikko on aika keskiverto varautuminen. Eli vaikka ruokana on ollut kasvissosekeitto, niin sen seassa on hyvinkin voinut olla pari lusikallista voita puoli desiä kuivattua sipulirouhetta. Näin itsekin teen, koska sosekeitto on sairaan helppo ja hyvä vaellusruoka eikä reilut voisilmät varsinaisesti makua huononna.

[ipr]

Eikös äiti sanonut siellä jossain FB-ryhmässä ennen reissua että lähtee matkaan kokeneen luottokaverin kanssa? Jotain tuollaista. Olen ajatellut sen olleen kohteliaisuutta ja että hän ei ihan tosissaan ollut, että pitäisi poikaa yhtä kokeneena kuin hän itse esim. on. Mutta toki mahdollinen on sekin skenaario, että äiti on pitänyt poikaa täysin valmiina ja tasa-arvoisena matkakumppanina, joka tarvittaessa ottaa suunnan ja päättää reitin. En itse vielä tähän usko, mutta en pidä aivan mahdottomana sitäkään että äiti kirjoitti sen mitä aidosti ajatteli.

Minusta tämä "kokenut luottokaveri" on nyt tässä kontekstissa ja valituilla sanamuodoilla ihan täysin sellainen juttu, jonka joku voisi sanoa vaikka koirastaan. Siis ei tarkoita muuta kuin, että kyseisen seuralaisen kanssa on ennenkin tehty reissuja, enkä lähtisi muita piilomerkityksiä tuolle ilmaisulle keksimään.

[kuusenalla]

En ala kehua retostelemaan omilla tekemisilläni. Totean vain lyhyesti, että tältä alalta yli 40 v kokemus.

Pakko todeta Teille, että olenkin aivan aloittelija. Täällähän ovat kaikki tämän pallonpuoliskon parhaat vaeltajat. Olivat menehtyneet tehneet mitä tahansa tai varustautuneet miten tahansa, niin täällä kommentoidaan kaikesta: Väärin vaellettu! Kohta 2500 viestiä tätä samaa piiiiiiip.

Esimerkkejä täältä:
- [vääriä varusteita/valintoja poistettu]

Täysin samaa mieltä tästä. Kuten jo aiemmin totesin, kaikki vaeltajat tekevät virheitä, eikä kenelläkään ole täydellisiä varusteita mukana. Oma eteneminen on vain sitten sovitettava varuste- ja taitotasoon. Tässäkin tehdään virheitä ja niistä pitää voida oppia.

Onnettomuudet johtuvat useimmiten toimintavirheiden ketjusta, jossa yksikään yksittäinen tekijä ei vielä sinällään aiheuta onnettomuutta. Toimintavirheiden ketjut pysäytetään oikeanlaisella kulttuurilla. Mutta pitää tunnistaa, mitkä tekijät ovat oleellisia ja mitkä taas vähäisempiä.

Oman näkemykseni mukaan oleellista tässä tapauksessa oli ajautuminen väärään paikkaan - liian lähelle lumivyöryvaarallista jyrkännettä - liian vaarallisissa olosuhteissa. Tämä olisi ehkä voitu estää sellaisella kulttuurilla/asenteella, jossa riskit olisi ymmärretty oikein ja ymmärretty kääntyä pois ajoissa. Säätiedustelu olisi auttanut tunnistamaan riskejä paremmin.

FB-ryhmistä: Jos perustaa turvallisuusajattelunsa pelkästään FB-ryhmässä tehtyyn yhteen kyselyyn tai siihen, mitä noissa ryhmissä yleensä keskustellaan, ollaan jo ihan hakoteillä. Ei ryhmä voi tietää, millaisella porukalla ollaan tosiasiallisesti lähdössä reissuun, ei lähtijöiden kokemusta, ei tiedustelu- ja suunnistustaitoja jne. Ei ketään voi velvoittaa päivystämään ja vastaamaan kysymyksiin tai selaamaan syötettä viikkoja taaksepäin, olisiko joku siellä kysynyt jotain, josta olisi pitänyt ymmärtää varoittaa enemmän.

[Miss Holmes #1]

Olisiko muuten molemmat pelastuneet jos heillä olisi ollut mukana avaruuslakanat ja he olisivat käärineet ne ympärilleen ja odottaneet pelastajia samassa paikassa?

Tuo kohta, jossa ovat häkepuhelun aikaan olleet on loivaa rinnettä pohjoiseen/itään.
Tuo avaruuslakana on vielä liukkaampi kuin vaatteet.
Toisekseen tuulen voimakkuus on puuskissa ollut 17m/s (ja todenäköisesti enemmän, koska tuohon Taivaskeron ja Pyhäkeron väliin muodostuu tuolla ao tuulella aika paha ”tuulitunneli”) ja avaruuslakanan pitäminen ympärillä olisi varmasti ollut aika haastavaa.

[Alien Alien]

Nostan myös hatun Haxxterille.
Lapsen asemaa myös ajatellut tapauksessa ja toivon että tulevaisuuden vanhemmat tekisivät toisin, eikä pojan kuolema jäisi unholaan.

