Mustan Barbaarin äiti ja sisko kahnauksissa poliisin kanssa!

[Radiopuhelin]

Onko radiopuhelimella todistusaineistoa siitä, että poliisi ei olisi näyttänyt virkamerkkiä ? Onko sinulla jotain objektiivista sanomasi tueksi? Jos väität, että poliisi ei näyttänyt virkamerkkiä niin sinun on täytynyt olla itse paikalla. Muuten et voi sellaista väittää.

Edelleen, olen tässä yrittänyt tuoda sitä esille, että on hyvä että tapahtunut tutkitaan, koska tapaus voi olla kummin päin vain. Onko tämä mielestäsi paha? Jos on paha, eikö virkamiesten toimia saisi tutkia muissakaan yhteyksissä?

[Radiopuhelin]

Lienemme siitä samaa mieltä, että jos Barbaari olisi tavis ei tuollaista poliisitutkintaa tietenkään olisi tapahtunut. Se on olemassa vain, koska julkisuutta käyttämällä Barbaari informaatiovaikutti asiassa.

Ehkäpä ei olisi tullut tutkintaa taviksen kohdalla. Nyt kävi näin että julkisuus vaikutti ja asia onneksi tutkitaan. Eikö olekin hyvä, nyt todennäköisesti oikeus voittaa ja suvakit tai vajakit hiljenevät. Harmi niitä taviksia kohtaan joiden asioita ei tutkita. Muistatko sen poliisin joka uhkasi että toverit hakkaavat pilluralleilijan? Tuskin olisi tutkittu tai tutkinnassa päädytty samaan lopputulemaan jos ei olisi videolle saanut puheita

[Ärrkele]

Saisi tämä mustabarbaari olla tyytyväinen etteivät sentään laittaneet sylkykoppaa niin kuin Britanniassa agressiiviselle mustalle miehelle tehtiin: http://www.dailymail.co.uk/news/article ... ation.html

[Arska]

Onko jossain osoitettu, ettei poliisi muka olisi noin käyttäytynyt.

Naisille tehtiin ruumiintarkastus, kun heitä epäiltiin virkamerkin varastamisesta. Tästä voisi päätellä, että ainakaan toisella siviilipukuisella ei ollut esittää virkamerkkiä enää siinä vaiheessa kun virkapukuiset tulivat paikalle.

[Kalistinpää]

Onko jossain osoitettu, ettei poliisi muka olisi noin käyttäytynyt.

Naisille tehtiin ruumiintarkastus, kun heitä epäiltiin virkamerkin varastamisesta. Tästä voisi päätellä, että ainakaan toisella siviilipukuisella ei ollut esittää virkamerkkiä enää siinä vaiheessa kun virkapukuiset tulivat paikalle.

Näitä eri skenarioitahan voi halutessaan kehitellä.
Toinen voisi olla sellainen että poliisi on pyytänyt naisia todistamaan henkilöllisyytensä, näyttäneet poliisikorttinsa ja kaksikko on ruvennut reuhaamaan. Kahakan tiimellyksessä virkamerkki kateissa ja sitä on sitten varmuudeksi etsiskelty myös ladyjen taskuista.

[samoilija]

Tekee hieman pahaa sotkeutua toisten perheasioihin, mutta julkisuuden henkilönä ja puhumalla "teidän poliisien ihmisoikeustajusta" hän on avasi oven minulle, tuo mukasuomalainen mukakovis velliperse.

Jännää muuten, ettei yle, mtv tai joku muu päätoimittajien totuusvannonut -media ole miettinyt näitä asioita tämän kohun noustessa tosi tärkeäksi otsikoksi:
-Millä ansioilla tämä uhriksi joutunut afrikkalaisnainen alunperin ankkuroi itsensä suomalaiseen yhteiskuntaan, jos hänen poikansa, James Nikander, ei ole koskaan nähnyt isäänsä?
-Mikä ihmeen Nikander se sellainen on, ettei omalle pojalleen kehtaa näyttäytyä? Mikä on
siis hänen etunimensä ja asuinkunta, vai onko Jamesin isä edesmennyt?
-Onko tämä sama Nikander siittänyt myöskin Jamesin siskon, vai joku muu?

