Iltalehti kirjoitti:https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2e1e ... a3bbe72318
Potilas karkasi Niuvanniemen sairaalasta ja pakeni Uuteen-Seelantiin – oikeuspsykiatri selittää, miten tämä on mahdollista
Eilen klo 19:14
Oikeuspsykiatri Alo Jüriloon mukaan hoidossa otetaan hallittuja riskejä vähitellen, jolloin hoito onnistuu parhaiten.
Kokenut oikeuspsykiatri
Alo Jüriloo pitää Niuvanniemen sairaalassa ilmi tullutta karkaamistapausta äärimmäisen harvinaisena. Erityisen harvinaisen tapauksesta tekee Jüriloon mukaan se, että potilas oli paennut kauas ulkomaille.
Iltalehti uutisoi torstaina, että Kuopiossa sijaitsevasta Niuvanniemen oikeuspsykiatrisesta sairaalasta karannut potilas palasi Suomeen poliisin saattamana kuluvalla viikolla.
Itä-Suomen poliisi vahvisti asian Iltalehdelle. Erikoinen tapahtumaketju sai alkunsa rikosylikonstaapeli
Jari Salokankaan mukaan noin vuosi sitten, kun kyseinen henkilö ei ollut palannut sovitulta vapaalta takaisin sairaalaan.
– Poliisilta pyydettiin virka-apua henkilön palauttamiseksi hoitopaikkaan. Henkilö oli poistunut Niuvanniemestä eikä palannut määräaikaan mennessä, Salokangas kertoi.
Poliisin mukaan henkilö itse oli alusta asti aktiivisesti yhteydessä Suomeen, ja poliisi saikin hyvin nopeasti tietää, että tämä on matkustanut Uuteen-Seelantiin.
Uudessa-Seelannissa henkilöllä oli kuitenkin käynnissä prosessi, joka kesti niin kauan, että hänet saatiin palautettua takaisin Suomeen vasta nyt. Hän saapui Itä-Suomen poliisin mukaan Suomeen poliisin saattamana 4.6.
Asteittain vapautta
Tapaus herättää kysymyksen siitä, miten tahdosta riippumattomassa hoidossa oleva henkilö voi päästä pakoon näinkin helposti. Jüriloo avaa asiaa yleisellä tasolla.
Hän muistuttaa, että oikeuspsykiatrinen hoito on asteittaista. Kun ihminen tulee parempaan kuntoon, hänelle annetaan lisää vapautta. Sairaalassa on hyvin eritasoisia osastoja. Osa niistä on hyvin suljettuja, osa taas avoimempia.
– Jos potilas pärjää ja pystyy pitämään sopimuksista kiinni, hän saa lisää vapautta. Potilaille annetaan jossain vaiheessa oikeuksia käydä esimerkiksi ulkotyöryhmässä. Sen jälkeen alkaa tulla kaupunkilomia.
Jüriloo sanoo, että lomien antaminen kuuluu hoitoon. Hoidossa otetaan hallittuja riskejä vähitellen, jolloin hoito onnistuu parhaiten.
Ei muureja
Jüriloo muistuttaa, että Suomessa yhdenkään sairaalan ympärillä ei ole muuria, kuten joissain muissa Euroopan maissa. Hänen mukaansa mitään sairaalaa tai vankilaa ei edes kannata tehdä sellaiseksi, ettei sieltä millään keinolla ole mahdollista karata.
– Jos meillä on sellainen paikka, josta ei kukaan koskaan pysty karkaamaan, siinä on se riski, että syntyy panttivankitilanteita. Se on henkilökunnalle vaarallista. On kuitenkin parempi pyrkiä inhimillisiin olosuhteisiin. Minusta on hyvä saavutus, ettei tässä maassa ole tarvinnut lähteä tällaisiin muurisairaaloihin. Se, että on ollut yksi tällainen karkaamistapaus, ei kerro siitä, että systeemissä olisi joku vika.
Rikosylikonstaapeli Salokankaan mukaan Niuvanniemestä karanneella henkilöllä oli virallinen matkustusasiakirja, jonka avulla tämä pääsi pois Suomesta.
Jüriloon mielestä tässä ei sinällään ole mitään ihmeellistä; jos henkilöllä on voimassa oleva passi omassa kodissaan, ei sairaala tai edes vankila voi sitä takavarikoida.
Usein päähänpisto
Jüriloon mukaan se, että potilas on kyennyt matkustamaan ulkomaille ja pärjännyt sillä vuoden, kertoo siitä, että potilas on ollut jo lähtiessään melko hyvässä kunnossa.
Hän muistuttaa myös, että ihmisillä on usein virheellinen käsitys siitä, että kaikki oikeuspsykiatriset potilaat olisivat vaarallisia, psykoottisia ja harhaisia.
– Joukossa on myös päällepäin hillittyjä ihmisiä, joista ei maallikko päällepäin mitenkään näkisi, että henkilö on sairas. Todennäköisesti juuri tällaisesta ihmisestä on tässäkin tapauksessa ollut kyse, koska siihen tarvitaan jo aika hyvää toimintakykyä, että pystyy matkustamaan näin kauas ja pärjäämään monimutkaisessa ja vaativassa tilanteessa.
Useimmiten karkaaminen on päähänpisto, mutta se voi olla myös suunniteltu.
– Usein päätös karkaamisesta liittyy päihdeongelmaan. Sanoisin, että suurin osa näistä tapauksista on aika harkitsemattomia päähänpistoja.
Jüriloo sanoo, että karkaaja kuitenkin vaikeuttaa omaa tilannettaan teollaan. Myös hoito-organisaation kannalta tilanne on mutkikas.
– Henkilö on ollut vuoden karkuteillä ja tavallaan siten osoittanut, että pystyy toimimaan yhteiskunnassa ja mahdollisesti jopa pärjännyt ilman hoitoa. Ongelma on, mikä olisi oikea aika pitää henkilöä taas lukkojen takana ja milloin hänelle uskalletaan taas uudelleen antaa vapauksia. Entä, jos hän lähtee uudelleen karkuun? Ketään ei voi kuitenkaan loputtomasti pitää lukkojen takana.
Sairaala ei voi itse uloskirjata oikeuspsykiatrista potilasta, vaan ainoastaan THL voi tehdä siitä päätöksen.
Yksi puute
Jüriloo näkee kuitenkin suomalaisessa järjestelmässä yhden puutteen. Hänen mielestään oikeuspsykiatrisen sairaalahoidon jälkeisen avohoidon pitäisi olla velvoittavaa.
– Nykyisin avohoidossa kaikki on vapaaehtoista. Ihmistä ei voida velvoittaa enää ottamaan lääkkeitä, käymään vastaanotolla tai oleman raittiina. Voidaan vain puhua kauniisti ja motivoida.
Suomessa oikeuspsykiatrinen sairaalahoito saattaa Suomessa kestää jopa yhdeksän vuotta. Jüriloo uskoo, että hoitoaikaa saataisiin lyhennettyä jopa puolella, jos sairaalahoidon jälkeinen avohoito olisi velvoittavaa.
– Se asia etenee hirveän hitaasti, koska sen katsotaan olevan niin suuri puuttuminen ihmisoikeuksiin. Samaan aikaan monissa Euroopan maissa on velvoitteisen avohoidon mahdollisuus olemassa.