Suomennan tuota Crime Libraryn juttua siitä, mihin Lucyfer jäi. Tarina on varsin raaka monestakin eri suunnasta katsottuna.
Ruumiinavaus
Sunnuntaiaamuna tohtori George Nichols teki Shandalle ruumiinavauksen. Siinä prosessissa selvisi, että hän oli kärsinyt moninaisista vaurioista. Hänen ranteistaan löytyi sidosmerkkejä (ranteet sidottu köysillä?) ja hänellä oli useita ruhjeita päässään, kaulassa ja jaloissa. Shandan sormet olivat sellaisessa vääristyneessä asennossa, että heidät piti leikata ne irti saadakseen sormenjäljet. Hänen leukansa poistettiin myös, hammaslääkärin tutkimuksia varten. Ylävartalossa oli kolmannen ja neljännen asteen palovammoja ja hänen kielensä sojotti puristuneiden hampaiden välistä. Repeämät anuksessa ja peräsuolessa kielivät tylpän esineen työntyneen hänen sisäänsä ainakin 3 ja puoli tuumaa. Lisäksi peräsuolen alueen verenvuoto osoitti, että hän oli ollut elossa hyökkäyksen aikaan. Ruumiinavauksessa löytyi Shandan ylemmästä hengitystiestä löytyi nokea, mikä tarkoitti, että hän oli ollut elossa kun hänet sytytettin tuleen.
Tutkijat kyselivät sekä Melinda Lovelessilta että Laurie Tackettilta ennen kuin siirsivät heidän
Indiana Circuit Courtin eli Indianan tuomioistuimen eteen Madisonissa. Molempia tyttöjä syytettiin murhasta ja psykologi määrättiin edustamaan heitä. Erillisissä kuulemisissa tuomari Ted Todd luovutti tytöt nuorisotuomioistuinjärjestelmältä, päättäen, että heitä kohdeltaisiin oikeudessa aikuisina. Lovelessin ja Tackettin kuulemisen jälkeen syyttäjä Guy Townsend puhui Hope Rippeyn asianajajalle tämän osallisuudesta.
Tässä vaiheessa media vyöryi tapauksen kimppuun joka suunnalta, ja teki valtavia otsikoita. Kansa oli shokissa ja halusi rangaista Shandan tappajia. Mediahuomio toi esille myös monia teinejä, jotka olivat tunteneet Shandan murhaajat ja osasivat kertoa jotain todella nannaa. Ilmeisesti Loveless ja Tackett olivat tunnustaneet ainakin kolmelle ihmisellä, joista kaksi antoivat nopeasti lausunnot Shipleylle ja Henrylle. Palat alkoivat löytää paikkaansa kaaosmaisessa palapelissä ja tutkijoille selvisi hitaasti, mutta varmasti, mikä Shandan kohtalo oli ollut. Samalla kun tytöt yrittivät vähätellä osuuttaan murhassa ja siirtää vastuuta, suurin osa heidän kertomastaan oli totta. Syyttäjä Guy Townsend ei arkaillut. Mikään ei enää saisi Shandaa takaisin, mutta hän oli päättänyt saada tytölle oikeutta. Se oli mahdollista, kun murhaajien tunnustuksista, todistajien lausunnoista ja tutkijoiden löytämistä todisteista saatiin muovattua kuva Shandan elämän viimeisistä tunneista.
Suunnitelma
Perjantaiyönä, 10. tammikuuta -92 Melinda Lovelessin kärsivällisyytä oli koeteltu tarpeeksi. Hänen 14-vuotias tyttöystävänsä oli pettänyt häntä Shandan kanssa, ja hän oli kyllästynyt. Nyt hänen oli aika näyttää heille, kuinka vakavissaan hän oli. Hän aikoi tavata Laurie Tackettin, ja tiesi, että tämä auttaisi häntä
suunnitelman kanssa enemmän kuin mielellään. Loveless oli aina pitänyt Tackettia outona, koska tämä puuhasi okkultismin kanssa ja väitti omaavansa toisen persoonan, joka oli vampyyri: mutta kaiken kaikkiaan, hän oli omistautunut ystävä ja he olivat usein puhuneet aiheesta, jonkun tappaminen huvin vuoksi.
