Itsemurhat laskussa

[Luupää]

'
Hyviäkin uutisia joskus sentään:

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194710 ... kiloa.html

Itsemurhat laskussa – 2/3 tekijöistä miehiä
Aamulehti

Itsemurhia tehtiin Suomessa viime vuonna vähemmän kuin koskaan 40 vuoden aikana. Itsemurhia 8 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Itsemurhien määrä on ollut pienempi viimeksi vuonna 1967.

Viime vuonna itsemurhan teki 954 henkilöä, joista 718 oli miehiä ja 236 naisia, kertoo Tilastokeskus. Kaksi kolmasosaa itsemurhan tehneistä on miehiä.

Eniten itsemurhia tekevät työikäiset, ja juuri tässä ryhmässä itsemurhat ovat huomattavasti vähentyneet viime vuosina.

Saapa nähdä kauanko hyvä suuntaus jatkuu.

[Siru83]

Itsemurhat on vähentyneet pitkään, jo pari vuosikymmentä. Samaan aikaan kuitenkin masennuslääkkeiden käyttö on lähes kymmenkertaistunut vuodesta 1990.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2008/10/m ... 56250.html

Ja tutkimusten mukaan suomalaiset ovat nyt onnettomampia kuin moneen vuoteen kuten myös monet muut Euroopan kansat:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... n-laskenut

Eipä taida itsemurhien vähenemisellä olla merkitystä, jos osa potentiaalisista itsemurhakandidaateista pitää itseään keinotekoisesti onnellisena lääkkeiden avulla.

[annaanna]

Itsemurhat on vähentyneet pitkään, jo pari vuosikymmentä. Samaan aikaan kuitenkin masennuslääkkeiden käyttö on lähes kymmenkertaistunut vuodesta 1990.

- kuinka paljon masennuslääkkeitten käyttö lisääntyi 1970 -luvulta vuoteen 1990 tultaessa, jos pohtisi sitä, eikä ollenkaan lääketieteen kehitystä. Masennuslääkkeitten markkinoilletuloa. Tai aikavälillä 1950 - 1970. Mitä silloin tapahtui, miksi vuoden 1967 jälkeen itsemurhat lisääntyivät. Miten näitä johtopäätöksiä tehdään. Itse tässä mietiskelen josko etsisin tilaston alkoholinkulutuksen käytön jatkuvasta lisääntymisestä ja sen perusteella päättelisin lisääntyvän viinanjuonnin vähentäneen viimeisten viidentoista vuoden aikana itsemurha-alttiutta. Pysy kännissä - pysy hengissä.

Jokaisella on omat tapansa, tuossa alla on Siru83 päätelmä. Pikkasen on ristiriitaa ilmassa kun "onnellisuuspillereitä" surutta popsitaan ja ollaan sitten tutkimusten mukaan onnettomampia (ei tuo linkitetty uutinen/asia nyt ihan noin yksoikee ole).

Ja tutkimusten mukaan suomalaiset ovat nyt onnettomampia kuin moneen vuoteen kuten myös monet muut Euroopan kansat:

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtm ... n-laskenut

Eipä taida itsemurhien vähenemisellä olla merkitystä, jos osa potentiaalisista itsemurhakandidaateista pitää itseään keinotekoisesti onnellisena lääkkeiden avulla.

- ettäs kehtaatte olla keinotekoisesti onnellisia te potentiaaliset.

[Siru83]

kuinka paljon masennuslääkkeitten käyttö lisääntyi 1970 -luvulta vuoteen 1990 tultaessa, jos pohtisi sitä, eikä ollenkaan lääketieteen kehitystä.

Kasvua on tapahtunut koko ajan, eikä viimeisten 20 vuoden jatkuva kasvu selity lääkkeiden markkinoinnin lisääntymisellä.

HS v. 2009

Masennuslääkkeiden käyttö Suomessa on lisääntynyt viimeisen neljän vuoden aikana liki neljänneksen, kertoo Turun Sanomat. Viime vuonna masennuslääkkeitä käytti 400 000 suomalaista, mikä on 80 000 ihmistä enemmän kuin vuonna 2005.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Mase ... 5248477631

Itsemurhien väheneminen johtunee hyvin pitkälle masennuslääkkeiden käytön lisääntymisestä, koska itsemurhien väheneminen on tapahtunut samanaikaisesti (v. 1990 alkaen) kuin masennuslääkkeiden käyttö on lisääntynyt.