Alilämpöisyys s. 69

https://www.theseus.fi/bitstream/handle ... sAllowed=y

Mietin miten kauan mahdollisesti he ovat olleet kylmissään.. täällä oli aiemmin puhetta mökkien ”lämmityksestä”, ettei yhdessä yössä välttämättä saa keholle tarpeeksi lämpöä mitä hyvä olisi.

Jostain olen lukenut, että keholla menee n 10 pvää tottua kylmään/”kuumaan”, en tiedä olivatko totuttaneet itseään tähän.

Voiko tällainen ”pakkomielle” saada kuvia julkaistuksi, mennä edelle, ja peittää kaikki varoituskellot, eikä esim tunnista kylmettymistä itsessään tai matkakumppanissa.

Kyllä voi ja kyllä menee.

Kysymys ei ollut bussiin ehtimisestä ja sen takia kesäreitin valinnasta. Kysymys oli jylhemmistä maisemista kovissa oloissa. Sisällön kannalta hurjat olosuhteet ja niistä selviäminen tekee tarinasta paremman ja kiehtovamman. Vaaran tuntu on tarinnallisesti hyvä tehokeino katsojan mielenkiinnon säilyttämiseen ja lisää ihailua sekä samaistumisenhalua sankaria kohtaan. Mainonnassa tehokasta erityisesti, koska halutaan tietää millä kyvyin ja varustein vaarallisesta tilanteesta selvittiin.

Ilman kuolemaa viimeisen etapin somepostaukset olisivat tuoneet seuraajia hyvin lisää, varsinkin sellaisten henkiöiden piiristä, jotka kokevat tarinan sankarin samaistuttavaksi iän, sukupuolen tai elämäntilanteen puolesta. Samaistumisilmiöstä ja sen vahvuudesta johtuen, onkin muodostunut uusi somevaikuttajien ammattikunta.

Tuo halu samaistua ja inspiroitua somen kautta on aivan hirvittävän vaarallinen ilmiö. Erityisen hurmaantuneena retkeilyaiheissa siihen tuntuvat lähtevän pienehköjen lasten vanhemmat, jotka ovat lasten synnyttyä jättäneet vanhat harrastukset vähemmälle ja kipuilevat nyt asian kanssa. Onhan se tietenkin innostavaa nähdä, että lastenkin kanssa voi harrastaa, mutta kyllä tuossa piilee iso riski sille, että lähdetään turhan soitellen sotaan. Esimerkiksi tämä Susanna Ylinen https://www.instagram.com/p/ClRTnsVNn ... FzZnhxdg== saa joka kerta retkistään faceen postatessaan 100-200 ylistävää kommenttia. Hän on tehnyt pohjoisessa useamman talvireissun vauvan/taaperon kanssa ja sulan maan aikaan kulkenut niin Kungsledeniä Ruotsissa, kuin Haltille Suomessakin saman ipanan kanssa. Unohtamatta UKK:ta ja muita reissuja. Ja porukka vaan ylistää ja kertoo, kuinka itsekin ovat alkaneet retkeillä pienten lasten kanssa.

Kiitos Vadelma-Aho!

Naulasit sen mitä yritän ja olen yrittänyt hakea takaa koko ajan viesteilläni. Kysymys on juurikin tuosta ilmiöstä ja sen yleistymisestä, josta huoli kumpuaa. Nyt on käynyt pahin mahdollinen ja se tarina tulisi selvittää sekä auki kirjoittaa koko karuudessaan oikein. Sydämeni pohjasta toivon, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen varoittava esimerkki lapsen kuolemaan johtavasta vaelluksesta. Pahoin pelkään, ettei näin kuitenkaan ole, jollei ilmiöön puututa vaan päinvastoin se kasvaa ja voimistuu. @Haxxter kirjoitti hyvin todennäköisyyksistä. Ihailu, kritiikkittömyys ja tietämättömyys luo vaarallisen mielikuvan, jolloin hämärtyy todellisuus vaaroista.

Äiti itse kertoi Strösön haastattelusta suhtautumisestaan vaaroihin lasten kanssa liikkuessaan. Ei pidä huolehtia liikaa riskeistä etukäteen liikaa tai muuten saattaa jäädä lähtemättä. Ajatus ja idea on ok, siinä kontekstissa kun puhutaan takapihatelttailusta, se ei ole missään tapauksessa ok, kun suunnitellaan retkiä tunturiin. Loppujen lopuksi hyvin pieni osa ihmisistä on tottunut ja kokenut selviytymään haastavissa oloissa. Sata vuotta sitten lähes jokainen aikuinen ja lapsi elivät ympäri vuoden haastavissa oloissa ja lapsikuolleisuus olikin hyvin korkea kylmästä, energiavajeesta ja vaarallisista oloista johtuen. Nykyaikana hyvin harvan lapsen onneksi enää tarvitsee altistua sellaisille oloille, kuten vanhemmankaan. Tottuminen kylmässä toimiseen, nälkään ja päivittäiseen kovaan fyysiseen rasitukseen on alentunut suurimmalla osalla ihmisistä.

Kylmä ja kylmänsietokyky ovat eritoten sellaisia asioita, joiden kanssa voi tulla tutuksi ja jota voi parantaa ainoastaan olemalla kylmässä. Mikäli meinaa viettää viisi päivää tunturissa sydäntalvella, tulisi asiaa edes kerran kokeilla vaikka kilometrin päässä Pallashotellista. Saa kokemusta ja hienoa somesisältöä vaarantamatta ketään.

