Kaksi kuoleman­tapausta Helsingin Latokartanossa - äiti surmasi lapsensa ja itsensä

[Valoviikate]

Latokartanon perhetragedian äiti oli tuttu hahmo naapurustossa – ”Hän istui ja vahti ohikulkevia”
Latokartanon epäillyn perhesurman äidin epävakaa käyttäytyminen oli naapurien mukaan yleisesti tiedossa.

HELSINGIN Latokartanon surmatalon naapureilla oli yleisesti tiedossa kuolleen äidin tausta ja terveysongelmat.

Helsingin poliisi löysi viime perjantaina kaksi vainajaa Helsingin Latokartanossa sijaitsevasta yksityisasunnosta.

HS:n haastattelemien naapureiden mukaan murhasta epäilty äiti oli asunut surma-asunnossa poikansa kanssa noin kahden vuoden ajan.

Naapurin mukaan perhe olisi joutunut muuttamaan Latokartanoon Helsingin Arabianrannasta äidin häiritsevän käytöksen vuoksi.

Surmatalon asukkaat Latokartanossa saivat myös todistaa äidin poikkeuksellista käytöstä.

”Hänellä oli usein tuoli oman kotiovensa edessä, jossa hän istui ja vahti ohikulkevia ihmisiä. Ovessa hänellä oli varoitusmerkki jossa pyydettiin varomaan aukeavaa ovea, sillä hän lähti aina vauhdilla rappuun huutamaan”, surma-perheen kanssa samassa rapussa asuva naishenkilö kertoo.

Naapurin mukaan nainen oli huutamisen lisäksi kaatanut rappuun etikkaa ja liuotinpesuainetta. Hän saattoi naapurin mukaan huudella parvekkeeltaan kadulla kulkeville.

Useat naapurit olivat tehneet naisen käyttäytymisestä kirjallisia ilmoituksia, mutta valitukset eivät olleet johtaneet riittäviin toimenpiteisiin.

”Tämä on hyvin surullinen tapaus. Pojan ei olisi tarvinnut kuolla ja sen eteen olisi pitänyt pystyä tekemään jotakin.”

HÄIRIÖKÄYTTÄYTYMISTÄ oli naapurien mukaan säännöllisesti. Joskus kohtausten välillä saattoi kulua viikko, joskus kuukausi.

”Pääsääntöisesti he olivat hyviä naapureita. Kyseinen nainen pukeutui aina siististi ja käyttäytyi kohtauksia lukuun ottamatta aivan normaalisti”, kerrosta surma-asunnon alapuolella asuva mies kertoo.

Joskus asunnosta saattoi kuitenkin naapurin mukaan kuulua meteliä useita tunteja yhtäjaksoisesti.

”Poliisit vierailivat naisen asunnolla parin viikon välein”, yksi naapuri kertoo.

”Parhaimmillaan poliisit kävivät paikalla kolme kertaa saman illan aikana, ja silloin ajattelin, ettei tässä ole enää mitään järkeä.”

Naapurustossa oli yleisessä tiedossa, että perhe olisi ollut lastensuojelun asiakas. HS ei ole saanut vahvistettua tietoa.

”Jos poika vietiin perjantaina asunnosta pois, oli hänet maanantaina jo palautettu kotiin”, yksi HS:n haastattelemista naapureista kertoi.

”Kaikki asukkaat olivat tietoisia naisen ongelmista, mutta kukaan ei varmasti osannut arvata, että tämä näin pahasti päättyy”, hän jatkaa.

POLIISI ei kerro vainajien kuolinsyitä tai muita tapaukseen liittyviä yksityiskohtia. HS:n tavoittamat naapurit eivät kuitenkaan olleet nähneet perhesurmaan liitettyä äitiä tai poikaa moneen viikkoon.

”Näin naisen viimeksi kuukausi sitten, kun hän oli pihalla etsimässä poikaansa. Tuolloin kuulin hänen huutavan kovaan ääneen: Mä en jaksa enää tätä poikaa”, naapuri kertoi.

NUOREN pojan poismeno on otettu lähialueella raskaasti vastaan. Alueen asukkaita viikonloppuna järkyttäneestä tapauksesta muistuttivat vielä tiistaina surmatalon rapun eteen tuodut kynttilät.

Naapurien mukaan surmansa saanut poika oli luonteeltaan hyvin arka ja kiltti. Naapureita hänellä ei ollut tapana tervehtiä. Sen sijaan pojan katse kääntyi ohi kulkiessa usein maahan katsekontaktin välttämiseksi.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008714114.html

[hmari]

Poika oli jo 12-vuotias eli lainkin mukaan häneltä oli täydytty kysyä hänen omaa mielipidettä sen suhteen, missä hänen olisi hyvä asua jne. Toki asiaa kysytään nuoremmiltakin kunkin lapsen ikätason mukaisesti. Viittaan tässä lastensuojelun asiakkuuteen.