Alla olevassa itkutarinassa kerrotaan, että äiti oli kovilla ja teki kaikkensa ja oli tosi rankkaa Amerikkalaisissa vastaavissa tarinoissa kerrotaan, että äiti joutui tekemään kahta, jopa kolmea, työtä elättääkseen lapsensa.

Onko Nikanderin afrikkalaisen muijan "kolme työtä/tosi rankkaa" ollut työnantaja nimeltä yhteiskunta?(tostakiha vois vähä räpäyttää?!?)

Nyt tutkivat journalistit siellä rehellisellä puolella, faktaa pöytään tästä afrikkalaisuhrista lapsineen, he ovat sen oven aukaisseet!

Eipä siinä, tässä tämä kauhea nyyhkytarina, ei kellään muulla suomalaisella ole yhtä rankkaa ollut.

Kyllä on raskasta vihata ihmisiä jota ei tunne, tilanteen perusteella, jota ei ole nähnyt, ihonvärin,syntymämaan ja perhesuhteiden perusteella jota kukaan ei voi valita. Tämänkin kommentin perusteella Nikanderilla tuntuu olevan syy julkiseen avautumiseensa, enemmän mitä moni näistä ulkomaalaiskriitikoista voi sanoa.

[Arska]

Näitä eri skenarioitahan voi halutessaan kehitellä.

Epäilemättä joo. Ehkäpä ne oli uffomiehet jotka laskeutui paikalle ja pöllivät sen virkamerkin. Tai se oli unohtunut kotiin piironginlaatikkoon.

[Kasvis]

Nämä itkupotkuraivarinikanderit ovat varmaan töissä jossain, on kuitenkin kansalaisuudet, kielitaidot ja kaikki? Äitimuorinkaan ei tartte enää niin kovasti "painaa duunia", kun poika on aikuinen ja menestyvä artisti, äiti-nikanderi voi nykyään varmaan panostaa kympillä omaan työhönsä(joka on?).

Rakentavat Suomea salaa jostain start-upista käsin(haluaisin uskoa), vkolla vaan käyty juhlistamassa jotain kauppaa "tyttöjen kesken" ja rasistipoliisit pilasivat diilin?

[ernobyl]

Musta Barbaari on mukava, rehti ja asiallinen kaveri. Tavannut olen ja useammankin kerran.

Perhettä en tunne, joten en ota siihen kantaa. Jutussa voi olla värikynää tai sitten ei. Poliisit voivat myös olla joskus pahimpia roistoja.

Pelkän ihonvärin takia nimittely, haukkuminen ja muu asiattomien kirjoittelu on mielestäni todella noloa ja osoitus järjen köyhyydestä. Hävetkää ja keskittäkää voimanne johonkin fiksumpaan.

[URSA]

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1470195517174

Rap-muusikko Musta Barbaari ei tiedä isästään mitään – ainoan kuvankin hän hukkasi lapsena

Perhesiteitä-sarjassa toisistaan kertovat yrittäjä Edina Nikander ja tämän poika, muusikko James Nikander eli Musta Barbaari.

Kuukausiliite 6.8.2016 3:00 Päivitetty: 6.8.2016 8:55

Äiti oli pitkään perheen pomo, mutta nykyisin äiti kuuntelee enemmän poikaansa kuin tämä äitiään.

Edina Nikander, 60, on helsinkiläinen yrittäjä.

James Nikander, 25, on rap-muusikko ja kehonrakentaja, joka esiintyy taiteilijanimellä Musta Barbaari.

James Nikander:

”Rakastan äitiäni yli kaiken. Mutsi on tukipilarini, joka on pakottanut minut uskomaan omiin juttuihini.

