Pirkanmaa: Isoisä antoi luunappeja pojanpojalleen - tuomio pahoinpitelystä

[Sarjahurmaaja]

https://www.aamulehti.fi/rikos/art-2000010422678.html

Tietysti maksumuurin takana. Eikö lapselle saa enää nykyään olla olemassa mitään pelotetta ettei rupea tyhmyyksiin? Tukistaminen ja luunapit ei nyt kuitenkaan ole verrattavissa turpaan vetämiseen tai päähän potkimiseen. Kasvaako pelkkää päänsilittelyä saaneille lapsille minkäänlaista itsesuojeluvaistoa?

Otsikkoa täydennetty
-NILS-

[Infoaja]

Saatko tukistaa kaupassa tapaamaasi tuntematonta aikuista henkilöä? Miksi lapsella pitäisi olla heikommat oikeudet ruumiilliseen koskemattomuuteen?

[jukuripää]

Näyttää olevan pappoja vähän joka lähtöön tavoiltaan. Oma isäni ei olisi ikinä napsinut lapsiani, eikä muutenkaan käyttänyt fyysistä (kuten ei sanallistakaan) väkivaltaa lapsia kohtaan.
Aikuinen ihminen osoittaa oman huonoutensa kasvattajana, jos käyttäytyy lasta kohtaan noin, ja luunappeja alkaa jakamaan. Hänen omassa lapsuudessaan taatusti on ollut tuollainen kasvatuskeino, mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja kivulla kasvattaminen muuttunut laittomaksi.

[Sarjahurmaaja]

Saatko tukistaa kaupassa tapaamaasi tuntematonta aikuista henkilöä? Miksi lapsella pitäisi olla heikommat oikeudet ruumiilliseen koskemattomuuteen?

Mitähän sinä nyt oikein selität, miksi minun pitäisi antaa kaupassa tukistuksia tuntemattomille? Minuakin ollaan tukistettu pienenä enkä voi väittää etteikö se olisi ollut joskus ihan paikallaankin. Ehkä luunappi olisi ollut joskus jopa parempi vaihtoehto.

Tiedä sitten onko joiltakin revitty lapsena hiustukko päästä tai vedetty nyrkillä naamaan kun "fyysinen kurittaminen" herättää heti tällaisia ajatuksia. Jos oli lapsuutta ollenkaan.

[Kurpa]

Nin, yleensä kai tän sorttista väkivaltaa käytetään pikaistuksissaan, turhautuneena tai rankaisuluontoisesti haitallisesta toiminnasta. Voidaan teoretisoida olisiko se JOSKUS paikallaan pystyä nappaamaan kiinni ihan kunnolla, mutta todellisuus on se, että jos tällainen koskemattomuuden rikkominen sallitaan laissa, sitä käyttää lähes jokainen myös väärin. Eli suuttuessaan, turhautuessaan, tilanteessa joka menisi selittämällä mutta kun ei aina jaksa toistaa. Kuitenkin lapset ovat keskimäärin puheella ohjautuvia myös. Toistoa se hyvä kasvatus voi vaatia. Haakkaamista se ei vaadi.

[Sil5]

Joskus on hyvä muistella vanhoja sananlaskuja. Esim. "Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" sopii hyvin ohjeeksi. Enkä nyt tarkoita kurilla minkäänlaista pahoinpitelyä.

Kysymys on pikemminkin siitä että jo pienestä pitäen täytyy lasta ohjata niin vapauteen kuin vastuuseenkin. Palkitsemalla ja rakkaudella. Meidän kaikkien kasvamiseen kuuluu myös vastuuta niin itsestä kuin muistakin. Lapsenkin pitää oppia noudattamaan ohjeita ja sääntöjä.

Kerronpa esimerkin...
Kun pikkuisena pojankollina kuljettiin syksyllä kouluun niin kotimatkalla huomasimme että puro oli jäätynyt. Mikäpä olisi voinutkaan olla hauskempaa hupia kun mennä kirkkaalle jäälle, "rytkylle". Kunnes kävi niin että jää murtui alla. Onneksi vettä riitti juuri siinä kohdassa vain vyötäisiin. Kaverit toki auttoivat rannalle pääsemisessä. Oli märkää ja erittäin kylmää. Ja sitten juoksemalla kotiin.
Äiti oli jostain syystä kauhuissaan mutta siitä selvittiin vaatteiden vaihdolla.. Mutta pieneen mieleen alkoi nousta uusia huolenaiheita kun äiti kertoi että nyt piti vasiten odotella isän kotiin saapumista. En viitsi kertoa yksityiskohtia puhuttelusta ja rangaistuksesta. En siitä kaikkea enää muitakaan. Se oli kuitenkin tyly paikka vaikkei mitään varsinaista väkivaltaa ollutkaan. Mutta oppi meni perille kerrasta.