Jos äiti kerran on ollut täysin päästään vialla oleva kaistapää, miksi "12-vuotias fiksu miehen alku" kuten joku häntä juuri kuvasi, halusi pysyä äidin luona tai palata sinne oltuaan mitä ilmeisemmin välillä jonkinlaisessa "huostassa". Varmasti tähän tullaan selittämään lapsen lojaaliudesta äitiään kohtaan. Minusta se ei kuitenkaan riitä selitykseksi, joten kaipaan muita spekulaatioita.

Äidin tekemä uhkailu, pelottelu tai syyllistäminen? Eikö häiriintyneet vanhemmat näitä yleisesti käytä? Lapsi pelkää joutuvansa vielä pahempaan paikkaan, tuntee syyllisyyttä ja pelkoa, että vanhempi tekee itsemurhan.. Ehkä lasta on kiellettykin puhumasta kotiasioista viranomaisille.
Tuskin olen ainut, joita vanhempi on käyttänyt uskottunaan, niin onhan tämäkin poika saattanut joutua olemaa äiti äidilleen; lohduttamaan ja tukemaan. Äidin harhaiset kuvitelmat ulkoisesta uhasta ovat saattaneet pikkuhiljaa muuttua toden tuntuisiksi lapsellekin. En jaksa uskoa, että tämänkään tappajamutsin vanhemmuus on ollut kovin hyvää tätä aiemminkaan. Missä kunnossa lapsi on psyykkisesti ollut noin epävakaan ja ailahtelavan ihmisen vallassa eläessään? Tuskin hänellä on ollut turvallinen olo ja normaali kiintymyssuhde tuollaiseen vanhempaan.

Työskentelin itse vuosikausia lastensuojelussa ja voin kertoa, että suuri osa lastensuojelun asiakkaana olevista lapsista ei puhu koskaan kotiasioistaan, ja suurin osa ilmaisee kysyttäessä haluavansa olla kotona vaikka tilanne olisi kuinka kauhea. Lapsi tottuu niihin olosuhteisiin joissa elää, ja hyvin harvoin elämä päihde- tai mielenterveysongelmaisen vanhemman kanssa on pelkästään surkeaa. Väliin voi mahtua pitkiäkin hyviä jaksoja, joihin arvioinnissa tukeudutaan liikaa ja sivutetaan niiden huonojen jaksojen riskit.

Olen kohdannut todella vaikeissa oloissa eläneitä, väkivaltaa ja laiminlyöntiä vanhempien taholta kohdanneita lapsia, jotka rakastavat ja kaipaavat valtavasti vanhempiaan ja haluavat kotiin vaikka sijaisperhe olisi mitä ihanin ja kotiolot ulkopuolisen silmin kauheat. Sosiaalityön koulutuksessa ei myöskään juurikaan käsitellä vuorovaikutusta lasten kanssa, perehdytys on usein surkeaa, ja on pitkälti yksittäisestä työntekijästä kiinni miten tämä osaa kohdata lapsia ja kysyä oikeita asioita. Liikaa painoarvoa annetaan toisinaan sille, että on vartin verran jutusteltu mukavia lapsen kanssa, joka kertoo että ”ihan hyvää kuuluu”. Luottamuksellisen keskustelusuhteen luomista ei edesauta se, että lapsella voi olla menossa kymmenes uusi sosiaalityöntekijä, kuudes opettaja ja liuta muita vuoden välein vaihtuneita työntekijöitä ympärillään.

Työntekijän ammattitaitoa on kerätä ja analysoida eri lähteistä saatavaa tietoa lapsen tilanteesta ja tehdä päätöksiä sen pohjalta, mutta valitettavasti lastensuojelu on Suomessa monista syistä todella aikuis- ja yksilökeskeistä ja kauniisti sanottuna juosten kustua. Perheiden yksityisasioihin ei uskalleta puuttua tai tietoa kerätä lapsen perheen ulkopuolisesta lähiympäristöstä, päätöksenteossa vallitsee optimismiharha, työntekijä vaihtuu kolme kertaa vuodessa ja on toinen jalka joko eläkkeellä tai seuraavassa työpaikassa, luotetaan siihen että seuraava perehtyy paremmin keissiin tai uskotaan, että ei se tilanne nyt niin paha voi olla kun kukaan kymmenestä edeltäjästäkään ei tehnyt mitään. Lastensuojelu vaatisi huomattavaa kehittämistä, mutta tähän ei löydy intoa tai energiaa, koska suurin osa työntekijöistä toteaa hyvin nopeasti, että saman rahan tienaa muualta ilman että tarvitsee uhrata omaa mielenterveyttään.