Matkalla Melindalle, Tackett nappasi kyytiin kaksi ystäväänsä: 15-vuotiaat Hope Rippeyn ja Toni Lawrencen. Lawrence ei ollut vielä tavannut Melindaa ja Rippey oli tavannut Melindan kerran tai kaksi. Kun tytöt saapuivat Lovelessien taloon, he kapusivat yläkertaan ja rupesivat jutustelemaan siitä, mitä sinä yönä oli luvassa. Kaikki heistä olivat valehdelleet vanhemmilleen sanoen, että olisivat kaverin luona yötä. Kun tytöt istuivat alas jutustelemaan, Loveless veti laukustaan suuren keittiöveitsen ja sanoi, että aikoisi pelotella jotakuta. Hän kertoi Rippeylle ja Lawrencelle ongelmista, joita hänellä oli ollut Shanda Sharerin kanssa.
Lovelessilla oli Sharerin osoite ja ennen pitkää tytöt olivat löytäneet hänen talolleen: se oli ollut varsin vaikeaa, mutta kysyttyään neuvoa pariin kertaan he lopulta olivat löytäneet sinne ja pysäköineet auton puolen korttelin päähän. Kun Rippey ja Lawrence eivät olleet koskaan ennen tavanneet Shandaa, Loveless käski heidän mennä ovelle ja esittäytyä Amanda Heavrinin ystäviksi. Loveless halusi heidän houkuttelevan Shandan ulos autoon. Rippey ja Lawrence koputtivat ovelle ja Sharer vastasi. Kaksi tyttöä kertoivat olevansa Heavrinin ystäviä ja että Heavrin odotti häntä metsikössä, hylätyssä kivirakennuksessa, jota kutsuttiin Noidan Linnaksi. Sharer vastasi, ettei voisi tulla, koska hänen vanhempansa olivat vielä valveilla, mutta ehdotti että he tulisivat uudestaan puolen yön jälkeen. Lawrence ja Rippey myöntyivät ja menivät takaisin autolle. Loveless vihastui siitä, ettei Shanda ollut tullut, mutta rauhoittui, kun 15-vuotiaat kertoivat, että Shanda haettaisiin myöhemmin. Odotellessa, että pääsisivät tappamaan 12-vuotiaan tytön, he päättivät mennä konserttiin läheiseen puistoon.
Sieppaus
Sharer oli odottelemassa sivuovella kun Tackett ja Rippey tulivat. He selittivät Heavrinin yhä odottelevan häntä ja lähettäneen uudestaan heidän hakemaan häntä. Sharer epäröi, mutta Rippey vakuutteli hänelle ja joukko meni Tackttin autoon. Lawrence siirtyi etupenkille kuskin viereen, jotta Sharer pääsi istumaan keskelle. Tackett selitti Sharerille, että Noidan Linnaan oli lyhyt ajomatka Uticasta ja että se oli ollut 9:n kaupunkia hallinneen noidan kotipaikka.
Tytöt palasivat hakemaan Shandan klo puoli kahdentoista jälkeen. Lawrence ei halunnut mennä koputtelemaan Sharerien ovea, joten Rippey ja Tackett menivät. Loveless oli lauman ainoa, jonka Shanda tunsi, joten hän piiloutui takapenkin taakse peiton alle.
Kun he ajoivat Linnalle, Rippey kysyi Sharerilta tämän suhteesta Heavriniin. Sharer sanoi, että he olivat käyneet ulkona vähän aikaa ja että hän välitti tosissaan Amandasta. Yhtäkkiä Loveless hyppäsi penkin takaa, kahmaisi Sharerin hiuksista repien ja painoi veitsen tämän kurkulle. Sharer itki ja rukoili Lovelessia olemaan vahingoittamatta häntä, mutta loppumatkan Loveless ojensi häntä ja toisti hänen olevan "lutka", pidellen veistä tiukasti hänen kurkullaan.
Noidan Linna
Sharer nyyhki hillittömästi kun he matkasivat Noidan Linnaan. Loveless ja Tackett työnsivät hänet ulos autosta ja pitivät hänen käsistään tiukasti kiinni samalla kun Rippey ja Lawrence valaisivat reittiä linnaan taskulampuissa. Sisällä Loveless sitoi hänen kätensä Rippeyn pilkatessa häntä veitsi kädessään. Loveless kiskoi Sharerin korut ja otti ne itselleen ja Lawrencelle. Rippey päätti pitävänsä musikaalisesta Mikki Hiiri-rannekellosta, jota Sharer piti, joten hän otti sen itselleen.
Linnassa oli pimeää ja niinpä Tackett otti vanhan t-paidan ja sytytti sen tuleen. Kun liekit kasvoivat, Tackett osoitti nuotiota ja sanoi Sharerille, että tuolta hän näyttäisi, kun yö olisi ohi. Sharer oli niin kauhuissaan, ettei voinut edes puhua; hän vain itki hallitsemattomasti. Tackett alkoi hermostua kun useita autoja kulki Linnan ohi ja hän ehdotti, että he lähtisivät ja menisivät johonkin toiseen paikkaan, kuten hänen kotiinsa, joten Sharer vietiin takaisin autoon ja he ajoivat pois vankinsa kanssa.
