Estonia
Valvoja: Moderaattorit
-
- Susikoski
- Viestit: 30
- Liittynyt: Pe Tammi 25, 2013 1:19 pm
- Paikkakunta: Suomi
Re: Estonia
Plussan arvoista työtä saada näitä nettiin Juliet Jonesilta, siitä peukut! Vaikka itsellä tosin lehti onkin niin monilta jäänyt varmaan ostamatta!
Kyllähän tuo lehti muuttuu entistä enemmän tuubaksi mitä useamman kertaan sen lukee. Ekan lukukerran jälkeen oli vielä ihan kohtuullisen tyytyväinen fiilis mutta nyt kolmannen kerran jälkee vasta realisoituu minkä luokan propagandaa toi jopa on. Todella vähän päästetty mitään oikeita vastamielipiteitä uppoamisen syystä tähän läpyskään. Todella mielenkiintoinen kommentti kyllä Silja Europan kapulta. Ja ihan järkyttävästi tuossa kyllä ohitettiin ihan koko onnettomuuden kannalta olennaisia pointteja, ei mainittu sanallakaan koko lehdessä.
Kyllähän tuo lehti muuttuu entistä enemmän tuubaksi mitä useamman kertaan sen lukee. Ekan lukukerran jälkeen oli vielä ihan kohtuullisen tyytyväinen fiilis mutta nyt kolmannen kerran jälkee vasta realisoituu minkä luokan propagandaa toi jopa on. Todella vähän päästetty mitään oikeita vastamielipiteitä uppoamisen syystä tähän läpyskään. Todella mielenkiintoinen kommentti kyllä Silja Europan kapulta. Ja ihan järkyttävästi tuossa kyllä ohitettiin ihan koko onnettomuuden kannalta olennaisia pointteja, ei mainittu sanallakaan koko lehdessä.
- Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2419
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
Re: Estonia
Kiitos! Jopa aika ison plussan arvoista meikäläisen teknisillä taidoilla Skanneri on kyllä oikein laadukas.LeavenworthCJ kirjoitti:Plussan arvoista työtä saada näitä nettiin Juliet Jonesilta, siitä peukut! Vaikka itsellä tosin lehti onkin niin monilta jäänyt varmaan ostamatta!
Olen ehtinyt lukea vasta sen ensimmäisen kerran, mutta aion kerrata vielä. Ja takaisin lauteille:LeavenworthCJ kirjoitti: Kyllähän tuo lehti muuttuu entistä enemmän tuubaksi mitä useamman kertaan sen lukee. Ekan lukukerran jälkeen oli vielä ihan kohtuullisen tyytyväinen fiilis mutta nyt kolmannen kerran jälkee vasta realisoituu minkä luokan propagandaa toi jopa on. Todella vähän päästetty mitään oikeita vastamielipiteitä uppoamisen syystä tähän läpyskään. Todella mielenkiintoinen kommentti kyllä Silja Europan kapulta. Ja ihan järkyttävästi tuossa kyllä ohitettiin ihan koko onnettomuuden kannalta olennaisia pointteja, ei mainittu sanallakaan koko lehdessä.
http://aijaa.com/uGvvbb
http://aijaa.com/3vRoPN
http://aijaa.com/HZPdmy
http://aijaa.com/NUVKTq
- Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2419
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
- Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2419
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
-
- Lauri Hanhivaara
- Viestit: 149
- Liittynyt: Ma Maalis 29, 2010 1:15 am
Re: Estonia
Itse en odottanutkaan lehdeltä muuta kuin tietopakettia Estonian onnettomuudesta, enkä hirveän myötämielistä suhtautumista vaihtoehtoisiin teorioihin uppoamisesta. Mielestäni lehdessä kirjoitettiin niistä ihan asiallisesti. Oli jopa esitetty faktana ainoastaan Jutta Raben kirjasta lukemani asia, eli että Avo Piht olisi nähty jakamassa pelastusliivejä. Tai en ainakaan muista sellaista lukeneeni muualta kuin Raben kirjasta ja nyt tuosta lehdestä.
- Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2419
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
Re: Estonia
Ole hyvä, kid!
Se video, jolla on väitetty kapteeni Pihtin esiintyneen autokyydissä, vaikuttaa minusta autenttiselta ja mies näyttäisi olevan kapteeni Piht.. mutta tiedä häntä. Ei kai ne tekniset mahdollisuudet tuohon aikaan kuitenkaan kovin huippuluokkaa olleet, jos videopätkän muokkaamista ajattelee.
Se video, jolla on väitetty kapteeni Pihtin esiintyneen autokyydissä, vaikuttaa minusta autenttiselta ja mies näyttäisi olevan kapteeni Piht.. mutta tiedä häntä. Ei kai ne tekniset mahdollisuudet tuohon aikaan kuitenkaan kovin huippuluokkaa olleet, jos videopätkän muokkaamista ajattelee.
-
- Lauri Hanhivaara
- Viestit: 149
- Liittynyt: Ma Maalis 29, 2010 1:15 am
Re: Estonia
Kyllä se minustakin Pihtiltä näyttää. Toisaalta taas vaikuttaa liian "coolilta" ollakseen juuri tunteja hyisessä meressä taistellut. Vai onko video kuvattu sitten silloin kun on kuljetettu pois sairaalasta? Siinä tapauksessa herää taas kysymys, miksi ei olisi mukamas puhunut vaimolleen edes puhelimessa. Toki olisihan vaimo varmaan mukana salailussa. Vaimohan on myös sitä mieltä, ettei kyseinen mies ole Piht. Videosta on myös tehty virallisempikin selvitys, ettei kyseessä ole Piht. Eli kuka sitten? Joku random ilmeisesti... Olisikin aika hyvä sattuma tuo nauhalle jääminen kun pälyilee ja yrittää pysyä näkymättömissä...Juliet Jones kirjoitti:Se video, jolla on väitetty kapteeni Pihtin esiintyneen autokyydissä, vaikuttaa minusta autenttiselta ja mies näyttäisi olevan kapteeni Piht.. mutta tiedä häntä. Ei kai ne tekniset mahdollisuudet tuohon aikaan kuitenkaan kovin huippuluokkaa olleet, jos videopätkän muokkaamista ajattelee.
- Juliet Jones
- Axel Foley
- Viestit: 2419
- Liittynyt: La Elo 23, 2008 10:40 pm
- Paikkakunta: Little Stempington
Re: Estonia
Ihan mielenkiintoisen sivuston joku koostanut:
http://heiwaco.tripod.com/epunkt146.htm
Tässähän näkyy ilmiselvästi kapteeni Avo Piht:
http://www.youtube.com/watch?v=atjKbaohJds Ja vertailun vuoksi: http://image2.findagrave.com/photos250/ ... 286423.jpg
IS on julkaissut oman Estonia-erikoisnumeronsa
http://heiwaco.tripod.com/epunkt146.htm
Tässähän näkyy ilmiselvästi kapteeni Avo Piht:
http://www.youtube.com/watch?v=atjKbaohJds Ja vertailun vuoksi: http://image2.findagrave.com/photos250/ ... 286423.jpg
IS on julkaissut oman Estonia-erikoisnumeronsa
-
- Susikoski
- Viestit: 30
- Liittynyt: Pe Tammi 25, 2013 1:19 pm
- Paikkakunta: Suomi
Re: Estonia
Avo Pihtiä henkilökohtaisesti tuntematta on vaikea sanoa 100% tuosta onko kyseessä sama mies mutta osaan kuvitella että Pihtin vaimo ja omaiset voivat.Juliet Jones kirjoitti:Ihan mielenkiintoisen sivuston joku koostanut:
http://heiwaco.tripod.com/epunkt146.htm
Tässähän näkyy ilmiselvästi kapteeni Avo Piht:
http://www.youtube.com/watch?v=atjKbaohJds Ja vertailun vuoksi: http://image2.findagrave.com/photos250/ ... 286423.jpg
IS on julkaissut oman Estonia-erikoisnumeronsa
IS versio Estonia-lehdestä tuli just luettua ja vaikuttais ensialkuun kyllä vähän paremmalta. Tuossa on jokaisen 137 pelastuneen tarinat tapahtumista. Otettu onnettomuuden tutkinta-raportista. Oon joskus noi lukenutkin mutta siitä on aikaa. On tuohon lehteen muutamia eri näkökulmiakin saatu tapahtumaan ja tossa sentään jonkun verran sivutaan muitakin teorioita, tosin, tyrmätään ne silti.