Jälkeen päin olen joskus muistellut asiaa...ja tullut sellaiseen tulokseen ettei siinä kohtaa edes kunnollinen selkäsaunakaan olisi ollut pahitteeksi.

[Yrjö Yrjönpoika]

•
Onkohan kukaan ikinä kokeillut sanoa kurittomalle lapselle, joka antaa piupaut vanhempiensa kielloille, että:
- "Koskapa laki kieltää minua kurittamasta sinua, niin minun täytyy tehdä sinusta lastensuojeluilmoitus, jos jatkat tuota kuritonta käytöstäsi. Soitanko poliisille heti, vai voidaanko keskustella?"
Quis on?

[aumari]

Joskus on hyvä muistella vanhoja sananlaskuja. Esim. "Joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee" sopii hyvin ohjeeksi. Enkä nyt tarkoita kurilla minkäänlaista pahoinpitelyä.

Kysymys on pikemminkin siitä että jo pienestä pitäen täytyy lasta ohjata niin vapauteen kuin vastuuseenkin. Palkitsemalla ja rakkaudella. Meidän kaikkien kasvamiseen kuuluu myös vastuuta niin itsestä kuin muistakin. Lapsenkin pitää oppia noudattamaan ohjeita ja sääntöjä.

Kerronpa esimerkin...
Kun pikkuisena pojankollina kuljettiin syksyllä kouluun niin kotimatkalla huomasimme että puro oli jäätynyt. Mikäpä olisi voinutkaan olla hauskempaa hupia kun mennä kirkkaalle jäälle, "rytkylle". Kunnes kävi niin että jää murtui alla. Onneksi vettä riitti juuri siinä kohdassa vain vyötäisiin. Kaverit toki auttoivat rannalle pääsemisessä. Oli märkää ja erittäin kylmää. Ja sitten juoksemalla kotiin.
Äiti oli jostain syystä kauhuissaan mutta siitä selvittiin vaatteiden vaihdolla.. Mutta pieneen mieleen alkoi nousta uusia huolenaiheita kun äiti kertoi että nyt piti vasiten odotella isän kotiin saapumista. En viitsi kertoa yksityiskohtia puhuttelusta ja rangaistuksesta. En siitä kaikkea enää muitakaan. Se oli kuitenkin tyly paikka vaikkei mitään varsinaista väkivaltaa ollutkaan. Mutta oppi meni perille kerrasta.

Jälkeen päin olen joskus muistellut asiaa...ja tullut sellaiseen tulokseen ettei siinä kohtaa edes kunnollinen selkäsaunakaan olisi ollut pahitteeksi.

Mun mielestä ojassa kastuminen olisi ollut riittävä rangaistus. Ja pieni puhuttelu hullutusten seurauksista. Kun lapset teki jotain hölmöä, niin kysyin oliko lupa tehdä sitä jotain. Tarkoitus oli vedota omaan tuntoon. Osalle lapsista tehosi, osalle ei. Kerran tukistin lasta, eikä hän edes huomannut sitä.

[K.O]

Nykyään kasvatetaan ihan kuritta. Vanhempien olisi hyvä aloittaa jo nuoren lapsen aamut rättisulkeisilla ja sotilasharjotuksilla. Aseen käsittelyllä ja ampumisharjoittelulla. Myös kranaatin heittoa voi harjoitella kivillä.

[Yrjö Yrjönpoika]

Mun mielestä ojassa kastuminen olisi ollut riittävä rangaistus. Ja pieni puhuttelu hullutusten seurauksista.

•
Toki varmasti, mutta ajat oli ennen toiset.
Muistan kun esiteini-ikäisinä kohellettiin Lauttasaaren sillan alla jäälautoilla jotka olivat syntyneet, kun kevätlämmössä jää alkoi halkeilla.
No, yksi poika liukastui sinne lauttojen väliin. Autettiin ylös ja laitettiin rantaan nuotio, että sai vaatteet jotenkin kuivan näköiseksi. Jos olisi mennyt märkänä kotiin, niin olisi ollut remmin paikka.

[RL11/6]

Maaseudun vähäjärkinen väestö on aina ollut hyvin väkivaltaista ja kasvatukseen se on liittynyt oleellisesti. Sen ja sisäsiittoisuuden vuoksi kaalimaansa kuninkaina olevat lantahaalarit ovat mielenvikaisia.

