Toisinaan minua häiritsevät sanat "erilaisuuden hyväksyminen" ja "suvaitsevaisuus", mutta sen parempia synonyymejä miettimättä, olen suvaitsevainen ihmisten etenkin sellaisia piirteitä kohtaan, joista ei koidu minulle harmia, enkä jää tuijottamaan suu auki ihmistä, joka jollain lailla eroaa minusta tai siitä millainen oletin hänen olevan (minulla ei siis yleensä ole mitään tiettyjä odotuksia, mutta meinaan ihan mitä sen ikäiseltä otaksun ym). Mutta tässä(kään) suhteessa en koe olevani ylivertaisesti parempi kuin kukaan, tai muutenkaan poikeuksellisen hyvä.
HADITH Profeetta Muhammed sanoi: "Mies kysyi Profeetalta: "Minkälaiset teot ovat islamissa hyviä?" Profeetta vastasi: "Ruokkia köyhiä ja tervehtiä niitä, jotka tuntee ja niitä, joita ei tunne." (Bukhari)Clyde: Kaupan jonossa, kaupungilla liikkuessa tms. se on erittäin häiritsevää. Varsinkin, jos vastaan tulee joku, jonka kasvot ovat tutut. Ja sitten käyt mielessä läpi sitä, että mistä se on tuttu, eli pitääkö moikata vai ei.
Itse myös muistan hyvin ihmiset, joita olen tavannut ja heihin liittyvää triviatietoa/jonkin muiston, joka ei liity mitenkään mihinkään. Usein kaupungilla tulee kuljettua ainakin jonkun ohitse, jonka kasvot ovat enemmän tai vähemmän tutut. Tuota moikkaamisasiaa en ole koskaan miettinytkään; usein nämä ihmiset eivät edes huomaa minua mitenkään, vaikka mielestäni olisin nokan edessä. Lisäksi he ovat saattaneet jo unohtaa minut.