Jännä muuten huomata että onnettomuuden aikana Utön päällikkönä toiminut Pasi Staff on myös sitä mieltä (silja europan silloisen kapteenin lisäksi) että alus tulisi nostaa muiden uppoamisteorioiden kumoamiseksi.
Re: Estonia
Muutamaa salaliittoteoreetikkoa lukuun ottamatta nostoa kannattavat haluaisivat nostaa hylyn muiden teorioiden kumoamiseksi. Kuten jo tuolla aikaisemmin kirjoitin, niin se nosto maksaisi ihan kiitettävästi. Eikä sellaiseen operaatioon ruveta pelkästään muutaman vaimentamiseksi, kun eivät tutkimustuloksia siltikään hyväksyisi.
Mitä enemmän vihreitä hymiöitä, sitä heikommat argumentit.
Eräässä entisessä hallituspuolueessa oltiin erittäin kiinnostuneita uusista pilvipalveluista. Sitten joku kertoi heille, ettei pilvipalveluilla ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa...
Eräässä entisessä hallituspuolueessa oltiin erittäin kiinnostuneita uusista pilvipalveluista. Sitten joku kertoi heille, ettei pilvipalveluilla ole mitään tekemistä kannabiksen kanssa...
Re: Estonia
Hesarin nettiversiosta loytyy hyva artikkeli Estoniasta videoiden ja 3D-mallinnuksen kera. Loytyy osoitteesta http://dynamic.hs.fi/2014/estonia/ mikali kiinnostaa katsoa.
Re: Estonia
Mulla on kummankin Iltapulun Estonia-lehdet ja vaikka niissä onkin aika lailla samaa stuffia, löytyy myös kiitettävän paljon erottavia seikkoja. Sen nuo lehdet sai aikaan, että en enää usko ollenkaan vaihtoehtoisiin uppoamisteorioihin. Jutta Rabekin vaikuttaa nyt mun mielestä lähinnä julkisuushakuiselta neurootikolta.
Sain myös viime marraskuussa käytyä Tallinnassa olevalla Estonian muistomerkillä. Se on muuten paljon vaikuttavampi omin silmin nähtynä kuin kuvissa ja joku oli tuonut sinne kukkia. Merkin luona kävijät olivat kunnioittavan hiljaisia, jotenkin tuntui ettei siellä sopinut mölytä tai muuten käyttäytyä sopimattomasti. Kuin olisi hautausmaalla ollut.
Mietin juuri, että onkohan tuo Baltic Storm-elokuva katsomisen arvoinen...?
Sain myös viime marraskuussa käytyä Tallinnassa olevalla Estonian muistomerkillä. Se on muuten paljon vaikuttavampi omin silmin nähtynä kuin kuvissa ja joku oli tuonut sinne kukkia. Merkin luona kävijät olivat kunnioittavan hiljaisia, jotenkin tuntui ettei siellä sopinut mölytä tai muuten käyttäytyä sopimattomasti. Kuin olisi hautausmaalla ollut.
Mietin juuri, että onkohan tuo Baltic Storm-elokuva katsomisen arvoinen...?
"You say stick to the highway. I say we should take my shortcut.
Why don't we just flip a coin?"
Why don't we just flip a coin?"
