Nimimerkki rapier heittää näin minulle: Saaren nimi? Ei taida tulla. Pitäisi olla edes vähän itsekunnioitusta. Tuossa oli hymypallo perässä, mutta jäin miettimään viimeistä sanaa: itsekunnioitusta. En ehkä ihan ymmärtänyt tuota.
Itsekunnioitusta minulla on, en pelkää esimerkiksi hulluksi leimautumista tai muuta vastaavaa. Oliko rapierin kysymyksessä uhkaa, uhkausta, en tiedä. Jotain siinä oli.
Ehkä ei ollut sopivaa sanoa niinkin tarkasti kuin sanoin, koska talot ja tilukset saaressa XYZ eivät ole minun. Mutta, koska aloitin, niin kaikesta ja kaikista huolimatta: Alastalon salista ei ole viittäkään kilometriä Kustavin mysteeripaikalle.
Olen vuosikymmenien aikana kohdannut muitakin ihmisiä, joissa on vakaasti tätä tasoa täällä, tätä "maallista " tasoa, mutta jotka ovat luontevasti, numeroa tekemättä ja rehellisesti kertoneet sellaista, jota tämän hetken tietämyksen valossa sanotaan yliluonnolliseksi.
Jossain vaiheessa saatan tuoda esiin vielä ainakin yhden mysteeripaikan, paikan, joka on laajalla Pohjanmaalla, mutta nyt hetkiseksi keskityn muihin asioihin, ikään kuin työvelvollisuuksiini.
Suomessa olevia mysteeripaikkoja?
-
Jaakko Terävä
- Sofia Karppi
- Viestit: 404
- Liittynyt: Ma Joulu 31, 2007 12:16 am
- Paikkakunta: Vantaa
Minä luulin, että tuo "Saaren nimi? Ei taida tulla. Pitäisi olla edes vähän itsekunnioitusta." oli suunnattu minulle. Että ei pitäisi kehdata edes kysyä tuollaista. Mutta minä kyllä kehtaan kysyä mitä vain mikä minua kiinnostaa. En ajattele tippaakaan mitä joku minusta sen takia ajattelee.
Itse en kerro valheita tällä palstalla enkä siksi epäile muidenkaan kertovan, epäily ei raskauta minua. Olen kertonut vanhempieni oudoista kokemuksista tuolla huuhaa-osiossa. Hekään eivät valehtele, joten uskallan heidän kokemuksistaan kertoa, kun omia ei valitettavasti juuri ole.
Ok, kiitos vinkeistä Jaakko Terävä. Kaivan kaikessa hiljaisuudessa merikartan esille ja mittailen vähän. En kerro kellekään ettei kenenkään tarvitse ihmetellä hyväuskoisuuttani
Itse en kerro valheita tällä palstalla enkä siksi epäile muidenkaan kertovan, epäily ei raskauta minua. Olen kertonut vanhempieni oudoista kokemuksista tuolla huuhaa-osiossa. Hekään eivät valehtele, joten uskallan heidän kokemuksistaan kertoa, kun omia ei valitettavasti juuri ole.
Ok, kiitos vinkeistä Jaakko Terävä. Kaivan kaikessa hiljaisuudessa merikartan esille ja mittailen vähän. En kerro kellekään ettei kenenkään tarvitse ihmetellä hyväuskoisuuttani
Nothing is quite what it seems
Tässä asiassa on se jännä puoli, että kun tiedettä tekee itse, ja aitiopaikalta seuraa sen jatkuvaa muutosta ja suhteellista epävarmuutta, niin tiedeusko siinä ensimmäisenä rapisee. Tai ehkä sitä voisi kuvata nöyryydeksi Suuren tuntemattoman edessä; on jotensakin tuskallista huomata, että viimeisellä rajalla ei tiede sen paremmin kuin uskontokaan tarjoa mielenrauhaa.Spertti kirjoitti:Ensinnäkään missään ei "liikehdi", missään ei ole "voimia" eikä kummituksia ole olemassa ainakaan aikuisten maailmassa. Lapsille voi satuilla joulupukista, hammaskeijusta, möröstä ja ties mistä, mutta ei normaalin aikuisen pitäisi ottaa tosissaan mitään kummitusjuttuja. Kaikennäköisiä legendoja liikkuu, mutta minun mielestä ne ovat jänniä juttuja eivätkä mitään muuta.Jaakko Terävä kirjoitti:Spertti: ei väitellä, mutta kerron, että myös Kustavissa liikehtii. En tiedä minkälainen mysteeripaikka yksi tietty saari siellä on, mutta aaveen on nähnyt usea järkevä, aikuinen ja työssäkäyvä, ns. normaali ihminen.