Väkivallan käyttö kuuluu mielestäni väkivaltakoneistolle, jonka tehtävänä on pelolla pitää kansalaiset nuhteettomina. Vanhaan hyvään aikaan, kun vielä Kalliossa oli poliisiasema ja nykyinen Pasila toimi Sofiankadulla, annettiin juopoille, huorille ja irtolaisille Para -merkkistä kumipamppua.

Sen mainoslause oli; "Para on laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja tinkimättömän lainkuuliaisuuden paras vaalija".

Kansalaiskasvatusmielessä kumipamppu saisi tulla takaisin poliisin työvälineeksi. Yrjönkadulla tälläkin hetkellä päivystävä Israelin suurlähetystöön sidotussa kyttäautossa on toki vanhempia vinyylipatukoita, mutta kumi on aina kumia.

Niitä ohi käveleviä Forumissa aikaansa viettäviä sekakäyttäjiä kun poliisi löisi kumipampulla kunnolla ristiselkään niin, että toimeentulotuen asiakkaan virtsa värjääntyy kotitekoisen marjaviinin väriseksi, niin maailma olisi parempi paikka.

Samoin ghanalaisille neekerihuorille kumipamppua farkkuperseelle, virolaista työvaatteissa kulkevaa neuvostoihmistä unohtamatta.

[Sil5]

Mun mielestä ojassa kastuminen olisi ollut riittävä rangaistus. Ja pieni puhuttelu hullutusten seurauksista. Kun lapset teki jotain hölmöä, niin kysyin oliko lupa tehdä sitä jotain.

Kaipa tuossa edellisessä esimerkissäni oli vanhempien huolena ihan muu juttu kuin kastuminen. Pieni lapsi ei aina täysin ymmärrä minkälaisia vaaroja heikkoihin jäihin liittyy..ja joskus kaveriporukassa jopa haastetaan toinen tosiaan.."kuka uskaltaa tehdä sitä ja tätä". Tällaista on sattunut jo ennen kuin tikotok'ista oli tietoakaan. Eikä vanhemmat pysty kaikkia mahdollisia typeryyksiä kieltämäänkään.

Ja, valitettavasti joskus sattuu myös niitä kaikkein ikävimpiä onnettomuuksia. Eikä pääse enää kyselemään lapseltaan "oliko sitä lupa"?

[aumari]

Mun mielestä ojassa kastuminen olisi ollut riittävä rangaistus. Ja pieni puhuttelu hullutusten seurauksista. Kun lapset teki jotain hölmöä, niin kysyin oliko lupa tehdä sitä jotain.

Kaipa tuossa edellisessä esimerkissäni oli vanhempien huolena ihan muu juttu kuin kastuminen. Pieni lapsi ei aina täysin ymmärrä minkälaisia vaaroja heikkoihin jäihin liittyy..ja joskus kaveriporukassa jopa haastetaan toinen tosiaan.."kuka uskaltaa tehdä sitä ja tätä". Tällaista on sattunut jo ennen kuin tikotok'ista oli tietoakaan. Eikä vanhemmat pysty kaikkia mahdollisia typeryyksiä kieltämäänkään.

Ja, valitettavasti joskus sattuu myös niitä kaikkein ikävimpiä onnettomuuksia. Eikä pääse enää kyselemään lapseltaan "oliko sitä lupa"?

Onhan se tietysti mahdollista, että lasta rankaistaan hengen- tai loukkaantumisvaarallisesta hölmöilystä. Mutta jos hiuksia halotaan, niin mikä se perimmäinen syy on rankaista jo tapahtuneesta ja pelastumisesta. Sekö kun aiheutti huolta ja suuttumusta vanhemmalle? Siinä tapauksessa reagointi on itsekäs, kun kehtasi aiheuttaa suuttumusta MINULLE. Tuo on vain minun oma tuntemus, joku muu voi ajatella toisin. Jotkut ihmiset nyt vain suuttuvat herkemmin, silloin lapsi oppii pelkäämään vanhemman suuttumista ja/tai valehtelemaan. Toivottavaa olisi, että vanhemmat jutustelisivat lasten kanssa eri asioista, ei silloin kuin suututtaa vaan muuten milloin vaan, vaikka muun touhuamisen aikana. Silloin siihen jutustelun lomaan voi ujuttaa niitä ohjeita mitä seurauksia teoilla on. Monissa perheissä lapsen ja vanhemman välinen kommunikointi rajoittuu kieltoihin ja käskyihin ja jopa haistatteluihin.

