Rasistin ei varmaankaan tarvitse tietää, mutta poliisien ja ei-rasistien tarvitsee. Eihän se nyt mene oikein, että esim. kiinalaisia alettaisiin syyttämään siitä mitä lähi-idän rikkaudet rötöstelevät. Näinhän siinä tapahtuisi, jos rikosilmoitukseen kirjattaisiin reissulassen joku vinkuintiaani.ReissuLasse kirjoitti:Laitetaan vaikka ei-suomalainen. Tarviiko sitä sen paremmin tietää mikä vinkuintiaani se on.MohammedMohammed kirjoitti:Edelleenkin, jos lähi-itäläinen rikoksentekijä ei muista maataan, nimeään, tai ikäänsä oikein niin mitä sinne raporttiin mahdetaan kirjata? Mieshenkilö, iältään ei tiedetä, maasta ei tiedetä? Sormenjälkiä, tai DNA:ta tuskin otetaan, kun sehän olisi rassismia, kun ei suomalaisestakaan oteta.Tuomion Pasuuna kirjoitti:Ei niitä tilastoja tehdä poliisitiedotteiden perusteella vaan alkuperäismateriaalista. Eikä lisätietojen laittaminen poliisitiedotteisiin johda siihen, että paperittomat turvapaikanhakijat otettaisiin turvasäilöön.
Eihän tuossa jutussa ole mitään logiikkaa tai yhteyttä aiheeseen.
Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Valvoja: Moderaattorit
-
- Axel Foley
- Viestit: 2287
- Liittynyt: Su Huhti 09, 2017 4:49 pm
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Suomi on siinä aivan kärjessä, että me tiedetään jokainen henkilö, joka tänne on tullut, minkälaisella taustalla hän on tullut ja me pystytään niin kuin rekisterin kautta näkemään sitä tilannetta, minkä tyyppisiä ihmisiä meille tulee. - Päivi Nerg
-
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3218
- Liittynyt: To Touko 07, 2015 6:47 pm
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Poliisien tarvitsee tietää miksi?MohammedMohammed kirjoitti:
Rasistin ei varmaankaan tarvitse tietää, mutta poliisien ja ei-rasistien tarvitsee. Eihän se nyt mene oikein, että esim. kiinalaisia alettaisiin syyttämään siitä mitä lähi-idän rikkaudet rötöstelevät. Näinhän siinä tapahtuisi, jos rikosilmoitukseen kirjattaisiin reissulassen joku vinkuintiaani.
"En ole rasisti mutta..." osasto tarvitse tilastojaan saadakseen kuorrutteen ja muka hyvän syyn esittää näkemyksiään jotka todellisuudessa eivät poikkea rasismista, ainoa ero itselleen valehtelu. Jos noiden itämaan tietäjien rikostilastot lähestyisivät nollaa niin sitä sitten voi tyytyväisenä sanoa että on ne vaan kunnon sakkia ja ottaa vaikka naapuriinsa asumaan? Ei kyse ole pelkästään rikoksista, vaan myös kulttuurista, elämäntavasta, perinteistä.
- Tuomion Pasuuna
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3484
- Liittynyt: Ma Heinä 18, 2011 10:43 am
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Jos poliisi ei tiedä epäillyn kansalaisuutta, niin sitten se ei voi sitä kertoa. Mikä on epäselvää?
-
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1460
- Liittynyt: To Syys 24, 2015 5:20 pm
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Rehellinen poliisi voisi kuitenkin kertoa, että he ovat nyt pidättäneet henkilön, jonka ei pitäisi edes oleskella Suomessa, koska hänen kotimaansakaan ei ole tiedossa.Tuomion Pasuuna kirjoitti:Jos poliisi ei tiedä epäillyn kansalaisuutta, niin sitten se ei voi sitä kertoa. Mikä on epäselvää?
Mielenterveys on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Omasta mielenterveydestään voi pitää huolta ja omia voimavarojaan vahvistaa. Psykologin kanssa keskustelu voi auttaa pääsemään eroon harhaluuloista ja kuuloharhoista.
-
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1460
- Liittynyt: To Syys 24, 2015 5:20 pm
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Jos turvapaikanhakijoiden rikokset pysyisivät nollassa, iät ja nimet muistuisivat oikein ja tyttölapsia ei ahdisteltaisi aikuisten miesten toimesta ostoskeskuksissa niin mikäs siinä heidän kanssaan olisi asustellessa. Tuskin kukaan lapsiperheellinen haluaa muuttaa taloonkaan, jonka naapurit ovat pedofiilejä.ReissuLasse kirjoitti: Poliisien tarvitsee tietää miksi?