Aiemmin mainitussa Turun tuomiokirkossa ei kukaan porukastamme nähnyt aaveita, värähtelyjä tunsi jokainen, yksi meistä vielä vahvemmin kuin muut.
Maybrickilla on hyvä asenne: asiat ovat mahdollisia, vaikka kaikkea ei olisi omalle kohdalle sattunutkaan.
Olkaamme avaria joka suuntaan - tiedämme loppujen lopuksi kaikesta niin vähän, ja aivoistammekin käytämme vain murto-osan.
Tosin tässä komppaan Esko Valtaojaa, joka sanoi, että jos hän jotenkin pystyisi todistamaan, että Jumalaa ei ole olemassa, niin hän ei sitä kertoisi.
Eli kuka tahansa pystyisi osoittamaan kaiken huuhaan; huuhaaksi, mutta Suomessa on uskonnonvapaus, eli uskokaa te kummituksiin ja minä luotan taskulaskimeen ja luonnontieteisiin....
BTW, en mitenkään voi uskoa, että jos Esko pystyisi todistamaan Jumalan olemattomuuden, hän kykenisi pitämään mölyt mahassaan...
Every ship must sail a world.
-
Jaakko Terävä
- Sofia Karppi
- Viestit: 404
- Liittynyt: Ma Joulu 31, 2007 12:16 am
- Paikkakunta: Vantaa
Edesmennyt ansiokas taidemaalari Veikko Vionoja oli maalamassa Etelä-Pohjanmaalla, Lemposen talossa Ylistarossa. Hänen intensiivisesti keskittyessa taiteelliseen yöhönsä, hän näki edessään 1800-luvun vaateparteen ja kampaukseen pukeutuneen naispuolisen ihmisen. Tuo ihminen on jossakin hänen tauluistaan.
Tapasin Vionojan muutaman kerran. Hän oli karunherkkä ja rehellisenoloinen mies, joka tajusi vahvasti ympäristönsä, tajusi tämän maailman, mutta tajusi jotain myös ajan ja paikan tuolta puolen. Vionoja ei tehnyt mistään asiasta isoa numeroa, mutta ei hän myöskään kokemuksiaan kaihtanut. Juhani Palmu ja usea muu taiteilija on pyrkinyt Vionojan jalanjäljille. Samaa herkkyyttä, tajua ja värien hienovaraista ymmärrystä ei seuraajissa ole ollut.
Lemposen talo Ylistarossa on siis yksi maamme monista mysteeripaikoista.
Tapasin Vionojan muutaman kerran. Hän oli karunherkkä ja rehellisenoloinen mies, joka tajusi vahvasti ympäristönsä, tajusi tämän maailman, mutta tajusi jotain myös ajan ja paikan tuolta puolen. Vionoja ei tehnyt mistään asiasta isoa numeroa, mutta ei hän myöskään kokemuksiaan kaihtanut. Juhani Palmu ja usea muu taiteilija on pyrkinyt Vionojan jalanjäljille. Samaa herkkyyttä, tajua ja värien hienovaraista ymmärrystä ei seuraajissa ole ollut.
Lemposen talo Ylistarossa on siis yksi maamme monista mysteeripaikoista.