[Ghost hunting]

Toistuiko Vilja Eerikan kohtalo? Tapauksen syyttäjä näki punaista, kun luki uutisia Lato­kartanon epäillystä perhe­surmasta
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008714957.html
Velitski kertoo nähneensä punaista luettuaan uutisia Latokartanon tapauksesta.

Hän puhui Vilja Eerikan tapauksen oikeuskäsittelyn yhteydessä usein siitä, kuinka lastensuojelussa tulisi herätä toimiin. Vilja Eerikasta oli tehty yhteensä 11 lastensuojeluilmoitusta ennen kuin hän koki väkivaltaisen kuoleman. Tyttö oli välillä huostaanotettuna, mutta hänet palautettiin aina kotiinsa. Sillä oli kohtalokkaat seuraukset.

Lopulta kaksi sosiaalityöntekijää sai Helsingin käräjäoikeudessa tuomion tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

– Eikö mitään ole 10 vuodessa opittu? Turha sanoa, että voi voi, kun on resurssipula. Tässä on ollut 10 vuotta aikaa laittaa asia kuntoon. Jostain pitää löytää ne varat, että saadaan tämä asia kuntoon.

Ei olla näemmä mitään opittu.
Ainakin nyt tälläsenä aikana pitää olla todella tarkkana kun porukkaa on ahdingosssa ja ahdistaa.

[veniard]

Erikoista toikin että pitää käydä faceen toteamassa oma mielipide teosta. Ikään kuin tekijä tuon puoleisesta vastaisi sitten emojilla, hymiöllä tai sanan parrella.

[Sumupuu]

Tekikö naapurit tai nämä lehdissä patsastelevat huoli-ilmoitusta?

Tästä lapsesta on tietojeni mukaan oltu huolissaan jo aivan pienestä asti ja tehty lastensuojeluilmoituksia. Perheen tilanteeseen on puututtu myös edellisessä asuinpaikassa sekä nyt Latokartanossa useilla eri tavoilla naapureiden toimesta, mm. kutsumalla poliisit paikalle ja pyydetty viemään äiti terveydenhuollon arvioitavaksi sekä lastensuojeluilmoituksin.

Ympärillä olleilla ihmisillä on ollut suuri hätä lapsen sekä äidin hyvinvoinnista useita vuosia. Kiitos heille, että ovat siihen yrittäneet puuttua eivätkä ole ummistaneet silmiään! Ikävä kyllä se ei tällä(kään) kertaa riittänyt pelastamaan lasta eikä äitiä, joista molemmat selkeästi olisivat tarvinneet vahvempaa tukea.

[jekkumaisteri]

Pitäisi ottaa vanhat lait käyttöön. Vuosikymmeniä sitten mm mielenterveysongelmaisille tehriin pakko stelisaatioita. Toki niitä tehtiin muillekkin mm kuuroille, vammaisille

Kaikki mt ongelmaiset naiset pitäisi pakko sterilisoida ennen kun ehtivät saada ensimmäistäkään lasta. Näin ehkäistäusiin mt ongelmaisten naisten sikiäminen ja mahdolliset lapsen murhaamiset

Ja jos mt ongelmainen ehtii synnyttää niin lapsi suoraan synnytyslaitokselta naiselra pois ja pakotetaan allekirjoittamaan paperi että on antanut lapsen adoptioon ja naiselle ei saa antaa mitään tietoa myöhemmin lapsesta eikä saa nähdä koskaan.

[Captain Hastings]

Työskentelin itse vuosikausia lastensuojelussa ja voin kertoa, että suuri osa lastensuojelun asiakkaana olevista lapsista ei puhu koskaan kotiasioistaan, ja suurin osa ilmaisee kysyttäessä haluavansa olla kotona vaikka tilanne olisi kuinka kauhea. Lapsi tottuu niihin olosuhteisiin joissa elää, ja hyvin harvoin elämä päihde- tai mielenterveysongelmaisen vanhemman kanssa on pelkästään surkeaa. Väliin voi mahtua pitkiäkin hyviä jaksoja, joihin arvioinnissa tukeudutaan liikaa ja sivutetaan niiden huonojen jaksojen riskit.

