Surman 2. HO-päätös, tammikuu 2015

[Vespa velutina]

Joo, se Haagar perustelee hyvin AnetteSantamaa-tyyppisesti antamaansa elinkautista. Esittää varmoja mielipiteitä tyyliin: "tämä ei pidä paikkaansa".

Hän olisi voinut sanoa, että neliminuuttinen vaikuttaa lyhyeltä murha-ajalta. Ja todeta, että lyhyt tekoaika puhuu syytteen puolesta enemmän kuin sitä vastaan, muttei vetää mitään varmoja johtopäätöksiä. Nythän hän vaikuttaa varmuudessaan siltä, että yleinen elämänkokemus kertoo hälle, ettei ne muutkaan murhaajat, jotka hän tuntee, ole olleet noin nopeita.

Sama Haagari sitten ihmettelee, kun murhaaja ei puhunut mitään. Ei kai se ehtinyt, kun se tappoi neljässä minuutissa. Haagarin yleisen elämänkokemuksen mukaan murhaajan olisi pitänyt olla hitaampi ja rupatella siinä samalla niitä näitä?

Yksi täysin naurettava päättelyketju tällä Haagarilla menee siten, kun hän väittää tietävänsä, miten Jukka Lahden veripisarat joutuivat Anneli Auerin paidan hihoihin. Mistä ihmeestä hän sen voisi tietää? Oliko kärpäsenä katossa? Hän esittää teorian asiasta, mutta se on testaamaton hypoteesi. Tuomarin ei edelleenkään pidä mielikuvituksellaan ruveta keksimään, mitä rikospaikalla on ollut mahdollista tapahtua, vaan ainoastaan arvioida esitettyä näyttöä.

Sitten yksi huima perustelu on se, kun Haagar pohtii, että Jukka Lahdella oli torjuntavammoja, mikä viittaa siihen, että hänet yllätettiin. Ilmeisesti hänellä olisi ollut taisteluvammoja, jos häntä ei olisi yllätetty? Ulkopuolinen ei yllätä, mutta vaimo kyllä, tietää Haagar. Minä en ihan heti keksi, mitä eroa on torjunta- ja taisteluvammalla. Jos Jukka ei hyökännyt kenenkään kimppuun puukon kanssa, niin silloin hän vain torjui puukoniskuja. Kenet Jukka torjui? Annelinko? Näyttö asiasta on vain Haagarin yleinen elämänkokemus.

[Pardon]

Nordström on samoilla linjoilla kuin syyttäjä Valkama oli ennen loppukesää tai syksyä 2011. Minusta ainoa huomionarvoisa seikka tässä uusimmassa tuomiossa on, että vaikka syyttäjä linjansa 3,5 vuotta sitten hylkääkin niin uusi linja ei vaikuta yhtään mitenkään tuomareihin, esim. Nordströmiin. Olisiko se silloin ollut vähän hölmö linja? Täällä se toki sai pilvin pimein kannatusta.

Syyttäjä vesitti jutun. Paremmin toimien hän olisi voittanut ensimmäisellä kerralla hovissa, se olisi ollut mahdollista. Kun hän hävisi, hän joutui hirveään paineeseen hävittyään selvänä pidetyn jutun. Uudet todisteet vaikuttivat alusta asti keksityiltä. Tutkijat ja syyttäjä tosin vaikuttavat uskoneen niihin jossain määrin, jonkinlaista joukkohypnoosia ilmeisesti. Mutta juttu ei välttämättä ole vielä ohi, sillä jos lsh-tuomio vielä avataan ja AA todetaan syyttömäksi, ollaan lähellä sitä tilannetta että poliisi ja/tai syyttäjä keksivät matskua jolla AA tuomittaisiin. Tältä se alkaa yhä enemmän vaikuttaa, joten minusta asia pitäisi selvittää. Epäilykselle on perusteita.

[Marsii]

Hovioikeus kirjoittaa päätöksessään, että Auerin syyllisyydestä jäi ''vähintäänkin varteenotettava epäily''. Tässä ei ole mitään outoa.