Kylmäaltistus 24/7 oleminen +13- -35 viiden päivän ajan on ihan eriasia kuin, mitä ihmiset yleensä nykyisin kokevat arjessaan. Ikävä kyllä se ei vain välity upeista kaamoskuvista ja kuvaruudulta. Kylmän ymmärtäminen edellyttää kokemusasiantuntijuutta, jotta paleltumisen voi ymmärtää lapsen näkökulmasta, tulee aikuisen olla kokenut sen itse lapsena. Silloin tietää ja ymmärtää mille lapsensa altistaa.

Joka vuosi Lapissa näkee valtavan määrän joulupukkia katsomaan tulleita brittejä ja kuulee lukemattomien lasten itkua. Vanhemmat ovat käärmeissään huonosti käyttäytyvälle jälkikasvulle ja syyttävät lapsia huonotapaiseksi uhkaillen, ettei joulupukki tuo lahjoja, jollei käytös parane. Harva heistä vaivautuu kysymään lapselta syytä itkuun, yleensä se jää oppaan tai aktiviteetin järjestäjän vastuulle. Lasten vastaus on 99% kylmä. Lasten päästessä lämpimään ja saadessa ruokaa, itku ja mökötys lakkaa välittömästi ja innostus reissua kohtaan palaa. Usein se tarkoittaa lasten vanhemmille muutoksia suunnitelmiin, aktiviteetistä luopumista tai täydellisen kuvan saamatta jäämistä. Hankalin ryhmä lapsen kylmän havaitsemiseen, ovat juurikin 8-12 - vuotiaat lapset. Ovat liian isoja itkemiseen mutta liian pieniä vasstaansanomiseen.

Brittivanhemmat eivät tahallaan lainlyö lastensa hyvinvointia, he eivät vain aidosti tajua, miltä kylmä siihen tottumattomasta lapsesta tuntuu ja miten suojaamaton lapsen keho ja mieli on sitä vastaan.

[kuusenalla]

Kyllä, ymmärsit ihan oikein. Voin vielä vaikka kääntää tuon tähän niin on kaikilla sama lähtökohta. Äidin kommentti koskee siis ma 1.1. tilannetta:

"Tänään ei ollut kelin kanssa mitään leikkimistä vaikka sää näyttikin viattmalta. Huomiseksi luvataan vieläkin kovempaa kylmyyttä mutta tuulla ei pitäisi. Mikä tekee tilanteesta merkittävästi paremman".

Tuossa on sitten yksi niistä äidin tekemistä fataaleista virheistä. Tuo ei sinänsä onnettomuuteen vielä vienyt vaan jääräpäisyys, kyvyttömyys muuttaa suunnittelmaa vaikka lähtöpäivän aamuna minuuttia ennen lähtöä. Tai vaikka tehdä Rihmakurussa tilanteeen uudelleenarvio.

En tiedä mistä hän on noin paskan sääennusteen löytänyt 1.1.2024. Onko hän surffannut eri laitosten sääennustuksia naaraamassa kunnes on löytänyt mieleisensä?

Muutenkin hänellä on ollut aivan liian suuri luottosääennustuksiin - kuten on muuten muutamalla alkupään keskustelijalla täällä. Vauvafoorumilla joka viides hokee "onko sääennustukset tsekattu". Se on sitä eteläläisten hommaa se. Katotaan sääennustus ja sitten mennään, omaa järkeä käyttämättä. Mihin unohtuu se tekoälynkin ykköseksi laittama asia: yllättävät säämuutokset tunturissa ovat varsinkin talvisin tavanomaisia ja jopa odotettavia.

Tässä ongelmana vaikuttaisi olleen sääennusteen ja -tilanteen tulkinta. En tiedä ja muista, millaisia ennusteet tuolloin tarkalleen olivat, mutta jos ensin katsotaan havaintoja, niin 1.1. korkeapaineen keskus oli Pohjois-Suomen yllä. Laukukerolla tuuli iltapäivällä noin 7-8 m/s lounaasta ja lämpötila oli noin -18 astetta. Alamaissa Muonion kirkonkylällä (Oustajärvi) oli tuulen nopeus noin 1 m/s ja lämpötila noin -30 astetta sekä Enontekiön lentoasemalla lähellä vaelluksen lähtöpaikkaa tuulen nopeus noin 2 m/s ja lämpötila alle -20 astetta. Lähes tyyni päivä siis muuten, mutta inversion yläpuolella tunturissa on ollut navakka viima, joka varmasti tuossa pakkasessa on tuntunut ikävältä, kuten he ylämaissa käymällä saivat huomata. Somepostauksen perusteella se oli silloin jo ehkä pieni yllätys, että ylhäällä olikin niinkin kova viima. Tuo 7-8 m/s on siis jo sellainen tuuli, että tuntuu kovalta ja tuossa pakkasessa erittäin purevalta, vaikka tuolla Laukukerolla se on itse asiassa heikonpuoleinen tuuli verrattuna siihen, miten siellä yleensä tuulee. Boforiasteikolla tällaisen tuulen kuvaus on maalla "Tuuli nostaa maasta pölyä ja irrallisia papereita; oksat liikkuvat" ja merellä "Pitkähköjä aaltoja, joiden harjalla verrattain taajaan valkoista vaahtoa."