Elämässä on mielenkiintoisia asioita enemmän kuin mitä on aikaa niihin perehtymiseen
Erittäin hyvin kirjoitettu. Genetiikan tutkija, lääketieteen tohtori ja akatemiaprofessori Leena Palotie on sanonut jossain haastattelussa, että kyllä tässä jää vielä paljon tilaa Jumalalle. Vaikka tietyt lainalaisuudet pätevätkin tieteessä, niin kaiken aikaa tapahtuu myös sellaisia asioita, joita nykytietämys ei voi selittää, eikä mitään luonnonlakeja niihin voida soveltaa. Se, että jokin asia taas voidaan selittää tieteellisesti, ei poissulje sitä, että kaiken takana olisi jokin korkeampi voima. Kukaan ei voi tietää, se on ainoa fakta, joka ei muutu.ABC kirjoitti: Tässä asiassa on se jännä puoli, että kun tiedettä tekee itse, ja aitiopaikalta seuraa sen jatkuvaa muutosta ja suhteellista epävarmuutta, niin tiedeusko siinä ensimmäisenä rapisee. Tai ehkä sitä voisi kuvata nöyryydeksi Suuren tuntemattoman edessä; on jotensakin tuskallista huomata, että viimeisellä rajalla ei tiede sen paremmin kuin uskontokaan tarjoa mielenrauhaa.
"I think it was sick and weird."
Evoluutio, kuka se onkaan, on kehittänyt kaikenlaista hyödytöntä ja kammottavaa.MEG kirjoitti:Kuinka evoluutio olisi kehittnyt elimen (aivot) josta olisi vain murto-osa käytössä?
Hyvin sanottu, laitteistommehan on vääjäämättä rajattu sen kehittäneeseen tahoon nähden. Lisäsit yhtälöön kielen symbolijärjestelmän rajoittuneisuuden ja tuon keinotekoisen rakennelman sisäisen lainalaisuuden, konditionaalin.Näkisin niin
aistit kuormittavat aivoja jatkuvalla informaatio tulvalla josta aivojen on jonkinlaisella esisensuurilla suurin osa jätettävä huomiotta
Juuri niin. Ymmärrät siis ajattelun ja havaintokykymme rajallisuuden.Varsinaiseen ajatteluun päätyisi se aines, joka voitaisiin liittää aiempiin ajatusgategorioihin tai arvioitaisiin muuten tärkeäksi.
Voimme nimittää kaaosta arvoitukseksi, Mysteeriksi tai ”yliluonnolliseksi”.kaaoksen välttämiseksi
Tiedät varmaan, että tiede on edennyt melkoisesti sitten alkuaineiden keksimisen ja että suurin osa meistä on vain ylimielisiä, nokkelia kädellisiä, jotka osaavat äännellä ja piirrellä kirjoitusmerkkejä.Minkäänlaiseen fyysisen maailman ulko-tai-sisäpuolella olevaan hengen maailmaan en usko joten kummitukset (ja jumalat) ovat vakavasti otettavia vain jos koostuvat alkuaineista, kuten muukin maailma.
Is it not fine to dance and sing
while the bells of death do ring?
while the bells of death do ring?
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3630
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 11:12 am
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
Agathon, eräs paikka olisi varmastikin mielenkiintoinen bongauskohde, mutta en ole viimeaikoina käynyt enkä tiedä onko sitä siinä jamassa enää olemassa...ehkä joku tietää ja kertoo myös tästä omituisuudesta, jos siis tietoa on.
No, stadissa Kaivarin vieressä pinkoo se Puistokatu. Sen varressa kulki aiemmin myös rautatie, sinne telakalle päin ja takaisin.
80 luvulla asustelin siinä Rööperissä ja kaveri kertoi että tuon radan yli kulkevalla kävelytiellä olisi joskus vuosikymmeniä aiemmin jäänyt kolme lasta junan alle, siis siitä Neitsytpolun kulmilta yli Kaivariin, se hiekkapolku.
No ei siinä mitään mutta kaveri väitti että siihen ratapölkkyjen väliin ilmestyy kuulema aina kolme ristiä, siihen hiekkaan.
No en uskonut, käytiin katsomassa ja olihan ne siinä, ei siinä mitään.
