Voi hyvänen aika!
Lapsia on siis lainattu tuosta noin vaan. Kukahan tuollaisen idean on ensimmäisenä saanut päähänsä? Ja
miten sitä on lähdetty toteuttamaan? Ihmisten on täytynyt tietää olevansa "saman henkisiä", kun kerran joku on uskaltanut tehdä aloitteen, pelkäämättä seurauksia (vankilaa jne).
Miettikää asiaa tarkemmin. Kuka kehtaa mennä vieraan perheen oven taakse kysymään: "
Saanko käyttää teidän Henkkaa, saatte meidän Liisan siksi aikaa. Palautan hänet, kun homma on hoidettu, ei mitään kiirettä".
Luultavasti minut passitettaisiin suoraan hoitoon, jos tekisin noin. Sairasta! Ja tässä tapauksessa (kyseessä 80-luku) tuskin on sovittu netissä sähköpostilla kenen luo lapsi seuraavaksi menee. Ovatko sitten sopineet käytännön asioista puhelimessa? Hyrr. Mitä vanhempien päässä voi tuollaisessa tilanteessa liikkua.
Voisiko joku asiasta enemmän tietävä kertoa tapahtuneesta.