PaulaDrew kirjoitti:Tämä on kiinnostavaa. En ole koskaan törmännyt sadistin kliiniseen määritelmään, tosin en olekaan mikään psykologian asiantuntija.
Jos väkivallanteossa on ainakin osamotiivina oma seksuaalinen nautinto, tai muista syistä tehty teko onkin tuonut seksuaalista nautintoa, se on siis tuomittavampaa kuin jos taustalla on esimerkiksi vallanhalu tai kosto, jotka kuvittelisin motiiveiksi erityisen raaoille tavoille pahoinpidellä tai tappaa?
Ainakin yhdysvaltalaisessa oikeuslääketieteen terminologiassa on käsittääkseni sadismille/sadistille selkeä kliininen määritelmä kohdista joiden tulee täyttyä että henkilö voidaan tällaiseksi diagnosoida. En tiedä mikä on varsinainen termistö mitä käytetään, mutta ainakin oikeuspsykiatrisen arvioinnin aikana on potilaiden diagnoosien yhteyteen tätä kirjattu ja saatettu sellaisenaan tuomioistuimen tietoon.
Käyttäytymisen tulee siis olla toistuvaa ja siinä tulee olla havaittavissa selkeä seksuaalinen pohjavire. Toisaalta vallanhalu kanavoituu myös hyvin usein ainakin jossain määrin seksuaalisesti, joten rajan vetäminen voi olla vaikeaa. Siksi määritelmän tulisikin olla melko löyhä mutta kuitenkin sellainen että siitä voisi muodostaa selkeän oman viiteryhmänsä erotuksena muuntyyppisiin väkivallantekoihin.
Uskon, että huomiotaherättävä raakuus tuottaa tekijälleen nautintoa oli päällimmäinen motiivi mikä tahansa, koska ihmisen voisi yksinkertaisesti tappaa kiduttamatta ja pahoinpidelläkin voisi ilman sen kummempia kommervenkkejä. Samoin kuin sadistista nautintoa tuo myös tuomitsijoille rikostentekijöiden rangaistuksilla ja niiden suunnittelulla hekumointi. Asuuko siis kaikissa pieni sadisti? Hieman uskon siihen.
Tässä on mielestäni nyt perspektiivivirhe. Tarkoitan itse sadistisella väkivallanteolla selkeästi tiettyyn reaaliseen henkilöön kohdistuvaa tekoa joka täyttää tietyt kriteerit tekotavan, teon keston, lopputuloksen, motiivin ja tekijän persoonan osalta, en teon suunnittelua tai teoilla fantasiointia - jonka skaalasit sitten lopulta ihan tuomiopolitiikan linjauksien muutoksista haaveiluun
.
Tietysti voidaan aina sanoa että kaikista ihmisistä löytyy sadismia ja olen tähän taipuvainen uskomaankin. Avainkysymys onkin, mikä on se "prosentuaalinen" määrä sadismia persoonassa ja miten sen tulee esiintyä jotta voitaisiin puhua varsinaisesta sadistisesta persoonallisuudesta?
Mielestäni tällainen teko jossa tarkoituksella valikoidaan mahdollisimman suurta henkistä ja fyysistä traumaa aiheuttava (ja siten varsinkin ravintolaoloissa tapahtuvaksi poikkeuksellinen) tekotapa kertoo jotain tekijästä mutta todennäköisesti tätä ei nykyinen esitutkinta- ja oikeuskäytäntö painota riittävästi. Tekijää ei todennäköisesti tulla vangitsemaan saati vaatimaan mielentila-arvioon jossa voitaisiin mahdollisesti tällaisiakin luonteenpiirteitä diagnosoida. Joten spekuloinniksi tämän nimenomaisen casen osalta jää.[/quote]
noh, ihanat noin 7 kpl sellasia mätiviä paiseita tuloksena. Nyt alkaneet jo parantua. Eli kyl se rööki aika kuuma on.