Oli semmoinen huhu että se lastenvahti olisi niitä tehnyt, mutta siitä oli aikaa niin kauan että ei se niitä ainakaan enää tehnyt, mutta kuka.
Perjantaina opiskelujen jälkeen iltapuolella sitten menimme väijyyn, tasasimme sen hiekan, ei ristejä.
Taisi olla lämmikettäkin mukana, olimme kaivarissa joidenkin puskien suojassa, siihen paikalle näki kyllä.
Ketään emme nähneet ja kuten väijyssä ei saa käydä, kävi tietenkin että jossain vaiheessa yötä nukuimme.
Aamukalsaan sitten siitä herättiin, lähdetiin lampsimaan hittoon, oli kylmä
Radan kohdalla sitten alkoi veri kiertää, ne ristit oli taas siinä.
Kenen toimesta, en tiedä.
Tämä tarina on tosi, onko muilla tietoa?
No, stadissa Kaivarin vieressä pinkoo se Puistokatu. Sen varressa kulki aiemmin myös rautatie, sinne telakalle päin ja takaisin.
80 luvulla asustelin siinä Rööperissä ja kaveri kertoi että tuon radan yli kulkevalla kävelytiellä olisi joskus vuosikymmeniä aiemmin jäänyt kolme lasta junan alle, siis siitä Neitsytpolun kulmilta yli Kaivariin, se hiekkapolku.
No ei siinä mitään mutta kaveri väitti että siihen ratapölkkyjen väliin ilmestyy kuulema aina kolme ristiä, siihen hiekkaan.
No en uskonut, käytiin katsomassa ja olihan ne siinä, ei siinä mitään.
Oli semmoinen huhu että se lastenvahti olisi niitä tehnyt, mutta siitä oli aikaa niin kauan että ei se niitä ainakaan enää tehnyt, mutta kuka.
Perjantaina opiskelujen jälkeen iltapuolella sitten menimme väijyyn, tasasimme sen hiekan, ei ristejä.
Taisi olla lämmikettäkin mukana, olimme kaivarissa joidenkin puskien suojassa, siihen paikalle näki kyllä.
Ketään emme nähneet ja kuten väijyssä ei saa käydä, kävi tietenkin että jossain vaiheessa yötä nukuimme.
Aamukalsaan sitten siitä herättiin, lähdetiin lampsimaan hittoon, oli kylmä
Radan kohdalla sitten alkoi veri kiertää, ne ristit oli taas siinä.
Kenen toimesta, en tiedä.
Tämä tarina on tosi, onko muilla tietoa?
Arvon Papillon on siis vaikuttanut samoihin aikoihin Ullanlinnassa ja rööperissä kuin minäkin. Ehkäpä jopa tunnemme toisemme?papillon kirjoitti:Agathon, eräs paikka olisi varmastikin mielenkiintoinen bongauskohde, mutta en ole viimeaikoina käynyt enkä tiedä onko sitä siinä jamassa enää olemassa...ehkä joku tietää ja kertoo myös tästä omituisuudesta, jos siis tietoa on.
No, stadissa Kaivarin vieressä pinkoo se Puistokatu. Sen varressa kulki aiemmin myös rautatie, sinne telakalle päin ja takaisin.
80 luvulla asustelin siinä Rööperissä ja kaveri kertoi että tuon radan yli kulkevalla kävelytiellä olisi joskus vuosikymmeniä aiemmin jäänyt kolme lasta junan alle, siis siitä Neitsytpolun kulmilta yli Kaivariin, se hiekkapolku.
No ei siinä mitään mutta kaveri väitti että siihen ratapölkkyjen väliin ilmestyy kuulema aina kolme ristiä, siihen hiekkaan.
No en uskonut, käytiin katsomassa ja olihan ne siinä, ei siinä mitään.
Oli semmoinen huhu että se lastenvahti olisi niitä tehnyt, mutta siitä oli aikaa niin kauan että ei se niitä ainakaan enää tehnyt, mutta kuka.
