Kakolan yleisövierailu?
Kakolan yleisövierailu?
En tiedä onko tästä jo ollut täällä keskustelua, mutta kysyn nyt kuitenkin kun kiinnostaa niin kovasti
Eli onko Kakolassa jo järjestetty se ns. yleisökierros halukkaille (muistelisin tällaisesta suunnitelmasta jostain lukeneeni)? Ainakin vankilan irtaimistoa myyty viime syksynä huutokaupassa...
Käytiin joskus vuonna kypärä siellä Kauppiksen porukan kanssa tutustumassa. Muistan vaan kun varoiteltiin siitä, että tyttöjä ei usein näy noilla kulmilla, ja kyllä se kuului
Yks sun toinen siellä piti elämää kun "kauppaopiston naiset" sipsutti pitkin käytäviä 
Muuten aika karut oli paikat, eristysselliinkin kurkattiin. En kauheesti muista tästä, mutta mielenkiintonen kokemus oli nähdä noita juttuja sisältä päin, onhan se erilaista kun tapaamistilat kuitenkin!
Sen jälkeisen shoppailu-terassikierroksen muistan kyllä hyvin myös
Muuten aika karut oli paikat, eristysselliinkin kurkattiin. En kauheesti muista tästä, mutta mielenkiintonen kokemus oli nähdä noita juttuja sisältä päin, onhan se erilaista kun tapaamistilat kuitenkin!
Sen jälkeisen shoppailu-terassikierroksen muistan kyllä hyvin myös
Nerot hallitsevat kaaoksen
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3630
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 11:12 am
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
No niin, varattu on juu turistikierros hurjan pojan kotiin. Pitäkääs muuten kiirettä, heinäkuun 16 päivä oli ensimmäinen vapaa kohta.
No peruutuspaikkojahan voi olla. Kovasti oli suosittu, kertoi pimu Turusta.
Olen siellä piipahtanut 70 - 80 luvulla jonkun kerran, mutta vain vierailutiloissa, useimmiten vielä siinä vartijoiden pienessä kahvihuoneessa, sattuneesta syystä

No peruutuspaikkojahan voi olla. Kovasti oli suosittu, kertoi pimu Turusta.
Olen siellä piipahtanut 70 - 80 luvulla jonkun kerran, mutta vain vierailutiloissa, useimmiten vielä siinä vartijoiden pienessä kahvihuoneessa, sattuneesta syystä
-
Raid
-
papillon
- Perry Mason
- Viestit: 3630
- Liittynyt: Su Joulu 23, 2007 11:12 am
- Paikkakunta: Ei kenenkään maa.
Kakola sitten lusittu, se oli vain 2 h kakku.
Retki oli mielenkiintoinen, ainakin minusta se oli sitä.
Aurakatu 2 kohdalta lähti bussi, pöräyttäen suht täynnä sinne Kakolanmäelle.
Opas oli mainio, en tullut kysyneeksi, mutta melko varma olen että on ollut vartija, tunsi niin paljon kaikenlaista sisäpiirin juttua, että ei sitä kirjoista oikein opi, ei ainakaan äkkiä.
No sitten itse päätaloon, ensin aulaan, sitten seurasivat melko kiihkeällä vauhdilla kaikki siivet ja selliosastot, rundit, päiväsellit, yösellit, jne. kuin myös pyttyosasto. Paikoitellen tuli selväksi nimitys ” Hurjan Pojan Koti ” Siellä on aikaa ja tiloja rauhoittua, jos niikseen tulee, kovallekin kundille löytyy kengittäjä.
Rundissa katselin sitä häkkiä jossa Hammar vietti aikaansa pakonsa jälkeen, sangen pitkän tovin.
Sisempi kalteriovi on tangon avulla lukittu kauempaa, sitten vielä toinen ovi. Siellä on hyvässä tallessa.