"En ole rasisti mutta..." osasto tarvitse tilastojaan saadakseen kuorrutteen ja muka hyvän syyn esittää näkemyksiään jotka todellisuudessa eivät poikkea rasismista, ainoa ero itselleen valehtelu. Jos noiden itämaan tietäjien rikostilastot lähestyisivät nollaa niin sitä sitten voi tyytyväisenä sanoa että on ne vaan kunnon sakkia ja ottaa vaikka naapuriinsa asumaan? Ei kyse ole pelkästään rikoksista, vaan myös kulttuurista, elämäntavasta, perinteistä.
Mielenterveys on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Omasta mielenterveydestään voi pitää huolta ja omia voimavarojaan vahvistaa. Psykologin kanssa keskustelu voi auttaa pääsemään eroon harhaluuloista ja kuuloharhoista.
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Annaanna: Mistä valtiosta mies oli kotoisin? Afrikasta?
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Hervannan pahoinpitelystä lehdistö ei kertonut tekijän olevan matu
https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic ... ead#unread
https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic ... ead#unread
Annaanna: Mistä valtiosta mies oli kotoisin? Afrikasta?
-
- Andy Sipowich NYPD
- Viestit: 1309
- Liittynyt: Ti Tammi 26, 2016 6:36 pm
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Eikä liiemmin Espoossa raiskauksesta vaan syyllinen oli Espoolainen perheenisä, joka lenkkeili yöllä yksin autolla, kun halukas suominainen änkeytyi sisään ja vaati seksiä.Berlin kirjoitti:Hervannan pahoinpitelystä lehdistö ei kertonut tekijän olevan matu
https://www.murha.info/phpbb2/viewtopic ... ead#unread
- On Anoi Kaa
- James Bond (George Lazenby)
- Viestit: 11798
- Liittynyt: To Kesä 23, 2011 8:04 pm
- Paikkakunta: Syvä joki
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Ei mitään uutta auringon alla, kansalaisuustieto on arkaluonteista ja ei saa kertoa, jos tekijä tulee muslimimaasta. Ei edes silloin, kun voisi katsoa rikoksella olevan yhteiskunnallista merkitystä.
Tuoreita esimerkkitapauksia on useita, lapsimurha jouluna yksi tällainen(jolla voisi katsoa olevan merkitystä ajankohdan ja kohteen takia). Lukuisia lievempiä rikoksia tulee esiin joko ennen tai jälkeen oikeusistunnon, eikä kansalaisuusmainintaa ole, ellei tekijä ole kantasuomalainen, ryssä tai eestipoika. Rasistista hommoo tämä!
Tuoreita esimerkkitapauksia on useita, lapsimurha jouluna yksi tällainen(jolla voisi katsoa olevan merkitystä ajankohdan ja kohteen takia). Lukuisia lievempiä rikoksia tulee esiin joko ennen tai jälkeen oikeusistunnon, eikä kansalaisuusmainintaa ole, ellei tekijä ole kantasuomalainen, ryssä tai eestipoika. Rasistista hommoo tämä!
Ironiainjektio: Mitä enemmän injektiot, sitä enemmän infektoit (tuore tutkimus). Tästä syystä virustaudit ja syövät saavat usein vallan boostaamisen jälkeen. Olkaa viisaita ja pysähtykää hetkeksi.
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Poliittinen juttu. Ääniä sataa persujen laariin joka kerta kun matujen tekemisistä tiedotetaan... ne äänet ovat pois pääministeri puolueelta ja Sipilältä.
Poliiseista on tehty poliittisia pellejä.
Poliiseista on tehty poliittisia pellejä.
-
- Hercule Poirotin viikset
- Viestit: 117
- Liittynyt: Ke Tammi 09, 2019 10:01 pm
- Paikkakunta: Stadinäijä
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Mikäli poliisi ei noudata ohjeistuksia, mitkä he saavat ylemmältä taholta on seurauksena potkut.
Ohjeistukset kieltävät kaikenlaisen rasismin. Mitä tulee tiedoittamiseen medialle liittyen ulkomaalaisiin ja turvapaikanhakijoihin, on ohjeistus vain tiukentunut entisestään.
Eli poliisi ei saa eikä voi tiedoittaa kaikista asioista rehellisesti, koska vihapuhe ja rasismi voi nostaa kansalaisten keskuudessa päätään.
Mikäli haluaa edellä kerrottuun asiaan jotenkin vaikuttaa, kannattaa todella katsoa ketä äänestää tulevissa vaaleissa.
Ohjeistukset kieltävät kaikenlaisen rasismin. Mitä tulee tiedoittamiseen medialle liittyen ulkomaalaisiin ja turvapaikanhakijoihin, on ohjeistus vain tiukentunut entisestään.