Itse olisin mielummin onneton kuin käyttäisin lääkkeitä. Aito paha olo on parempi kuin keinotekoinen hyvä olo.

[VoDKa]

Mitä silloin tapahtui, miksi vuoden 1967 jälkeen itsemurhat lisääntyivät.

Helppo vastata. Ns. sotalapset kasvoivat aikuisiksi ja joutuivat pärjäämään omillaan. Tätä on aika paljon pyöritelty muutenkin, tuota sodan yhteyttä suomelaiseen mentaliteettiin ja masennuskäyttäytymiseen. Yksi ajatus on ollut, että kun omat vanhemmat olivat siellä sodassa, näkivät ne kauhut (lapsiahan suojeltiin parhaansa mukaan niiltä asioilta) ja sitten kotiin tultuaan olivat sekä huumekoukussa että mahdollisesti myös alkoholi alkoi maistumaan (mikäli siis sattuivat jäämään rintamalla eloon), niin näiden lasten lapsuus ei välttämättä ollut maailman onnellisin muiden sotakokemuksien lisäksi. Kun vanhempi/vanhemmat joivat, kärsivät mahdollisesti mt-puolen ongelmia sodan seurauksena ja elämä oli muutenkin jokseenkin kurjaa sodan jäljiltä, jätti se pysyvän arven suomalaisiin lapsiin. Sinniteltiin niin pitkälle kuin pystyttiin, mutta lopulta se lapsuudessa vanhempien käytöksen/elämän antama mielenterveysongelma tai alkoholismin myötä (mitä vanhemmat edellä, sitä lapset perässä) tullut elämän kurjuus sitten veti sen pidemmän tikun kuitenkin.

Eloon jääneiden lapset ovat nyt niitä jotka tekevät lapsia ja lapsenlapsia -> sotakokemukset ovat kauempana ja saattavat olla siis osasyy siihen, miksi itsemurhat lähtivät laskuun. Muut syyt sitten toki ovat tullee tilalle ja aiheuttavat sitä pahoinvointia nyky-yhteiskunnassa.

[Kylli]

Esiintyypäs täällä tietämättömyyttä. "Keinotekoisesti onnellinen"? Masennuksen psyko-kemiallisuus on aihe josta löytyy kosolti tietoa netistä. Harvapa nyt onnelliseksi itseään tuntee vaikka masennuslääkkeitä söisikin. Niillä saattaa saada ainakin osittain vointiaan normalisoitua, ei niistä mitään kiksejä saa. Juuri tämän tyyppiset mielikuvat ja niiden viljelijät ruokkivat masentuneelle usein niin surullisen tyypillistä syyllisyyden ja huonouden tunnetta. "Aito paha olo", jos sillä viitataan sairauteen nimeltä masennus, on tappava tauti.

[Hamil]

Nuorten miesten itsemurhat eivät vähentyneet
16.12.2011 19:18 | |

A A
Helsingin Sanomat
Martti Kainulainen / Lehtikuva
Helsingin Dianapuistossa järjestettiin marraskuussa kynttilätapahtuma itsemurhan tehneiden muistoksi. Tapahtuma oli osa mielenterveysviikon ohjelmaa.

Itsemurhia tehtiin viime vuonna vähemmän kuin yli 40 vuoteen. Kuitenkin nuorimpien eli alle 24-vuotiaiden miesten ikäryhmässä itsemurhat näyttäisivät parin viime vuoden aikana jopa hieman lisääntyneen.

Nuorten miesten itsemurhaluvuissa saattaa olla kyse satunnaisvaihtelusta, mutta huoleen on tästä huolimatta aihetta, sanoo tutkimusprofessori Kristian Wahlbeck Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Suomen luvut ovat jopa lähes kaksinkertaisia muihin Pohjoismaihin verrattuna.

"Suomessa nuorten miesten itsemurhista huomattava osa tehdään käsiaseilla. Näiden tehokkain ehkäisykeino olisi aselain tiukentaminen etenkin aseiden säilytyksen osalta", katsoo Wahlbeck.

