Sinuna uskoisin ennemmin amerikkalaista lakimiestä jos vertailukohtana on satunnainen anonyymi suomalaiskommentoija eli puskistahuutelija. Ottaisin kuitenkin huomioon, että lakimiehen näkemys asiasta perustuu vääjäämättä puutteelliseen tietoon tapauksen yksityiskohdista. Mutkia on saatettu vetää suoraksi reippaanlaisesti. Näkemystä voi värittää myös antipatiat kyseistä henkilöä kohtaan sekä yritys vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen.Frost kirjoitti: ↑To Loka 28, 2021 10:36 pmGee let me think. Uskonko tässä asiassa amerikkalaista, lainsäädäntöön perehtynyttä lakimiestä vai jotain satunnaista anonyymiä suomalaiskommentoijaa?Oppenheimer kirjoitti: ↑Ke Loka 27, 2021 7:26 pmTämä ei pidä paikkaansa. Mitään tuollaista sääntöä ei ole olemassa. Toki maailma on täynnä ihmisten keksimiä sääntöjä ja varmaan tuollaisenkin lausahduksen on joku suustaan päästänyt. Tuollaisiin heittoihin ei voida kuitenkaan perustaa mitään todellista vastuuta, eikä niiden rikkomisesta seuraa mitään oikeudellisia seuraamuksia.Frost kirjoitti: ↑Ke Loka 27, 2021 6:28 pm
Lopullinen vastuu siitä, mitä aseen käytöstä seuraa on kuitenkin aseen käyttäjällä, eikä siihen sääntöön ole tehty mitään näyttelijäpoikkeusta, mikä sallisi näyttelijän toimia riittävää huolellisuutta noudattamatta - "“without due caution and circumspection”.
Olisihan aika kohtuutonta, jos litania vastuuhenkilöitä tarkastaa ja tarvittaessa tyhjentää aseet, ja jos esimerkiksi aseen ensi kertaa luonnossa nähnyt näyttelijä(tär) joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen aseen lauetessa sen jälkeen vahingossa hänen kädessään. Mitä sellaista osaamista tai erinäisten puolivirallisten sääntöjen hallitsemista häneltä voitaisiin edellyttää, mihin vastuu voisi perustua.
Aseiden käsittelyyn liittyy vastuuta ja se vastuu on varmuudella erilaista, kun puhutaan "armorer" -tyyppisestä asiantuntijasta tai täysin maallikosta. Toisin sanoen esimerkiksi näyttelijäpoikkeukset ovat siis olemassa. Viime kädessä jury päättelee vastuun rajat, mikäli tapaus etenee oikeuskäsittelyyn. Filmiala niinkuin muutkin alat ovat luoneet omia turvallisuussääntöjään, jotka toimivat varmaan jonkinlaisena mittapuuna, kun vastuukysymyksiä oikeudessa pohditaan.
Ja mitä tulee Baldwinin mahdolliseen henkilökohtaiseen rikosvastuuseen näyttelijänä, niin lienee jo nyt täysin selvää, että mitään kuolemantuottamustuomiota ei tule. Baldwin on nähty isossa kuvassa lähinnä tämän tapaturmaisen tapahtuman yhtenä uhrina. Hyvin todennäköistä on, ettei edes syyttäjä nosta syytettä häntä vastaan. Toki hänellä on puolellaan etuna nimi ja maine, joista ei liene ainakaan haittaa asian käsittelyssä.
Se on sitten aivan eri asia, mikä (poliittisesti motivoitu) päätös syyttämisestä tai syyttämättäjättämisestä tehdään, lakiteknisesti Baldwin on varsin kiistattomasti syyllinen.
On lukuisia muitakin syitä, miksi kyseisen lakimiehen näkemys voi olla virheellinen. Jenkkilän lakimiesjoukosta löytyy niin syyllisyyttä kuin syyttömyyttä puoltavia näkemyksiä yhtä paljon ja niistä voi valita mieltymyksensä mukaan itse kukin.
Jenkeissäkään lainsäädäntö tai ennakkotapaukset eivät ole myöskään niin yksityiskohtaisia, että niistä voitaisiin päätellä suoraan jonkun henkilön syyllisyys tai syyttömyys. Näin ei ole Suomessakaan. Lakia ei siis ole kirjoitettu esimerkiksi muotoon: Jos näyttelijä ampuu elokuvan kohtausta harjoiteltaessa elokuvan kuvaajan, hän on syyllinen tappoon riippumatta siitä, että armorer on tarkastanut aseen ja elokuvan apulaisohjaaja on ojentanut sen hänelle cold-saatesanoin.
Sellainen näkemys, että joku olisi "lakiteknisesti" syyllinen ilman asian perusteellista tutkintaa tuomioistuimessa on virheellinen. Toki niin Suomessa kuin muuallakin "selvät syylliset" saattavat päästä rikoksestaan kuin koira veräjästä, koska tuomioistuimet tekevät myös vääriä päätöksiä. Päinvastaistakin tapahtuu. Tuomiot eivät vastaa silloin todellista tapahtumainkulkua. Viitataanpa tapaukseen Anneli Auer (toki subjektiivinen näkemys, myönnetään).
Koska lainsäädäntö on tulkinnanvaraista ja tapahtumainkulut jäävät usein ainakin osittain hämärän peittoon, tuomioistuinten päätöksiin liittyy aina epävarmuutta. Ne muuttuvat valitusasteissa ja useampijäsenisissä tuomioistuimissa syntyy välillä äänestyspäätöksiä. Erimielisiä päätöksiä tekevät siis tuomarit, jotka tuntevat lainsäädännön ja joille riidan tai rikoksen yksityiskohdat on jauhettu pienintäkin piirtoa myöten.