Hän on pitänyt minusta ja kolmesta sisaruksestani huolta kuin karhuemo. Kun isoveljeni aiottiin siirtää ala-asteella mamuluokalle siitä huolimatta, että hän on syntynyt Suomessa ja puhuu täydellistä suomea, mutsi ampaisi rehtorin juttusille ja uhkasi haastaa koulun oikeuteen. Kun vanha rouva sylki minua päin ollessani viisivuotias, mutsi huusi kaikki suomalaiset kirosanat, jotka tiesi. Äiti on vahva persoona, joka seisoo leuka uhmakkaasti ylhäällä tuollaisissa tilanteissa.

Minäkin opin jo pienenä, että jos mutsi käskee tyhjentämään tiskikoneen tai käymään kaupassa, siitä on turha mutista.

Äiti on kotoisin Tansanian maaseudulta, Victorianjärven länsipuolelta. En tiedä juuri mitään hänen taustastaan. Minulla ei esimerkiksi ole hajua, mitä hänen vanhempansa tekivät työkseen, mutta sen tiedän, että yksi äidin neljästä veljestä oli pastori.

Kun äiti oli nuori, hän tapasi Tansaniassa jonkun suomalaisen miehen, jonka kanssa hän meni naimisiin. Miehellä oli kansainvälinen työ, ja he seikkailivat yhdessä Keski-Euroopassa ja Lähi-idässä. 1980-luvulla he muuttivat Suomeen, mutta erosivat sittemmin.

Minä olen syntynyt Turussa. Isästäni en tiedä mitään. Sen mutsi on minulle kertonut, että isäkin oli suomalainen. Faija ei ole ollut millään tavalla elämässäni sen jälkeen, kun olin kaksi. Mutsi kasvatti minut ja veljeni yksin eikä ole koskaan halunnut puhua isästäni. Hänellä on varmasti siihen syynsä.

Joskus kuudennella luokalla äiti antoi minulle valokuvan, jossa olen isän kanssa. Siitä näin, että faija ainakin tietää minun olevan olemassa. Mutta kuva hävisi, sillä olen tosi huolimaton tavaroiden kanssa.

Viime aikoina omat juureni ovat alkaneet kiinnostaa ja olen yrittänyt raottaa totuuden ovea. Äiti onkin luvannut kertoa tarinansa tänä vuonna. Odotan vain, että aika on oikea.

Äiti on aina ollut yrittäjä. Ollessani tarhaikäinen hän omisti ravintolan Turun keskustassa. Hän pumppasi meihin yritteliästä asennetta ja vaati meiltä hyviä numeroita koulusta. Mutsi myös kuritti. Kun rikoin kivellä talomme ikkunan, hän käski hakea kepin. Kun toin sen, äiti kysyi, minkä ikäinen olen. Kerroin olevani kuusi, ja sain kuusi iskua kepistä.

Ollessani ala-asteella isoveljeni sairastui Crohnin tautiin, ja muutimme Helsinkiin saadaksemme hänelle parasta mahdollista hoitoa. Veljeni joutui kymmeniin leikkauksiin, ja äiti pelkäsi hänen kuolevan. Näin, kuinka vaikeudet riistivät äidin elämäniloa.

Teininä ajauduin kaveriporukassa näpistelemään. Kerran näpistin parin kympin kellon ja jäin kiinni. Mutsi haki minut poliisiasemalta muttei sanonut mitään, katsoi vain hyvin pettyneesti. Olin tuottanut hänelle häpeää, ja se sattui. Reissu asemalta kotiin oli pisin, jonka olen tehnyt. Sanaakaan ei sanottu, ja sen jälkeen meillä oli pitkään vaikeaa. Mutsi ei halunnut puhua minulle, ja minä välttelin häntä. Mutta jos lähdin ostarille, äiti huusi, että pidä näppisi taskussa! Pian lopetin näpistelyn.

Kun olin 16-vuotias, äiti alkoi reissata Tansanian ja Suomen välillä. Hän teki Tansaniassa maakauppoja ja rakennutti taloa ja oli Suomesta poissa kuukausia, joskus puolikin vuotta. Pikkuveljeni asui silloin isosiskomme luona, minä taas 18-vuotiaan isoveljeni kanssa. Reissaaminen kesti useamman vuoden, ja sinä aikana minä ehdin kasvaa aikuiseksi. Olin äidin poissaolosta vähän katkerakin. En kuitenkaan syytä häntä, sillä äiti oli masentunut Suomessa rasismin takia. Hänen oli päästävä tuulettumaan.