Eli poliisi ei saa eikä voi tiedoittaa kaikista asioista rehellisesti, koska vihapuhe ja rasismi voi nostaa kansalaisten keskuudessa päätään.
Mikäli haluaa edellä kerrottuun asiaan jotenkin vaikuttaa, kannattaa todella katsoa ketä äänestää tulevissa vaaleissa.
-Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku-
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Näinhän se on. Poliisi noudattaa sisäministeriön ohjeita. Saattaa yksittäisiä poliiseja tai koko poliisikuntaa suorastaan vituttaa tämä ulkomaalaisten "koskemattomuus" paperittomatkin elävät kuin heillä olisi diplomaatin koskemattomuus.HraTotuus kirjoitti:Mikäli poliisi ei noudata ohjeistuksia, mitkä he saavat ylemmältä taholta on seurauksena potkut.
Ohjeistukset kieltävät kaikenlaisen rasismin. Mitä tulee tiedoittamiseen medialle liittyen ulkomaalaisiin ja turvapaikanhakijoihin, on ohjeistus vain tiukentunut entisestään.
Eli poliisi ei saa eikä voi tiedoittaa kaikista asioista rehellisesti, koska vihapuhe ja rasismi voi nostaa kansalaisten keskuudessa päätään.
Mikäli haluaa edellä kerrottuun asiaan jotenkin vaikuttaa, kannattaa todella katsoa ketä äänestää tulevissa vaaleissa.
Jos reaaliajassa, rehellisesti tiedotetaan tehdyistä rikoksista, ja niistä jotka ovat niitä tehneet, niin ihmiset tietävät varoa ja välttää ryhmiä jotka saattavat käyttää tietämätöntä "hyväkseen".
Kuinkahan paljon raiskauksista olisi jäänyt tekemättä jos tehdyistä rikoksista olisi kerrottu heti.
Ylen uutisten seuraaminen jäänyt jo vuosia sitten lähes kokonaan lähes pelkästään puoli yhdeksän uutisiin. Ylen peitelty, sensuroitu linja on liiaksi "valkopesty/pehmennetty".
-
- Hercule Poirotin viikset
- Viestit: 117
- Liittynyt: Ke Tammi 09, 2019 10:01 pm
- Paikkakunta: Stadinäijä
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Nykyisin nettiaikana olisi syytä tiedoittaa avoimesti asioista koska avoin tiedoittaminen todellakin saattaa ehkäistä erinäisiä rikoksia ja lisää ihmisten valppautta.
Mielestäni suomessa eletään omituista aikaa tiedoittamisenkin suhteen. Asioista ei saa puhua niiden oikeilla nimillä, jotta kukaan ei vain pahottaisi mieltään.
Fakta on kuitenkin se, että asiat paljastuu ennemmin tai myöhemmin eikä mustasta saa valkoista vaikka kuinka työntäisi pään pensaaseen.
Mielestäni suomessa eletään omituista aikaa tiedoittamisenkin suhteen. Asioista ei saa puhua niiden oikeilla nimillä, jotta kukaan ei vain pahottaisi mieltään.
Fakta on kuitenkin se, että asiat paljastuu ennemmin tai myöhemmin eikä mustasta saa valkoista vaikka kuinka työntäisi pään pensaaseen.
-Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku-
Re: Miksei poliisi kerro: Etnisen yms taustan salaaminen
Analyysi: Poliisin julkisuusvastaisuus uhkaa murentaa kansalaisten perusoikeutta – jopa johtava rikostutkija ihmeissään: ”Ei ole suotavaa”
Tänään klo 14:21
Poliisihallituksen uusi ”julkisuuskäsikirja” on sisältönsä perusteella pikemmin salausopas, kirjoittaa rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläinen.
Esimerkkitapauksessa poliisi tulkitsee, että partion hallussa olevat voimankäyttövälineet ovat salaista tietoa. Käytännössä jokainen kansalainen tietää, mitä ovat virka-ase, etälamautin tai patukka. POLIISI
Rikollisuuden ja sen aiheuttamien yhteiskunnallisten ongelmien julkinen käsittely on viime vuosina vaikeutunut merkittävästi. Pääsyyllinen tilanteeseen on yllättävä: Suomen poliisi ja tarkemmin sanottuna Poliisihallitus.
Poliisi haluaa nykyään tyystin salata esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa käsittelevät esitutkinnat.
Mistään läpileikkaavasta asenteesta poliisissa ei silti ole kyse, sillä myös poliisikunnan sisällä Poliisihallituksen salaamislinjaukset aiheuttavat hämmennystä tai suoranaista tyrmistystä.
Ongelma on kaksitahoinen. Toisaalta julkisuuslaki on huonosti laadittu ja sen säännöksissä on tulkintavaraa.