Poliisin on käynnistettävä rikostutkinta, jos on syytä epäillä rikosta.

Syyttäjä nostaa syytteen, jos syyllisyydestä on todennäköisiä syitä.

Tuomioistuin tuomitsee, jos syyllisyydestä on täysi näyttö (ei jää järkevää/varteenotettavaa epäilyä).

Kynnys siis nousee koko ajan ja lopulta vaaditaan täysi näyttö. Eli aina kun syyte hylätään, syyllisyydestä on jäänyt vähintään järkevä epäily. Niin myös Auerin tapauksessa, kuten hovioikeus kirjoittaa.

Jos haluaa saivarrella, niin syyttämättäjättämispäätös on suurempi ''todistus'' henkilön syyttömyydestä kuin oikeuslaitoksen vapauttava tuomio. Koska jos syytettä ei nosteta, niin silloin henkilön syyllisyydestä ei ole olemassa edes todennäköisiä syitä eikä näyttö näin ollen riittäisi seuraavalle tasolle, henkilön tuomitsemiseen. Mutta vain periaatteessa näin, ei syyttäjä tietenkään oikeasti voi ottaa oikeuslaitoksen roolia.

[awa]

Jos haluaa saivarrella, niin syyttämättäjättämispäätös on suurempi ''todistus'' henkilön syyttömyydestä kuin oikeuslaitoksen vapauttava tuomio. Koska jos syytettä ei nosteta, niin silloin henkilön syyllisyydestä ei ole olemassa edes todennäköisiä syitä eikä näyttö näin ollen riittäisi seuraavalle tasolle, henkilön tuomitsemiseen. Mutta vain periaatteessa näin, ei syyttäjä tietenkään oikeasti voi ottaa oikeuslaitoksen roolia.

Juuri näin. Kuin olisin tuon itse kirjoittanut.

Suomessa syyttämiskynnys on hyvin lähellä tuomitsemiskynnystä.

Nykyisin asianajajilla näyttää moraaliset arvot hieman lipsuneen sinne urheilukilpailun puolelle ja on unohdettu, että voittaminen ei ole se heidän tehtävä, vaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

Puolustuksen asianajajat ovat unohtaneet, että heidän tehtävä ei ole saada syytetystä/syyllisestä syytöntä, vaan puolustaa syytetyn oikeuksia.

Vielä kun muistetaan sekin, että asianajat eivät ole käyneet sen kaltaista valintamyllyä läpi, missä penaalin terävimmät kynät valitaan, se ehkä selittää käyttäytymisestä ja ammatillisuudesta jotakin!

Valitettavasti tämä on alkanut näkymään suomalaisessa oikeudenkäyntikulttuurissa ja 7-päivää lehden sivuilla.

[titti12]

Pardon:in kanssa samaa mieltä. Hesarissa oli pari päivää sitten hyvä aikajana jutusta, kun sen avaa, niin pääsee lukemaan vanhoja juttuja vuosien varrelta aiheesta. Periaatteessa ensimmäinen ulospäin outo käänne on kesällä 2011, 1. hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen, kun on lähdetty hakemaan valituslupaa KKO:lta, eli samassa tilanteessa kuin nytkin. Hesarissa julkaistiin iso juttu aiheesta syyttäjä hakee valituslupaa - liittyykö juttuun saatananpalvontaa?. Jutussa syyttäjä Valkama kertoo uusista käänteistä. ""Syy siihen, ettei niitä ole heti ruumiinavauksessa todettu, johtuu siitä, että ne eivät ole mitenkään piirretty ristin muotoon, vaan ne ilmenevät muulla tavalla. Tietysti kun ei ole ollut mitään syytä yhdistää asioita, ne saattavat mennä ohi”, yksi jutun syyttäjistä, Jarmo Valkama, sanoo. ”Vasta kun tuli tällainen uusi aihetulva esiin, sattumalta joku bongasi, että kappas vain, tuostakin voisi nähdä tuollaisen asian.”" (HS 9.5.12)

Tuota ennen, kesällä 2011 hovioikeuden vapauttavan tuomion jälkeen, kerrottiin seksuaalirikosepäilyistä. Ilmeisesti siis "uudella aihetulvalla" viitataan tähän koko vyyhtiin, jonka avulla Auerin juttu on saatu pysymään esillä.