Suomessa on runsaasti metsästysaseita. Wahlbeckin mielestä aseet pitäisi säilyttää niin, etteivät ne olisi käden ulottuvilla hetken mielijohteesta.

Hänen mukaansa ulkomaiden esimerkit kertovat, että näin voitaisiin vähentää itsemurhien määrää. Muissa Pohjoismaissa aseiden säilytyksestä on jo tiukemmat säännökset.

Wahlbeck uskoo, että ampuma-aseet selittävät myös naisten ja miesten itsemurhalukujen suuria eroja. Tytöt tekevät itsemurhia vain kolmasosan siitä, mitä pojat.

"On jopa väitetty, että naiset yrittävät itsemurhaa jopa useammin kuin miehet" hän sanoo.

Keinon valinta vaikuttaa siihen, että miesten aseelliset yritykset onnistuvat varmemmin kuin naisten itsemurhayritys lääkkeillä. Silloinhan joku ehtii usein väliin.

Myös koulukiusaamisen voidaan katsoa ainakin välillisesti lisäävän itsemurhariskiä, vaikka siitä ei tutkimusnäyttöä olekaan.

"Tiedämme, että koulukiusatuilla riski sairastua masennukseen on kaksin- tai kolminkertainen. Toisaalta tiedetään, että masennus on itsemurhan tärkein riskitekijä", sanoo Wahlbeck.

Itsemurhaan päätyneiden joukossa on Wahlbeckin mukaan varmaan myös paljon niin sanottuja pudokkaita, jotka ovat syrjäytyneet sekä työelämästä että opiskelusta.

Wahlbeckin mielestä olisi tärkeää viestittää, että itsemurhia voidaan ehkäistä ja apua on saatavilla. Matalan kynnyksen tukipisteitä pitäisi olla vielä nykyistä enemmän.

Hyvänä hankkeena Wahlbeck pitää armeijan Aikalisä-hanketta kutsunnoissa, joka tavoittaa lähes kaikki nuoret miehet. Siinä pyritään seulomaan esiin ne nuoret, jotka ovat vaarassa syrjäytyä.

Kaikkiaan itsemurhat vähenivät Tilastokeskuksen tuoreen tilaston mukaan viime vuonna kahdeksalla prosentilla. Eniten itsemurhia tekivät työikäiset, mutta juuri heidän itsemurhat ovat kuitenkin vähentyneet huomattavasti.

Kaikkiaan itsemurhaan päätyi viime vuonna 954 ihmistä. Miehet tekivät itsemurhan huomattavasti useammin kuin naiset. Kaksi kolmasosaa itsemurhan tehneistä on miehiä.

http://www.hs.fi/kotimaa/Nuorten+mieste ... 5551543341

Nuorten miesten itsemurha-alttius näyttää pikemminkin kasvaneen.

[tattooed fucker]

Kylli puhuu asiaa tässä.ja sen tietolähteen saapi lueskella,mutta kaikki varauksella.yhet sille

[Arlene]

D-vitamiinin käyttösuositukset uusittiin n. vuosi sitten, saa nähdä mikä vaikutus sillä on.
D-vitamiinihan on tärkeä mm. mielialalle, ja oma kokemus on, että d-vitamiinin nauttimisella on merkitystä. Mulla on aina ollut tämä pimeä aika vähän hankala, mutta nyt on mennyt paremmin.

[Ämpäri]

Siru 83 kirjoitti:Itse olisin mielummin onneton kuin käyttäisin lääkkeitä. Aito paha olo on parempi kuin keinotekoinen hyvä olo.

Hmm, tämä toteamus on vaivannut minua viikonlopun yli. Jos olen asian oikein ymmärtänyt, niin masennukseen liittyy tiettyjen aivojen välittäjäaineidet toiminnan häiriöt, samalla tavalla kuten skitsofreniassa esiintyyvä dopamiiniaineenvaihdunnan häiriö. Tai jos otetaan esimerkiksi joku toinen elin, haima ja insuliinintuotanto: Ykköstyypin diabeetikoilla on synnynäinen häiriö insuliinintuotannossa ja kakkostyypin diabeetikoilla häiriö on aiheutunut elinoloista (? joku joka tietää diabeteksestä enemmän saa korjata jos olen väärässä). Kummassakin tapauksessa tila on hengenvaarallinen ja se pitää keinotekoisesti hoitaa lääkkeillä.