Seuraavana päivänä eli 2.1. korkean keskus liikkui hieman etelään, mikä voimisti lounaistuulta pohjoisimmassa Lapissa. Tuulen nopeus oli heti aamusta alamaissa noin 3 m/s ja iltapäivällä 3-4 m/s. Laukukerolla tuuli aamulla 14-15 m/s lounaasta ja tuuliolosuhteet pysyivät vakaina häkepuhelun soittoaikaan asti. Lämpötila laski Laukukerolla noin -22 asteeseen. Alamaissa oli aamulla paikoin vielä yli 30 astetta pakkasta ja päivällä voimistunut tuuli sekoitti sen verran inversiota, että lämpötila oli noin -25 astetta.

Tästä voi nyt vähän päätellä, mitä sääennusteessa on mahdollisesti lukenut. Jos on katsottu jotain yleissääennustetta, siellä on todennäköisesti lukenut suuripiirteisesti "Pohjois-Suomessa enimmäkseen heikkoa tuulta" tmv. Ehkä on katsottu paikallissääennustetta "Muonioon" tai "Pallastunturiin" tmv ja todettu, että eihän tuossa luvata ehkä kuin 2-3 m/s tai 3-4 m/s tuulta tänne, että eihän se voi olla kova tuuli. Ihmiset yleensä luottavat näihin paikallissääennusteisiin aivan liikaa ja kuvittelevat, että sää on juuri ennusteen mukainen juuri siinä pisteessä, missä itse sattuu olemaan. No, siellä tunturin huipulla sää on usein ihan erilainen, eikä ennuste kuvaa olosuhteita siellä. Tässä olisi pitänyt ymmärtää, että ennustettu tuuli ei ole ainakaan heikompi kuin edelliselle päivälle ennustettu tuuli, joka jo sekin oli ollut tunturissa ikävä yllätys. Olisi voinut myös miettiä, että tarkoitus on edetä useita kilometrejä vastatuuleen kovassa pakkasessa korkeammassa tunturimaastossa kuin minne ei kyseisenä päivänä iljennyt tuulen takia mennä. Aamulla 2.1. olisi vielä ennen liikkeelle lähtöä ollut mahdollista tarkistaa, että Laukukerolla tosiaan tuulee nyt kaksi kertaa kovemmin kuin silloin edellisenä päivänä, ja viimeistään ulos mennessä on huomattu, että tuuli ei ole eilisestä ainakaan heikentynyt.

Vaikuttaa siis siltä, että sääennustetta on tulkittu toivorikkaana heikosta tuulesta, ja seuraavana päivänä on päätetty jääräpäisesti yrittää edetä suunnitelman mukaan. [...]

Tämä on hyvä analyysi. Olisin jopa sitä mieltä, että eräoppaiden koulutukseen voisi ihan hyvin lisätä edes perustietoja meteorologiasta, sääasemista ja säämittauksista, koska sääolosuhteet voivat kuitenkin tehdä vaelluksilla ja päiväretkilläkin tilanteen hyvinkin kohtalokkaaksi. Näin tässä juuri kävi.

Korkeapaine liikkui keskemmälle Suomea, mikä aiheutti virtauksen voimistumista sen pohjoispuolella. Ilmeisesti inversion takia muutos ei kuitenkaan välittynyt koko voimallaan ilmakehän alimpiin kerroksiin, vaan tuulen nopeus 800 m korkeudella oli jotain ihan muuta (14-21 m/s) kuin alhaalla (Oustajärvi, 4-8 m/s). Ymmärrän, ettei tätä muutosta olisi ehkä voinut ennakoida. Mutta seurata olisi kyllä voinut: Nammalakurussa on ihan hyvä kenttä, samoin Rihmakurussa, joten puhelimella olisi voinut nopeasti tarkistaa tilanteen; Nammalakurussa vielä tuvan lämmössä ja puhelin laturissa kiinni.

Kyllä ilman sääseurantaakin pärjää talvivaelluksella, mutta silloin on sitten oltava aikataulussa riittävästi väljyyttä ja järkeä olla etenemättä, jos olosuhteet ovat mahdottomat. Jos kuitenkin on suunnitellut ylittävänsä tunturin tiettynä päivänä, silloin seurantaan eivät riitä pelkät sääennusteet, vaan mittauksia on myös tarkkailtava.

Sääennusteet laaditaan säämallien pohjalta, ja niille on ominaista tietty karkeus - esimerkiksi Ilmatieteen laitoksenkin käyttämässä ECMWF-mallissa hilapisteitä on 0,1 asteen välein eli karkeasti n. 11 km välein. Koko Pallastunturin eteläosa on yksi ruutu. Ennustetta ei siis laadita niin, että sitä korjailtaisiin käsin tyyliin "Raattaman kylässä -25 C, tuuli 4-7 m/s, mutta Taivaskerolla taas -22 C, tuuli 15-20 m/s". Tuo jälkimmäinen arvio pitää itse osata päätellä seuraamalla mittauksia ja lisäksi pitää osata arvioida maaston vaikutus. Tätä tietoa ei saa mistään sääennusteesta, mutta sitä voi haarukoida tarkistamalla kehitystä mittausasemilla. Eli jos kysyttäisiin, pitääkö talvivaeltajan osata itse tehdä pieniä sääennusteita, niin kyllä, jossain määrin pitää, jos on kerran välttämätöntä edetä eikä välipäiviä voi jäädä pitämään.

