Tuohon aikaan köyhyyttä oli paljon ja jokaisen oli tehtävä kaikkensa, jotta pysyisi elossa. Sosiaaliturva oli kaukainen haave vain. Kukaan ei huolehtinut syrjääntyneistä ja niistä, jotka muuten vain eivät pysyneet elämän syrjässä kiinni. Jos et osannut tehdä rahaa elääksesi, olit pitkälti kuolleeksi merkitty.
William Burke oli yksi niistä, joiden oli pakko tehdä rahaa, keinolla millä hyvänsä. Hän oli muuttanut Skotlantiin Irlannista, jättäen taakseen vaimonsa ja kaksi lastaan joitain vuosia aiemmin. Aluksi hän oli asunut Glasgowissa, mutta päättänyt sitten lähteä Edinburghiin, mahdollisuuksien kaupunkiin. Hänellä ei ollut koulutusta, mutta hän uskoi vakaavasti voivansa pärjätä jollain hanttihommalla. Hän saikin hetkeksi eräänlaisen rengin hommia Edinburghiin saavuttuaan. Näillä rahoilla Burke vuokrasi itselleen huoneen Login majatalosta Tanner's Closesta. Huone oli halpa ja ankea, mutta kuitenkin katto pään päällä.
William Hare pyöri samoilla kulmilla ja eräänä päivänä tutustuikin Burkeen. He ystävystyivät ja olivat samalla outo kaveruspari: Hare oli pitkä ja luiseva, hieman näätämäisen oloinen mies. Burke taas oli reilusti häntä lyhyempi ja pyöreähkö. Kuitenkin, he tulivat hyvin toimeen keskenään.
Hare oli kaveruksista myös se, joka tutustui majapaikan omistajan leskeen, Margaret Lairdiin, jonka myöhemmin myös nai. Burken jo aiemmin tapaama naisystävä Helen MacDougal liittyi kolmikon seuraan vuokraamalla hänkin huoneen samasta majatalosta. Nämä kaksi naista tulisivat näyttelemään vielä roolia näytelmässä nimeltä "Kuinka tehdä rahaa nopeasti kuolleilla." He tiesivät hyvin, mitä heidän miesystävänsä touhusivat, eivätkä sanoneet siitä mitään.
Se, miten Hare ja Burke oikeastaan edes ajautuivat tulevalle alalleen, oli sattuman kauppaa. Eräs majatalossa asuva asukas sairastui pahasti ja kuoli. Koska hän oli muutaman punnan auki huoneen vuokrasta, oli keksittävä keino saada nuo rahat häneltä, vaikka kuolleenakin. Hänen taskuistaan tai huoneestaan ei löytynyt rahaa, joten jossain vaiheessa Burke ja Hare keksivät, että ruumiin voisi myydä lääketieteelle - ja samalla tienata muutaman lantin itsellekin siinä missä maksaa vuokrarästikin. Pian he olivatkin jo kuljettamassa ruumista tohtori Robert Knoxille. Knox oli anatomiaan perehtynyt lääkäri, joka asui Surgeon's Squarella (suom. Kirurgiaukio). Oli laajasti tiedossa, että hän maksoi hyvin, eikä kysellyt ruumiin alkuperästä yhtikäs mitään. Sinällänsä suunnitelma kuulosta vähintäänkin loistavalta, mutta yksi ongelma oli: He eivät olleet kertoneet vievänsä ruumiin pienelle kävelylle... Niinpä majatalossa olevassa arkussa ei maannutkaan vastikään edesmennyt majatalon asukas, vaan ainoastaan muutamia säkillisiä hiekkaa. Heidän onnekseen he eivät jääneet tästä kuitenkaan kiinni ja niin ruumis vaihtoi "omistajaa" pimeän turvin. Burke ja Hare olivat erittäin tyytyväisiä saamaansa summaan, se oli jopa enemmän kuin he olivat osanneet odottaa.
Tuohon aikaan hygienia köyhemmän luokan keskuudessa oli heikkoa ja niinpä vain kävikin, että myös toinen majatalon asukkaista, Joseph the Miller, sairastui. Oli selvää, että hän tulisi kuolemaan. Burke ja Hare tiesivät jo, mitä heidän tulisi tehdä, joten niinpä he vain odottivat, että Joseph kuolisi. Tällä kertaa kuolinprosessi edistyi kuitenkin liian hitaasti ja jonkun aikaan odotettuaan he päättivät nopeuttaa sitä. Jälleen uusi ruumis muutamassa minuutissa. Lisäpunnat silmissään he siirtyivät uusimman saaliinsa kanssa koputtelemaan Knoxin ovea. Kysymyksiä ei kysytty, ruumis siirrettiin sisätiloihin ja punnat kilahtivat Burken ja Haren taskuihin.