Omalla kohdallani voin vahvistaa, että näin todellakin oli. Vaikka vanhempani oli toisinaan pitkäänkin huonona ennen kuin hänet saatiin hommattua taas joksikin aikaa pakkohoitoon, en olisi halunnut asua missään muualla ja vanhemman poisvienti oli aina kamalaa. Minun oli vaikea kertoa asioista kenellekään, koska vanhempani vannotti etten saisi pettää häntä kertomalla. Hän uskoi sukulaisten ja viranomaisten tahtovan itselleen pahaa.

Toisaalta vanhempani oli kuitenkin rakastava vanhempi ja kiltti ihminen, eikä minua kohtaan koskaan väkivaltainen (kaupassa tai pankissa yms. hän kyllä riehui, huuteli ja möykkäsi ihmisille, puhui ja huuteli itsekseen päivisin/öisin/koko ajan). Lääkityksen ollessa kunnossa hän selvisi normaalista arjesta niin, että meillä oli ruokaa pöydässä ja puhdasta vaatetta kaapissa. Muistaakseni minulla oli huonoinakin aikoina aina syötävää, vaikka koti oli muuten kuin kaatopaikka.

Nämä tapahtumat ajoittuivat 80-luvun lopulta 2000-luvun alkuun. Minua ei koskaan sijoitettu mihinkään, enkä muista nähneeni sosiaalityöntekijöitä meillä. Olin aina vanhemman osastojaksoilla sukulaisilla ja niiden jälkeen palasin kotiin. Silloin vanhemmallani oli taas lääkitys kohdillaan ja arki sujui paremmin, vaikka harhoja hänellä oli aina jonkin verran.

Tällä Latokartanon äidilläkin oli todennäköisesti parempia kausia, onhan hän kyennyt tekemään jossain välissä töitäkin. En tiedä lastensuojelun käytänteistä, mutta osaatteko alan työntekijät vastata, miten nykyisin toimitaan tilanteissa, joissa vanhempi on toisinaan paremmassa kunnossa?Voisiko tässä Latokartanon tapauksessa viivästystä huostaanottoon olla aiheuttanut se, ettei äiti välttämättä ole ollut aiemmin väkivaltainen lasta kohtaan?

[Saraella]

Minulta jäikin huomaamatta, että joidenkin naapureiden mukaan naisen tilanne olisi kohentunut henkirikosta edeltävinä kuukausina, oli pitänyt hiljaiseloa ja kertonut naapurille lääkityksen olevan kohdallaan.

Tekee ymmärrettävämmäksi sen, miksi poika on ollut valvomatta äidillään, mutta herättää vielä enemmän kysymyksiä siitä, mitä ihmettä on tapahtunut.

Usein psykoottista jaksoa seuraa vakava masennusjakso kun potilaan todellisuudentaju palaa ja hän ymmärtää tilanteen sekä aiemmat tekonsa/käytöksensä. Tähän liittyy luonnollisesti voimakas häpeä ja syyllisyyden tunto mitä tukee naapureiden kertomukset anteeksi pyytelyistä ja kuinka on kertonut lääkityksen olleen huonossa tasapainossa ja sen olevan nyt paremmalla mallilla.

Myös lapsella saattaa paradoksaalisesti tässä vaiheessa näkyä enemmän apaattisuutta kuin äidin psykoottisen vaiheen ollessa päällä. Voi olla lapselle huomattavasti kovempi pala käsitellä ainoan vanhemman puhetta toivottomuudesta ja omasta kelvottomuudestaan. Psykoottisuuteen lapsi on saattanut jo turtua.

Psykoosipotilailla realiteetteihin paluun myötä itsetuhoriski on itseasiassa kasvanut siitä mikä se on psykoottisessa vaiheessa. Iskee toivottomuus kun ymmärretään että sairaus on krooninen ja uuden psykoosijakson tulo on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Nainen on todennäköisesti ajatellut ettei mielekästä tulevaisuutta enää ole hänelle eikä pojalle. Ilmeisesti yksinhuoltaja kun on ollut niin todennäköisesti mieltänyt pilanneensa toiminnallaan lapsenkin elämän ja päättänyt lopettaa kärsimyksen molemmilta. Vaikka Facebook-julkaisu onkin kopio kuvastaa se myös voimakasta kokemusta lapsen "omistamisesta" ja halunnut mahdollisesti tällä ilmaista ajattelevansa tässä teossaan lapsen parasta.

Ja ei, en puolustele äidin tekoa. Ammattilaisena ajattelin avata vähän tätä mahdollista prosessin etenemistä tilanteessa ja äidin toimintamallin tietynlaista tyypillisyyttä psykoosisairaudessa.

[Captain Hastings]

Ja ei, en puolustele äidin tekoa. Ammattilaisena ajattelin avata vähän tätä mahdollista prosessin etenemistä tilanteessa ja äidin toimintamallin tietynlaista tyypillisyyttä psykoosisairaudessa.