Sitten lisäksi kirkko, ruokala, kirjasto, toimintahuone merinäköalalla, Ruotsinpaattien reitti näkyi hienosti. Seinässä mm seuraava teksti:
” Suomu Juholle terveisiä T: Nikita Joachim Fougantine ”
Opas sanoi että 800 rappusta on reitillä, sen uskoo, kovin on sokkeloinen paikka. Oppaalla paljon hyviä juttuja, mm. näytti Jesse Jauhiaisen sellin, sen missä tämä veijari keitteli kiljua jätesäkissä, jalosti siitä pontikkaa loisteputkessa, pujotti alakerran sellin muoviletkun ja juotti kaverit känniin.
Yläpuolella asusti Kakolan Kunkku, Kanaali Koskinen, kolisteli, metelöi ja huusi. Jesse sai jotenkin väsättyä pommin, änkesi sen kapeaa ilmanvaihtokanavaa pitkin Kunkun sellin suuntaan, muttei saanut perille. Räjäytti kumminkin, Kunkku oli saada paskahalvauksen, mutta sai kumminkin siirron Riksuun, varmuuden vuoksi.
Sitten oli erikseen Vilho Huovisen selli, sekä myös Volvo Markkasen ja Matti Haapojan.
Pihalle mentiin pällistelemään, kaipailin oppaalta sitä omppupuuta, jonka muistelin siellä olevan, väkevät omenat, kukaan ei syö , muttei ryökäle ollut kuullutkaan.
Sitten käytiin vielä eteläsiivessä, siinä kuvien graniittilinnassa, sitten vielä sen pihan kautta missä pari puntinnostopaikkaa ja kävelyrinki.
Vielä portille, sille missä Ilkka Rekikoski koetti vetää ovea kiinni pakenevien Hammarin, Tenhusen ja Orajärven rynnätessä sitä kohti. Hammar amui katkaistuulla haulilingolla, panos osui Rekikosken käteen ja tämä vammautui eläkkeelle.
Sitten piipahdettiin lääninvankilassa, turha reisu, no makuasia, sitten takaisin keskustaan.
Suosittelen, ketä kiinnostaa, kiirettä pitää jos meinaa sinne mennä, alkaa kuulemma olemaan kesä myyty, kertoi opas.
Ehkä täällä on itse paikassa lusineitakin, heitä tuskin paikka kiinnostaa.
No en tiedä, Volvo Markkanen oli käynyt tänä keväänä, kertoillut juttuja innokkaasti.
Retki oli mielenkiintoinen, ainakin minusta se oli sitä.
Aurakatu 2 kohdalta lähti bussi, pöräyttäen suht täynnä sinne Kakolanmäelle.
Opas oli mainio, en tullut kysyneeksi, mutta melko varma olen että on ollut vartija, tunsi niin paljon kaikenlaista sisäpiirin juttua, että ei sitä kirjoista oikein opi, ei ainakaan äkkiä.
No sitten itse päätaloon, ensin aulaan, sitten seurasivat melko kiihkeällä vauhdilla kaikki siivet ja selliosastot, rundit, päiväsellit, yösellit, jne. kuin myös pyttyosasto. Paikoitellen tuli selväksi nimitys ” Hurjan Pojan Koti ” Siellä on aikaa ja tiloja rauhoittua, jos niikseen tulee, kovallekin kundille löytyy kengittäjä.
Rundissa katselin sitä häkkiä jossa Hammar vietti aikaansa pakonsa jälkeen, sangen pitkän tovin.
Sisempi kalteriovi on tangon avulla lukittu kauempaa, sitten vielä toinen ovi. Siellä on hyvässä tallessa.
Sitten lisäksi kirkko, ruokala, kirjasto, toimintahuone merinäköalalla, Ruotsinpaattien reitti näkyi hienosti. Seinässä mm seuraava teksti:
” Suomu Juholle terveisiä T: Nikita Joachim Fougantine ”
Opas sanoi että 800 rappusta on reitillä, sen uskoo, kovin on sokkeloinen paikka. Oppaalla paljon hyviä juttuja, mm. näytti Jesse Jauhiaisen sellin, sen missä tämä veijari keitteli kiljua jätesäkissä, jalosti siitä pontikkaa loisteputkessa, pujotti alakerran sellin muoviletkun ja juotti kaverit känniin.