Tästä voisi herätä paljon kysymyksiä todellisista motiiveista yms., joiden selvittämiselle olisi tosiaan tarvetta, ja kuten Pardon sanoi, epäilykselle on perusteita.

[Pardon]

Näin on. Ja tärkeää on myös se, mitä tapahtui ennen tuota outoa käännettä. AA oli ollut käräjillä ja saanut tuomion. Juttua ei pidetty ollenkaan niin epävarmana kuin nykykommenteista voisi päätellä.

AA:n puolustus kuitenkin ryhdistäytyi. Tämä ei herättänyt Valkamaa, joka arveli että vanhoilla mennään. Käsittelemättä jäi moni asia, joihin sitten myöhemmin taas tartuttiin kun oli pakko. Erityisesti huppumiehen sisääntuloon ja ulosmenoon ja asunnossa liikkumiseen liittyviä asioita. Turre, joka koko ajan tuntui olevan kärryillä siitä, mitkä ovat jutun heikot kohdat AA:n kannalta satsasi grafiikoihin. Kaikki lienevät ne nähneet.

Ketään AA:n vakavamielisempää puolustajaa sen sijaan ei ole kiinnostanut vaikkapa taustanauhaväittämän torpedointi. Olihan pelkästään mukavaa, että syyttäjä ajautui tällaisiin sekavuuksiin. Mitä niitä torpedoimaan, sillä aina kun puhutaan taustanauhasta tai satanismista ollaan jutussa voiton puolella, he varmaankin tuumivat.

Lsh-syytteet yllättivät silti kaikki. Mutta nyt on varmaan tultu siihen pisteeseen, että halutaan jotain selvyyttä tuosta osiosta. En tiedä auttaako valitus Eurooppaan vai pitäisikö lähteä syyttämään syyttäjää väärien todistusten keksimisestä. Tavallaan nämä toopet tuntuvat uskoneen omat ristihömpötyksensä, mutta joku raja tyhmyydelläkin, kun on kyse näin vakavista rikoksista.

AA:lle tämän tuomion horjuttamunen olisi valtava etu. Jos todettaisiin, että ne ovatkin olleet keksittyjä, silloin monen mielessä AA:sta tulisi syytön myös JL:n surmaan. Tämä olisi aikamoinen muutos alkuasetelmiin verrattuna. Ja kai siitä vielä korvauksiakin tulisi.

[Päämiäs]

Suomessa tuomitsemiskynnys on hyvin lähellä syyttämiskynnystä. Vain 5% korkeampi, kun lainmukaan sen täytyy olla 90% korkeampi. Vangitsemiskynnykselle romahdutettu syyttämiskynnys taas on vain puolet lainmukaisesta.

Nykyisin syyttäjillä näyttää moraaliset arvot täysin romahtaneen jenkkien rikossarjoihin ja on unohdettu, että voittaminen ei ole se heidän velvollisuutensa, vaan oikeudenmukainen oikeudenkäynti.

Syyttömien asianajajat ovat unohtaneet, että heidän tehtävä ei ole kiistää vaan kumota syyttäjien valheet, koska Suomessa on aina ollut syyllisyysolettama.

Vielä kun muistetaan sekin, että tuomarit eivät ole käyneet sen kaltaista valintamyllyä läpi, missä penaalin edes keskinkertaisesti terävät kynät valitaan, se varmasti selittää törkeistä virkarikoksista ja epäammatillisuudesta paljon!
Valitettavasti tämä on aina näkynyt suomalaisessa oikeusmurhakulttuurissa.