Usein sanotaan, että tunturissa sää voi muuttua yhtäkkiä tai yllättäen. En ole oikein nähnyt tästä hyviä esimerkkejä, ja minusta tämä sanonta kielii ennemminkin siitä, että tunturista ei ole kokemusta. Yllätys ei ole se, että tunturi verhoutuu pilviverhoon - se on ihan normaalia ja voi tapahtua näennäisesti selkeälläkin säällä, kun kosteampi ilmavirta joutuu tunturijonon takia nousevaan liikkeeseen. Yllätyksenä ei myöskään pitäisi tulla se, että tuuli on korkeammalla voimakkaampi. Juuri tätä tunturien kovaa tuulta hiihtovaeltajat hyödyntävät, kun tuuli painaa lumen tiiviimmäksi puurajan yläpuolella. Silloin se ei upota yhtä paljon kuin metsässä ja eteneminen on nopeampaa.

[Alien Alien]

Alien Alien loi aivan erinomaisen riskianalyysin. Äiti otti reilusti enemmän riskejä, kuin pyrki välttämään niitä. Mukana ylimääräisenä riskikertoimena pieni poika, jolloin varmuuskertoimien ja huolellisuusvelvoitteen tulisi korostua. Alien Alienin lista sopii hyvin kaikille talviretkeä lappiin suunnitteleville Check Listiksi mitä kaikkea tulee ottaa huomioon , mihin varautua, mihin tehdä suunnitelmat. Äiti ja poika on menetetty, katson jo eteenpäin. Kohti uusia perhekuntia lasten kanssa lapissa vaellusreissulla.

On täysin toissijaista spekuloida onnistuiko pelastuslaitos pelastustehtävässään, ei pelastustehtävien onnistumisprosentti ole 100 % ja on täysin turhaa hakea minuuttien viiveitä tms. Häke varmasti toimii systemaattisesti ja systeemi on luotu toimimaan mahdollisimman hyvin hätätilanteessa huomioiden ne seikat, jotka tulee ilmoituksen yhteydessä huomioida ja joihin löytyy järjestelmää. Häken systeemi on kymmenien vuosien kehitystyön tulos ja monen eri toimijan yhteistyötä ja minusta se toimi hyvin. Yksilön pitää pyrkiä toimimaan siten, ettei tule häken pelastettavaksi, se kun ei aina ole 100 %.sta, muuttujia saattaa olla paljon pelastustehtävässä.

Äiti toimi täysin edesvastuuttomasti. Äidin filosofiana julkisuuteeen annettujen haastattelujen mukaan oli se, että turha suunnitella liikoja, voi matkalle lähtö viivästyä. Parempi lähteä liikoja suunnittelematta matkaan ja selvitä. Aivan uskomaton filosofia. Tuollainen ajattelu ja riskikertoimien kerääminen oikein huutaa sitä, että todennäköisyydet onnettomuudelle kasvavat ja väistämättä kun riskien ja todennäköisyyksien kanssa leikkii, niin tilastollisesti todennäköisin lopputulema on vahinko. Tämä pätee ihan kaikkeen, kaikkialla ihmiselämässä. Työ, koulu, harrastukset , jokapuolella pyritään pohtimaan riskejä ja toimimaan siten, etteivät ne realisoidu. mm työsuojelu perustuu tähän vaikka ne turvarajat siellä täällä välillä ärsyttävätkin.

Nyt olennaista on katsoa eteenpäin ja soveltaa Alien Alienin riskilistaa, jos pohtii vaellusretkeä, etenkin sellaiseen aikaan, jollon luonnonolot ovat ihmiselle epäystävälliset/vaaralliset. Äidin peittojen, pukeutumisen, syömisten, nukkumisten pohtiminen on turhaa. Äiti otti valtavan täysin hyväksymättömissä olevan määrän riskejä ja ne realisoituivat. Ei tekemistä voi perustaa sen varaan, että otetaaan valtavasti riskejä ja sitten häke pelastaa. Kun ei aina 100 %:sti pelasta. Itse pitää toiminnallaan välttää riskejä, ettei joudu häken pelastettavaksi ja tässä äiti ei riskejä kaihtanut, eikä niihin riittävästi varustautunut ja tässä on lopputulos. Keräsi tukun erilaisia riskejä ja tilastollisesti väistämätön tapahtui. Tuurilla oli menty pitkään, mutta jossainvaiheessa tilastotiede voittaa sattuman ja hyvän onnen, kun riskien kanssa leikkii.