Toisaalta tulkinnanvaraisissa kohdissa pitkälle menevä salaaminen vaatii tahtoa ja tulkintaa, joka on vastoin lain henkeä. Jostakin syystä Poliisihallitus on on asettunut liputtamaan sumeilemattoman salaamisen puolesta.
Perusasetelman pitäisi olla selvä. Julkisuusperiaate on äärimmäisen tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Siksi se on kirjattu perustuslakiin:
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Toistaiseksi julkisuusperiaatetta on eduskunnassa puolustettu menestyksekkäästi, kun perustuslakivaliokunta on useasti todennut, että yksityisyyden suoja ei ohita muita perusoikeuksia. Yksi näistä muista perusoikeuksista on julkisuusperiaate.
Viime vuosina tietyt poliisiyksiköt ovat kuitenkin lähteneet ohituskaistalle. Taantumus on syystä tai toisesta alkanut Helsingin poliisilaitoksesta, joka on viime vuosina ryvettynyt historiallisen vakavissa virkarikostapauksissa. Nyt oman lusikkansa soppaan on työntänyt Poliisihallitus, joka on julkaissut ”julkisuusoppaaksi” nimeänsä ohjeen.
Sisältönsä perusteella osuvampi nimi olisi ”salausopas”.
Poliisihallituksen käsikirjaan on jo nyt alettu viitata kuin johonkin oikeuslähteeseen. Sellainen se ei tietenkään ole.
Väärää ja lain hengen vastaista tulkintaa
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta eli julkisuuslaki on tärkein laki, joka säätelee esimerkiksi esitutkinnassa syntyvien asiakirjojen julkisuutta. Esitutkinta-aineiston julkisuudesta julkisuuslaki toteaa, milloin esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi. Kyse ei siis yleensä ole siitä, tuleeko aineisto julkiseksi.
Julkisuuslaissa säädetään toki poikkeuksia tähän julkisuuteen. Esimerkiksi rikosasian asianosaisten arkaluontoiset yksityiselämän piiriin kuuluvat tiedot voidaan salata. Tyypillisesti lain mukaista salaamista on seksuaalirikoksen uhrin henkilöllisyys, sillä valitettavasti elämme yhteiskunnassa, jossa rikoksen uhriksi joutuminen voi aiheuttaa häpeää ja jopa halveksuntaa.
Jokaisen salauksen tulee perustua lakiin. Jotkin lainkohdat määrittelevät ehdottomasti salassa pidettäviä asiakirjoja. Toiset asiakirjat taas ovat niin sanotun vahinkoedellytyslausekkeen alaisia.
Tämä tarkoittaa sitä, että jokin asiakirja saattaa olla osittain salassa pidettävä, jos asiakirjan antamisesta aiheutuu vahinkoa jollekin laissa määritellylle asianosaiselle tai joissain tapauksissa yleiselle edulle. Tällöinkin salaamiselle täytyy olla painavat perusteet.
Viranomaisen pitää siis jokaisessa harkinnanvaraisessa tapauksessa erikseen harkita, aiheutuuko asiakirjan antamisesta haittaa. Haitan aiheutuminen ei siis ole automaatio vaan julkisuus on lähtökohta.
Tässä Poliisihallituksen ”julkisuuskäsikirja” suistuu pahasti metsään.
Opas toistaa rakennetta, jossa luvun alussa todetaan sellaisesta asiasta kuin julkisuusperiaate. Tämän jälkeen julkisuusperiaate perustellaan kumoon erilaisilla poikkeussäännöksillä, jotka esitetään soveltuvan kyseiseen aihepiiriin ehdottomasti salassa pidettävinä tai ainakin käytännössä aina salattavina asioina. Todellisuudessa useasti on kyse vahinkoedellytyslausekkeen alaisista harkinnanvaraisesti salassa pidettävistä asioista tai salassapitosäännöksistä, jotka eivät oikeasti sovellu kyseiseen kohtaan.
Lakia käsikirja tulkitsee joissakin kohdin valikoiden ja lähes aina salaamisen puolelle kallistuen. Useita harkinnanvaraisesti salattavia seikkoja opas käsittelee kuin ne olisivat ehdottomasti salassa pidettäviä.
Opas on herättänyt kritiikkiä journalistien, oikeusoppineiden ja poliisienkin keskuudessa.
Opas salaisi kaiken lähisuhdeväkivallan
Yksi lukuisista esimerkeistä ”julkisuuskäsikirjan” tuhoisasta vaikutuksesta yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden käsittelylle on sen suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan.