Yläpuolella asusti Kakolan Kunkku, Kanaali Koskinen, kolisteli, metelöi ja huusi. Jesse sai jotenkin väsättyä pommin, änkesi sen kapeaa ilmanvaihtokanavaa pitkin Kunkun sellin suuntaan, muttei saanut perille. Räjäytti kumminkin, Kunkku oli saada paskahalvauksen, mutta sai kumminkin siirron Riksuun, varmuuden vuoksi.
Sitten oli erikseen Vilho Huovisen selli, sekä myös Volvo Markkasen ja Matti Haapojan.
Pihalle mentiin pällistelemään, kaipailin oppaalta sitä omppupuuta, jonka muistelin siellä olevan, väkevät omenat, kukaan ei syö , muttei ryökäle ollut kuullutkaan.
Sitten käytiin vielä eteläsiivessä, siinä kuvien graniittilinnassa, sitten vielä sen pihan kautta missä pari puntinnostopaikkaa ja kävelyrinki.
Vielä portille, sille missä Ilkka Rekikoski koetti vetää ovea kiinni pakenevien Hammarin, Tenhusen ja Orajärven rynnätessä sitä kohti. Hammar amui katkaistuulla haulilingolla, panos osui Rekikosken käteen ja tämä vammautui eläkkeelle.
Sitten piipahdettiin lääninvankilassa, turha reisu, no makuasia, sitten takaisin keskustaan.
Suosittelen, ketä kiinnostaa, kiirettä pitää jos meinaa sinne mennä, alkaa kuulemma olemaan kesä myyty, kertoi opas.
Ehkä täällä on itse paikassa lusineitakin, heitä tuskin paikka kiinnostaa.
No en tiedä, Volvo Markkanen oli käynyt tänä keväänä, kertoillut juttuja innokkaasti.
Tuli käytyä työporukan kanssa ja vähän kyllä petyin. Ehkä odotin liian innokkaasti maukkaita ja ennenkuulemattomia tarinoita, mutta silti. Syy tähän oli opas, joka ei oikeasti ollut paras mahdollinen. Jauhoi ulkoa opeteltua litaniaa, mutta esitettyihin kysymyksiin ei juuri osannut vastata.
Volvo Markkasen ja Jesse Janhusen sellien luona tuli hieman tarinaa ukkojen edesottamuksista, mukaan lukien siitä Janhusen suorittamasta pommi-iskusta. Kun samaan aikaan ajattelin ääneen ja aiheeseen kiinteästi liittyen sanoin "Kanaali-Koskisen selli...", ei oppaalla ollut hajuakaan mistä puhuin. Philadelphian kakkoskerroksessa oli se Koskisen selli, mutta ikävä kyllä se oli kiinni.
Vankimielisairaala jäi kutkuttamaan mielikuvitustani. Mustakattoinen ja synkän jylhä rakennus, missä olisi varmasti kunnon syyssäällä tunnelmaa. Vangit ovat maalanneet sinne suoraan seiniin "tauluja", ja muutamia valokuvia niistä olikin esillä. Olivat hienoja, mutta aiheiltaan säyseitä kuvia. Itse sairaalassa on kuulemma enemmän groteskimpaa kuvaa, mutta eipä sinne ole pääsyä.
Nyt oli maksajana firma, mutta kyllä tuosta sen pari kymppiä olisi silti voinut maksaa kuriositeettisyistä.
Ja kuulemma Hammarin ase ei oikeasti ollut katkaistu haulikko, vaan joku muu, mitä oli itse tuunattu. Mikä, sitä opas ei osannut kertoa (!).
Volvo Markkasen ja Jesse Janhusen sellien luona tuli hieman tarinaa ukkojen edesottamuksista, mukaan lukien siitä Janhusen suorittamasta pommi-iskusta. Kun samaan aikaan ajattelin ääneen ja aiheeseen kiinteästi liittyen sanoin "Kanaali-Koskisen selli...", ei oppaalla ollut hajuakaan mistä puhuin. Philadelphian kakkoskerroksessa oli se Koskisen selli, mutta ikävä kyllä se oli kiinni.
