Kiitän palautteesta. n_n Nyt saitte vähän odotella tätä seuraavaa pätkää, minä en oikeasti osaa tallentaa täällä viestien luonnoksia.
On kyllä
Junko Furutan ohella (uhri 17.v, tekijät 16-18.v) raa'in mikä minulle tulee mieleen. Shanda oli niin kestävä tyttö! Ja en tiedä yhtään rikosta, jossa tekijöiden suhtautuminen olisi ollut näin ylimielistä.
Tasaväkistä on joo, ja Melinda Lovelesshan oli ainoa, joka tunsi Shandan millään tavalla.
Tässä osassa päästään oikeudenkäynteihin. Itsekin olin itkun partaalla lukiessani Shandan äidin todistusta.
Huhtikuun 22. -92 Toni Lawrence suostui tekemään kaupat osavaltion kanssa: hän todistaisi oikeudessa kolmea muuta tyttöä vastaan ja myöntäisi syyllisyytensä rikolliseen vangitsemiseen, jolloin Townseed ei syyttäisi häntä mistään muusta. Rikollisesta vangitsemisesta Lawrence saisi 20 vuotta vankeutta tuomitsevan tuomariston mielivallan mukaisesti. Tällainen sopimus herätti vihaa monissa ihmisissä - heistä Lawrence pääsi liian vähällä. Mutta Townsend koki, että osavaltiolle oli välttämätöntä saada rikoksen silminnäkijä.
Myös kolmelle muulle tytölle tarjottiin samankaltaisia sopimuksia, mutta he torjuivat ne kerta toisensa jälkeen. Vastatoimena moiselle Townsend haki kuolemanrangaistusta Lovelessille ja Melindalle heinäkuun 13. -92. Lisäksi hän nosti heitä vastaan syytteet murhan juonimisesta. Vast'ikään 16 täyttäneelle Rippeylle ei kuolemantuomiota voinut määrätä ikänsä puolesta.
17. elokuuta -92 Toni Lawrence löydettiin lysähtäneensä sellinsä lattialle. Hänet kiidätettiin Scott Memorial sairaalaan Scottsburgissa, jossa hänen todettiin ottaneen yliannostus antidepressantti Lorazepamia. Kävi ilmi, että hän oli jo jonkin aikaa säästellyt päivittäisiä lääkkeitään itsemurhayritys mielessään. Lawrence oli alkuaan tajuton ja jäi teho-osastolle vielä 11 päivää tajuihinsa tultuaan. Toivuttuaan tuomari Todd määräsi, että hänet siirrettäväksi Lifespring mielenterveyshoitolaan Jeffersonvilleen arvioitavaksi. Lawrence viipui mielenterveyden ammattilaisten huomassa lokakuuhun saakka, jolloin hänet palautettiin selliinsä.
21. syyskuuta -92 Melinda Loveless ja Laurie Tackett päättivät lopulta hyväksyä osavaltion tarjoaman kaupan. Se meni niin, että he myöntäisivät syyllisyytensä Shanda Sharerin murhaan ja kidutukseen, ja tuhopolttoon ja rikollisen vangitsemiseen. Vastineeksi siitä osavaltio luopuisi kaikista muista syytteistä ja vetäisi takaisin kuolemanrangaistuksen. Sopimukseen kuului, että he tekisivät yhteistyötä osavaltion kanssa ja he istuisivat ankarat rangaistuksensa samanaikaisesti, päällekkäin - mikä tarkoitti, että jos he saisivat yhdestä rikoksesta 10 ja toisesta 15 vuotta, lusimista ei kertyisi 25, vaan 15 vuotta.
Aphrodite Jones kertoo kirjassaan
Cruel Sacrifice, että vain 8 päivää sopimukseen myönnyttyään Melinda Loveless saatiin kiinni harrastamasta seksiä Clark piirikunnan vankilassa. Seksikumppani oli vankilan työntekijä, joka sitten alistui eroamaan virastaan. Loveless siirrettiin Indianan naisten vankilaan. Syytteitä luvattomusta muhinoimisesta ei nostettu.
Marraskuussa -92 Tackett ja Loveless osallistuivat erillisiin kuulemisiin, joissa he myönsivät aiheuttaneensa Shanda Sharerin kuoleman. Tuomari Todd päätti, että joulukuun 14. pidettäisiin kuulemiset, joissa päätettäisiin rangaistuksista.
Seuraavana päivänä Hope Rippeyn oikeudenkäynti määrättiin pidettäväksi 1. maaliskuuta -93. Rippey yhä vakuutteli syyttömyyttään, huolimatta siitä, että hänen "kätyrinsä" olivat jo tunnustaneet.
