ReissuLasse kirjoitti:DemlaMinfo kirjoitti:Tämä viittaisi siihen suuntaan, että SUPO:lla lienee epäilystä, että joku islamistisolu olisi aktivoitumassa ja kohteena olisi jokin julkinen rakennus kuten koulu.
Mikäs järki ois jossain ei-julkisessa rakennuksessa? Eiköhän se oo jo terroristin perusopinnoissa että tehdään julkiseen paikkaan.
Kyllähän nuo yliopiston tilat yleensä ovat avoimia kaiken kansan kävellä poikkeuksena tietyt erityistilat kuten laboratoriot, normaalikoulut, henkilökunnan tilat ja esim. sellaiset erityiset opetustilat, joissa on arvokkaampaa opetusvälineistöä. Myös Kansalliskirjastoon pääsy vaatii hieman enemmän viitseliäisyyttä. Aikoinaan laitoksellani henkilökunnan tilatkin olivat avoinna, joten tietysti siellä sitten kävi joku voro vohkimassa professoreiden kukkarot ja muut arvoesineet. Vasta sen jälkeen hommasivat käytävänsä oveen lukon. Opiskelijoiden taukotilassa puolestaan oli yhteen aikaan kova tungos, kun viereisen raksan äijät luulivat tilan olevan heillekin avoin mikroruokien lämmittämiseen ja syömiseen. Vessojen osalta mietittiin mm. lamppujen vaihtamista sinisiksi, kun käytettyjä ruiskuja löytyi tämän tästä. Talon sisääntuloaulassa oli vahtimestarit, mutta silti näitä ongelmia ilmeni. Toki niitä sitten myös muutoksilla poistettiin. Aika avoimia nuo paikat kuitenkin ovat edelleen ja sanoohan jo Suomen lakikin, että opetuksen seuraamisen täytyy olla avointa kaikille.
En silti vetäisi uutisesta tuollaisia johtopäätöksiä kuin DemlaMinfo. Suomessa eletään edelleen ovet ja tavarat levällään kuin isoisovanhemmat maaseuduilla konsanaan. On vain järkevää pitää tavaroista, tiloista ja tietenkin myös ihmisistä huolta. Ja yrittää muistutella peruspaulia ja -pihlaa niin tekemään.
Syksy on luontevaa aikaa palauttaa mieleen oppilaitosten turvallisuusasioita. Suomessa elettiin tosi pitkään niin, ettei kouluissa, päiväkodeissa tai muissa laitoksissa ollut edes turvallisuussuunnitelmia saati että niitä olisi harjoiteltu. Useampi turvallisuusalan tuttu kertoi, että kun he veivät vaikkapa lapsensa päiväkotiin ja kysyivät turvallisuussuunnitelmia, niin sellaisia ei ollut olemassakaan tai henkilökunta ei niistä tiennyt, mutta toisaalta kyseiset tahot eivät myöskään ottaneet vastaan asiasta kiinnostuneiden vanhempien apua.
Osallistuin noin 10 vuotta sitten ison laitoksen turvallisuusharjoituksiin. Meille esiteltiin tosi selkeä turvallisuussuunnitelma ja käytännöntaitoja harjoiteltiin runsaastikin. Turvallisuussuunnitelmassa oli kuitenkin meidän yksikön osalta suuri ongelma, jonka toimme monen monta kertaa esiin, mutta emme saaneet siihen vastauksia emmekä selvennyksiä. Ongelma oli niin suuri, ettemme olisi voineet hätätilanteessa voineet toimia saamiemme käskyjen ja harjoitusten mukaan. Sanoisinkin, että turvallisuusasioissa on aina parantamisen ja harjoittelemisen varaa.