-
- Theo Kojak
- Viestit: 1166
- Liittynyt: Pe Elo 26, 2011 4:32 pm
Re: Estonia
Molemmat Estonia-liitteet on koottu tämän tutkimusraportin pelastuneiden kertomusten pohjalta. On vaan etsitty nimet ja kuvat haastatelluille, ja joitakin on tietenkin haastateltu nyt uudemman kerran lehteä varten.
http://www.turvallisuustutkinta.fi/mate ... ksista.pdf
Koko raportin etusivulle tästä:
http://www.turvallisuustutkinta.fi/fi/i ... tonia.html
http://www.turvallisuustutkinta.fi/mate ... ksista.pdf
Koko raportin etusivulle tästä:
http://www.turvallisuustutkinta.fi/fi/i ... tonia.html
Re: Estonia
Estonian uppoamisen vuosipäivä sai minut lukemaan netistä löytyviä kertomuksia sekä pelastuneista että menehtyneistä Estonian matkustajista. Käännän muutaman parhaiten mieleen jääneen jutun. Tässäpä on ensimmäinen.
Carita Barasinski
Ikä: 29 (s. 9.8.1965)
Ammatti: Konferenssiemäntä
Asuinpaikka: Uppsala, Ruotsi
Carita Johnsen syntyi Uppsalassa vuonna 1965 perheen vanhimmaksi lapseksi.
Hän tykkäsi kirjoittaa salapoliisitarinoita, joita julkaistiin sanomalehdissä. Carita ajoi rekkaa ja omisti moottoripyörän. Hän rakasti englantilaista yläluokan elämäntyyliä, pelasi totoa ja lahjoitti joka kuukausi rahaa hyväntekeväisyyteen.
Hän tapasi tulevan aviomiehensä Peter Barasinskin vuonna 1990, kun he molemmat työskentelivät Athena -nimisellä autolautalla. Carita oli urheilullinen ruotsalaistyttö ja Peter oli Puolasta vuonna 1981 tullut merenkulkija. He rakastuivat toisiinsa välittömästi ja muuttivat yhteen jo kahden kuukauden kuluttua. He menivät naimisiin Uppsalassa kesäkuussa 1993.
He molemmat saivat myöhemmin töitä Estonialta. Peter työskenteli ravintolan kokkina ja Carita sai töitä konferenssiemäntänä.
Peter ja Carita valvoivat ja kouluttivat uusia työntekijöitä. Carita kuului kahdeksan hengen ohjaajien porukkaan, johon kuului hänen itsensä lisäksi suomalainen Jan Bergendahl ja ruotsalaiset Magnus Andersson, Mikael Dahlin, Hans Svensson, Toni Heinonen, Peter Järvinen ja Paula Liikamaa.
Syyskuun 27. päivä vuonna 1994 Carita oli toipumassa pienestä leikkauksesta, jossa häneltä oli poistettu silmäluomesta arpi. Hän kärsi päänsärystä, mutta Peter oli valmis tuuraamaan. Kaksi tuntia ennen Estonian lähtöä Carita oli kuitenkin tuntenut olonsa paremmaksi ja hän oli päättänyt lähteä työvuorolleen.
Hän soitti saman päivän iltana Peterille.
"Kaikki on hyvin, rakkaani. Tuhat suukkoa ja halauksia".
Sen jälkeen hän meni nukkumaan.
Kello oli yksi yöllä, kun laiva kallistui. Carita tuli hytistään ulos käytävälle. Siellä olivat myös kaksi hänen työkaveriaan, Peter Järvinen ja Paula Liikamaa, sekä Ülle Arula, joka oli vähän yli 40-vuotias ravintola Poseidonin tarjoilija.
Caritalla oli yllään hänen punainen työjakkunsa ja hän vaikutti huolestuneelta.
"Ei tämä voi olla mitään vakavaa. Olisi siitä muuten jo varoitettu".
He lähtivät kulkemaan käytävällä, mutta Estonia kallistui entisestään, seinät muuttuivat lattiaksi ja poikittaisista käytävistä tuli syviä kuiluja. He tulivat yhden sellaisen äärelle. Ensimmäisinä sen yli hyppäsivät Peter Järvinen ja Paula Liikamaa. Sen jälkeen oli Ülle Arulan vuoro. Tanakkavartaloinen Ülle ei onnistunut hyppäämään tarpeeksi kauas, vaan hän putosi. Carita nojautui alaspäin ja huusi hänen peräänsä, mutta ei saanut vastausta. Lopulta Caritan oli jatkettava matkaa ja hän hyppäsi käytävän yli.