Perjantaina opiskelujen jälkeen iltapuolella sitten menimme väijyyn, tasasimme sen hiekan, ei ristejä.
Taisi olla lämmikettäkin mukana, olimme kaivarissa joidenkin puskien suojassa, siihen paikalle näki kyllä.
Ketään emme nähneet ja kuten väijyssä ei saa käydä, kävi tietenkin että jossain vaiheessa yötä nukuimme.
Aamukalsaan sitten siitä herättiin, lähdetiin lampsimaan hittoon, oli kylmä
Radan kohdalla sitten alkoi veri kiertää, ne ristit oli taas siinä.
Kenen toimesta, en tiedä.
Tämä tarina on tosi, onko muilla tietoa?
Tarina on tuttu ja juuri siinä muodossa kun kerroit. Isoäitini mukaan kyse oli venäläisestä lastenhoitajasta, jonka mummoni oli nähnyt joskus 50-luvulla piirtelemässä viestejä hiekkaan. Lastenhoitaja oli käsittääkseni kuollut joskus 60-70 luvun aikana, jolloin ristejä ei enää tullut. Skidinä käytiin katselemassa, mutta eipä ollut. Muistini mukaan tämä 2 tai 3 lapsen hengen vaatinut tradegia olisi tapahtunut jo keisarinvallan aikana, eli ennen vuotta 1917, mutta enpä ole varma.-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3630
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 11:12 am
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
No juu arvosta en tiedä mutta opiskeluaikana siinä Merimiehenkadulla budjasin, oli turvallista kun oli LP samalla kadulla.
Ei vaan, oli se hurjaa seutua, hoitelin tsilarin duunia kas sillä sai kämpän ja vähän fyrkkaa jotta saattoi istua Kannussa tai jopa Bulevardiassa, ne siinä lähellä, sitten oli se Viiskulman mesta, en muista mikä.
Spurgujen kanssa tuli hyvin toimeen, ne oli siistejä jopa dyykatessaan, sitten oli huumeveikkoja, ne oli arvaamattomia...kaikella yritettiin lyödä, puukosta lätkämaalivahdin mailaan, suurempia skraadeja ei tullut.
Pahinta mitä näin oli kun vappuna...hetki, vappuna -80 taisi olla, kun satunnainen juhlija kiipesi kadun toisella puolen rappuja katolle, tuttu talkkari koetti sitä tulemaan alas kun kiipesi ikkunan ohi, koetti vintin luukustakin maanitella, ei tullut, meni ylös, kiipesi harjalle, otti huikat ja samantien toista lapetta alas.
Pää nappasi sitten matkalla johonkin terävään, oliko se illkunalauta vai mitä, mutta suurin osa päästä oli mun jalkakäytävällä, klara vappen.
No semmoista.
Paljon hyviä divareita, kirjafriikki viiihtyi.
Itse asiaan, en tiedä kuka ristit teki, mutta se oli juuri 79 - 81 kun me ne siinä nähtiin.
Ei vaan, oli se hurjaa seutua, hoitelin tsilarin duunia kas sillä sai kämpän ja vähän fyrkkaa jotta saattoi istua Kannussa tai jopa Bulevardiassa, ne siinä lähellä, sitten oli se Viiskulman mesta, en muista mikä.
Spurgujen kanssa tuli hyvin toimeen, ne oli siistejä jopa dyykatessaan, sitten oli huumeveikkoja, ne oli arvaamattomia...kaikella yritettiin lyödä, puukosta lätkämaalivahdin mailaan, suurempia skraadeja ei tullut.
Pahinta mitä näin oli kun vappuna...hetki, vappuna -80 taisi olla, kun satunnainen juhlija kiipesi kadun toisella puolen rappuja katolle, tuttu talkkari koetti sitä tulemaan alas kun kiipesi ikkunan ohi, koetti vintin luukustakin maanitella, ei tullut, meni ylös, kiipesi harjalle, otti huikat ja samantien toista lapetta alas.
