Niin tekisin minäkin, mutta toisaalta jos sen kummempaa ostamisentarvetta ei ole ollut ja eivät nuo pyykkinarut ja -pojat niin mahdottomasti tilaa vie tai paina niin siinä mielessä näppärä ollut ostaa ne samalla.Hastape kirjoitti:Itse ostaisin kotiin viemiset tullessa. Mutta en tiedä Nelan ajatuksen juoksua.Paamu kirjoitti:Ajattelisin näin, että mikäli pyykkinaru ja pyykkipojat on ostettu katoamisaamuna, niin kuvittelisin niiden olleen menossa kotiin käyttöön ja näin ollen Nelallakin ollut suunnitelmissa sama suunta. Siinä mielessä vahvistaa käsitystäni onnettomuudesta. Viinereistä osa sitten varmaan ajateltu säästää myöskin kotiin (ei kai kukaan jaksa kolmea syödä kerralla? ) ja jos oletetaan että kuormahihnat (kuten minä tuosta luen) ja onget on ollu siellä aikaisemmilta retkiltä niin sopivat ilman sen kummempaa tarkoituksenmukaisuutta kuvaan. Toisaalta hassua jos Nela on käyttänyt reppua myös työmatkoillaan niin miksi kanniskella siellä jotain raskaita kuormahihnoja mukana, elleivät sitten tarkoita näillä semmoisia pienempiä hihnoja.
Minä en näe mitenkään mahdottomana sitä onnettomuutta, olipa kuinka kokenut retkeilijä tahansa. Aina voi liukastua tai kompastua, ja jos päätyy veteen niin siinä aika äkkiä säikähdyksestäkin voi vetää vettä henkeen, märät vaatteet painaa, samoin kuin reppu jota ei siinä paniikissa välttämättä saa nopeasti pois selästä (varsinkaan jos on semmoinen retkeilijämalli jossa on rinnan editsekin kiinnitys).
Minusta wienerit olisi aika palasina/nuhjuiset jos esim paperipussissa olisi nuin täydessä repussa 7-9 tuntia (Voi olla pakattu paremminkin).
Jos on tehty retki luontoon päiväksi niin muutakin syömistä pitäisi olla mukana ja kotoa sitä on voitu ottaakin mukaan esim leipää tms. (tuskin Sergey kaikkea kaappien sisältöä muistaa)
Kyllähän tuolla repussa väistämättä on muutakin kuin nuo listassa mainitut, eli olisko sieltä kotoa sitten jotain napattu matkaan.
Itse en myöskään näe aivan hälyttävän outona sitä, että on lintsannut, häipynyt metsän keskelle ja ollut vastaamatta miehensä puheluihin, olen itsekin joskus tehnyt niin muutamia kertoja kun on ahdistanut vaan tarpeeksi. Mielenterveydeltään "normaalilta" ihmiseltä en tiedä onko sitten ihan tyypillistä, mutta en aivan tavattomanakaan näkisi, enkä ainakaan automaattisesti merkkinä itsetuhoisuudesta. Mutta tää on varmaan taas niitä asioita joista näkemyksiä on monia.