Masennus voi olla synnynnäinen häiriö aivotoiminnassa tai elintapojen tai -olojen aiheuttama sairaus. Tasan ei mene nallekarkit ja siksi osalle meistä kasautuu näitä riskitekijöitä, turvaton lapsuus, läheisten menetykset ym vastoinkäymiset. Tai geenit!

Oma mielipiteeni on se, että mielelläni soisin, että lähipiirissäni oleva skitsofreenikko pidettäisiin keinotekoisesti harhattomana lääkkeillä kuin aidosti harhaisena. Tai diabeetikko mielellään keinotekoisesti hengissä kuin aidosti koomassa tai kuolleena. Tai että syöpäpotilasta hoidettaisiin keinotekoisesti lääkkeillä kuin että annettaisiin syövän aidosti vallata kaikki ruumiin kudokset. Jokaisen esimerkin kohdalla voi potilaan paikalle mieltää oman siskon, lapsen, seurustelukumppanin tai vanhemman, tai itsensä, jos se vaikka auttaisi empatiantunteiden heräämisessä.

Mutta se riippuu ihan siitä mistä itse tykkää. Jotkut jopa nauttivat pahasta olosta, siitä meillä on todisteenä vaikkapa tämä emo trendi. Mä olen itse valinnut lievittää masennustani masennuslääkkeillä (terapian ja parempien elintopojen lisäksi), sillä koen, että ansaitsen elää normaalia elämää kuten terveetkin, haluan kyetä nauttimaan elämästä silloin kun se aidosti on nautittavaa. Masennus tekee minusta tunteettoman zombien, joka ei tunne yhtään mitään, ja jos tuntee, silloinkin vaan epämääräistä pahaa oloa, jolle koittaa kuumeisesti järkeillä syytä (ja tällöin masentuneen mieli löytää sen syyn aika nopeasti ja läheltä; omasta itsestä)

Koen myös, että olen vastuussa läheisilleni ja minun on hoidettava tämä sairauteni ihan senkin takia, etten tuottaisi heidän elämäänsä tarpeetonta tuskaa. Lääkehoito on ollut itselleni aina se viimeinen oljenkorsi, johon olen turvautunut sillloin kun itsemurhasuunnitelmat on olleet mielessä päivittäin. Masennuksessa ei ole mitään romanttista, en toivoisi sitä edes pahimmalle viholliselleni, sillä se ei jalosta, sillä ei ole mitään tarkoitusta, niin kuin ei ole diabeetikon insuliinitoiminnan häiriöissäkään. Masennus ei ole sama asia kuin suru, masennus on sairaus.

[jenni82]

Sirun kommetti sai mut taas kerran raivon partaalle. Ihminen joka ei tiedä masennuksesta nähtävästi hevonpaskaa laukoo ilmoille ajatuksia aidosta tuskasta ja lääkkeitä olosta. Mä olen nyt 3 kertaa sairastunut vakavaan debressioon. Kyse on puhtaasti mun aivojen kemiallisen tasapainon häiriö tilasta ja en voi elää ilman lääkitystä. Tilanne on niinkin paha että olen vaipunut jopa psykoosiin lääkeden syömättömyyden johdosta. Mä olen kuullut ääniä ja kehoituksia tappaa itseni mutta onneksi vielä rationaalinen kyky ajatella ja helvetin hyvät ystävät, puoliso ja perhe sai mut lääkityksen piiriin. Nyt olen ihan kunnossa, mutta syön edelleen psykoosin estoon, masennukseen ja yleisen hyvin vointini takia lääkkeitä vielä ainaskin 2vuotta jolloin vasta aletaan annostusta vähentämään.'


Masennus on sairaus siinä missä syöpäkin joka ei parane millään itseään niskasta kiinni ottamisella. on suorastaan kauheaa myöntää itselleen että minä olen sairas, minulla on mielisairaus joka ei katoakkaan olkaansa kohottamalla. Kamalinta mitä juuri masentuneelle ihmiselle voi sanoa on se että ota itteäs niskasta kiinni ja tee jotain. Silloin ihminen ei näe enää ulospääsyä tai valoa tunnelissa. Varsinkin ekaa kertaa sairastuminen on se pahin ko ei tiedä mistä on tulossa tai edes huomaa itsessään mtn vikaa.


