Demarit olivat vaatimassa medialle 'kurinpalautusta'. Näin toimitaan mm. diktatuureissa.
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a ... 155abaa969
Pääkirjoitus: Poliitikot eivät anna medialle ”kurinpalautusta”
11.12.2020 klo 20:41
Lähdesuojaa turvaa laki ja tietovuodot kuuluvat demokratiaan, kirjoittaa vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi.
Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) vaati kuluneella viikolla ”kurinpalautusta” medialle, joka uutisoi ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) toiminnan käsittelyyn liittyneestä sähköpostivuodosta.
Perustuslakivaliokunnan jäsen Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) yritti vuodetun sähköpostiviestin mukaan vaikuttaa pehmentävästi hänen puoluetoverinsa, ulkoministeri Haaviston arviointiin.
Ojala-Niemelä vaati MTV3:lle antamissa kommenteissaan myös ”lehtimiesetiikkaa”, eli hänen mielestään sitä, että media ei kirjoittaisi keskeneräisistä asioista. Hän kutsui ”moraaliltaan korkeammaksi” niitä lehtiä, jotka eivät juokse ”juorujen perässä”.
Poliitikot tuohtuvat tasaisin väliajoin erilaisista uutisista, joissa on käytetty lähteenä medialle vuodettuja tietoja. Silti vuodettujen tietojen käyttäminen on olennainen osa uutistyötä.
Suomessa aidon länsimaisen, kriittisen politiikan toimittamisen kulttuuri on edelleen lyhyt. Kaukana ei ole se aika, kun presidentti Urho Kekkosen sairastumisesta ei puhuttu mitään tai Neuvostoliittoa käsiteltiin YYA-Suomessa hyvin varovaisesti.
Kun poliitikot alkavat vaatia medialle kuria tai määritellä, millainen uutisointi on ”moraalisesti oikein”, ollaan aina erikoisella tiellä.
Tällaisessa median luokittelussa sen mukaan, kirjoittavatko ne poliitikon mielestä ”oikein”, on myös kaikuja Yhdysvaltain tulehtuneesta ilmapiiristä. Siellä presidentti Donald Trump on leimannut avoimesti valehtelijoiksi myös laatulehdet kuten New York Timesin.
Myös Suomessa on esitetty yhä tiheämmin kommentteja epärehellisestä tai puolueellisesta ”valtamediasta”, tähän asti lähinnä populistisen laitaoikeiston toimesta. Tällä pyritään osoittamaan, että poliitikko on oikeassa, media väärässä.
Journalistin ohjeiden mukaan journalisti on vastuussa lukijoille, kuulijoille ja katselijoille. Ei siis vallanpitäjille. Journalistilla on myös paitsi oikeus myös velvollisuus torjua kaikki painostus, jolla yritetään ohjata tai rajoittaa tiedonvälitystä.
Suomen laki lisäksi turvaa lähdesuojaa hyvin laajasti.
Korkein oikeus linjasi viime vuoden joulukuussa ennakkopäätöksessään, että poliisi ei saanut tutkia eikä hyödyntää Helsingin Sanomien toimittajalta takavarikoitua aineistoa esitutkinnassa, koska aineisto voisi paljastaa lehden tietolähteen. Tutkinta koskee vuonna 2017 julkaistua artikkelia Puolustusvoimien Viestikoekeskuksesta, josta Puolustusvoimat teki tutkintapyynnön salaisen tiedon vuotamisesta.
On päivänselvää, että vuotajilla voi olla erilaisia motiiveja antaa tietoja. Yksittäinen dokumentti ei myöskään aina anna kokonaiskuvaa isoista prosesseista. Siksi median on aina tehtävä omaa tiedonhankintaa niin laajasti ja monelta taholta kuin mahdollista. Yksittäisten vuotojen varaan ei voi jäädä.
Tämä ei kuitenkaan vaikuta siihen, etteikö toimittaja voisi etsiä tai ottaa vastaan myös tietoja, joita lähteellä ei virallisesti ole lupa antaa eteenpäin. Se, miten hankittua tietoa lopulta julkaistaan, on jokaisen median omaa journalistista harkintaa. Kaikkea tietoa ei julkaista.
Iltalehden omissa toimituksen ohjeissa todetaan näin: Toimittajilla on oikeus vastaanottaa myös tietoa ja aineistoja, joita tiedon antajalla ei ole lupaa levittää eteenpäin. Iltalehti voi käyttää tätä tietoa journalistisen harkinnan mukaan. Iltalehti tarjoaa tällaisissa tilanteissa lähdesuojan eikä luovuta lähdetietoja toimituksesta.
Keskeneräisistä politiikan asioista nimenomaan pitää uutisoida. Päätöksenteon taustojen uutisointi on myös aivan keskeinen osa demokratiaa.
ERJA YLÄJÄRVI
– Touhumme eteni yhä pitemmälle, ja kun aloimme suoraan sanoen nussia lauteilla sylikkäin, Kari Tapio räjähti, Frederik muistelee kirjassa.