[Sil5]

Onhan se tietysti mahdollista, että lasta rankaistaan hengen- tai loukkaantumisvaarallisesta hölmöilystä. Mutta jos hiuksia halotaan, niin mikä se perimmäinen syy on rankaista jo tapahtuneesta ja pelastumisesta. Sekö kun aiheutti huolta ja suuttumusta vanhemmalle? Siinä tapauksessa reagointi on itsekäs, kun kehtasi aiheuttaa suuttumusta MINULLE.

Nyt mennään täysin väärille jäljille. Käsititkö väärin vai näinkö tosiaankin ajattelet?
- pyydän anteeksi jos kirjoitin epäselvästi..

Lasta itseäänhän tuossa esimerkissä koetetaan varjella. Ei todellakaan mitään muuta. Luuletko tosiaankin etten jo silloin nassikkana ymmärtänyt tilannetta?
- vaikken kaikkea muistakaan niin siinä ei ollut mitään aihetta juhlia pelastumista..toki hyvä niinkin.
- mutta varsinainen asia oli taatusti siinä ette vanhemmat halusivat suojella ja selvittää mahdollisimman painokkaasti ettei tuollaisiin (eikä muihinkaan) vaaranpaikkoihin pidä mennä. Ja, tottahan sen jo silloin tajusi. Oppikin meni perille.

Useamman lapsen kasvattajana on aina ollut huolena ja murheena että lapset selviäisivät turvallisesti ja hyvistä lähtökohdista itsenäisen elämänsä alkuun. Ja, onneksi näin on käynyt.

Mitään väkivaltaa lasten kasvattamisessa ei tarvita. Mutta aina ei riitä pelkkä kiitos tai kehuminen.
- joskus tarvitaan ojennusta, kieltoja, rangaistuksia, monenlaista ohjaamista jne.
- ja totta kai lapsen (kuin myös aikuisen) pitää saada mahdollisimman paljon rakkautta, kiitosta ja palkitsemista. Paljon enemmän kuin kieltämistä, rangaistuksia jne.

Keskeistä lienee se että jo lapsesta lähtien oppii tietämään ja kantamaan vastuuta itsestään sekä tekemisistään. Monen muun asian ohella säännöt ja hyvät tavat täytyy opettaa/oppia jo nuorena.
- eikä tässä kukaan tule tule koskaan täysin oppineeksi.

Mitään ihmeellistä tai erityistä tähän ei liity. Lähestulkoon kaikki vanhemmat osaavat kasvattaa lapsiaan erittäin hyvin.

[Sipi]

Kyllä se auktoriteetti on mahdollista ansaita ihan ilman väkivaltaakin.

Tuo fyysinen kurittaminen on laitonta, aikaansa elänyttä ja keino valnemmille, joilla on itsellään ongelmia tunnesäätelyssä. Omassa suvussani oli sodan nähnyt isoisä, jota lapset pelkäsivät. Myöhemmin vihasivat. Kun hänen poikansa kasvoivat siihen ikään, että saattoivat laittaa fyysisesti vastaan, he tekivät niin. Muuttivat pois kotoa 16- ja 18-vuotiaina, eivätkä katsoneet taakseen. Pahinta oli isomummun suru. Kun katsoi sormien läpi sitä pahoinpitelyä vuosikausia ja menetti myös lapsensa, jotka eivät olleet yhteydessä kuin väkisin ja pakollisissa yhteyksissä vanhempiensa kanssa. Isomummu meni ikään kuin pesuveden mukana, koska ei asettunut puolustamaan lapsiaan, edes silloin, kun he olivat pieniä.

Ehkä kuitenkin kaikkein pahinta oli se, isoisä ei koskaan ymmärtänyt omaa osuttaan tapahtumissa, piti kiinni siitä, että oli toiminut oikein. Pojat eivät tulleet edes hautajaisiin.

Olen kasvattanut omat lapseni aikuisiksi ja voi veljet eivät ole olleet niitä rauhallisimpia tapauksia. Mutta koskaan ei ole keinot loppuneet niin totaalisesti, että olisi pitänyt käsiksi käydä. Jos olisin käynyt, olisin menettänyt kunnioituksen ja auktoriteettini. Fyysisesti kurittamalla se pelolla hankittu auktoritetti kestää tasan siihen saakka, kun lapsi on riittävän vanha antamaan takaisin. Tytöt ja pojat tekevät sen eri tavalla, mutta antavat kyllä.