Sen sijaan, että he olisivat kykkineet öisin kylmillä hautausmailla peläten lain pitkää kouraa, osoittautui tämä toimintamalli paljon nopeammaksi, siistimmäksi ja toimivammaksi. He tajusivat mahdollisuutensa hankkia rahaa nopeasti ja aloittivat tarkkojen suunnitelmien tekemiset. He eivät halunneet hosua ja jäädä kiinni typerien virheiden vuoksi. Tästä oli tarkoitus rikastua aidosti.
Helmikuussa 1828 oli ensimmäisen kokeilun aika. Aluksi he valikoivat uhrin. He päätyivät vanhempaan naiseen, Abigail Simpsoniin, jonka kanssa ystävystyivät ja jonka toivat sitten Tanner's Closelle. Seuraava askel oli juottaa Abigail niin tolkuttomaan humalaan, ettei tämä tajuaisi mistään mitään. Aamulla Abigail oli lähes tajuton juomansa alkoholin määrän vuoksi, jolloin ei ollut enää homma eikä mikään tukehduttaa häntä nopeasti ja äänettömästi. Illalla käytiin tuttu ruumis-rahat-vaihtokauppa Knoxin ovella. Knox ei kuitenkaan tällä kertaa ollut hiljaa, vaan ihmetteli ääneen ruumiin tuoreutta. Burke ja Hare kuitenkin nettosivat tästä 10 puntaa ja Knox jätti asian sikseen.
Burke ja Hare eivät olleet eilisen teeren poikia ja ymmärsivät, että kiinnijäämisen mahdollisuudet olisivat huomattavan pienet, mikäli he valikoisivat uhreikseen "näkymättömiä ihmisiä", niitä, joita ei huomattu heidän eläissään, saatika heidän kuoltuaan. Ihmisiä, joilla ei ollut omaisia ja tuttavia, jotka heitä kaipaisivat. Yksi tälläinen oli Mary Haldane, joka koki saman kohtalon kuin Simpson hieman aiemmin.
Tuottoa yritettiin myös tuplata. Janet Brown ja Mary Paterson, ystävykset hekin, houkuteltiin Tanner's Closelle. Burke ja Hare aloittivat heidän juottamisensa ja Mary olikin helppo homma. Hetkessä hän oli niin humalassa, että tappaminen olisi onnistunut ilman minkäänlaista vastarintaa vaikka heti. Janet kuitenkin oli eri maata: hän ei humaltunut, mutta ei myöskään pitänyt Burken käytöksestä ja niinpä hän lähti ennen aikojaan. Mary oli ainoa, joka kuoli tuona yönä.
Oli kuitenkin jotain, mitä Burke ja Hare eivät tienneet. Mary ei ollut näkymätöntä kansaa, vaan kaikkea muuta. Hän oli kaunis ja melko tunnettu hahmo kaduilla ja niinpä Knoxin pöydällä kalpeana ja hyvin kuolleena maatessaan oli tilanne vaikea. Eräs Knoxin oppilaista tunnisti Maryn, mutta käytyään pitkän keskustelun Knoxin kanssa (tämä vannoi ruumiin olevan "luvallinen"), asia jäi sikseen. Pian ruumis muuttuikin tunnistamattomaksi oppilaiden ja Knoxin opiskellessa lääketiedettä tosissaan. Burke ja Hare olivat olleet varomattomia, mutta selvisivät silti kuin koira veräjästä.
Ruumiiden määrä kasvoi. Kaksi naista ja yksi mies seurasivat edeltäjiään Knoxin pöydälle. Burke ja Hare naisystävineen riemuitsivat uudesta tulonlähteestään, kun kaikki alkoi menemään pieleen. Haldanen, toisen uhrin tytär oli tehnyt omia tutkimuksiaan ja päässyt pitkälle niissä. Hän oli selvittänyt tapahtumat melko pitkälle omin nokkinensa ja alkoi nyt laittamaan kapuloita rattaisiin.
Burke, joka oli erityisen innostunut valikoimaan tulevia rahasampojaan, löysi kaduilta näkymättömien joukosta vanhan naisen kuuromykän poikansa kanssa. Poika oli vasta lapsi, mutta sekään ei estänyt tulevaa; naisen kuoltua Burke murti pojan selkärangan polvellaan, tappaen tämän hitaasti ja tuskallisesti.
Vaikka kaikki olisi voinut olla hyvin Burke-Hare -akselilla, alkoi ahneus nostamaan kuitenkin päätään. Hare toimitti kerran ruumiin omin nokkinensa Knoxille, mikä aiheutti pientä sotaa Burken ja Haren välille. Burke ja Helen MacDougal muuttivat ulos Tanner's Closen talosta ja siirtyivät asumaan lähelle West Portia. Erillään asuminen kuitenkin auttoi parantamaan haavat ja pian Burke ja Hare avasivat jälleen liikkeensä ja palasivat heille normaaliin maailmaan.