Pää nappasi sitten matkalla johonkin terävään, oliko se illkunalauta vai mitä, mutta suurin osa päästä oli mun jalkakäytävällä, klara vappen.
No semmoista.
Paljon hyviä divareita, kirjafriikki viiihtyi.
Itse asiaan, en tiedä kuka ristit teki, mutta se oli juuri 79 - 81 kun me ne siinä nähtiin.
Kiitos kaikille vastanneille. Pääsi itseltä tämä topikki katoamaan, kun on ollut kiirettä. Papillonin paikka kuullostaa mielenkiintoiselta, täytyy käydä katsomassa. Ilmestyykö ne ristit tiettynä päivänä/kellon aikana?
Mutta NYT. Mikä parasta, Martinin Pirujen talon on kuulemma pystyssä. kts
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=302, mutta joku joka siellä on käynyt, ei suostu kertomaan missä se tarkalleen sijaitsee. Onko kellään tietoa?
Lähtö seuraavalle Mysteeri Tourille näillä näkymin 5.7. Lisäinfoa juhannuksen jälkeen.
Mutta NYT. Mikä parasta, Martinin Pirujen talon on kuulemma pystyssä. kts
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=302, mutta joku joka siellä on käynyt, ei suostu kertomaan missä se tarkalleen sijaitsee. Onko kellään tietoa?
Lähtö seuraavalle Mysteeri Tourille näillä näkymin 5.7. Lisäinfoa juhannuksen jälkeen.
Jos haluatte mysteeripaikkoja koluta, niin käykää Jämijärven uhrilähteellä.
Tarinan mukaan siellä on tapahtunut ihmeparantumisia ja joskus muinaisina aikoina ihmisuhrejakin on käytetty. Joskus olen pitkällä kepillä kokeillut pohjaa ja syvä tuntuu olevan, löytyisiköhän sieltä jotakin?
Jos menet paikalle kesällä iltahämärissä koko paikka näyttää vähintäänkin Tolkienin sadulta.
Mikään kummitusmainen paikka se ei ole, pikemminkin positiivinen energiakenttä sanovat huuhaa-ihmiset, joihin en nyt juuri tällä hetkellä itseäni laske, mutta aina välillä. Kannattaa ottaa iso kanisteri mukaan ja muistakaa ottaa myös hiekkaa matkamuistoksi lähteen pohjasta. Ei lapiotolkulla.
Tutustumisen arvoinen paikka myös luontoihmisille.
Tarinan mukaan siellä on tapahtunut ihmeparantumisia ja joskus muinaisina aikoina ihmisuhrejakin on käytetty. Joskus olen pitkällä kepillä kokeillut pohjaa ja syvä tuntuu olevan, löytyisiköhän sieltä jotakin?
Jos menet paikalle kesällä iltahämärissä koko paikka näyttää vähintäänkin Tolkienin sadulta.
Mikään kummitusmainen paikka se ei ole, pikemminkin positiivinen energiakenttä sanovat huuhaa-ihmiset, joihin en nyt juuri tällä hetkellä itseäni laske, mutta aina välillä. Kannattaa ottaa iso kanisteri mukaan ja muistakaa ottaa myös hiekkaa matkamuistoksi lähteen pohjasta. Ei lapiotolkulla.
Tutustumisen arvoinen paikka myös luontoihmisille.
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
Sitten Kangasalan kirkon seinä.
Tietäisivätkö paikkakuntalaiset pitääkö tämä juttu paikkansa, että kivestä tihkuu jotakin?
Lähde:
http://www.kolumbus.fi/matti.krannila/H ... n_veri.htm
"[Ote vihkosesta "Opas Kangasalla" - laatinut vuonna 1911 K.F.Honkala, joka oli Kirkonkylän koulun opettaja]
Taru verikivestä
Kuuluisaksi on tullut Kangasalan kirkon seinässä oleva "verikivi", josta ehkä sadeveden mukana irtautuu punaista väriä, mistä syystä kiven kerrotaan verta vuotavan.