Sillä välin Peter Järvinen ja Paula Liikamaa olivat päässeet käytävän päähän, jossa oli portaat, jotka johtivat kannelle vievälle ovelle. Ovelta he näkivat Caritan portaiden alapäässä. Carita rupesi kiipeämään päättäväisesti askelma askelmalta.
Portaita vastapäätä oli laivan juoppoputka, joka oli siihen aikaan yöstä täynnä. Carita oli puolivälissä portaita, kun yhtäkkiä juoppoputkan ovi aukesi ja hänen päälleen putosi kaksi humalaista ja he putosivat portaikossa. Pudotus oli vain neljä tai viisi metriä, mutta portaiden kaide oli nyt 2,5 metriä lattian yläpuolella. Caritan sormet ulottuivat siitä kymmenen sentin päähän.
Peter Barasinski sai tiedon onnettomuudesta kello 2:30. Viideltä aamulla hän lähti Estlinen Tukholman terminaaliin Caritan äidin kanssa. Siellä olleella Peterin työkaverilla oli tieto, että Carita olisi mahdollisesti pelastunut.
"Sinun vaimosi on elossa. Sain siitä juuri faksin".
Peter juoksi riemuissaan ulos terminaalista ja huusi ulkona olleelle toimittajalle.
"Katsot tällä hetkellä maailman onnellisinta ihmistä. Vaimoni on elossa".
Hän ei kuitenkaan löytänyt Caritaa yhdestäkään sairaalasta. Hän palasi takaisin Estlinen terminaaliin ja sai vasta muutaman tunnin päästä tiedon, että faksissa oli ollut väärää tietoa. Carita oli sekoitettu kahteen hänen pelastuneeseen työkaveriinsa, Peter Järviseen ja Paula Liikamaahan.
Peter Barasinski oli murtunut. Hän näki pitkään painajaisia, eikä pystynyt menemään töihin. Hän yritti kouluttautua uuteen ammattiin, mutta hän ei pystynyt keskittymään. Hän harkitsi jopa itsemurhaa.
Hänen mielessään pyöri pieniä yksityiskohtia, joita oli tapahtunut ennen onnettomuutta.
Viikkoa aikaisemmin Carita oli Peterin töissä ollessa työntänyt kotona olleen pöydän seinällä olleen ristin alapuolelle. Pöydällä oli heidän hääkuvansa ja Carita oli laittanut kynttilät sen molemmille puolille.
Vuosia sitten Puolassa vanha nainen oli ennustanut Peterille hänen kuolevan hukkumalla ennen kuin hän täyttää 40 vuotta. Kuusi vuotta myöhemmin toinen ennustaja oli ennustanut samalla tavalla. Peter oli vakuuttunut, että Carita oli kuollut hänen kuolemansa.
Carita ja Peter olivat käyneet heidän häitään seuranneena päivänä Uppsalan hautausmaalla. Carita oli pyytänyt Peteriä lupaamaan, että jos hän kuolisi, niin hänet haudattaisiin Uppsalaan. Peter oli luvannut.
Lunastaakseen lupauksensa Peter liittyi uhrien omaisten organisaatioon, joka taisteli Estonian uhrien etsimisen puolesta. Joulukuussa Ruotsin hallitus päätti, että uhreja ei tulla nostamaan.
Peter Barasinski oli saanut Caritan henkivakuutusrahoja 55 000 puntaa. Hän päätti käyttää rahat Caritan löytämiseen ja hautaamiseen. Hän oli kuvaamassa apujoukkoineen vedenalaisella robottikameralla vielä muutamaa tuntia ennen päivän kääntymistä 1. heinäkuuta 1995, jolloin Estonialle sukeltamisesta tuli laitonta. Uhkana oli kahden vuoden vankeusrangaistus. He yrittivät päästä robottikameralla käytävälle, jossa Carita oli nähty viimeisen kerran.