Kaikkia idiootteja ei ole suojatyöllistetty Porin miliisiin, KRP:in, syyttäjiin, tuomareihin, Turun hoviin, psykoihin, lääkäreihin, Valtakunnanrikollisenvirastoon, KKO:een, tyhjäntoimittajiksi eikä rikosoikeuden idiooteiksi vaan niitä riittää runsaasti palstallekin.

[sisotalo]

Hovioikeuden päätös on vain yksi etappi prosessissa, jonka ymmärtää vain jos tavoitteena on Anneli Auerin tuomitseminen miehensä surmaamisesta. Syytettä ei Annelia vastaan olisi koskaan nostettu jos ei hänen vastavalittu asianajajansa olisi ehättänyt ilmoittamaan lehdistössä, että Anneli tunnustaa tapon, mutta ei murhaa. Siinä menivät puolustuksen toimet ensimmäisen kerran yhteen poliisi/syyttäjä linjan kanssa ja niistä nousi sellainen voima, että KO tuomitsi, tosin jo silloinkin paras kuvaus tapahtumista löytyy eriävältä tuomarilta.

Hovissa Valkama yritti toimia Annelin tunnustuksen varassa. HO ei lainkaan uskonut tunnustukseen ja hylkäsi syytteen jo oikeudenkäynnin aikana. Tähän mennessä oli siis vain korjattu lipsahdus kun puolustus satsasi tappoon, jolle ei ollut mitään perusteita.

Toinen kierros lähti liikkeelle Auerin vanhimpien lasten ristiriidasta. Jos poikaa kuunneltiin tuli tyttärestä epäilty. Näin KKO asian katsoikin ja antoi Valkamalle laiskanläksyn, uutta aineisto tarvitaan. Sitä ei löytynyt, mutta KKO halusi kuitenkin paikata virhettään, mutta puolustus ei antanut viedä asiaa Turun hovioikeuteen lsh-jutun kylkiäiseksi. Ratkaisuksi tuli koko kierros, sen jälkeen kun lsh oli ratkaistu hovissa. Siis piti odottaa kaksi vuotta, eikä sekään riittänyt kun KKOn osalta lsh-tuomio jäi auki.

Ulvilan surmasta oikeudenkäynti aloitettiin vasta 2013. Se epäonnistui täysin käräjäoikeudessa kun kolme tuomaria esitti oman tapahtumien kuvauksensa. Kaksi miestä päätyi samaan, mutta toinen heistä katsoi, että oli kuitenkin järkevä epäily. Tuomio vahvistettiin naisvoimalla, joka on tullut Annelin vastaisten mielipiteiden tunnusmerkiksi. tuomari Santamaa kyhäsi aivan oman versionsa tapahtumista, joka kuitenkin johti langettavaan tuomioon. KO tuomiolla ei ollut merkitystä kun Anneilla oli vuosi pari lsh-tuomiota istuttavana.

Kesäkuussa 2014 tapahtui. KKO hylkäsi lsh valituksen samana päivänä kuin Vaasan hovioikeus aloitti Ulviln surman toisen käsittelyn. Myöskin puolustuksessa oltiin toimeliaita. Pekka Lehdon filmi päästettiin rajoitettuun julkisuuteen. Myöhemmin osoittautui, että siitä oli jätetty pois murhan näytteleminen, joka vastaa puolustuksen linjaa - olla passiivinen teon kuvauksessa. Sitä vastoin syyttäjällä oli oma aikaisemmista oikeuden käynneistä peritty linjansa. Anneli antoi kuoliniskun sen minuutin aikana, jona hän oli poissa puhelimesta.

Vaasan hovi kirjoitti neljä kuukautta tuomiota, kun aikaisemmin oli päätös tehty jo oikeudenkäynnin aikana. Aineisto oli sama lukuun ottamatta, että Amanda todisti sen minkä muisti ja sairaanhoitaja Satu Kantinkoski päästettiin oikeussaliin kertomaan minkälainen Anneli oli kun stressi irrotti otteensa. Aivan tavallinen hysteerinen perheenäiti, siis saman mitä komissaari Joutsenlahti oli todistanut.

