sisotalo kirjoitti:Teoria, että poika olisi peloteltu valehtelemaan ei saa mitään tukea aineistossa.
En minäkään usko, että poikaa olisi suoranaisesti peloteltu valehtelemaan, mutta jostain syystä hänen vaikutuspiirissään olevat aikuiset on aikoinaan saatu uskomaan äidin olevan murhaaja. Ja onko se edes ihme, kun äiti itsekin saatiin tähän täysin absurdiin väitteeseen uskomaan - ainakin hetkellisesti. Sen seurauksena äiti murtui poliisin kuulusteluissa ja kertoi mielikuvitustarinan itsestään murhaajana. Toki ammattitaitoiset poliisitutkijat ovat kyenneet huomaamaan, ettei äidin höpöhöpö-tarina saanut tukea murhapaikalla olleista ulkopuolisen murhaajan jättämistä jäljistä ja murhaajan mukana kadonneista todisteista.
Pientä poikaa on huomattavasti helpompi johdatella aikuisten toimesta kuin jo aikuisiän saavuttanutta ihmistä. Tuskin poika on vuonna 2011 osannut ymmärtää, kuinka paljon sijaisvanhemmille hänen ja kahden pienemmän sisaruksen hoidosta maksettiin. He ovat olleet ja ovat ymmärrettävästi yhä edelleen kiintyneitä sijaisvanhempiinsa, jotka ovat olleet heille tuttuja jo ennen isän murhaa ja jotka ovat heistä huostaanoton ja väliaikaisen lastenkotisijoituksen jälkeen huolehtineet.
Vuonna 2011 pojan äitiä mustamaalattiin poliisin toimesta ja lehdistön suosiollisella myötävaikutuksella erittäin voimakkaasti. Tämän voi jokainen käydä toteamassa mm. "Pohjolan poliisi kirjoittaa 2011"-kirjassa olevasta valheellisesta tarinasta, jossa pojan äiti nimetään murhaajaksi ja Ulvilan murha selvitetyksi veriteoksi. Tätähän murha ei ole vielä tänäkään päivänä - vaan kyseessä on pimeä rikos, jota poliisi ei tahdo tutkia, vaikka tekijä heille tarjottimella tarjoiltaisiin. Seurauksena tästä organisoidusta mustamaalauksesta oli se, että lapsia alkoi pelottaa edessä oleva elämänmuutos - "murhaajan" luokse muuttaminen tutusta ympäristöstä ei tuntunut heistä houkuttelevalle. Sijaisvanhemmat todennäköisesti ruokkivat tätä äidin vastaista mielialaa tiedostamattaan eristämällä lapset kaikista heille tärkeistä ja rakkaista sukulaisista.
Lapset eivät puhuneet mitään heihin kohdistetuista törkeistä pahoinpitelyistä ja raiskauksista siinä vaiheessa, kun sijaisvanhemmat päättivät mennä asiassa syyttäjän juttusille. Syyttäjä lähetti lapset tarkempiin tutkimuksiin, joiden seurauksena syntyivät seksuaalirikos- ja pahoinpitelyfantasiat. En tiedä, kuinka suuri osa näistä fantasioista on syntynyt täysin pirstaleiksi rikotun ja mustan geelin sisällä täynnä vihaa murhaajia kohtaan syksyllä 2011 tunteneen lääkärin vaikutuksesta, jolle nämä kaltoinkohteluepäillyt lapset oli annettu tutkittaviksi osittain epätieteellisillä - vasta koekäytössä olleilla - menetelmillä. Suosittelen pistäytymistä sellaisessa hengellisessä kokouksessa, jossa tämä Annelin lapsia tutkinut lääkäri on miehensä kanssa kertomassa omasta koettelemusten vuodestaan 2011. Minulle kävi tällaisen tilaisuuden jälkeen harvinaisen selväksi, ettei tätä lääkäriä olisi koskaan saanut määrätä Annelin lapsia tutkimaan. Tehtävä oli hänelle tuossa tilanteessa aivan liian vaativa, ja mielestäni tätä kovia kokenutta lääkäriä (tytär murhattu vajaa vuosi aiemmin) käytettiin tuolloin härskisti hyväksi näkemään jotain sellaista, mitä ei ole koskaan ollut olemassakaan.