Lopulta operaatio oli keskeytettävä. Peter heitti punaisia ruusuja Estonian hylyn päälle.
Peter Barasinski kuoli syöpään vuonna 2006 löytämättä koskaan vaimonsa ruumista.
Carita Barasinski
Ikä: 29 (s. 9.8.1965)
Ammatti: Konferenssiemäntä
Asuinpaikka: Uppsala, Ruotsi
Carita Johnsen syntyi Uppsalassa vuonna 1965 perheen vanhimmaksi lapseksi.
Hän tykkäsi kirjoittaa salapoliisitarinoita, joita julkaistiin sanomalehdissä. Carita ajoi rekkaa ja omisti moottoripyörän. Hän rakasti englantilaista yläluokan elämäntyyliä, pelasi totoa ja lahjoitti joka kuukausi rahaa hyväntekeväisyyteen.
Hän tapasi tulevan aviomiehensä Peter Barasinskin vuonna 1990, kun he molemmat työskentelivät Athena -nimisellä autolautalla. Carita oli urheilullinen ruotsalaistyttö ja Peter oli Puolasta vuonna 1981 tullut merenkulkija. He rakastuivat toisiinsa välittömästi ja muuttivat yhteen jo kahden kuukauden kuluttua. He menivät naimisiin Uppsalassa kesäkuussa 1993.
He molemmat saivat myöhemmin töitä Estonialta. Peter työskenteli ravintolan kokkina ja Carita sai töitä konferenssiemäntänä.
Peter ja Carita valvoivat ja kouluttivat uusia työntekijöitä. Carita kuului kahdeksan hengen ohjaajien porukkaan, johon kuului hänen itsensä lisäksi suomalainen Jan Bergendahl ja ruotsalaiset Magnus Andersson, Mikael Dahlin, Hans Svensson, Toni Heinonen, Peter Järvinen ja Paula Liikamaa.
Syyskuun 27. päivä vuonna 1994 Carita oli toipumassa pienestä leikkauksesta, jossa häneltä oli poistettu silmäluomesta arpi. Hän kärsi päänsärystä, mutta Peter oli valmis tuuraamaan. Kaksi tuntia ennen Estonian lähtöä Carita oli kuitenkin tuntenut olonsa paremmaksi ja hän oli päättänyt lähteä työvuorolleen.
Hän soitti saman päivän iltana Peterille.
"Kaikki on hyvin, rakkaani. Tuhat suukkoa ja halauksia".
Sen jälkeen hän meni nukkumaan.
Kello oli yksi yöllä, kun laiva kallistui. Carita tuli hytistään ulos käytävälle. Siellä olivat myös kaksi hänen työkaveriaan, Peter Järvinen ja Paula Liikamaa, sekä Ülle Arula, joka oli vähän yli 40-vuotias ravintola Poseidonin tarjoilija.
Caritalla oli yllään hänen punainen työjakkunsa ja hän vaikutti huolestuneelta.
"Ei tämä voi olla mitään vakavaa. Olisi siitä muuten jo varoitettu".
He lähtivät kulkemaan käytävällä, mutta Estonia kallistui entisestään, seinät muuttuivat lattiaksi ja poikittaisista käytävistä tuli syviä kuiluja. He tulivat yhden sellaisen äärelle. Ensimmäisinä sen yli hyppäsivät Peter Järvinen ja Paula Liikamaa. Sen jälkeen oli Ülle Arulan vuoro. Tanakkavartaloinen Ülle ei onnistunut hyppäämään tarpeeksi kauas, vaan hän putosi. Carita nojautui alaspäin ja huusi hänen peräänsä, mutta ei saanut vastausta. Lopulta Caritan oli jatkettava matkaa ja hän hyppäsi käytävän yli.
