Muistan katsoneeni dokumentin "saatana kutsuu minua" kouluaikana. Sitä muistellessa herää päälimmäinen mielikuva saatananpalvojasta, joka on heikko, epävarma ja yksinäinen. Löytää perheen ja tuntee sen voiman, huumaantuu siitä ja aivopeseytyy lopulta hommaan mikäli jää mukaan, tai tulee järkiinsä ja yrittää pois. Tämä dokumentti onkin lähes ainoa omakohtainen kokemukseni saatananpalvontaan ja siksi olisi mielenkiintoista vähän penkoa. Onko kukaan muu muuten nähnyt tuota dokumenttia? Se oli ko. hommasta melkoisen voimakkaan kuvan, kun itsellä on ollut kuva lähinnä sellainen että ne nyt pukeutuu mustiin, tykittää örinämusiikkia ja potkii hautakiviä, ryöstää R-kioskeja ja käyttää päihteitä.
Mutta onko se paljon muuta? Onko sellaisia kammottavia keskiöisiä rituaaleja? Voiko niitä oikeasti bongata metsästä käsi kädessä ulvomassa jonkun verituopin kanssa? Vai mitä se touhu käytännössä on?
Satanismiä olen pitänyt paljon pahemman kuulloisena kuin mitä tuosta www.satanismi.net -sivustolta luin.
Ihan ymmärrettävää tekstiä sikäli. Muut uskonnot, kuten esimerkiksi anteeksiantava ja suvaitsevainen kristinuskomme, lopulta kuitenkin vaativat ihmiseltä aina parempaa, kertovat säännöt mikä on hyvää ja mikä on syntiä ja kuinka pitää elää. Huomannut olen myös sen, että monesti meidän uskovaiset ovat niitä kaikista ahdasmielisimpiä ja tuomitsevampia ja siitä on anteeksiannot ja syntien sovitukset kaukana. Ja kaikelle joka on syntiä ei mielestäni löydy ollenkaan järkeviä perusteluita edes Mutta tuo satanismi kuulostaa ihan normaalin ihmisen aatteelta. Heti allekirjoitan tuosta tuon "ihminen saatava olla sellainen kuin on" ja tuon "lihallisuuden arvostamisen"
Satanismi on individualistinen uskonto ja filosofia, jonka Anton Szandor LaVey määritteli 1960-luvulla Yhdysvalloissa.
LaVey näki omien sanojensa mukaan tarpeen elämänkatsomukselle, joka hyväksyisi ihmisen sellaisena kuin hän todella on. Kaikki tavanomaiset uskonnot vaativat ihmistä muuttumaan vaikka väkisin ja kieltävät hänen todellisen luontonsa. Satanismi arvostaa ihmisen lihallisuutta ja näkee elämän tässä ja nyt ainoana todellisuutena. LaVeyn eri kulttuurien lähteistä syntetisoima filosofia on hyvin lähellä biologista maailmankatsomusta: ihminen nähdään eläimenä muiden eläinten joukossa. Satanismi ei myöskään sisällä uskoon pohjautuvaa näkemystä elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen.
Vai tulkitaanko tuo kuitenkin niin, että jos ihmisen on saatava olla sellainen kuin on, että silloin ei ole sääntöjä? Käsittääkseni satanismiin ei kuulu rikollisuus. Onko tuo sen merkki silti, että kaikenmaailman mielisairaiden pitäisi saada toteuttaa itseänsä maailmalla ilman että kukaan tuomitsee - esim. poliisi? Vai meneekö tässä "saatava olla sellainen kuin on" joku raja? Laki? Kai niillä jotain asioita on, joita tuomitsevat? Tuomitsevatko esimerkiksi toisinajattelijoita?
Satanismi on avoimen elitistinen filosofia. Se painottaa erityisesti luovuutta, älykkyyttä, voimaa ja yksilöllisyyttä. Luonnollisuuteen ja nautintoihin pyrkivä filosofia ei ole kuitenkaan kaiken moraalin hylkäämistä. Useimmat satanistit ovat itse asiassa hyvin kohteliaita ja mukavia ihmisiä. LaVey, sekä useat nykyajan satanistit, kirjoittavat myös lain ja järjestyksen puolesta eikä minkäänlainen lainvastainen toiminta kuulu satanismiin.
Mutta hyväksytäänkö lainvastainen toiminta? Jos esimerkiksi Pekka Badguy on ammattirikollinen ja haluaa ollakin rikollinen, ja haluaa olla sellainen kuin on, voiko hän olla hyvillä mielin satanisti jos tunnistaa aatteet omakseen ja jatkaa rikollista uraansa ilman muiden satanistien vieroksuntaa? Vai onko heillä edes sellaista yhteisöllisyyttä tai ns. yhteisöä kuin esimerkiksi kristinuskoisilla, jotka automaattisesti tuomitsevat kaikki toisinajattelijat (yleistän!).
Tuo kuulostaa jo "uskonnolta". Aiempien lainausten perusteella satanismista saa kuvan että siinä nyt vaan ollaan sellaisia kuin ollaan, niin silloin se on satanismia. Tästä herää juuri sellaiset perusmielikuvat näistä seremonioista ja yöllisistä rituaaleista kynttilöiden kanssa.Satanismin filosofiassa on myös osana magia. Skeptikolle tämä on ehkä vaikein asia muuten niin realiteetteja painottavan filosofian opeissa. LaVeyn mukaan ihminen tarvitsee myös fantasiaa, siirtymisriittejä ja vastaavia seremonioita. Satanismin "magia" ja "satanistiset rituaalit" ovat ennen kaikkea psykodraamaa sekä itsen ja ympäristön säätelyä, jonka avulla ihminen voi symbolisten tekojen välityksellä toteuttaa itseään; purkaa aggressioita tai nostaa esiin myönteisiä, positiivisia ominaisuuksiaan, joita arjen elämässä voi sitten hyödyntää.
Eli millä tasolla nämä saatananpalvonta ja satanismi erotetaan? Kaikki satanistit ei varmaankaan ole saatananpalvojia, mutta ovatko kaikki saatananpalvojat satanisteja? Vai ovatko nousseet tästä asteen ylöspäin? (Vai pitäisikö sanoa alaspäin). Entä voiko saatananpalvojiakin olla vielä monella tasolla? Ovatko ne niitä pikkurikollisia vai niitä täydellisesti pimahtaneita hörhöjä ja oikeasti vaarallisia?
Se voi hyvin olla että omat käsitykseni ovat täysin pielessä, mutta siinä onkin yksi syy miksi tämän keskustelun avasin
Niin ja lainaukset oli sieltä www.satanismi.net
Saatananpalvonnasta ja satanismista oli avattu neljä eri ketjua. Ne yhdistetty ja ketju nimetty osin uudelleen. Yksi ketju jäi erilleen:
viewtopic.php?f=9&t=1909 Okkultismi ja pahuus.
-NILS-