Kivi on itäisen ristihaaran pohjoispuolisella seinällä, maantien puolella, melkein ikkunan pielessä. Tarun mukaan olisi tällä kivellä syyttömästi mestattu nuori tyttö, joka ennen kuolemaansa lausui: "Niin totta kuin minä olen viaton, pitää tämän kiven ainiaan verta hikoileman ja siten todistaman minun syyttömyytttäni."
Kivi joutui sitten sattumalta kirkkoa tehtäessä sen seinään ja on siinä siis tytön syyttömyyden todistajana. Taru jatkuu vielä kertoen, että ison vihan aikana venäläisten tuloa peläten otettiin kirkonkellot alas ja upotettiin lähellä kirkkoa olevaan pieneen ja syvään Ukki-järveen.
Sittemmin nähtiin kauniina kesäehtoina viattomasti mestatun tytön kuljeskelevan viehättävän Ukin lehtoisilla rantamilla ja silloin aina kellot järven pohjassa hiljalleen surunvoittoisesti huminoivat.
- Kellot saataisiin sieltä ylöskin jos voitaisiin ne nostaa niin, ettei
yksikään nostajista mitään lausuisi. Joskus on yritetty - taru kertoo - ja saatu ne jo näkyviin, mutta silloin aina joku innostuksissaan ei ole muistanutkaan kieltänsä hillitä ja kellot ovat vajonneet syvyyteen, missä siis ovat vielä tänäkin päivänä."
Tietäisivätkö paikkakuntalaiset pitääkö tämä juttu paikkansa, että kivestä tihkuu jotakin?
Lähde:
http://www.kolumbus.fi/matti.krannila/H ... n_veri.htm
"[Ote vihkosesta "Opas Kangasalla" - laatinut vuonna 1911 K.F.Honkala, joka oli Kirkonkylän koulun opettaja]
Taru verikivestä
Kuuluisaksi on tullut Kangasalan kirkon seinässä oleva "verikivi", josta ehkä sadeveden mukana irtautuu punaista väriä, mistä syystä kiven kerrotaan verta vuotavan.
Kivi on itäisen ristihaaran pohjoispuolisella seinällä, maantien puolella, melkein ikkunan pielessä. Tarun mukaan olisi tällä kivellä syyttömästi mestattu nuori tyttö, joka ennen kuolemaansa lausui: "Niin totta kuin minä olen viaton, pitää tämän kiven ainiaan verta hikoileman ja siten todistaman minun syyttömyytttäni."
Kivi joutui sitten sattumalta kirkkoa tehtäessä sen seinään ja on siinä siis tytön syyttömyyden todistajana. Taru jatkuu vielä kertoen, että ison vihan aikana venäläisten tuloa peläten otettiin kirkonkellot alas ja upotettiin lähellä kirkkoa olevaan pieneen ja syvään Ukki-järveen.
Sittemmin nähtiin kauniina kesäehtoina viattomasti mestatun tytön kuljeskelevan viehättävän Ukin lehtoisilla rantamilla ja silloin aina kellot järven pohjassa hiljalleen surunvoittoisesti huminoivat.
- Kellot saataisiin sieltä ylöskin jos voitaisiin ne nostaa niin, ettei
yksikään nostajista mitään lausuisi. Joskus on yritetty - taru kertoo - ja saatu ne jo näkyviin, mutta silloin aina joku innostuksissaan ei ole muistanutkaan kieltänsä hillitä ja kellot ovat vajonneet syvyyteen, missä siis ovat vielä tänäkin päivänä."
Kun etsii toisen parasta, löytää omansa.
- Platon -
- Platon -
Tälläisestä en ole ollutkaan tietoinen, nyt katselin netistä. Täytää harkita, mulla olisi yksi silmä jonka voisi parantaa...Lydia07 kirjoitti:Jämijärven uhrilähteellä.
Tarinan mukaan siellä on tapahtunut ihmeparantumisia ja joskus muinaisina aikoina ihmisuhrejakin on käytetty. Joskus olen pitkällä kepillä kokeillut pohjaa ja syvä tuntuu olevan, löytyisiköhän sieltä jotakin?