Vaasan tuomio ei pysäyttänyt prosessia vaan se siirtyi toisaalta hallitustasolle, poliisiministeri Räsänen on määrännyt tutkittavaksi miksi Annelia ei oltu tuomittu ja media torjuu information siitä mitkä olivat hovioikeuden tekniset löydökset. Ne osoittavat ilman varauksia että Anneli ei mitenkään ole voinut surmana miestään.

Tässä tilanteessa on valtakunnan syyttäjä alkanut etsiä uutta tasapainoa. Hän ehti jo sanomaan Ylen A-talkissa, että huomenna päätetään, mutta nyt Kulmala ilmoitta, että harkinnan aikaa on 60 päivää.

Nyt on netti keskustelun tilaisuus päästä vaikuttamaan lopulliseen ratkaisuun. Media on jo torjunut keskustelun ja laskee julkisuuteen vain Annelia tuomitsevaa propagandaa. Yle ei laske julkisuuteen ketään puolustajaa, tiedetään, että Manner ei keskustele.

[Ande]

Oletteko tulleet koskaan ajatelleeksi, miksi puolustus toimii niin kuin toimii? Näin ulkopuolisesta vaikuttaa suorastaan avuttomalta, osaamattomalta ja kyvyttömältä.

Puolustus ei missään tapauksessa pyri kääntämään kiviä ja kantoja ulkopuolisen syyllisen tai edes sellaisen olemassaolosta vakuuttavien todisteitten löytämiseksi. Miksi?

Ehkä siihen on hyvä syy, eli puolustus tietää jotain sellaista, jota me emme tiedä. Hän pelkää kaiken aikaa jonkun luurangon romahtavan kaapista ja todistavan hänen päämiehensä syylliseksi. Sen estämiseksi hän suorastaan välttelee ratkaisevien todisteitten penkomista.

[Pardon]

Ande, tämä on itsestään selvää. Mutta varsinkaan ei ole syytä käännellä kiviä ja kantoja silloin kun syyttäjä on harhautunut puhumaan taustanauhoista tms. Niitähän ei kukaan järkevä ihminen usko, kuten näemme. Mitä niitä kiistämään tai penkomaan, kun syyttäjä itse kaivaa itselleen kuoppaa.

En tiedä miten harvinaista tai yleistä tällainen on pitkissä jutuissa, että keskittyminen katoaa ja erilaiset kummajaisteoriay alkavat jyllätä. Näen alkusyynä sen, että tutkijat ja syyttäjä hävisivät kollegoidensa mielestä selvän jutun 2011. Heidän oli pakko yrittää pelastaa kasvonsa, loppu vain on likaista nähtävää!

[Ande]

Ande, tämä on itsestään selvää. Mutta varsinkaan ei ole syytä käännellä kiviä ja kantoja silloin kun syyttäjä on harhautunut puhumaan taustanauhoista tms. Niitähän ei kukaan järkevä ihminen usko, kuten näemme. Mitä niitä kiistämään tai penkomaan, kun syyttäjä itse kaivaa itselleen kuoppaa.

En tiedä miten harvinaista tai yleistä tällainen on pitkissä jutuissa, että keskittyminen katoaa ja erilaiset kummajaisteoriay alkavat jyllätä. Näen alkusyynä sen, että tutkijat ja syyttäjä hävisivät kollegoidensa mielestä selvän jutun 2011. Heidän oli pakko yrittää pelastaa kasvonsa, loppu vain on likaista nähtävää!