Kun tytöt pysähtyivät Five Star asemalle, Sharer oli työnnetty takapenkin alle ja peitetty huovalla. Loveless jäi vartioimaan häntä, Tackett meni pumppaamaan bensaa ja Rippey meni sisälle maksamaan, ja Lawrence soitti ystävälleen. Puhelinkeskusten aikana Lawrence ei maininnut sanallakaan sitä, mitä he sillä hetkellä tekivät Sharerille. Myöhemmin Lawrence väitti olleensa järkyttynyt ja aivan suunniltaan yön tapahtumista, mutta hän ei tehnyt elettäkään auttaakseen Shandaa. Heti kun Lawrence oli lopettanut puhelun, he jatkoivat matkaa.
Hyökkäys
Tytöiltä kesti miltei tunti päästä Madisoniin. Tackett osoitti taloaan ja muutama maili myöhemmin auto jätettiin vanhalle hakkuutielle. Rippey ja Lawrence nousivat autosta ja Loveless ja Tackett riuhtoivat Sharerin penkin alta. Loveless otti köydet pois Sharerin käsiltä ja käski tätä riisumaan vaatteensa. Oli hieman kylmä, joten Rippey ja Lawrence menivät takaisin autoon ja ottivat paikat, josta pääsivät ikkunasta seuraamaan, mitä Loveless teki. Sharer strippasi hänelle samalla kun hän uhkaili tätä veitsellä. Loveless kahmaisi Sharerin vaatteet ja heitti ne autoon, sanoen kavereilleen haluavansa ne muistoesineiksi. Rippey otti Sharerin alushousut ja laittoi ne päälleen Lawrencen laittaessa radion päälle.
Tackett otti kiinni Sharerin käsistä ja piti niitä hänen selkänsä takana, jotta Loveless pääsi lyömään Shareria. Sharer rukoili heitä päästämään hänet ja vannoi pysyvänsä kaukana Heavrinista, mutta jokaiseen pyyntöön Loveless vastasi käskemällä häntä tukkimaan suunsa. Yllättäen Loveless iski Shareria vatsaan niin kovaa kuin saattoi ja tämä putosi maahan. Raskaan huohotuksensa välistä Sharer aneli heitä lopettamaan. Sharerin itku kaikui kuuroille korville: Loveless riiputti häntä tukasta ja alkoi hakata hänen päätään polveensa. Monet iskut saivat Sharerin hammasraudat viiltämään hänen huuliaan ja veri virtasi hänen suustaan.
Kun Sharer makasi maassa valittaen, Loveless veti veitsen esiin ja yritti leikata hänen kurkkunsa, mutta työväline oli liian tylsä siihen tarkoitukseen. Rippey hyppäsi ulos autosta pitääkseen Shareria kiinni maassa kun Loveless yritti painaa veistä jalallaan Sharerin kaulasta läpi. Sekään ei onnistunut. Kykenemättömänä leikkaamaan Sharerin kurkkua, Loveless ja Tackett kävivät puukottamaan häntä rintakehään. Haavat eivät olleet tarpeeksi syviä aiheutaakseen kuolemaa, joten Tackett sai päähänsä, että he voisivat kuristaa Sharerin, ja juoksi autolle hakemaan köyden pätkää. Sharer jatkoi aneluaan epätoivoissaan, Loveless vain nauroi hänelle. Kun Tackett palasi köyden kanssa, Loveless istui Sharerin jalkojen päälle kun Tackett istui hajareisin hänen rintakehänsä päällä. Tackett sitoi köyden Sharerin rintakehän ympäri ja painoi kaikella voimallaan, kunnes Sharerin ruumis kävi veltoksi. Kiduttajat eivät olleet varmoja, oliko Sharer kuollut, joten he heittivät ruumiin takakonttiin ja suuntasivat Tackettin talolle.
Kuollut?
