Laajennettu itsemurha, jonka tekijä oli varmaankin miettinyt päätyväksi otsikoihin eräänlaiseksi spektaakkeliksi. Halusi herättää huomiota, ei kokenut empatiaa ulkopuolisia kohtaan, narsismia. Mikään ei tuo uhria takaisin eikä vahinkoja tapahtumattomiksi, omaisten suruakaan ei voi mitata. Voimia heille.
tötterö kirjoitti:...
Toiselta näkövinkkeliltä katsottuna olisiko näitä mielen sairauksia niin paljoa jos yhteiskunta ei olisi näin mätä ? Se että toiset porskuttaa suhteilla, ulkonäön avulla, syntymä älykkään etc. Ja vievät paikan heiltä jotka jaksaisivat yrittää mutta kun onneakaan ei ole yhtään herunut.
Rehellisesti sanottuna vituttaa menestyjät jotka eivät ansaitsisi menestystään missään määrin koska ovat itsekkäitä eivätkä mitenkään muita huomioon ottavaisia.
Ne jotka ponnistavat köyhyydestä kuten Saara Aalto niin antaa mennä vaan (vaikka tosin kukaan ei olisi siitä vittuakaan kiinnostunut jollei se olisi hyvännäköinen, pitkä säärinen ja muutenkin niin naitava paketti).
Itse kun on syntynyt köyhyyteen, ilman suhteita, tyhmäksi ja vielä kohtuu rumaksi niin lähtökohdat ovat lähes mahdottomat.
Siihen kauhea äitipuoli ja 15v jatkunut päivittäinen koulunälvintä.
Rakenna siinä sitten positiivista ajattelua ja ymmärrystä hyvään
.
Luultavasti ei olisi. Monimutkainen, kilpailukeskeinen "hyvinvointi"yhteiskunta tuottaa luultavimmin enemmän mielenterveysongelmia kuin yksinkertaisempaan elämänmenoon perustuva vanhanaikaisempi järjestelmä. Keräily- ja metsästyskaudella ei liene ollut aikaa stressata muusta kuin elämisestä, perustarpeiden saamisesta. Rankkaa mutta "helpompaa" . Ihmiskunta on ollut myös naiivimpaa, ehkä autuaampaa. Mitä pidemmälle kehityksessä mennään, sen ikävämpää ihmisille, muille lajeille ja luonnolle. Mitä enemmän ihmisten väkimäärä lisääntyy, sitä enemmän tullaan kilpailemaan tilasta ja resursseista, sitä enemmän stressiä joka paikkaan.
Sinulla on pointtia yhteiskunta-asioista, ymmärrän myös turhaantumistasi kaikenmaailman menestyjiin ja siihen, että suhteilla saadaan asioita kuin myös siihen, että asiat eivät ole reilusti maailmassa. Luulen että monia muitakin nämä asiat ärsyttävät, ainakin aika ajoin. Miksi näin on, sitä ei tiedetä. Joillakin on heti alusta lähtien upeat eväät ja ihanaa elämää, toiset joutuvat selviytymään vähemmillä eväillä ja kolmannet saattavat joutua tekemään eväänsä kaapin pohjalta löytyvistä muruista jne. Niitäkin on joilla ei ole edes käsiä eväiden tekemiseen, terveys ei ole itsestäänselvää. Elämä on myös hetkittäin muutoksellista ja ihmeellisyyksiäKin sisältävää. Parhaimpia tarinoita ovatkin usein ne, jotka vastoin odotuksia /against all odds ryhtyvät tekemään asioita, joita haluavat. Ja joskus päivä paistaa myös huono-onnisille.
Niillä korteilla pelataan, jotka saadaan ja aina sitä kättä ei tiedetä, vaikka ajatellaan tietävämme omat rajamme. Saatat määritellä itsesi ja rajasi alakanttiin, ehkä jumittumista tiettyyn logiikkaan ja totuttuun ajatusmaailmaan, katkeruuteen joka ruokkii lisää kielteistä meininkiä - jutteluterapiasta voi olla hyötyä uusien ajatusratojen avaamiseksi ja muiden asioiden suhteen vaan kysymään/soittamaan apua jos on tarvis, on kaikenlaista neuvontaa ja urien mietintää yms kansalaisille.
Voimia sinne ja unohda laajennetut itsemurhat kuin myös pelkkä itsari. Haet jeesiä asioihin ja otat askelia eteenpäin, saat tyytyväisyyttä. Nähdäkseni (en ole asiantuntija) tarkkailet liikaa muita vertailupohjalta, se tuo tyytymättömyyttä. Blokkaa ne ajatukset. Keskityt omiin asioihisi ja tekemisiisi. Naisista ei kannata katkeroitua, ihmissuhteet ovat mitä ovat ja nekin jotka ovat suhteissa, saattavat olla onnettomia. Kun alat kohentaa olosuhteitasi, saattaa jotain naisenpuolistakin ilmestyä helpommin.
Ja jos ei, tarjoa esimerkiksi kodittomalle eläimelle koti, varauksetonta rakkautta. Saattaahan olla että ulkoillessanne törmäätkin johonkin "ihanaa, mikä pikkusesse"-naiseen, hyödynnä silloin eläinrakkaus itseesi kohtaan. Kaikkihan eläimiä ollaan. (Loppukevennys)