Näin saattoi käydä. Homma alkoi mennä pieleen siinä vaiheessa, kun ensimmäisenä paikalle tulleet poliisit totesivat, että syyllinen on paikalla. Eipä siinä sitten ollut suurempaa tarvetta selvittää sen tarkemmin ulkopuolisen osuutta - mutta ei myöskään ilmiselvän syyllisen osuutta. Lopputulos on nyt se, että ei ole todisteita Annelin syyllisyydestä, mutta ei myöskään salaperäisen Huppiksen syyllisyydestä, vaikka hän marssisi tänä päivänä tunnustamaan tekonsa. Hän ei varmaan ole pitänyt tallessa tekovälineitä ja vaatteita näitä kaikkia vuosia.

Erään herra X:n auton peräkontissa olleelle verelle oli varmaan hyvä selitys. Vaikka siitä ei dna:ta saatukaan, luulisi että veriryhmä olisi saatu selville.

[Pardon]

Ande, tuo on yksinkertainen selitys. Kukaan joka katsoo juttua vähän objektiivisemmin (en nyt puutu äärinäkemyksiin) ei kiistä etteikö tuossa rikospaikkatutkinnassa ja siinä että jääräpäisesti jätettiin AA epäilyn ulkopuolelle ollut paljon vikaa. Minusta on ajanhukkaa vääntää siitä asiasta.

Sen sijaan käsitys siitä, mikä riittää tuomioon on muuttunut huomattavasti. Kaikista alun töppäilyistä huolimatta AA tuomittiin ihan aluksi. Jos hovi olisi tämän vahvistanut, se olisi ollut siinä.

Kun kaikki lehdet ja tv-ohjelmatkin jauhaa niistä alun puutteista, niin en ymmärrä mikä niissä enää kiinnostaa. Toinen vähintään yhtä oleellinen vaihe saa lähes nollahuomiota. Se miten syyttäjä mokasi hovissa 2011 ja mitä siitä seurasi. Seuraukset ovat järkyttävät, voitaisiin puhua jopa vääristä todisteista. Kenties lsh-tuomiokin perustuu väärennöksiin (tai tahallisen liioittelevaan ja yksipuoliseen tulkintaan hyvin kiistanalaisista todisteista). Koska AA:kin aikoo jatkaa tähän suuntaan, juttu ei varmaankaan ole vielä ohi. Tässä vaiheessa on siis paljon kysymyksiä, se alkuvaihe taas on minusta loppuun jauhettu.

[luxetveritas]

Hovioikeus kirjoittaa päätöksessään, että Auerin syyllisyydestä jäi ''vähintäänkin varteenotettava epäily''. Tässä ei ole mitään outoa.

Poliisin on käynnistettävä rikostutkinta, jos on syytä epäillä rikosta.

Syyttäjä nostaa syytteen, jos syyllisyydestä on todennäköisiä syitä.

Tuomioistuin tuomitsee, jos syyllisyydestä on täysi näyttö (ei jää järkevää/varteenotettavaa epäilyä).

Kynnys siis nousee koko ajan ja lopulta vaaditaan täysi näyttö. Eli aina kun syyte hylätään, syyllisyydestä on jäänyt vähintään järkevä epäily. Niin myös Auerin tapauksessa, kuten hovioikeus kirjoittaa.--

Pieni tarkennus: Näytön ei tarvitse olla "täysi", ts. 100-prosenttinen. Sekin riittää, että näyttö on niin vakuuttavaa, ettei asiassa jää varteenotettavaa epäilyä (utom rimligt tvivel; beyond reasonabledoubt) syytetyn syyllistymisestä syytteessä kuvattuun tekoon (HO 19.2.2015, kohta 9).

[sisotalo]

Oletteko tulleet koskaan ajatelleeksi, miksi puolustus toimii niin kuin toimii? Näin ulkopuolisesta vaikuttaa suorastaan avuttomalta, osaamattomalta ja kyvyttömältä.

Juuri tällainen on Manner oikeussalissa, mutta puolustuksen jättämät kirjelmät ovat parempia. Mistään kivien kääntämisestä ei ole niissäkään kysymys. Manner etsii mielellään virheitä poliisin toiminnassa, mutta hän ei etsi sellaisia virheitä, jotka vaikuttaisivat tuomioon.