Itse en pidä siitä, että suunnitelmista poiketaan, mutta tässä tapauksessa äidin olisi tullut ymmärtää ettei pakkanen ollut niin lauhkea kuin oli oletettu, lunta oli enemmän, kuin oli oletettu, latua ei ollut niin hyvin esillä, kuin oli oletettu, poika ei jaksanut niin hyvin kuin oli oletettu ja oli kylmissään. Äidin olisi tullut laskea kaikki nuo yhteen, pohtia miten raskaaksi tämä meneekään. Minulla on pieni poika vastuullani ja matka vaan vaikeutuu. Keli ei ollut sellainen kuin odotettiin, jaksaminen ei ollut sellainen kuin odotettiin. Johtopäätös: Keskeytetään matkanteko ja pelastaudutaan turvallista reittiä pois. Tullaan uudelleen, kun säät ovat suosiollisia, vaikkapa keväthangille koulujen hiihtoloman aikaan. Mentaliteetti "mennään vaan eikä liikoja suunnitella, pitää soveltaa ja kestää olosuhteet" koitui kohtaloksi molemmille ja opetukseksi niille, jotka vastaavia reissuja epäinhimillisiin olosuhteisiin pohtivat.

Hienoa, että tajusit listauksen pointin.

Sitä voi täydentää, kritisioida ja parantaa. Jaan näkemyksesi todennäköisyyksistä ja tilastotieteestä. Kysymys ei ollut puhtaasta vahigosta vaan sarjasta tapahtumien ja valintojen ketjua. Useamman yön vaelluksella ihmisen kokema rasitus kumuloituu. Rasituksen määrän ja energiavajeen arvioiminen on siinä mielessä merkityksellistä, jotta voidaan arvioita kongnitiivista toimintakykyä vallinneissa olosuhteissa ja sen vaikuttavuutta tehtyihin ratkaisuhin.

[mielistelijä]

Jos asteita on -22 ja tuuli 16-20m/s onko pakkasen purevuus silloin reipas -50?

Aika toivottamalta tuntuu ”selviytyminen” noissa olosuhteissa, ilman lumivyöryäkin.

[Alien Alien]

En tekisi kuvista päätelmää, että lapsi olisi ollut jatkuvasti johdossa. Kuvatakseen pitää ottaa laite esiin, riisua ainakin joku päällihanska, ja ehkä sauvatkin on tökätty lumeen. Helpoiten saa reippaasta lapsesta kuvan eteenpäin, ei tarvitse vääntäytyä toiseen suuntaan umpihangessa ahkio vedossa, ja voi kuroa välin kiinni, kun on saanut laitteen taskuun ja hanskat ja sauvat käteen. Johdossa taaksepäin kuvaaminen mm. pysäyttää koko retkikunnan.

Juuri näin. Jos kuvista tehdään päätelmiä reissusta, niin samoin kuin voidaan päätellä pojan johtaneen, niin hän itseasiassa on ollut myös yksin reissussa. Kuvissa kun näkyy vain poika. No ehkä siellä on selfieitä ja pojan ottamia kuvia joukossa, mutta ymmärrätte pointin.

Toisaalta jos laitan itseni tuon äidin asemaan, niin tuossa lopun huonossa näkyvyydessä ja äänet peittävässä tuulessa, saattaisin hyvinkin laittaa lapsen edelle. Kammostuttaa ajatus, että kuljet itse edellä ja lapsi takana kaatuu/väsyy/jotenkin muuten jää jälkeen ja et huomaa sitä. Siinäpä sitten etsitte toisianne. Näin ajatellen poika on saattanut mennä edellä ja taas sitten noissa oloissa on vaikea koko ajan äidin myöskään korjata pojan suuntaa. Järjestys tuskin on kuitenkaan ratkaissut asiaa. Eiköhän äiti ole hoitanut navigointia ja tuskin on vaan tyytyväisenä perässä kulkenut kuruun, kun poika nyt sinne suuntaan näyttää menevän.

Navigointia ei voi tehdä takaapäin vallineissa oloissa. Lapsi ei olisi kuullut mitään annettuja ohjeita liittyen suuntaan. Ensimmäisenä kulkee aina kokenein ja pätevin. Muut seuraavat. Ensimmäisenä hiihtävän tehtävän on katsoa taaksepäin riittävän tiheästi, jotta varmistuu perässätulijoiden seuraamisesta. Ensimmäisen vastuulla on aina navigointi ja turvallisen reitin/maaston valinta. Laumanjohtajana eläinmaailmassa toimii vanhimmat ja siten kokeneimmat yksilöt, eivät pennut tai vasikat ihan syystä.

Ajatus siitä, ettei päästä lasta silmistään/antaa määrätä on inhimillinen mutta äärettömän vaarallinen vallinneissa olosuhteissa. Takana tuleva vanhempi on voimaton suojelemaan lasta eksymiseltä tai kuruun hiihtämiseltä.

Olemassa olevan tiedon perusteella itse ikävä kyllä uskon todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi sen, että lapsi on hiihtänyt ensimmäisenä kuin, että äiti olisi hiihtänyt.

Ihminen on tapojensa orja ja tietyt käytännöt muodostuvat hyvin nopeasti. Esimerkkinä mainittakoon, vaikka istumapaikan valinta. Ihminen pyrkii yleensä istumaan samassa paikassa kuin aiemminkin, yleensä tapa muodostuu jo ensimmäisen kerran jälkeen. Seurueessa kulkiessa vastaava tapahtuu myös, se kuka kerran kulkee keulassa, pyrkii kulkemaan siellä aina. Tässä ja aiemmin nähtävissä olleessa materiaalissa toistuvasti lapsi/lapset kulkevat edellä ja aikuinen/aikuiset perässä. Vaikka tapa olisi normaalioloissa järkevä ja perusteltu, voi siitä poikkeusoloissa tulla vaaratekijä. Ihmisen on kuitenkin vaikea tunnistaa tavoissaan vaarallisisa toimintatapoja, varsinkin jos ei pidä tai arvosta riskikartoituksen tekemisstä.