Tällä kertaa uhriksi valikoitui Anne MacDougal, Helenin Falkirkissä asuva serkku. Burke ja Hare olivat kutsuneet hänet Edinburghiin. Annen tultua he juottivat hänet humalaan ja jatkoivat samalla tavalla kuin muidenkin uhrien kanssa. Anne ei kuitenkaan ollut viimeinen uhri, vaan tappaminen jatkui vielä useita kuukausia. Ei ole varmaa kuinka monta uhria Burke ja Hare lopulta toimittivat Knoxille, ja todennäköisesti tuo luku ei koskaan tule selviämäänkään. He tuskin olivat ainoita tämän liikeidean keksineitä ja koska varsinkin alemman luokan ihmisistä ei juurikaan pidetty kirjaa, saattoi kaduilta kadota useampiakin ihmisiä kenenkään huomaamatta.
Varmuuden kasvaessa kasvoi samaa tahtia kuitenkin myös huolimattomuus. Yksi viimeisistä uhreista oli 18-vuotias James Wilson, aka. Daft Jamie, jonka osapuilleen jokainen Edinburghin alaluokan jäsen tunsi. Hän oli mukava mies, mutta hieman yksinkertainen ja usein paikallisten lasten vitsien kohteena. Ruumis tunnistettiin jälleen Knoxin pöydällä ja pian kävi ilmi, että Jamiesta oli tehty katoamisilmoitus hänen äitinsä puolelta. Knox alkoi huolestumaan hankkijoistaan ja alkoi epäröimään heiltä ostamisen suhteen. Jamien ruumiista hän poisti pään ensimmäisen leikkauksen jälkeen, jotta sitä ei tunnistettaisi enää.
Tällä välin Burke ja Hare toivat kotiin naisen nimeltä rouva Marjory Campbell Docherty. Asunnossa oli samaan aikaan muitakin ihmisiä ja he kaikki joivat yhtä aikaa. Muut lähtivät jossain vaiheessa ostamaan lisää juotavaa ja murhamiehemme näkivät tilaisuutensa tulleen. Docherty tapettiin ja piilotettiin ennen muiden paluuta. Naisen katoaminen kuitenkin huomattiin ja kun hänestä kyseltiin, Burke kertoi tämän lähteneen. Hän oli kuitenkin hermostuneen oloinen ja vaati, ettei kukaan saisi mennä lähellekään sänkyä. Tarpeetonta siis lienee sanoa, että ensimmäisen mahdollisuuden tultua joku kävi katsomassa sänkyä tarkemmin. Sängyn alta löytyi peitetty Dochertyn ruumis. Vieraita pyydettiin pitämään suuri salaisuus, mutta turhaan. Poliisi kutsuttiin paikalle ja Burke, Hare, Margaret ja MacDougal pidätettiin. Ruumis oli kuitenkin poissa poliisin tultua paikalle. Anonyymi vinkkaus jonkun silmät auki pitäneet kansalaisen suunnilta ja ruumis löydettiin jälleen Knoxin pöydältä.
Hare ja hänen naisystävänsä onnistuivat pelastamaan itsensä oikeudenkäynnissä. He suostuivat todistamaan Burkea ja MacDougalia vastaan. Oikeudenkäynti pidettiin joulukuussa 1828, lähes vuosi ensimmäisen murhan jälkeen.
William Burken teloitus.
Helen MacDougal vapautettiin lopulta, sillä häntä vastaan ei löydetty tarpeeksi todisteita. Burke sen sijaan ei ollut yhtä onnekas. Hänet hirtettiin tammikuun 28., 1829 hurraavan yleisön edessä. Kuolemansa jälkeen hänen ruumiinsa leikeltiin julkisesti. Hare, jonka olisi kuulunut kokea sama kohtalo, häädettiin Edinburghista. Hän kuoli muutama vuosi myöhemmin sokeana ja köyhänä Lontoossa. MacDougal pakeni vihaista väkijoukkoa Australiaan, jossa kuoli noin vuoden 1868 paikkeilla. Margaret lähti Irlantiin, eikä hänestä kuultu enää tämän jälkeen.
Burken luuranko roikkuu edelleen esillä Surgeon's Hallissa Edinburghissa. Onkin jokseenkin ironista, että lopulta Burke oli ainoa, joka kärsi kaikkien tapettujen ihmisten vuoksi rangaistuksen. Jopa tohtori Knox jäi syytteettä, mutta joutui myöhemmin lähtemään Edinburghista saatuaan kieltävän päätöksen jatkaa Edinburghin lääketieteellisessä opettajana. Hän kuoli Lontoossa työskenneltyään vuosia Lontoon syöpäsairaalassa vuonna 1862.