Tackettin haastattelu
Vuoden -92 joulukuun ensimmäisellä viikolla Laurie Tackett antoi yksinoikeudella haastattelun Chris Yawille, toimittajalle WKRC-TV:stä Cincinnatissa.
Viiden minuutin haastattelussa Tackett syytti tavan takaa Melinda Lovelessia Shandan kuolemasta.
"En arvellut, että hän menisi niin pitkälle", Tackett sanoi. "Ei se niin mennyt, että 'en voi uskoa, että olen tekemässä näin'. Se oli niin, että 'en voi uskoa, että tämä on tapahtumassa. Sanoin hänelle, että se oli typerää."
"Shanda halasi minua. Hän pyysi minua, etten antaisi Melindan tehdä sitä. Hän itki... en voinut tehdä siinä mitään."
Tackett sanoi olettaneensa, että voisi kumota häntä vastaan nostetut syytteet. Hän kertoi myös tulevaisuuden suunnitelmistaan: hän tahtoi suorittaa tutkinnon lapsipsykologiasta.
10. joulukuuta -92 Judge Todd hyväksyi Toni Lawrencen pyynnön sopimuksesta, minkä vastineeksi tyttö tekisi täysillä yhteistyötä. Toimittajat kaikkialta Yhdysvalloista olivat jo innokkaalla odotuksella raivaamassa tietään Madisoniin kuullakseen tyttöjen tuomiot.
"Syyttömyyden aika loppui täällä noin kello 10:45... viime tammikuussa 11. päivä [Shandan kuolinpäivä] likaisella polulla 15 mailin päässä kaupungista", kirjoitti
Chicago Tribunen toimittaja Ron Grossman. "Tämä on kuin Leopoldin ja Loebin tapaus, vaihdetaan hahmot tytöiksi ja sijoitetaan se USA:n Main Streetille", hän lisäsi.
Murskatut elämät
14. joulukuuta -92, Melinda Lovelessin tuomiokuulemisen avauspäivä. Televisiokamerat täyttivät kadut Jefferson piirikunnan oikeustalon ulkopuolella.
Oikeussali oli kummaltakin puolelta täpötäysi toimittajista, sivustaseuraajista ja perheen jäsenistä. Istunnon alkaessa syyttäjä Guy Townsend kuvaili oikeudelle värikkäillä yksityiskohdilla hiostettuna Sharerin sieppauksen, kidutuksen ja murhan. Muutamien seuraavien päivän ajan Toni Lawrence, Laurie Tackett ja muutamat Lovelessin tuttavat ja ystävät kutsuttiin todistamaan häntä vastaan. Townsend kutsui oikeuteen myös sellaiset henkilöt kuin Donn ja Ralph Foley, Sheriff Shipley, etsivä Henry, Sergeant Wells, tohtori George Nichols ja lukuisia Sharerin sukulaisia.
Loppujen lopuksi vangitsevin ja sydäntä riipivin todistus tuli Shandan äidiltä, Jackie Vaughtilta. Hän aloitti näyttämällä videon, johon oli koottu valokuvia Shandasta hänen eri elämänsä vaiheissa. Nauhan pyöriessä hän kertoi tarinoita valokuvien takaa. Esityksen jälkeen hän luki viimeiseksi kirjoitettua lausuntoa oikeussalissa noin 45 minuutin ajan.
"Tämä on todella murskannut meidän kaikkien elämän. Minä puhun meille kaikille sanoessani, etten usko, että on mitään pahempaa kuin joutua hautamaan oma lapsensa.
En voi useimmiten hallita tunteitani, ja itken, koska haluan pikkutyttöni takaisin. Haluan hänet kotiin täksi jouluksi, mutta en voi saada häntä. Tänä vuonna en ostanut yhtään lahjaa Shandalle. Kuuseni alla ei ole lahjoja hänelle.
Melinda on huijannut minua olemalla tyttäreni kanssa tämän elämän aikana. Minun toiveeni on, että sinä [Melinda] elät elämäsi muistaen hänen huutonsa ja nähden hänen silvotun ja poltetun ruumiinsa. En tiedä ketä sinä rakastat eniten maailmassa, Melinda, äitiäsi vai isääsikö, mutta haluan sinun kuvittelevan heidät sen auton takakontissa. Toivon sinun kuvittelevan ihmisen, jota eniten rakastat, anelevan ja huutavan henkensä edestä. Haluan sinun kuvittelevan tuon ihmisen makaavan maassa poltettuna ja viilleltynä.