Mikäli vainajien löytysyvyyksistä ja sijainneista toisiinsa nähden asiasta voi jotakin päätellä, niin silloin pojan syvempi löytysyvyys ja - etäisyys äidistä viittaisi pojan kulkeneen ensimmäisenä.

Ennemmän kuin miellelläni olisin asiassa väärässä kuin oikeassa.

[Saunabad]

Alkoi kiinnostaa sääolojen mahdollinen poikkeuksellisuus ja latasin Laukukeron mittausaseman tiedot viideltä vuodelta joulukuun puolesta välistä tammikuun puoleenväliin. Viisi vuotta on lyhyt aika tilastointiin, mutta kuitenkin:

Olivatko sääolot poikkeuksellisen kovat?
Kyllä, häkepuhelun olosuhteet (pakkasta yli -22, keskituuli yli 13 m/s) saavutetaan 0.5 prosentissa (eli puolessa promillessa) tunneista.

Voiko tästä tehdä päätelmän, että oli huonoa tuuria, kun sää oli harvinaisen karu?
Mielestäni ei, koska esim. "tuntuu kuin -28" -keliä on jo viitisen prosenttia, mikä nyt kertoo osaltaan, että korkean riskin säät tunturien ylitykseen ovat melko yleisiä. Olennaista on myös se, että reitin nurkalla on tuo mittausasema, jonka tietoja on voinut tarkistella helposti netistä. Jo aamuyöstä pakkanen on pyörinyt 21 kieppeillä ja keskituuli ollut yli 15:ttä 14:ää m/s. Kasin, ysin, kympin aikaan ennen lähtöä Nammalasta olisi voinut katsoa, että on pirun kylmä ja erittäin kova vastatuuli. Instailuun on varmaan jokunen varavirtalähde ollut matkassa, joten tuntuu aika anteeksiantamattomalta virheeltä, ettei ole hyödynnetty helposti saatavaa mittaustietoa reitiltä.

[Vierailijatar]

Ihan mielenkiinnosta kyseenalaistan myös äidin toiminnan. Onko äidillä ollut oikeus tehdä lapsistaan some-sisältöä ja vielä ansaita tällä? Tämä asettuu outoon valoon, kun lukee allaolevan lehtijutun. Mielestäni lasten valjastaminen sisällöntuottamiseen on ainakin tuon artikkelin perusteella vähintäänkin kyseenalaista. Vanhemmat eivät omista lapsiaan ja heidän oikeuksiaan. Aika pienenä on lapsikatrasta raahattu sisällöntuottamisen esiintyjiksi, tietyssä iässä ehdoton ei, jos suostumusta ei voida varmistaa.

https://www.is.fi/perhe/art-2000000982573.html

Peukut siitä kun toit esiin lasten oikeuksien näkökulman, mitä tietoja ja millaisia kuvia vanhemmat saavat julkaista alaikäisistä . Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia (viime kädessä toki viranomaisten). Äiti voitti Vuoden bloggaaja -palkinnon v. 2011 blogillaan Ungar på löpande band (viittaus siihen kun sai kolme lasta peräjälkeen 2 vuodessa ja 8 kuukaudessa). Lapset otettiin mukaan sisällöntuottamiseen jo hyvin varhain.

Äidin Kakkakaffe-sivut:

https://www.facebook.com/p/Kakkakaffe-1 ... cale=fi_FI

Hyviä kirjoituksia lainauksessa olevat, kuten myös Vierailjatteren aiemmassa postauksessaan nostama Polkupedin markkinointistrategia.

Kaksinaismoralismista.

Äiti on ollut aktiivinen sisällöntuottaja someen lasten syntymästä lähtien. Hän on tuonut itsensä lisäksi lapsensa julkisuuteen heidän syntymästään lähtien. Sisältöä on tuotettu päämäärätietoisesti ja sen avulla on markkinoitu perheen yrityksen tuotteita. Äidin pyrkimyksenä ja toiveena on ollut mahdollisimman laaja näkyvyys, siksi sisältöön, editointiin ja laatuun on satsattu paljon. Lapset ovat olleet merkittävässä roolissa sisällöntuottamisessa. Kysymyksessä eivät ole perheen "kotivideoista", joita kuvattu omaksi iloksi. Kysymys on mainosmateriaalista, jossa tietty mielikuva tuotteesta luodaan arjen narratiivin kautta.Näyttää viattomalta, mutta ei ole vaan kysymys on puhtaasta mainonnasta. Nykyisin erittäin yleinen ja suosittu tapa markkinoida mitä nyt milloinkin.

Tekijänoikeuksia ja yksityisyydensuojaa internetissä ja somealustoilla ei ole, koska kummatkin perustuvat nopeaan ja esteettomään tiedonjakamiseen. Meta, Google, Tiktok yms. alustat varmistavat selustansa sillä, että hyväksyessään käyttäjäehdot, käyttäjä luopuu kaikista tekijänoikeuksistaan kuviin yms. liittyen. Samalla he luopuvat yksityisensuojastaan. Muuten alustojen toiminta ei olisi mahdollista, silla alustojen toimintalogiikka perustuu kuvien ahkeraan jakamiseen ja sen kautta saataviin mainostuloihin.