Suomessa on vuosikymmenien ajan tehty määrätietoista työtä lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi. Olennainen osa tätä työtä on ollut asian julkinen käsitteleminen ja normalisoiminen siinä mielessä, että uhrin ei pidä kokea häpeää tai luulla olevansa jollakin tavalla yksin ongelmansa kanssa.
”Julkisuuskäsikirja” katsoo yllättäen, että käytännössä kaikki läheisväkivalta tulee salata joko yksityiselämän suojan piiriin kuuluvina tai ”uhria loukkaavana”.
Esitutkintapöytäkirja on lähisuhdeväkivallan käsittelyssä yleensä kaikkein puolueettomin ja paras asiakirjalähde, jonka avulla toimittaja pystyy kuvaamaan ilmiötä. Tässä työssä uhrin yksityisyys on aina otettu huomioon poliisissa salamaalla lain mukaan salattavat yksityiskohdat. Journalismissa yksityisyyttä suojellaan lisäksi noudattamalla journalistin eettisiä ohjeita.
Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää muistuttaa, että julkisuuslaki ei mahdollista asiakokonaisuuksien lähtökohtaista salaamista.
− Kaikessa peruslähtökohta on se, että tietoja pitää arvioida erikseen. Täysimittainen lähtökohtainen salassapito ei ole mitenkään mahdollista, Mäenpää sanoo.
Täysimittainen lähtökohtainen salassapito ei ole mitenkään mahdollista.
Mäenpää korostaa, että julkisuuslain säännökset ovat joissain kohdin monimutkaisia mutta lähtökohta lain soveltamisessa on taata, ettei lähtökohtainen salassapito ole mahdollista myöskään rikosasioissa.
− Laissa pyritään raivaamaan riittävä tila julkisuudelle ja suojaamaan samalla niitä erittäin herkkiä ja arkaluonteisia tietoja, jotka on aiheellista salata, Mäenpää sanoo.
− Kyllä perushenki on se, että yleisöllä on oikeus tietää ainakin kohtuullisen laajan julkisuuden puitteissa, mitä on tapahtunut.
Tutkinnanjohtajakin kritisoi
Esitutkinta-asiakirjojen lisäksi uusi ”julkisuuskäsikirja” suitsii myös poliisin tiedottamista.
Sisä-Suomen poliisin keskitetyn ja paljastavan rikostutkinnan yksikön johtaja, rikosylikomisario Jari Kinnunen pitää Poliisihallituksen julkisuuskäsikirjaa epäonnistuneena.
– Poliisi tarvitsee mediaa, ja tutkinnanjohtaja on se, joka vastaa oman juttunsa tiedottamisesta, Kinnunen sanoo.
Nyt elämme jonkinlaista murrosaikaa, joka ei ole suotavaa ja haittaa työn tekemistä.
Kinnunen näkee, että joissakin yksittäisissä perheen sisäisissä tapauksissa aktiiviselle tiedottamiselle ei ole tarvetta, mutta ehdoton salaaminen ei ole perusteltua.
Yksittäisen tapauksen julkisuuden avulla voidaan kertoa ilmiöstä paljon tehokkaammin kuin yleisellä tasolla. Julkisuuden avulla on myös mahdollista arvioida esimerkiksi lastensuojelun toimivuutta tai läheisten mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen.
– Näen, että tällä on yleistä merkitystä, Kinnunen sanoo.
Kuuluisin esimerkki lastensuojelun vikojen paljastumisesta on 8-vuotiaana vuonna 2012 murhatun Vilja Eerika Tarkin tapaus, joka sai aikaan merkittäviä muutoksia lastensuojelun käytännöissä. Poliisihallituksen nykylinjauksilla aihepiiriä ei olisi voitu lainkaan käsitellä esitutkinta-aineiston pohjalta.
Jari Kinnunen ei ole ainoa tutkinnanjohtaja, joka kritisoi Poliisihallituksen ohjetta. Aamulehti on kuullut usealta tutkinnanjohtajalta kritiikkiä siitä, että ohjeet ovat tarpeettomaan salaamiseen kannustavia eivätkä kaikilta osin vastaa lakia.
Toinen laki mahdollistaa julkaisun
Asiassa on huomionarvoista se, että poliisin salaamat tiedot tulevat pääasiallisesti julkisiksi tuomioistuimissa, jotka soveltavat lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa. Laki on huomattavan paljon paremmin valmisteltu, ja tuomioistuimet noudattavat sitä pääsääntöisesti esimerkillisesti.
Poliisi esimerkiksi salaa nykyään tiedon siitä, että epäilty on järjestäytyneen rikollisryhmän jäsen, sillä tiedon tulkitaan kuuluvan yksityiselämän suojan piiriin. Kun asia etenee tuomioistuimeen, tuomioistuin julkistaa tiedon.