Ehkä sitten, ja minä epäilen tätä vakavasti, sinulla voisi olla pieni aavistus siitä tuskasta, jota meidän perheemme nyt kokee.
Oikea rangaistus Melindalle olisi sulkea hänet selliin, jossa olisi valokuvia Shandan poltetusta ruumiista ja pakottaa hänet kuuntelemaan jatkuvasti kuuntelemaan nauhaa tyttäreni huudoista sinä iltana.
Toivon ja rukoilen, että muistat nämä sanat lopun elämäsi. Pala helvetissä."
Vaughtin todistuksen päätteeksi tuomari Todd kuulutti, että hän odottaisi Laurie Tackettin tuomiokuulemiseen asti ennenkuin lausuisi ääneen kummankin tytön rangaistukset.
Tuomitseminen
Kaikki 4 ovat jo vapautuneet, toim. huom.
Laurie Tackettin tuomiokuuleminen alkoi 28. joulukuuta -92 ja se oli melkein identtinen Melinda Lovelessin vastaavan kuulemisen kanssa. Townsend lausui enemmän tai vähemmän samat tapahtumat, todistajat vaihtelivat vähän. Lisäksi Loveless ja Lawrence kumpikin todistivat oikeudessa osana sopimustaan.
Tammikuun 4. aamuna -93 Melinda Loveless nousi ennen tuomari Toddia odottelemaan tuomiotaan. Tuomari alleviivasi rikoksen julmuutta ja uhrin ikää.
Pienen paussin jälkeen tuomari Todd tuomitsi Lovelessin 60 vuoden vankeuteen, pisimpään rangaistukseen, jonka saattoi antaa sellaiselle syytetylle, joka oli tehnyt sopimuksen osavaltion kanssa.
"Sinulla on vielä aikaa kääntää elämäsi suunta ja tehdä jotain hyvää ja hyödyllistä elämälläsi kun vapaudut", Todd sanoi kun Loveless alkoi itkeä hillittömästi. "Shanda Sharerilla ei ole (sitä mahdollisuutta). Toivon, että otat hyötyyn tämän mahdollisuuden."
Melinda itki pitelemättömästi kun hänet vietiin pois ja Laurie Tackett tuotiin sisään. Tuomari puhui hänelle samoja asioita kuin Lovelessille.
Kivikasvoinen Tackett ei silmää räpäyttänyt tiedonantojen aikana.
Vain kaksi päivää Lovelessin ja Tackettin tuomitsemisen jälkeen Sharerin vanhemmat nostivat 1 miljardin kanteen kaikkia neljää tyttöä vastaan. Kanne nostettiin sen jälkeen kun Louisvillen televisioasema raportoi, että Tackett neuvotteli myyvänsä tarinansa elokuvatuotantoyhtiölle, ja että myös Loveless harkitsi useita vastaavia tarjouksia, joita oli saanut. Sharerin vanhemmat eivät odotetunlaisesti ole koskaan keränneet rahaa tai yrittäneet estää murhaajia tienaamasta Shandan kustannuksella.
Tuona samana päivänä Jackie Vaught antoi lyhyen haastettelun
The Courier Journalille.
"On kauhistuttavaa ajatella, että he voivat saada rahallista voittoa sillä, että tappoivat Shandan, mutta en voi sanoa järkyttyneeni kuullessani heidän suunnitelmistaan. Tiedän kamalat asiat, johon nämä tytöt kykenevät", hän sanoi.
Clark piirikunnan tuomari Daniel Donahue on samaa mieltä Jackien kanssa ja antoi nopeasti väliaikaisen määräyksen, etteivät tytöt voi myydä tarinaansa kenellekään.
Lisäksi Indianan laki valtuuttaa että kaikki raha, mitä törkeän rikoksen tehnyt saa julkaisuoikeuksista tai kustanteesta, uskotaan uhrin haltuun. Lienee siis epätodennäköistä, että tytöt koskaan hyötyisivät taloudellisesti rikoksestaan.
Pateettisia selityksiä
Toni Lawrencen tuomiokuuleminen alkoi tammikuun 19. -93. Se vei vain kaksi päivää, missä ajassa tutkijat ehtivät kiittelemään Lawrencea yhteistyöstä, sekä lukuisia opettajia, perheen jäseniä ja ystäviä todistamisesta oikeudessa hänen käytöstään. Lawerence oli myös luvannut oikeudella lausua muutaman itse kirjoittamansa sanasen Sharerin perheelle.