Aina kun äiti tuli Suomeen, otimme yhteen. Osittain se johtui luonteistamme: olemme molemmat jääräpäisiä ja aina oikeassa.

Lopetin opiskeluni peruskouluun. Vaikka yritin täysillä, en kerta kaikkiaan oppinut istumalla ja kuuntelemalla. Uskon, että minulla on lievä adhd. Meillä oli kuitenkin äidin kanssa suunnitelma: tähtäsin ammattilaisjalkapalloilijaksi. 17-vuotiaana pelasin A-junnuissa, ja joukkueemme oli nousemassa SM-tasolle, kun sain pahan polvivamman. Olin hukassa, kunnes koulukaverini vei minut Salem-seurakuntaan. Tulin 18-vuotiaana uskoon. Sain siitä voimaa, ja aloin uskoa pystyväni tekemään vielä merkityksellisiä asioita.

Löysin ympärilleni jengiä, joka halusi elämältään jotain enemmän kuin ryyppyreissuja. Aloin kuntoilla ja tehdä Prinssi Jusufin kanssa Youtubeen videoita, joissa treenasimme salilla. Samoihin aikoihin kiersin räppäri Ruudolfin ja Karri Koiran keikoilla t-paitamyyjänä. Heitimme mamuläppää, sillä minulla on tumma rusketus ja Ruudolfilla meksikolaistausta. Keksimme, että niistähän saisi biisin.

Kun Salil eka, salil vika ilmestyi vuonna 2013, kaikki mediat halusivat tehdä minusta juttua. Se oli täysin surrealistista peruskoulun käyneelle ja veloissa elävälle nuorelle. En tiennyt, miten käyttäytyä. Halusin taistella monikulttuurisuuden puolesta ja rasismia vastaan, mutta minulla ei ollut tietoa ja taitoa käsitellä niitä asioita kunnolla. Aloin kehittää itseäni, mutta lopulta huomasin onnistuvani parhaiten vain olemalla se, kuka olen.

Siitä viihdetaiteilijan urani lähti käyntiin. Olen tehnyt omia televisio- ja radio-ohjelmia, juonto- ja puhekeikkoja sekä musiikkia. Vuonna 2014 sain kehonrakennuksen SM-kisoissa hopeaa. Viihdyttäminen on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Jo ala-asteella olin luokan pelle, ja koska pistin jengin hymyilemään, sain kolmannella luokalla hymypojankin.

Menestykseni myötä minusta on tullut perheemme pää. Varsinkin äiti turvautuu minuun paljon. Autan häntä paperihommissa, teen hänelle ostoksia ja vahdin, ettei hän syö sokeria ja unohda käydä lenkillä.

Nyt pystyn jo väittämään hänelle vastaan, ja äiti kuuntelee minua ehkä enemmän kuin minä häntä. Haluan pitää hänestä hyvää huolta. Äiti on joutunut kärsimään niin paljon.”

Edina Nikander:

”En ole puhunut Jimmylle hänen isästään. Minulla ei ole ollut siihen mitään syytä. Kasvatin hänet yksin ja kärsin siitä, ettei hänen isänsä ole ollut kanssamme. Nyt voin kuitenkin jo sanoa, että Jimmyn isä on se sama suomalainen insinööri, jonka kanssa olin naimisissa.

Kun odotin Jimmyä, meillä oli omakotitalo Kaarinassa, mutta aviomieheni työskenteli Intiassa. Hän tuli vain jouluksi kotiin, ja se oli tosi surullista. Kun Jimmy oli yksivuotias, kävimme tapaamassa miestäni Bangladeshissa. Palattuamme päätin erota. Lakimies selvitti, että koska olin pitänyt Jimmystä ja hänen isoveljestään huolta, saisin pitää heidät itselläni.