Nyt on edessä vaativa vaihe. Syyttäjän valitus KKO pitää torjua - että valtakunnan syyttäjä pitää päänsä ja lopettaa tähän.

Lsh-tuomion purkaminen vaatii aivan toista tarkkuutta, se ei ole Mannerin hommia.

[luxetveritas]

--
Vaasan tuomio ei pysäyttänyt prosessia vaan se siirtyi toisaalta hallitustasolle, poliisiministeri Räsänen on määrännyt tutkittavaksi miksi Annelia ei oltu tuomittu ja media torjuu information siitä mitkä olivat hovioikeuden tekniset löydökset. Ne osoittavat ilman varauksia että Anneli ei mitenkään ole voinut surmana miestään.

Syy siihen, että sisäministeri vaatii ministeriön poliisiosastolta ja poliisihallitukselta selvityksen poliisin toiminnasta johtuu yksinomaan siitä, että hovioikeuden ratkaisu osoittaa yksiselitteisesti, että poliisin esitutkinta on ollut puutteellista ja virheellistä. Selvityksen vaatiminen ei millään tavalla ota kantaa oikeuden päätökseen Auerin syyttömyydestä.

• -- Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) kertoi Ylen Pressiklubin haastattelussa, että osaston ja hallituksen on selvitettävä, onko vielä jotakin, johon on kiinnitettävä huomiota poliisin toiminnassa vastaavien tapausten varalta. Esimerkiksi hovioikeus arvosteli poliisitutkintaa Ulvilan murhatutkimuksessa.
  
  – Hovioikeuden päätöksessä näkyy, että esitutkintavaihe on ollut puutteellinen. Se vaikutti osaltaan siihen, että prosessi on ollut hankala ja pitkä, Räsänen arvioi.
  
  Hän painottaa, että kyse on vanhoista asioista. Jukka S. Lahti surmattiin vuonna 2006.
  
  – Poliisiorganisaatiossa on tapahtunut sen jälkeen muutoksia, Räsänen huomauttaa.
  
  Hän korostaa, että toiminta on monelta osalta jo parantunut: esimerkiksi Keskusrikospoliisi on isoissa tapauksissa mukana aiempaa enemmän. --
  
  (http://yle.fi/uutiset/rasanen_vaatii_po ... ia/7819992)

Tässä tilanteessa on valtakunnan syyttäjä alkanut etsiä uutta tasapainoa. Hän ehti jo sanomaan Ylen A-talkissa, että huomenna päätetään, mutta nyt Kulmala ilmoitta, että harkinnan aikaa on 60 päivää.--

On mahdollista, että syyttäjän yllättävällä ratkaisulla on yhteys ministerin osoittamaan aktiivisuuteen. Logiikka ei kuitenkaan mene niin, että ministeri muka edellyttäisi Auerin tuomitsemista, minkä takia syyttäjä nyt yrittää kehittää jotain perustetta, jolla hovin vapauttavaan päätökseen voidaan hakea muutosta KKO:sta.

Tilannehan on se, että hovioikeuden mukaan poliisi on tutkinnassa syyllistynyt virheisiin, joista se on vaarassa joutua vastuuseen, eikä ainoastaan poliisi, vaan myös syyttäjät. Hovioikeuden ratkaisusta ilmenee, ettei kysymys näytä sen mukaan olevan ainoastaan tahattomasta huolimattomuudesta vaan myös tarkoituksellisuudesta. Mitä tämä tarkoittaa poliisin ja syyttäjien kannalta?

Eduskuntavaalit lähestyvät: valitusaika KKO:een taitaa päättyä juuri vaalipäivänä. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä kauemmas asioiden käsittelyä voidaan lykätä ja oikeusprosessia jatkaa, sitä varmemmin syyllisiä ei ainakaan tämän hallituksen aikana panna virheistään vastuuseen ja sitä paremmat mahdollisuudet on siihen, ministereiksi saadaan henkilöitä, joilla ei ole poliittista intressiä tähän vaan kenties jopa suojella heitä.