"Olen pahoillani pikku tyttönne vuoksi. Minä tiedän, ettette koskaan voi antaa anteeksi minulle sitä, että olin noiden tyttöjen kanssa tammikuun 10. ja 11. päivä, mutta haluan selittää teille muutamia asioita.
"Minä toden teolla kadun tyttäreni takia. Olen ollut lukittuna 10 kuukautta ja se on ollut helvettiä. Minulla on painajaisia, joista herään huutaen, enkä voi pysähtyä ajattelemaan sekuntiakaan näkemättä Shandan poltettua ruumista tai kuulematta hänen huutojaan. Melinda ja Laurie kauhistuttivat minua. Melindalla oli veitsi ja hän aikoi tappaa Shandan. Tiedän, että minua pitäisi rangaista, mutta sydämessäni, Shandan näkeminen kidutettuna ja poltettuna on rangaistus itsessään. En auttanut, koska pelkäsin, että he tappaisivat myös minut.
Se yö ja aamu pysyvät selkeinä mielessäni lopun ikäni. Tiedän, että teillä on oikeus vihata minua. Toivon, että voisin tehdä jotain hyväksenne, mutta ainoa mitä voin tehdä, on kertoa, kuinka hyvin pahoillani olen."
Lawrencen lausunnon jälkeen Jackie Vaught nousi ja antoi vastauksensa.
"Olen istunut täällä kolmen kuulemisen läpi ja minun on täytynyt nähdä ja kuunnella tyttäreni murhaajia päivä päivän perään kun he valehtelevat ja näyttelevät Oscarin arvoisesti... Näen asianajajien yrittävän vakuutella, että kaikki nämä tytöt ovat uhreja. Uhri tässä on Shanda Renee Sharer ja hänen perheensä ja ystävänsä. Toni olisi voinut pelastaa tyttäreni hengen sinä yönä milloin tahansa. Hän teki sen valinnan, ettei pelastanut."
Kun oikeus kokoontui jälleen seuraavana aamuna, tuomari Todd tuomitsi Toni Lawrencen 20 vuodeksi vankilaan - pisimpään rangaistukseen, jonka hänelle saattoi antaa. Lawrence murtui ja purskahti itkuun, kun seriffit veivät hänet ulos.
"En tiedä enää, mikä on normaalia"
Hope Rippey oli myös suostunut sopimukseen, jonka mukaan hänen täytyi tehdä yhteistyötä osavaltion kanssa, ja hänen kuulemisensa alkoi kesäkuun 1. -93. Puolustuksen pyynnöstä kuuleminen siirrettiin Indianan South Bendiin, ja pidettin St. Joseph korkeimmassa oikeudessa tuomari Jeanne Jourdanin johdolla.
Tilaisuuden aluksi Rippey teki lausunnon, jossa väitti - kuten oli kaiken aikaa väittänyt - että ainoa asia, minkä hän oli tehnyt Shandalle, oli ruumiin valelu bensalla. Hänen lyhyen lausuntonsa päätteeksi puolustus kutsui psykologi Michael Sheehanin paikalle. Tohtori Sheehan sanoi, että Rippey oli epäkypsä ja toiminutt täysin Melinda Lovelessin ja Laurie Tackettin "hallinnon" alla.
Joka tapauksessa Lawrencen, Lovelessin ja Tackettin todistukset antoivat kaikki tapahtumista erilaisen kuvan. Syyttäjät kutsuivat myös todistajia kolmesta edellisestä tiedonannosta. Viimeinen todistaja oli uhrin äiti eli Jackie Vaught. Hän näytti jälleen videota Shandasta ja luonnollisesti suuttui, kun Rippey painoi päänsä alas. Tuomari Jourdan määräsi Rippeyn katsomaan videoesitystä. Sen jälkeen Vaught antoi pienen lausunnon.
"Kuvittele miltä sinusta tuntuisi jos joku tekisi sisarentyttärellesi sen minkä sinä teit meidän lapsellemme. Et voi tietää tuskaa, jota me tunnemme. Ei ole suurempaa tuskaa kuin menettää oma lapsensa."
Pienen tauon jälkeen tuomari Jourdan määräsi Hope Rippeyn maksimirangaistukseen, 60 vuodeksi, mutta vähensi siitä 10 vuotta lieventävien asianhaarojen vuoksi, määräten, että hän olisi ehdollisessa ne 10 vuotta. Tuomari Jourdan teki sitten oman lausuntonsa oikeudella.