Lauma pääsi Tackettin talolle, meni yläkertaan hänen huoneeseensa ja Tackett alkoi harrastamaan okkultismia. Hän painoi kiviä ja yritti lukea heidän tulevaisuuttaan. Juuri kun Tackett sanoi heidän tulevaisuutensa näyttävän valoisalta, hänen koiransa alkoi haukkua. Kun tytöt kuuntelivat ikkunasta ulkomaailman ääniä, he saattoivat kuulla Sharerin vaimennetut huudot. Tackett ryntäsi keittiöön, nappasi kuorimaveitsen, ja juoksi ulos. Hän avasi takakontin ja ilman mitään varoitusta alkoi puukotti Shareria lukuisia kertoja, toivoen hiljentävänsä uhrin. Sitten Tackett sulki takakontin ja palasi huoneeseensa, jossa ystävät odottelivat häntä. Hän oli veren peitossa. Pienen tauon jälkeen Tackett sanoi, että heidän pitäisi lähteä ajelulle. Rippey ja Lawrence kieltäytyivät tulemasta, joten Loveless ja Tackett lähtivät kaksin.
Loveless ja Tackett ajelivat ympäriinsä miettien, mitä tekivät seuraavaksi. He pysähtyivät katsoakseen, oliko Sharer kuollut. Kun takakontti avattiin, Sharer nousi istumaan, yltä päältä veressä. Hänen silmänsä olivat kääntyneet ympäri, ikäänkuin nurinperin. Hän yritti puhua, mutta ei saanut soperrettua muuta kuin "äiti". Tackett haki työkalun, jota käytetään käsiteltäessä auton pyöriä, joissa on sisäkumi, ja löi Shareria sillä päähän. Sitten hän sulki takakontin ja he jatkoivat matkaa.
Jonkin aikaa ajeltuaan tytöt kuulivat jokeltavia ääniä takakontista. Tackett pysäytti auton nopeasti tien sivuun tarkistaakseen tilanteen. Loveless pysyi sisällä kun Tackett käveli auton taakse. Siinä maatessaan Sharer näytti siltä kuin hänet olisi maalattu punaisella värillä ja ähkivä ja jokeltava ääni aiheutui rintakehän haavoista. Tackett tarttui jälleen tuohon työkaluun ja painoi sillä Shareria päähän. Yksi iskuista oli niin vakava, että jotain hajosi Sharerin kallossa. Tyytyväisenä kättensä jälkiin Tackett sulki takakontin ja tepasteli etupenkille. Hän vei sisäkumin kanssa käytettävän työkalun nenänsä alle ja nuuhki sitä. Hän alkoi nauraa ja selitti, mitä oli tapahtunut ja vei sen Lovelessin nenän alle.
Aurinko alkoi nousta ja he päättivät suunnata takaisin Tackettille polttaakseen Sharerin ruumiin. Matkalla he pysähtyivät useita kertoja yrittäen hiljentää Sharerin työkalulla. Kun he olivat taas Tacketin luona, he herättivät Rippeyn ja Lawrencen ja kerskailivat mitä olivat Sharerille tehneet. He kertoivat myös uudesta suunnitelmastaan ja Rippey ja Lawrence seurasivat heitä paikalle, jossa Tackett aikoi polttaa Sharerin.
Shandan loppu
Tytöt ymmärsivät pian, ettei heidän suunnitelmansa voisi toimia. Sharerin tuleen sytyttämiseksi pyhitetty paikka oli hallan peittämä, eikä heillä ollut bensiiniä tulen tekoon.
Tackett päätti näyttää Rippeylle, mitä oli saanut aikaan. Lawrence ei halunnut nähdä ruumista, joten hänet käskettiin käynnistämään auto ja lisäämään moottorin kierroksia jos Sharer alkaisi huutamaan.
Kun Tackett avasi takakontin, Rippey huomasi pullon ikkunanpesuaine Windexia Sharerin vieressä. Hän otti Windexin ja alkoi suihkuttaa sitä Sharerin päälle.
Aineen alkaessa pihistä Sharerin haavoissa, Sharer sai jostain voimaa nousta istumaan. Hän oli yhä veressä ja hänen silmänsä olivat yhä pelkkää valkoista. Sharer alkoi heilua eestaas kun Tackett puhui hänelle, mutta ei sanonut mitään vastatakseen. Todistusaineiston perusteella voidaan sanoa, että näihin aikoihin tytöt tai joku heistä häpäisi Shareria työkalulla, jota aikaisemminkin käytettiin raakaan pahoinpitelyyn. Kuitenkaan kukaan tytöistä ei ole myöntänyt olevansa tietoinen siitä, mikä aiheutti Sharerin haavat, jotka johtivat anaalisen repeämään.
Sitten Tackettin äiti huusi häntä ovelta, mikä sai hänet pudottamaan takakontin Sharerin päähän.
Tackett oli siis mennyt sisään taloon äitinsä luo, ja kun hän palasi, tytöt päättivät, että oli aika katkaista Sharerin maan päällinen vaellus lopullisesti.