Elimme hyvää elämää. Minulla oli maustekauppa Turun kauppahallissa ja ravintola Hamburger Börs -hotellin takana. Meillä oli kaikki, jopa kesämökki Askaisissa. Hoidin bisnestäni, ja palkkasin ensin suomalaisen ja sitten gambialaisen tytön pitämään pojistani huolta. Halusin vain parasta lapsilleni. Koska tein viikolla paljon töitä, pidin joka viikonloppu juhlat ystävieni ja heidän lastensa kanssa.

Turussa oli kuitenkin myös paljon rasismia. Minulle huudettiin, että mene kotiin, neekeri. Kun ravintolani ikkuna rikottiin, poliisi sanoi, ettei voi tehdä mitään.

Kun Jimmyn veli sairastui vaikeaan suolistosairauteen, hän ei saanut Turussa kunnon hoitoa. Lääkärit katsoivat häntä oudosti ja pukivat suojavarusteet kuin olisivat menossa Kuuhun. Mutta ei poikani ollut edes käynyt Afrikassa, hän oli syntynyt siinä samassa sairaalassa!

Päätin muuttaa Helsinkiin, jossa ajattelin ihmisten ymmärtävän paremmin ulkomaalaisia. Asuimme aluksi Pasilassa. Kun lähdin viemään Jimmyn veljeä sairaalaan, löysin autoni katolta rikottuja kananmunia. Asuessamme Jakomäessä ja Kontulassa pojat joutuivat juoksemaan skinheadejä pakoon. Tuntui vaikealta päästää heitä ulos, kun jouduin miettimään, tulevatko he hengissä kotiin.

Jimmy halusi olla itsenäinen eikä mikään äidin poika. Jos sanoin jotain, mistä hän ei pitänyt, hän lähti kaverilleen viikoksi. Tullessaan takaisin hän pyysi anteeksi. Hänen käytöstään oli kuitenkin vaikea hyväksyä, sillä Tansaniassa jopa vanhempien keskeyttäminen heidän puhuessaan on kiellettyä.

Poikien ollessa pieniä opetin heille käytöstavat. Olin tosi ankara, oikea pomo. Halusin, että lapset saavat hyvän koulutuksen ja hyviä harrastuksia. Mielestäni Jimmyn jalat sopivat jalkapalloon, ja treenautin häntä nelivuotiaasta lähtien. Mutta kun Jimmy meni uuteen joukkueeseen, hän sanoi, ettei hänestä pidetä: ’Jos olen minuutin myöhässä, mulle sanotaan, että tämä ei ole mikään Afrikka.’

Kun Jimmy täytti 16, ajattelin, että en ole hyväksytty Suomessa ja että pojilla on traumoja. Mietin vieväni pojat Afrikkaan. Mutta pojat ovat syntyneet täällä. He halusivat jäädä.

Jimmyn aloitettua kehonrakennuksen tappelimme koko ajan. Kun muskelit kasvoivat, kysyin, että mitä olet tekemässä, sinähän näytät hirviöltä. Minua pelotti istua hänen vieressään. Kun näin Jimmyn tv:ssä Mustana Barbaarina, ihmettelin rasismikokemusteni takia, voivatko ihmiset oikeasti tykätä siitä, mitä hän tekee. Mutta kun huomasin, että hänestä pidetään, olin niin onnellinen! Ajattelin, etten olekaan ollut 30 vuotta Suomessa turhaan. Tunsin, että minut on hyväksytty hänen kauttaan.

Heinäkuussa olin tyttäreni kanssa etsimässä yöllä taksia Helsingin keskustassa, kun poninhäntäpäinen mies koputti selkääni. Ajattelin, että hän pyytää kolikoita, ja jatkoin kävelemistä. Mies sanoi ’stop, anna passisi’, ja minä kerroin, etten anna sitä tuntemattomalle. Sitten kaikki kävi äkkiä: mies pisti minut pian maahan, pani käsirautoihin ja sanoi olevansa poliisi. Pian näin virka-asuisten poliisien kävelevän luokseni aseet vyötäröllään ja luulin, että minut ammutaan niin kuin Amerikassa.