"Hope Rippeyllä oli vaihtoehtoja. Hänellä oli reittejä, joista paeta, tapoja auttaa itseään, tapoja auttaa Shandaa. Hän kaatoi bensan, jotta kukaan heistä ei jäisi kiinni, ja hän jopa tiesi, että se tappaisi Shandan. Hänen armottomuutensa ja uskalluksensa on kauhistuttava oppitunti meille kaikille."
Rippeyn tuomitsemisen jälkeen Jackie Vauhght puhui lehdistölle muutaman askelen päässä oikeustalosta.
"En tiedä enää, mikä on normaalia, en ole se henkilö, joka olin, kun Shanda oli täällä. Olen menossa kotiin uuden lapsenlapseni kanssa, joka syntyi juuri. Pitää mennä eteenpäin. Shanda on Jumalan kanssa."
Jälkiseuraukset
Four years later, on Nov. 10, 1998, she was denied early release from prison.
Keväällä -94 Toni Lawrence sai GEDinsä (testit, joiden suorittaminen todistaa lukiotasoiset akateemiset taidot joissain asioissa). Neljä vuotta myöhemmin, 10. marraskuuta -98
Vuoden 2000 aikana hän suoritti
associate's tutkinnon, joka alensi hänen tuomiotaan melkein vuodella.
Maaliskuussa 2000 Crime Libraryn toimittaja David Lohr lähetti kullekin murhaajalle kirjeen, jossa kysyi heidän näkemyksiään siitä, miksi joku tappaa. Vain kaksi vastasivat, Laurie Tackett ensimmäisenä:
"Olen usen miettinyt, mikä motivoi jonkun murhaamaan. Olen sitä mielestä, että jokaisella murhaajalla on omat motiivinsa. Uskon, että tappajat ovat syvällisiä yksilöitä, jotka etsivät jonkinlaista vapautumista. Oli se sitten henkinen, ruumiillinen tai sielullinen, se on aina vapautuminen. Teolle on aina tarkoitusperänsä... niitä voi olla useita.
Tuorein Laurie Tackettista saatu kuva
"Otetaan esimerkki: tunnen kourallisen ihmisiä, jotka tappavat yksinkertaisesti uhriensa silmissä näkemänsä pelon vuoksi, ja siksi, että saisivat nähdä veren heidän ruumiillaan... minun mielestäni he tekevät niin siksi koska haluavat tuntea uhrin äärimmäisen pelon ja koska ovat verenjanoisia."
Tuorein Toni Lawrencesta saatu kuva
"Minä ajattelen, että kun tappaa ensimmäisen kerran, ihminen tappaa päästäkseen niin korkealle, ettei sinne pääsisi mitään muuta kautta."
Mutta viesti on erilainen, siinä on kappaleita, jotka kiinnittävät huomion:
"Sinä siis kiroitat Laurielle? Entä Hope - Melinda?... En ole huolissani Lauriesta - olisitko niin kiltti ja kertoisit hänelle, että ajattelen häntä päivittäin ja että olen ok."
Edellinen lausunto asettaa todella kyseenalaiseksi Tonin aikaisemmat kertomukset suhteestaan Laurieen ja osallisuudestaan Shanda Sharerin murhaan. Vielä jokin aika sitten Laurie oli pilannut hänen elämänsä murhaamalla brutaalisti viattoman tytön - miksi Toni nyt halusi toivottaa tälle lämpimmät toivotuksensa?
Mihin tahansa Toni Lawrence olikin syyllinen, hän käveli vapauteen joulukuun 14. vuonna 2000. Hän oli silloin 24-vuotias ja pääsi koevapauteen ja oli istunut melkein yhdeksän vuotta kahdenkymmenen vuoden rangaistuksestaan. Vapautumisensa jälkeen hän puhui lyhyesti Louisvillen televisioasemalle WAVElle ennenkuin palasi Madisoniin vanhempiensa luo.
"En lopettanut sitä, koska en voinut lopettaa. En välitä siitä muut sanovat. Jos olisin tehnyt jotain eri tavalla, olisin kuollut, makaisin siellä hänen kanssaan, eivätkä he ikinä saisi tietää."
Tonin ehdonalainen kesti joulukuuhun 2002.
Lauantaina, 21. huhtikuuta 2001
The Courier-Journalin toimittaja ja
Little Lost Angel: The True Story of the Teenage Conspiracy to Kill Twelve Year Old Shanda Sharerin kirjoittaja Michael Joseph Quinlan, kuoli. Hän oli 45-vuotias. Kuolinsyy oli aivosyöpä. Hänen kuoltuaan Kathy Quinlan aloitti Michael Quinlan aivosyöpäsäätion.
Hope Rippeyn rangaistusta alennetaan
Hope Ann Rippey