Kun tytöt ajoivat tielle, he tulivat siihen tulokseen, että Sharer poltettaisiin. Tyttöjoukko meni Pohjois-Madisonissa sijaitsevalle Clark Oil asemalle täyttääkseen bensatankin ja Tackett pyysi Lawrencea ostamaan 2 litran pullon soodaa, joka täytettäisiin bensiinillä. Kun he olivat asioineet bensa-asemalla, he ajoivat Lemon Roadille. Rippey tunsi alueen ja tuumi ääneen, että se olisi hyvä paikka tappaa Sharer.
Lawrence päätti olla auttamatta kavereitaan ja jäi istumaan autoon katsellen, kun he veivät Sharerin muutaman jalan päähän autosta ja jättivät maahan lojumaan. Rippey otti bensapullon ja kaatoi säästelemättä nestettä Sharerin päälle; Tackett kaivoi tulitikut esiin ja sytytti nuotion, jonka päälle Sharerin bensan liottama ruumis laitettiin. Bensa syttyi heti, ja siitä syntyi komea nuotio. Tytöt hyppäsivät takaisin autoon ja olivat jo lähdössä, kun Loveless alkoi hermoilla ja käski Tackettin kääntyä takaisin. Hän halusi varmistaa, että ruumis paloi. Rikospaikalla Loveless nappasi pullon, jossa oli vielä pari tilkkaa bensiiniä ja valutti sen Sharerin ruumiin päälle. Hän pysähtyi hetkeksi ihailemaan kuinka Sharer käpertyi sikiöäasentoon ja hänen kielensä singahti ulos suusta. Kun tämä 16-vuotias murhaaja päätti nähneensä tarpeeksi, hän viskasi loput bensiinit Sharerin hehkuvalle ruumiille ja juoksi takaisin autolle. Lovelessin mielestä Sharerin kuoleman kärsimykset olivat hauska asia ja hän kuvaili niitä muille.
Melinda Lovelessin toive oli toteutunut: Sharer oli nyt poissa. Tackett näytti nauttineen täysin rinnoin siitä, mitä oli yöllä tehnyt, ja Rippey ja Lawrencekaan eivät voineet olla kovin pahoillaan tapahtuneesta, koska heillä oli pitkin yötä ollut useita mahdollisuuksia kutsua apua Sharerille, mutta he eivät olleet tehneet sitä. Tytöt olivat väsyneitä yön töiden jälkeen, joten he pysähtyivät McDonald'sille purilaiselle paluumatkallaan. Aamiaisella Tackett ja Loveless vitsailivat Sharerin muistuttavan makkaroita, joita he juuri olivat syömässä. Sen jälkeen Tackett heitti Rippeyn ja Lawrencen koteihinsa ja meni Lovelessin kanssa hänen kotiinsa. He olivat aikaisemmin päättäneet, että Tackett yöpyisi hänellä, mutta ensin he halusivat soitella muutamille ihmisille leuhkiakseen sillä, mitä olivat juuri tehneet.
Kuoleman pakoilu
Syyttäjä Guy Townsend
Syyttäjä Guy Townsendilta ei kestänyt kauaa saada nostettua syytteet Hope Rippeyta ja Toni Lawrencea vastaan. 15. maaliskuuta -92 hän syytti molempia tyttöjä murhasta, tuhopoltosta, pahoinpitelystä tappavalla aseella, raskauttavasta pahoinpitelystä, rikollisesta vangitsemisesta sekä pelottelusta. Tuomari Ted Todd luovutti molemmat aikuistuomioistuimet eteen. Vähän aikaa sen jälkeen kun tapaus oli saapunut käsittelyyn, heidät vietiin Jefferson piirikunnan vankilaan odottamaan oikeudenkäyntiä. Myöhemmin samana iltapäivänä Melinda Loveless ja Laurie Tackett tuotiin lain eteen ja he saivat syytteet seitsemästä muusta rikoksesta, myös lapsen hyväksikäytöstä ja rikollisesta, poikkeavasta käytöksestä. Lisäksi, kuukausi myöhemmin, 9. huhtikuuta -92 syyttäjä Townsend nosti Lovelessia ja Tackettia vastaan syytteen törkeästä murhasta.
.
No onhan noita nähty Teksasissa annettuja 40 tuomioita joissa kaveri on istunut vähän päälle vuoden tuomiosta ja päässyt ehdonalaiseen, ei paljoa järjen kanssa tekemistä tuolla systeemillä. Itse tästä teosta: sairas teko, sairaita tyyppejä, lieneekö mielisairaala ollut se oikea paikka näille.
Tässä kuitenkin se osa minkä ehdin kirjoittaa, lähinnä tytöistä tietoa, jota ei tässä mainittu.