Kaikki rikosasian materiaali ei kuitenkaan aina päädy tuomioistuimeen. Lisäksi päällekkäiset tietopyynnöt kuormittavat turhaan oikeuslaitosta. Tiedon saaminen on näin myös hitaampaa, mikä puolestaan vaikeuttaa yhteiskunnallisesti merkittävien rikosasioiden käsittelyä oikeudenkäynnin aikana.
Kaksivaiheinen ratkaisu
Nykytilanne vaatii sekä pikaista että rauhallisen harkittua ratkaisua.
Julkisuuslain uudistaminen on välttämätöntä, sillä tällä hetkellä lakia voi lukea kuin piru Raamattua. Lain tulkinta aiheuttaa vaivaa jopa maan parhaille asiantuntijoille.
Julkisuuslaki on kuitenkin ollut voimassa vuodesta 1999, eikä siihen ole tullut olennaisia muutoksia, jotka selittäisivät poliisihallituksen uudet tulkinnat. Toki esimerkiksi laillisuusvalvojilta ja hallinto-oikeuksilta on tullut myös sellaisia ratkaisuja, jotka puoltavat joidenkin yksityiskohtien salaamista.
Poliisihallituksen julkisuuskäsikirja kuitenkin sisältää virheitä ja suorastaan huokuu halua salata tulkinnanvaraiset kohdat.
Julkisuuslain korjaamista odotellessa Poliisihallituksen tulisi pikaisesti korjata käsikirjansa vastaamaan julkisuuslain ja perustuslain takaamaa julkisuusperiaatetta.
TUOMAS RIMPILÄINEN
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/aad8 ... 99a75c1fb3
Tänään klo 14:21
Poliisihallituksen uusi ”julkisuuskäsikirja” on sisältönsä perusteella pikemmin salausopas, kirjoittaa rikos- ja oikeustoimittaja Tuomas Rimpiläinen.
Esimerkkitapauksessa poliisi tulkitsee, että partion hallussa olevat voimankäyttövälineet ovat salaista tietoa. Käytännössä jokainen kansalainen tietää, mitä ovat virka-ase, etälamautin tai patukka. POLIISI
Rikollisuuden ja sen aiheuttamien yhteiskunnallisten ongelmien julkinen käsittely on viime vuosina vaikeutunut merkittävästi. Pääsyyllinen tilanteeseen on yllättävä: Suomen poliisi ja tarkemmin sanottuna Poliisihallitus.
Poliisi haluaa nykyään tyystin salata esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa käsittelevät esitutkinnat.
Mistään läpileikkaavasta asenteesta poliisissa ei silti ole kyse, sillä myös poliisikunnan sisällä Poliisihallituksen salaamislinjaukset aiheuttavat hämmennystä tai suoranaista tyrmistystä.
Ongelma on kaksitahoinen. Toisaalta julkisuuslaki on huonosti laadittu ja sen säännöksissä on tulkintavaraa.
Toisaalta tulkinnanvaraisissa kohdissa pitkälle menevä salaaminen vaatii tahtoa ja tulkintaa, joka on vastoin lain henkeä. Jostakin syystä Poliisihallitus on on asettunut liputtamaan sumeilemattoman salaamisen puolesta.
Perusasetelman pitäisi olla selvä. Julkisuusperiaate on äärimmäisen tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Siksi se on kirjattu perustuslakiin:
Viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Toistaiseksi julkisuusperiaatetta on eduskunnassa puolustettu menestyksekkäästi, kun perustuslakivaliokunta on useasti todennut, että yksityisyyden suoja ei ohita muita perusoikeuksia. Yksi näistä muista perusoikeuksista on julkisuusperiaate.
Viime vuosina tietyt poliisiyksiköt ovat kuitenkin lähteneet ohituskaistalle. Taantumus on syystä tai toisesta alkanut Helsingin poliisilaitoksesta, joka on viime vuosina ryvettynyt historiallisen vakavissa virkarikostapauksissa. Nyt oman lusikkansa soppaan on työntänyt Poliisihallitus, joka on julkaissut ”julkisuusoppaaksi” nimeänsä ohjeen.
Sisältönsä perusteella osuvampi nimi olisi ”salausopas”.
Poliisihallituksen käsikirjaan on jo nyt alettu viitata kuin johonkin oikeuslähteeseen. Sellainen se ei tietenkään ole.
Väärää ja lain hengen vastaista tulkintaa
Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta eli julkisuuslaki on tärkein laki, joka säätelee esimerkiksi esitutkinnassa syntyvien asiakirjojen julkisuutta. Esitutkinta-aineiston julkisuudesta julkisuuslaki toteaa, milloin esitutkinta-aineisto tulee julkiseksi. Kyse ei siis yleensä ole siitä, tuleeko aineisto julkiseksi.