En ymmärrä, että äidin toimintaa hänen eläessään ei nähdä epäeettisenä, vaan se on ollut oikein ja hyväksyttävää. Toiveena on ollut kuitenkin laaja näkyvyys ja taloudellinen hyöty. Nyt laaja näkyvyys ja siitä seuraava taloudellinen hyöty onkin epäeettistä ja tuomittavaa. Perheen elämällä on rahaa kerätty ja vastaava on jatkettu perheen kohdatessa kuolema. Isän toiminta on ollut siis loogista jatkumoa ottaen huomioon perheen toimintakulttuuri.

Jokainen valitsee kohdallaan miten toimii ja kantaa vastuun valinnoistaan niin hyvässä kuin pahassa. Samaa kakkua ei voi samaan aikaan sekä syödä että säästää, tämä pätee erityisesti someen.

Näin äiti siis itse tulkitsi kakkakaffe-bloginsa merkitystä ja vaikutusta Polkuped-perheyritykselle.

6/2015: “Bloggen har gett vänner, inkomst och kontakter”

(Blogi on tuonut ystäviä, tuloja ja kontakteja)

7/2015. “Bloggen för mig är ett kärt fotoalbum, en dagbok, en uttryckskanal, ett arbetsredskap och ett marknadsföringsforum – allt in en enda samverkan”

(Blogi on minulle rakas valokuva-albumi, päiväkirja, ilmaisukanava, työväline ja markkinointifoorumi - kaikki yhdessä paketissa)

[Saimaanorppa]

Poika ei tainnut enää kulkea edellä häke soiton aikanakorkeintaan lähti vyöryn kanssa edellä ja sen takia löytyi mistä löytyi..

[Kookapu]

Peukut siitä kun toit esiin lasten oikeuksien näkökulman, mitä tietoja ja millaisia kuvia vanhemmat saavat julkaista alaikäisistä . Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia (viime kädessä toki viranomaisten). Äiti voitti Vuoden bloggaaja -palkinnon v. 2011 blogillaan Ungar på löpande band (viittaus siihen kun sai kolme lasta peräjälkeen 2 vuodessa ja 8 kuukaudessa). Lapset otettiin mukaan sisällöntuottamiseen jo hyvin varhain.

Hyviä kirjoituksia lainauksessa olevat, kuten myös Vierailjatteren aiemmassa postauksessaan nostama Polkupedin markkinointistrategia.

Kaksinaismoralismista.

Tekijänoikeuksia ja yksityisyydensuojaa internetissä ja somealustoilla ei ole, koska kummatkin perustuvat nopeaan ja esteettomään tiedonjakamiseen. Meta, Google, Tiktok yms. alustat varmistavat selustansa sillä, että hyväksyessään käyttäjäehdot, käyttäjä luopuu kaikista tekijänoikeuksistaan kuviin yms. liittyen. Samalla he luopuvat yksityisensuojastaan. Muuten alustojen toiminta ei olisi mahdollista, silla alustojen toimintalogiikka perustuu kuvien ahkeraan jakamiseen ja sen kautta saataviin mainostuloihin.

En ymmärrä, että äidin toimintaa hänen eläessään ei nähdä epäeettisenä, vaan se on ollut oikein ja hyväksyttävää. Toiveena on ollut kuitenkin laaja näkyvyys ja taloudellinen hyöty. Nyt laaja näkyvyys ja siitä seuraava taloudellinen hyöty onkin epäeettistä ja tuomittavaa. Perheen elämällä on rahaa kerätty ja vastaava on jatkettu perheen kohdatessa kuolema. Isän toiminta on ollut siis loogista jatkumoa ottaen huomioon perheen toimintakulttuuri.

Jokainen valitsee kohdallaan miten toimii ja kantaa vastuun valinnoistaan niin hyvässä kuin pahassa. Samaa kakkua ei voi samaan aikaan sekä syödä että säästää, tämä pätee erityisesti someen.

Näin äiti siis itse tulkitsi kakkakaffe-bloginsa merkitystä ja vaikutusta Polkuped-perheyritykselle.

6/2015: “Bloggen har gett vänner, inkomst och kontakter”

(Blogi on tuonut ystäviä, tuloja ja kontakteja)

7/2015. “Bloggen för mig är ett kärt fotoalbum, en dagbok, en uttryckskanal, ett arbetsredskap och ett marknadsföringsforum – allt in en enda samverkan”

(Blogi on minulle rakas valokuva-albumi, päiväkirja, ilmaisukanava, työväline ja markkinointifoorumi - kaikki yhdessä paketissa)

Aatteleppa kuinka lyhyt tämäkin ketju olisi, jos äiti ei olisi jakanut elämäänsä niin aktiivisesti somessa? Olisi täälläkin ollut monella vähemmän vettä myllyyn. Nyt on otettu kaikki "ilo" irti siitä materiaalista, mitä äiti on jakanut, mutta samalla kritisoidaan äitiä materiaalin jakamisesta.

Kyllä sitä yksityisyydensuojaa tuolla somessakin on, käsitelty aiemmissa viesteissä.