Mun veljeni tappoi itsensä 5.12.2004. Me kuvittelimme hänella olevan kaikki reilassa. Oli menossa avioon, oli hienokoti, johtotehtävissä duunissa, kauan ja hartaasti odotettu lapsi. Ei ollut. Oman käden kautta lähti virossa firman pikkujouluissa hotellihuoneessa jossa kaverit otti mukia. Veljeni oli sairas ja kukaan meistä ei sitä nähnyt. Minä olisin varmaan ollut seuraava lähtiä jollen olisi kerinnyt tuntea sitä tuskaa jonka veljeni itsemurhalla aiheutti meille ja läheisille.

En ole katkera, en edes vihainen mutta inhoan tautia. Vihaan olla sairas ja pelätä jos olen "tartuttanut" lapseni samaan, riski on suurempi. Olen onnekas upeasta perheestä ja ihanista ystävistä jotka kertakerran jälkeen jaksaa taistella minun puolestani minun rinnallani tätä saatanallista tautia vastaan jonka kanssa joudun elämään loppi ikäni.

[maija turjukka]

Olen mielenkiinnolla lukenut ketjun postauksia tuon Siru83:n ajattelemattoman lausahduksen jälkeen. Kenellekään ei liene epäselvää, että Sirun tietämys masennuksen synnystä ja (lääke)hoidosta on puutteellista, mutta luuletteko tosiaankin, että saisitte hänet muuttamaan mieltään? Silkkaa energian tuhlausta, sanoisin

Kiitos silti omakohtaisista kokemuksistanne ja tsemppiä, jenni82 ja Ämpäri, älkää missään nimessä lopetako lääkitystänne liian pian, vaikka toipumisen tiellä olettekin!

[INES 7]

Kai nyt Siru yhden masennuksen tuntee, kun kerran psykopatian ja mitä näitä kaikkia "oikeita" mt-sair. onkaan hallitsee, tunnistaa ja tietää olla hoitamatta, koska hoitoa ei ole (niihinkään)?

Yksi huomio, joka monelle on hieman hataralla tiedolla. Masennuksenkin (yhtenä) syynä voi olla jokin muu (somaattinenkin) sairaus tai häiriö, kuin aivojen välittäjäaineet. Ottakaa selvää, jos kiinnostaa. Siinä mielessä masennuslääkettä lykitään nykyään joskus liian suoraan pelkkien oireiden perusteella.

Itsarien laskua osittain selittänee se, että moni ennen vaikea asia tai tabu on nykyään arkipäivää ja asiat voi käsitellä muutenkin kuin köyden kanssa. On ulospääsy ja mahdollisuus keventää sieluaan "tosta vaan", kun vertaa vaikka kasariin tai ysäriinkin.

[jenni82]

Juu siis masennuksenhan voi laukaista mikä tahansa asia ja juurikin mä ehdottomasti olen että jos lääkitystä annetaan ni intensiivinen terapia siihen tueksi on parasta. Monesti tungetaan nappia helpolla ja vitutukset ja stressit luetaan masennukseksi liian helposti. Itellä on kyllä onneksi niin hyvä tilanne että en enää yksilö terapiassa käy vaan ryhmässä aloitan tammikuussa. Monestihan kun saadaan se syy selville ni parantuminen voi alkaa ja kehon omat välittäjäaineet ja dobamiinin tuotanto kohoaa. En myöskään usko että ihminen kykenee parantumaan koskaan lopullisesti ellei tee suuria muutoksia elämässään. Liikunta lisää hyviä aineita kehossa ja mielihyvää mielessä. Lopetin myös tupakanpolton ja aloin sydä hyvin lääkityksen tueksi. Mikään ei ole yksi selitteistä mutta se masennuksen syy pitää aina selvittää ja mulla se on aivoissa ja ilmeisen perittyä.

[Clyde]

Nuorten itsemurhat taasen on nousussa ja nuoret on usein vaikutteille paljon alttiimpiakin, kuin aikuiset. Kuka muistaa Cobainin "jälkipuinnit" kun nuoriso teki itsemurhia? Nuorilla selkeä piikki itsemurhissa on ollut 1993 ja 2005 vuosina. Keski-ikäisillä oli suuri piikki laman aikaan 90l molemmin puolin.