Vankimielisairaala jäi kutkuttamaan mielikuvitustani. Mustakattoinen ja synkän jylhä rakennus, missä olisi varmasti kunnon syyssäällä tunnelmaa. Vangit ovat maalanneet sinne suoraan seiniin "tauluja", ja muutamia valokuvia niistä olikin esillä. Olivat hienoja, mutta aiheiltaan säyseitä kuvia. Itse sairaalassa on kuulemma enemmän groteskimpaa kuvaa, mutta eipä sinne ole pääsyä.
Nyt oli maksajana firma, mutta kyllä tuosta sen pari kymppiä olisi silti voinut maksaa kuriositeettisyistä.
Ja kuulemma Hammarin ase ei oikeasti ollut katkaistu haulikko, vaan joku muu, mitä oli itse tuunattu. Mikä, sitä opas ei osannut kertoa (!).
papillon kirjoitti: Opas oli mainio, en tullut kysyneeksi, mutta melko varma olen että on ollut vartija, tunsi niin paljon kaikenlaista sisäpiirin juttua, että ei sitä kirjoista oikein opi, ei ainakaan äkkiä.
Kävin tuossa elokuun alussa kakolanmäellä, vanginvartijoiden asuttamassa kerrostalossa kylässä. Eräs eläkkeellä oleva vartija kertoi, ettei vanginvartijoita kelpuutettu oppaiksi (jotkut olisivat halunneet). Sen sijaan olivat pyydelleet kertomuksia ja tositarinoita siitä, mitä vankilassa on tapahtunut aikojen kuluessa. Ukko oli aika katkera, kun ei kelvannut oppaaksi, mutta tarinat kelpasivat kyllä.raippa kirjoitti:Syy tähän oli opas, joka ei oikeasti ollut paras mahdollinen. Jauhoi ulkoa opeteltua litaniaa, mutta esitettyihin kysymyksiin ei juuri osannut vastata.
Olenkin ajatellut, että pitkäaikaiset vartijat ovat varmasti nähneet niin paljon kaikenlaista häröilyä, että osa taatusti jakaisi mielellään tarinoita laajemmallekin kuin lähipiiriinsä. Ei oikein vakuuta jonkun pienen mummelin kertomana nuo jutut, kun ei välity sitä kertojan omaa tuntumaa. Aivan sama miten epäkarismaattinen ja tyly vartijanraakki oppaana olisi, kunhan ei vain olisi juuri tuollaisia yli"korrekteja" perustyyppejä jauhamassa juttua ulkomuistista. Tietysti tuollaiset oppaat palvelevat paremmin sellaista urpoa asiakaskuntaa, jonka mielestä on eri hauskaa soittaa kaverille muurien sisäpuolelta, ja sanoa että istuu nyt linnassa, mutta sellainen asiakaskunta, joka on istunut tai itseni tavoin oikeasti kiinnostunut näistä asioista sekä jonkin verran itsekin maistanut elämää, ei luultavasti oikein lämpene.-Hale- kirjoitti:Kävin tuossa elokuun alussa kakolanmäellä, vanginvartijoiden asuttamassa kerrostalossa kylässä. Eräs eläkkeellä oleva vartija kertoi, ettei vanginvartijoita kelpuutettu oppaiksi (jotkut olisivat halunneet). Sen sijaan olivat pyydelleet kertomuksia ja tositarinoita siitä, mitä vankilassa on tapahtunut aikojen kuluessa. Ukko oli aika katkera, kun ei kelvannut oppaaksi, mutta tarinat kelpasivat kyllä.raippa kirjoitti:Syy tähän oli opas, joka ei oikeasti ollut paras mahdollinen. Jauhoi ulkoa opeteltua litaniaa, mutta esitettyihin kysymyksiin ei juuri osannut vastata.
En vieläkään ole päässyt sen yli, että se opas ei edes tiennyt Kanaali-Koskista.