Helvetti sentään eikö Vartti, Salokorpi, Therman ja muut voi jeesaa alfoja pääsemään sotaan?? toinenkin yritys meni mönkään
”Muukalaislegioonaan” pyrkineiden Juhon ja Janin hylkäys kertoo kahdesta asiasta – tällaisia vapaaehtoisia Ukraina nyt kaipaa
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on kutsunut ulkomaisia taistelijoita Ukrainaan.
– Ainakin olemme yrittäneet, suomalainen Jani kommentoi apeana.
Hän halusi lähteä ystävänsä Juhon kanssa vapaaehtoisiksi ”muukalaislegioonaan” Ukrainan joukkoihin sotaan.
Kun aluetoimistosta tuli ensin punainen valo vähäisen taistelukokemuksen vuoksi, ystävykset eivät tyytyneet ensimmäiseen ”maitojunaan”, vaan lähtivät selvittämään muita reittejä Ukrainan riveihin.
Kiovan alueelta löytyikin osasto, joka ottaa vapaaehtoisia vähäisemmälläkin kokemuksella.
Iltalehti on nähnyt ohjeet, jotka ohjeistavat halukkaat Kiovan alueelle ilmoittautumispaikalle. Tekstissä kehotetaan ottamaan mukaan oma varustus kuten ensiapulaukut, kypärät, luotiliivit, makuualusta ja -pussi sekä aseet. Ilmoitus korostaa, että aseiden tuominen edellyttää lupia.
Vapaaehtoiset jaetaan kahteen ryhmään. Heihin keillä on riittävästi taistelukokemusta ja heihin, keillä ei ole.
Jos kokemus riittää, aseen saa kouraan nopeasti. Muut ohjataan joko taistelukoulutukseen tai lääkintäkursseille.
Juhon ja Janin matka on herättänyt Suomessa valtavasti huomiota. Iso osa Iltalehdenkin lukijoista on suhtautunut heidän taipaleeseensa kunnioittavasti ja arvostuksella. Se on kohdistunut siis ensisijaisesti auttamisenhaluun ja rohkeuteen – ei ehkä niinkään heihin ihmisinä.
Sosiaalinen media on näyttänyt myös toisen puolensa. Sen tyypillisen.
Kaksikkoon on suhtauduttu myös ehkä kohtuuttomallakin määrällä vihaa, väheksyntää ja vittuilevaa naureskelua.
Miehet leimattiin sotahulluiksi natsirikollisiksi, jotka haluavat vain tappaa. Tai sotaturisteiksi, joiden päämäärä on rintamalle jäämisen sijaan täydellinen taisteluselfie sosiaaliseen mediaan. Tai onnettomiksi juoppotyperyksiksi, jotka eivät kelpaisi edes Suomen joukkoihin kriisitilanteessa.
Iltalehti on seurannut Juhon ja Janin matkaa alkutaipaleesta saakka. Heidän kertomuksensa lähtösyistä ja ihmisten voimakkaat polarisoituneet reaktiot herättävät väkisinkin kysymyksiä, joihin ei ole olemassa ihan yksiselitteisiä vastauksia.
Mikä saa ihmisen lähtemään sotaan toisen maan joukkoihin oman hengen uhalla? Mikä tekee toisesta lähtijästä paremman kuin toisesta? Mikä tekee toisen auttamisenhalusta arvokkaampaa kuin toisen? Mikä merkitys ihmisen taustalla ja lähtökohdilla on?
On havahduttavaa herätä pohtimaan samoja kysymyksiä kuvitellen, että sodassa olisikin Ukrainan sijaan Suomi. Kenet me ottaisimme rinnallemme sotaan? Kenet me käännyttäisimme ja mistä syistä? Mitä papereita kysyisimme? Koulutodistuksia? Älykkyysosamäärää? Rikosrekisteriä?
Kun kaksikko ei päässyt Kiovaan toisellakaan yrityksellä, se kertoo kahdesta asiasta. Siitä, että Ukrainan tilanne ei ole aivan täysin toivoton. Monet suomalaiset ajattelevat yhä talvisotaa muistellen, että kuka tahansa kelpaa rintamalle, kun antaa aseen ja käskyn: ”ammu tuonne päin”.
Toinen asia on juurikin se, että toisen maailmansodan päättymisestä on lähes 80 vuotta aikaa. Sodankäynti ja sen luonne on muuttunut aika paljon. Ei ole enää samanlaista asemasotaa ja korsuromantiikkaa.
Muun muassa erikoisjoukkojen, ohjusiskujen, elektronisen sodankäynnin, kaupunkitaistelun ja hybridivaikuttamisen merkitys on hyvin toinen kuin silloin.
Vääränlaiset vapaaehtoiset voivat tehdä enemmän pahaa kuin hyvää. He voivat töpeksinnällään vaarantaa oman osastonsa, aiheuttaa vahingossa sivullisia tuhoja rakennuksille tai pahimmassa tapauksessa jopa kuolonuhreja. Sotarikokset ovat tietysti aivan oma lukunsa.
Ukraina haluaa nyt koulutettuja sotilaita ja osaavia taistelijoita. Tai ainakin sellaisia vapaaehtoisia, jotka ovat oikeista syistä valmiita koulutukseen. Sellaisia myös Suomi varmaankin toivoisi avuksi, jos paha tilanne iskisi.
Oikeat syyt ovat ehkä kaikkein oleellisin kysymys. Jos motiivi on sama, olisiko sillä lopulta merkitystä, olisiko Suomea puolustamaan saapuva vapaaehtoinen vaikka hyvän juristiperheen lapsi vai entinen nuorisohuligaani?
Rikollinen voi tehdä parannuksen. Päihdeongelmainen voi raitistua. Syntinen voi katua.
Juhon ja Janin matkassa ja heidän taustoissaan on lukuisia kysymyksiä, jotka joku voisi kyseenalaistaakin. He kuitenkin kertoivat päällimmäiseksi motiivikseen halun puolustaa naisia ja lapsia. Sen kyseenalaistaminen onkin vaikeampaa.
Iltalehden tietojen mukaan Juho ja Jani selvittävät edelleen mahdollisuutta päästä Ukrainaan ja hoitaa paperiasiat kuntoon.
Pelkät jalot aikomuksetkaan eivät myöskään tee hyvää taistelijaa. On vain hyvä asia, että vapaaehtoiset käyvät perusteellisen selvitysprosessin läpi ja papereita kysytään tarkkaan.
Oli Juhosta ja Janista, heidän motiiveistaan tai heidän pätevyydestään mitä mieltä tahansa, ratkaisevan päätöksen tekevät kuitenkin Ukrainan asevoimat. Ei sosiaalisen median sotahuutoäänestys.
– Matkamme ei ole ohi, Jani sanoo ja lupaa kertoa, miten heidän tilanteensa etenee.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/b1d ... f334b1e3b6
![Laughing :lol:](./images/smilies/icon_lol.gif)