Julkisuuslaissa säädetään toki poikkeuksia tähän julkisuuteen. Esimerkiksi rikosasian asianosaisten arkaluontoiset yksityiselämän piiriin kuuluvat tiedot voidaan salata. Tyypillisesti lain mukaista salaamista on seksuaalirikoksen uhrin henkilöllisyys, sillä valitettavasti elämme yhteiskunnassa, jossa rikoksen uhriksi joutuminen voi aiheuttaa häpeää ja jopa halveksuntaa.
Jokaisen salauksen tulee perustua lakiin. Jotkin lainkohdat määrittelevät ehdottomasti salassa pidettäviä asiakirjoja. Toiset asiakirjat taas ovat niin sanotun vahinkoedellytyslausekkeen alaisia.
Tämä tarkoittaa sitä, että jokin asiakirja saattaa olla osittain salassa pidettävä, jos asiakirjan antamisesta aiheutuu vahinkoa jollekin laissa määritellylle asianosaiselle tai joissain tapauksissa yleiselle edulle. Tällöinkin salaamiselle täytyy olla painavat perusteet.
Viranomaisen pitää siis jokaisessa harkinnanvaraisessa tapauksessa erikseen harkita, aiheutuuko asiakirjan antamisesta haittaa. Haitan aiheutuminen ei siis ole automaatio vaan julkisuus on lähtökohta.
Tässä Poliisihallituksen ”julkisuuskäsikirja” suistuu pahasti metsään.
Opas toistaa rakennetta, jossa luvun alussa todetaan sellaisesta asiasta kuin julkisuusperiaate. Tämän jälkeen julkisuusperiaate perustellaan kumoon erilaisilla poikkeussäännöksillä, jotka esitetään soveltuvan kyseiseen aihepiiriin ehdottomasti salassa pidettävinä tai ainakin käytännössä aina salattavina asioina. Todellisuudessa useasti on kyse vahinkoedellytyslausekkeen alaisista harkinnanvaraisesti salassa pidettävistä asioista tai salassapitosäännöksistä, jotka eivät oikeasti sovellu kyseiseen kohtaan.
Lakia käsikirja tulkitsee joissakin kohdin valikoiden ja lähes aina salaamisen puolelle kallistuen. Useita harkinnanvaraisesti salattavia seikkoja opas käsittelee kuin ne olisivat ehdottomasti salassa pidettäviä.
Opas on herättänyt kritiikkiä journalistien, oikeusoppineiden ja poliisienkin keskuudessa.
Opas salaisi kaiken lähisuhdeväkivallan
Yksi lukuisista esimerkeistä ”julkisuuskäsikirjan” tuhoisasta vaikutuksesta yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden käsittelylle on sen suhtautuminen lähisuhdeväkivaltaan.
Suomessa on vuosikymmenien ajan tehty määrätietoista työtä lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi. Olennainen osa tätä työtä on ollut asian julkinen käsitteleminen ja normalisoiminen siinä mielessä, että uhrin ei pidä kokea häpeää tai luulla olevansa jollakin tavalla yksin ongelmansa kanssa.
”Julkisuuskäsikirja” katsoo yllättäen, että käytännössä kaikki läheisväkivalta tulee salata joko yksityiselämän suojan piiriin kuuluvina tai ”uhria loukkaavana”.
Esitutkintapöytäkirja on lähisuhdeväkivallan käsittelyssä yleensä kaikkein puolueettomin ja paras asiakirjalähde, jonka avulla toimittaja pystyy kuvaamaan ilmiötä. Tässä työssä uhrin yksityisyys on aina otettu huomioon poliisissa salamaalla lain mukaan salattavat yksityiskohdat. Journalismissa yksityisyyttä suojellaan lisäksi noudattamalla journalistin eettisiä ohjeita.
Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää muistuttaa, että julkisuuslaki ei mahdollista asiakokonaisuuksien lähtökohtaista salaamista.
− Kaikessa peruslähtökohta on se, että tietoja pitää arvioida erikseen. Täysimittainen lähtökohtainen salassapito ei ole mitenkään mahdollista, Mäenpää sanoo.
Täysimittainen lähtökohtainen salassapito ei ole mitenkään mahdollista.
Mäenpää korostaa, että julkisuuslain säännökset ovat joissain kohdin monimutkaisia mutta lähtökohta lain soveltamisessa on taata, ettei lähtökohtainen salassapito ole mahdollista myöskään rikosasioissa.
− Laissa pyritään raivaamaan riittävä tila julkisuudelle ja suojaamaan samalla niitä erittäin herkkiä ja arkaluonteisia tietoja, jotka on aiheellista salata, Mäenpää sanoo.
