Pikkaisen lisää ryssäpropagandaa
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/pol ... -1.1870166
Analyysi: EU:n suitsutettu yhtenäisyys rakoilee – Ukrainan sotaan ja sen seurauksiin vastaaminen muuttuu koko ajan haasteellisemmaksi
Viime viikon kokoussumassa USA ja sen liittolaiset kiittelivät kilpaa Naton ja Euroopan unionin yhtenäisyyttä, kun Venäjän aloittamaan sotaan Ukrainassa on vastattu.
Presidentti Vladimir Putin laski monta asiaa väärin. Yksi niistä oli USA:n ja sen liittolaisten kyky yhdistää voimat. Tätä "voittoa" ei kuitenkaan pidä jäädä juhlimaan kovin pitkäksi aikaa.
Kun katsotaan erityisesti EU:n huippukokouksen kouriintuntuvia tuloksia, suitsutettu yhtenäisyys näyttää enemmänkin kuplalta.
Jatkon kannalta on oleellista, katsooko EU karua totuutta suoraan silmiin ja puhkaisee tuon kuplan itse jalkauttamalla hurskaat puheet teoiksi vai puhkeaako se realiteettien paineessa EU:sta riippumatta.
Kun yhtenäisyyttä arvotetaan, on hyvä palata muutaman viikon takaiseen YK:n yleiskokoukseen, jossa Venäjän hyökkäys tuomittiin "suurella" enemmistöllä.
Todellisuudessa valtiot, jotka edustavat noin puolta maailman väestöstä, äänestivät joko vastaan tai tyhjää. Tyhjää äänestäneiden joukossa olivat sellaiset "pikkutekijät" kuin Kiina, Intia ja Pakistan.
Toistaiseksi Kiinan retoriikka viittaa siihen, että maan johtaja Xi Jinping rakentaa Aasian ja Tyynenmeren alueella vastavoimaa USA:lle ja sen liittolaisille, jotka Pekingin mielestä ovat kohdelleet Ukrainaan hyökännyttä Venäjää väärin.
Tähän haasteeseen myös EU:n on vastattava. Eurooppa-neuvostosta tihkuneiden tietojen perusteella tämän jättimäisen kysymyksen kanssa rivit ovat vielä pahasti sekaisin.
Kokouksen energiaratkaisut osoittivat ehkä kaikkein karuimmin, miten huteralla perustalla EU:n akuutti yhtenäisyys lepää.
Erityisesti Saksassa oman talouden suojeleminen on edelleen tärkeämpää kuin Ukrainan pelastaminen.
Liittokansleri Olaf Scholzin hallitus korostaa pääsevänsä eroon Venäjän öljystä jo kuluvan vuoden loppuun mennessä. MT:n tietojen mukaan Berliinissä ei kuitenkaan edelleenkään edes harkita öljyn tuonnin katkaisemista heti, vaikka pelkästään se mitä ilmeisimmin musertaisi Venäjän ja tasoittaisi hyvinkin nopeasti tien sodan lopettamiselle.
Kaikki keskeiset EU-päättäjät hokevat, että energiahuollon Venäjä-riippuvuuden nopea katkaiseminen on kaikkien yhteinen tavoite. Silti kaikki askartelevat lopulta kuitenkin omilla tonteillaan, koska EU:lla ei ole koskaan ollut yhteistä energiapolitiikkaa eikä sellainen synny käden käänteessä. Ei varsinkaan keskellä sotaa.
Espanja ja Portugali saavat kytkeä markkinat pois päältä omin nokkinensa. Kaikkein surkeimpaan umpikujaan ajautunut Saksa pelastaa, mitä pelastettavissa on, lopulta itsekseen.
EU:n yhteiset kaasuostot ja tuonnin lisääminen Yhdysvalloista kuulostavat hyviltä toimenpiteiltä. Todellisuudessa monissa jäsenmaissa kaasukauppaa käyvät yksityiset yhtiöt. Siksi päätös yhteisostoista on lopulta vain suositus, jolla yritetään hillitä kaasun hinnan nousua.
Presidentti Joe Bidenin kaasulupauksen tehoa vähentää se, että Euroopan valmius ottaa vastaan ja jaella nesteytettyä kaasua eli LNG:tä on rajallinen eikä se parane nopeasti.
Viime viikolla yritettiin tehdä nopeita korjausliikkeitä myös EU:n ruokaturvan suhteen. Ne paljastivat, miten yksisilmäisesti Eurooppa on ajatellut ratkaista polttavat ympäristöhaasteet.
Ilmaston lämpenemistä ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä ei ole mitään syytä vähätellä. Päinvastoin. EU ei kuitenkaan enää voi ajatella olevansa Eurooppa-nimisellä saarella asuva edistyksellisten etujoukko, joka ratkaisee ongelmat geopoliittisesta kokonaisuudesta piittaamatta.
EU:n vihreään kehitykseen liittyvien lakiesitysten lykkääminen ruokaturvapäätösten tieltä ei ole ratkaisu. Näitä esityksiä ja koko Green Deal -kokonaisuutta on mieluummin ennemmin kuin myöhemmin säädettävä vastaamaan uutta maailmanjärjestystä, johon kuuluu vääjäämättä pitkäkestoinen ruokakriisi. Säätäminen ei ole helppoa ja se osaltaan repii vääjäämättä unionin rivejä.
Toistaiseksi EU on hoitanut Puolan johdolla toisen maailmansodan jälkeen suurinta pakolaiskriisiä esimerkillisesti, mutta jatko ei näytä hyvältä. Puola ja muut eturintaman maat tarvitsevat rahaa huolehtiakseen pakenevista ukrainalaisista.
Miten taloudellinen tuki suhteutetaan Brysselin ja Varsovan väliseen riitaan oikeusvaltioperiaatteesta? Ja pysyykö EU-leiri yhtenäisenä, kun miljoonat afrikkalaiset lähtevät nälänhätää pakoon Eurooppaan?
Riita rahasta on vääjäämättä edessä. Sitä tarvitaan sekä puolustuksen vahvistamiseen että kaiken edellä esitellyn ratkaisemiseen.
EU:ssa ei voida palata vielä pitkään aikaan vanhoihin budjettisääntöihin. Velkaa on otettava ja alijäämiä on kasvatettava. Iso riita syntyy siitä, otetaanko velkaa jatkossa yhdessä aina silloin, kun kriisi iskee.
Että sellainen yhtenäinen rintama joka kaataa Venäjän valtion tost vaan