Poninhäntämies sanoi, että olin varastanut hänen virkamerkkinsä. Minut tutkittiin joka paikasta. Kysymyksiini ei vastattu. Olin vihainen, peloissani ja nöyryytetty. Lopulta poliisit sanoivat, että jos olen hiljaa, he päästävät minut. Vaadin, että minut viedään asemalle, kun minut oli kerran leimattu varkaaksi. He eivät suostuneet, vaan päästivät vapaaksi.

En uskalla enää liikkua ulkona ilta-aikaan. Tällaista tapahtuu monille mustille, mutta yleensä ketään ei kiinnosta. Onneksi Mustaa Barbaaria kuunnellaan. Hän yrittää pelastaa ihmiset rasismilta.”

Rivien välistä olen lukevinani, että perheen varallisuus perustuu Mustan Barbaarin insinööri-isän ahkerointiin. (Alkupääoma yrittämiseen ja asuintalo sekä mökki on todennäköisesti saatu erossa aviomieheltä.) Sikäli isästä voisi kertoa edes vähän kunnioittavampaan sävyyn.

Vai on Suomessa ihan Amerikan meininki mustaihoisten ampumisessa. Hienoa kotoutumista.

[DemlaMinfo]

Joku rikkoo ravintolan ikkunan Turussa = rasismi

Äiti jättää lapsensa yksin ja lähtee rakentamaan taloa Tansaniaan rasismin vuoksi

Sairaalassa Turussa suojaudutaan asianmukaisesti, ettei tutkittava tauti leviä = paskaa hoitoa ja rasismi

Poliisi pyytää ulkomaalaisvalvonnan yhteydessä passia = rasismi, ei pysty enää liikkumaan ulkona

Mies tekee kovasti töitä ulkomailla elättääkseen perheensä = rasismi ja nainen jättää miehen


Onkohan Nikanderin ihqumutsi koskaan katsonut peiliin?

[Kasvis]

Höh, miten tämä voi olla mahdollista?
"Pian näin virka-asuisten poliisien kävelevän luokseni aseet vyötäröllään ja luulin, että minut ammutaan niin kuin Amerikassa."

Eli jos tämä nigganderin akka on jo kertaalleen ammuttu ameriikassa ni miten helvetissä se voi täällä nyt skitsoilla ja ryppyillä?

Tanzaniassa ei ole rasisma.

[Koimies]

Teppo, vaikka olet hyvää seminaariainesta, päätän keskustelun kanssasi tällä kertaa tähän ja kiitän mielipiteestäsi.

[Jukka Siintonen]

Musta Barbaari arvosteli äitinsä kiinniottoa - syyttäjä: ei esitutkintaa

Tiistai 6.9.2016 klo 13.21

Syyttäjän mukaan ulkomaalaispoliisin toiminnasta Helsingin keskustassa heinäkuun alussa ei aloiteta esitutkintaa.

Poliisin toimintaa arvosteli räp-artisti Musta Barbaari, eli James Nikander.
MATTI TANNER
[email protected]

Lopputulos oli odotettavissa. Paitsi suvakit voivat nyt olla yllättyneitä ja tirauttaa muutaman kyyneleen u-poliisin harjoittamasta ratsismista.

[Jokienvalloittaja]

Ja sitten suvakit, James Nikander ja Nikanderin mutsi voivat alkaa kertoa miten ulkomaalaisvalvontaa kuuluu sitten tehdä jos a) se ei saa kohdentua ulkomaalaisiin b) ulkomaalaisia ei saa silmämääräisesti havainnoida ulkomaalaisiksi ja c) passia tai henkilöllisyystodistusta ei saa kysyä. Jos vastaus on sitä aivotonta uliulia, voi vastata vielä siihen että mitä järkeä on koko valvonnassa jos sitä vastaan niskottelevaa ei voida laittaa ojennukseen tai koppiin selvittämään asiaa?