joey kirjoitti:
En ole vielä saanut oikein muuta selville, kuin että tappajiksi ajautuvia yhdistää nimenomaan tuo äärimmäinen impulsiivisuus. Sinänsä ihan ymmärrettävää - vihaisena on vaikea olla lyömättä ja potkimatta kun käsien ja jalkojen verenkierto kiihtyy ja itsepuolustusvaisto iskee päälle. Mutta suurin osa kuitenkin osaa vastustaa tuota alkukantaista reaktiota. Moni tappaja myös mainitsee jälkeenpäin, että tiesi tasan tarkkaan, mitä teki. Tietysti on paljon näitä albiinosissin tapaisia impulsiivitoimijoita, joiden silmissä "musteni", "kaikki meni punaiseksi", "kaikki sumeni" ja niin edelleen. Mutta minä uskon, että lopullinen yhdistävä tekijä tulee löytymään tekijöiden moraalikäsityksistä. Ainoa yhdistävä tekijä kun tuntuu olevan, että kenenkään omatunto ei ole kieltänyt tekoa, ei ole syyllistänyt mielen perukoilla kuiskaillen. On valtava klisee, kuinka tappajat (sekä nämä impulsiivisesti toimivat että suunnitelmallisesti surmaavat) kokevat itsensä yli-ihmisiksi tai jumaliksi, mutta minä itseasiassa uskon että tuossa teoriassa on vinha perä. Jonkinnäköinen ylivertaisuuskokemus ajaa uskomaan, että säännöt eivät koskekaan juuri itseä.
Olen itse kokenut sen, miten äärimmäisessä raivossa näkö- ja kuuloaisti sumenevat. Järki ei kumminkaan häviä, joten uskon, että muilla kuin juopoilla ja nisteillä "kaikki sumeni" selitykset ovat täyttä kukkua. Tuossa vaiheessa ainoa tekoa estävä seikka on se, mitä menetettävää on: itsekunnioitus, ura, perhe... Koska ihminen, parhainkin, on vain eläin, niin rikos eli tappo tapahtuu, kun tietyt ehdot täyttyvät: mielentila, motiivi ja tilaisuus (eli kiinnijäämisriskiä ei ole näköpiirissä).
Uskon, että sukupuolihormonit aiheuttavat myös tappamisvietin, joka on osa saalistusviettiä. Sarjamurhaajista suurin osa tekee tekonsa 20-30 vuotiaana. Sama juttu lienee perustappajien kanssa, en tosin tiedä onko asiaa tutkittu. Vanhemmiten kaikki latistuu: jos onnistuu pääsemään 35-vuotiaaksi ilman tappoja tai muuta vakavaa väkivaltaa, niin pahin on jo takana päin.
Tuo kuvaamasi jumaluuskokemus kuvaa uskoakseni nimenomaan psykopaatteja, joista tulee väkivaltarikollisia käytännössä aina, kun kasvatusolosuhteet ovat olleet väkivaltaiset tai muuten pielessä. He myös tappavat, vaikka motiivi ja tilaisuuskin olisivat mitättömiä rikoksen tapahtuessa. Silti heitäkin koskee tuo ikäsääntö, mikä on mielenkiintoista.