− Kyllä perushenki on se, että yleisöllä on oikeus tietää ainakin kohtuullisen laajan julkisuuden puitteissa, mitä on tapahtunut.
Tutkinnanjohtajakin kritisoi
Esitutkinta-asiakirjojen lisäksi uusi ”julkisuuskäsikirja” suitsii myös poliisin tiedottamista.
Sisä-Suomen poliisin keskitetyn ja paljastavan rikostutkinnan yksikön johtaja, rikosylikomisario Jari Kinnunen pitää Poliisihallituksen julkisuuskäsikirjaa epäonnistuneena.
– Poliisi tarvitsee mediaa, ja tutkinnanjohtaja on se, joka vastaa oman juttunsa tiedottamisesta, Kinnunen sanoo.
Nyt elämme jonkinlaista murrosaikaa, joka ei ole suotavaa ja haittaa työn tekemistä.
Kinnunen näkee, että joissakin yksittäisissä perheen sisäisissä tapauksissa aktiiviselle tiedottamiselle ei ole tarvetta, mutta ehdoton salaaminen ei ole perusteltua.
Yksittäisen tapauksen julkisuuden avulla voidaan kertoa ilmiöstä paljon tehokkaammin kuin yleisellä tasolla. Julkisuuden avulla on myös mahdollista arvioida esimerkiksi lastensuojelun toimivuutta tai läheisten mahdollisuuksia vaikuttaa tilanteeseen.
– Näen, että tällä on yleistä merkitystä, Kinnunen sanoo.
Kuuluisin esimerkki lastensuojelun vikojen paljastumisesta on 8-vuotiaana vuonna 2012 murhatun Vilja Eerika Tarkin tapaus, joka sai aikaan merkittäviä muutoksia lastensuojelun käytännöissä. Poliisihallituksen nykylinjauksilla aihepiiriä ei olisi voitu lainkaan käsitellä esitutkinta-aineiston pohjalta.
Jari Kinnunen ei ole ainoa tutkinnanjohtaja, joka kritisoi Poliisihallituksen ohjetta. Aamulehti on kuullut usealta tutkinnanjohtajalta kritiikkiä siitä, että ohjeet ovat tarpeettomaan salaamiseen kannustavia eivätkä kaikilta osin vastaa lakia.
Toinen laki mahdollistaa julkaisun
Asiassa on huomionarvoista se, että poliisin salaamat tiedot tulevat pääasiallisesti julkisiksi tuomioistuimissa, jotka soveltavat lakia oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa. Laki on huomattavan paljon paremmin valmisteltu, ja tuomioistuimet noudattavat sitä pääsääntöisesti esimerkillisesti.
Poliisi esimerkiksi salaa nykyään tiedon siitä, että epäilty on järjestäytyneen rikollisryhmän jäsen, sillä tiedon tulkitaan kuuluvan yksityiselämän suojan piiriin. Kun asia etenee tuomioistuimeen, tuomioistuin julkistaa tiedon.
Kaikki rikosasian materiaali ei kuitenkaan aina päädy tuomioistuimeen. Lisäksi päällekkäiset tietopyynnöt kuormittavat turhaan oikeuslaitosta. Tiedon saaminen on näin myös hitaampaa, mikä puolestaan vaikeuttaa yhteiskunnallisesti merkittävien rikosasioiden käsittelyä oikeudenkäynnin aikana.
Kaksivaiheinen ratkaisu
Nykytilanne vaatii sekä pikaista että rauhallisen harkittua ratkaisua.
Julkisuuslain uudistaminen on välttämätöntä, sillä tällä hetkellä lakia voi lukea kuin piru Raamattua. Lain tulkinta aiheuttaa vaivaa jopa maan parhaille asiantuntijoille.
Julkisuuslaki on kuitenkin ollut voimassa vuodesta 1999, eikä siihen ole tullut olennaisia muutoksia, jotka selittäisivät poliisihallituksen uudet tulkinnat. Toki esimerkiksi laillisuusvalvojilta ja hallinto-oikeuksilta on tullut myös sellaisia ratkaisuja, jotka puoltavat joidenkin yksityiskohtien salaamista.
Poliisihallituksen julkisuuskäsikirja kuitenkin sisältää virheitä ja suorastaan huokuu halua salata tulkinnanvaraiset kohdat.
Julkisuuslain korjaamista odotellessa Poliisihallituksen tulisi pikaisesti korjata käsikirjansa vastaamaan julkisuuslain ja perustuslain takaamaa julkisuusperiaatetta.
TUOMAS RIMPILÄINEN
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/aad8 ... 99a75c1fb3