Sillä välin Peter Järvinen ja Paula Liikamaa olivat päässeet käytävän päähän, jossa oli portaat, jotka johtivat kannelle vievälle ovelle. Ovelta he näkivat Caritan portaiden alapäässä. Carita rupesi kiipeämään päättäväisesti askelma askelmalta.
Portaita vastapäätä oli laivan juoppoputka, joka oli siihen aikaan yöstä täynnä. Carita oli puolivälissä portaita, kun yhtäkkiä juoppoputkan ovi aukesi ja hänen päälleen putosi kaksi humalaista ja he putosivat portaikossa. Pudotus oli vain neljä tai viisi metriä, mutta portaiden kaide oli nyt 2,5 metriä lattian yläpuolella. Caritan sormet ulottuivat siitä kymmenen sentin päähän.
Peter Barasinski sai tiedon onnettomuudesta kello 2:30. Viideltä aamulla hän lähti Estlinen Tukholman terminaaliin Caritan äidin kanssa. Siellä olleella Peterin työkaverilla oli tieto, että Carita olisi mahdollisesti pelastunut.
"Sinun vaimosi on elossa. Sain siitä juuri faksin".
Peter juoksi riemuissaan ulos terminaalista ja huusi ulkona olleelle toimittajalle.
"Katsot tällä hetkellä maailman onnellisinta ihmistä. Vaimoni on elossa".
Hän ei kuitenkaan löytänyt Caritaa yhdestäkään sairaalasta. Hän palasi takaisin Estlinen terminaaliin ja sai vasta muutaman tunnin päästä tiedon, että faksissa oli ollut väärää tietoa. Carita oli sekoitettu kahteen hänen pelastuneeseen työkaveriinsa, Peter Järviseen ja Paula Liikamaahan.
Peter Barasinski oli murtunut. Hän näki pitkään painajaisia, eikä pystynyt menemään töihin. Hän yritti kouluttautua uuteen ammattiin, mutta hän ei pystynyt keskittymään. Hän harkitsi jopa itsemurhaa.
Hänen mielessään pyöri pieniä yksityiskohtia, joita oli tapahtunut ennen onnettomuutta.
Viikkoa aikaisemmin Carita oli Peterin töissä ollessa työntänyt kotona olleen pöydän seinällä olleen ristin alapuolelle. Pöydällä oli heidän hääkuvansa ja Carita oli laittanut kynttilät sen molemmille puolille.
Vuosia sitten Puolassa vanha nainen oli ennustanut Peterille hänen kuolevan hukkumalla ennen kuin hän täyttää 40 vuotta. Kuusi vuotta myöhemmin toinen ennustaja oli ennustanut samalla tavalla. Peter oli vakuuttunut, että Carita oli kuollut hänen kuolemansa.
Carita ja Peter olivat käyneet heidän häitään seuranneena päivänä Uppsalan hautausmaalla. Carita oli pyytänyt Peteriä lupaamaan, että jos hän kuolisi, niin hänet haudattaisiin Uppsalaan. Peter oli luvannut.
Lunastaakseen lupauksensa Peter liittyi uhrien omaisten organisaatioon, joka taisteli Estonian uhrien etsimisen puolesta. Joulukuussa Ruotsin hallitus päätti, että uhreja ei tulla nostamaan.
Peter Barasinski oli saanut Caritan henkivakuutusrahoja 55 000 puntaa. Hän päätti käyttää rahat Caritan löytämiseen ja hautaamiseen. Hän oli kuvaamassa apujoukkoineen vedenalaisella robottikameralla vielä muutamaa tuntia ennen päivän kääntymistä 1. heinäkuuta 1995, jolloin Estonialle sukeltamisesta tuli laitonta. Uhkana oli kahden vuoden vankeusrangaistus. He yrittivät päästä robottikameralla käytävälle, jossa Carita oli nähty viimeisen kerran.
Lopulta operaatio oli keskeytettävä. Peter heitti punaisia ruusuja Estonian hylyn päälle.
Peter Barasinski kuoli syöpään vuonna 2006 löytämättä koskaan vaimonsa ruumista.