Ammattilaisten näkökulmat ovat minfon suola ja parasta antia. Kiitos siis kommentistasi.

Psykoosipotilailla realiteetteihin paluun myötä itsetuhoriski on itseasiassa kasvanut siitä mikä se on psykoottisessa vaiheessa. Iskee toivottomuus kun ymmärretään että sairaus on krooninen ja uuden psykoosijakson tulo on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Nainen on todennäköisesti ajatellut ettei mielekästä tulevaisuutta enää ole hänelle eikä pojalle. Ilmeisesti yksinhuoltaja kun on ollut niin todennäköisesti mieltänyt pilanneensa toiminnallaan lapsenkin elämän ja päättänyt lopettaa kärsimyksen molemmilta. Vaikka Facebook-julkaisu onkin kopio kuvastaa se myös voimakasta kokemusta lapsen "omistamisesta" ja halunnut mahdollisesti tällä ilmaista ajattelevansa tässä teossaan lapsen parasta.

Nyt kun sen sanoit, niin muistan myös oman vanhemman olleen toisinaan toivoton ja tilanteeseensa uupunut. En osaa näitä ajoittaa mihinkään hoidon jälkeiseen aikaan. Paljon on pyyhkiytynyt mielestä. Sen kuitenkin muistan, että hän joskus uhkaili itsemurhalla, jos hänet pistetään pakkohoitoon.

Kokemuksistani huolimatta en kykene tuntemaan ymmärrystä vanhempaa kohtaa, joka tekee masentuneena laajennetun itsemurhan. Jos vanhempi kokee omistavansa lapsen elämän, niin että voi halutessaan viedä sen, on tekoa paljon vaikeampi hyväksyä kuin selvästi sekavan ja harhaisen vanhemman tekemää surmaa.

[lady.d]

Sisäpiiritietoa; nainen ( en edes viitsi käyttää sanaa äiti ) käytti päihteitä ja pyöri vahvasti huumausainepiireissä. Ei ollut myöskään "vankilassa olevaa miestä".

Taas yksi epäonnistunut suoritus lastensuojelulta. Oon todella järkyttynyt ja surullinen, ettei tuota pientä poikaa saatu pelastettua, vaikka lasuja tehtiin uudelleen ja uudelleen.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä tähän ratkaisuun johti. Ovissa olevat laput ja naapurien kertoma kuulostaisi hieman psykoosilta, mutta koska en ole lääkäri jätän diagnoosit tekemättä.

[Saraella]

Kokemuksistani huolimatta en kykene tuntemaan ymmärrystä vanhempaa kohtaa, joka tekee masentuneena laajennetun itsemurhan. Jos vanhempi kokee omistavansa lapsen elämän, niin että voi halutessaan viedä sen, on tekoa paljon vaikeampi hyväksyä kuin selvästi sekavan ja harhaisen vanhemman tekemää surmaa.

Kyllä. Näin tehdessään vanhempi tekee tekonsa ymmärtäen mitä on tekemässä. Psykoottinen ihminen voi lapsensa surmatessaan aidosti luulla pelastavansa tämän ja siksi on juridisestikin syyntakeeton.

[URSA]

On tosiaan kiinnostavia kommentteja, kiitos kun käytätte aikaa niiden kirjoittamiseen.

Onko kenelläkään muulla havaintoa, että naisella olisi ollut päihdeongelma? Vai onko ongelma ollut siinä, että hän olisi välillä jättänyt lääkkeensä ottamatta? Se selittäisi helposti tilanteen vaihtelun, ja kyvyttömyys ottaa lääkkeet säännöllisesti olisi varmaan täytynyt olla yksi varoitusmerkki?

[Saraella]

Sisäpiiritietoa; nainen ( en edes viitsi käyttää sanaa äiti ) käytti päihteitä ja pyöri vahvasti huumausainepiireissä. Ei ollut myöskään "vankilassa olevaa miestä".

Taas yksi epäonnistunut suoritus lastensuojelulta. Oon todella järkyttynyt ja surullinen, ettei tuota pientä poikaa saatu pelastettua, vaikka lasuja tehtiin uudelleen ja uudelleen.

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää mikä tähän ratkaisuun johti. Ovissa olevat laput ja naapurien kertoma kuulostaisi hieman psykoosilta, mutta koska en ole lääkäri jätän diagnoosit tekemättä.

Lisää spekulointia mutta nopealla profiloinnilla en yhtään epäile. Fb:ssä on maininta ADHD:sta mikä altistaa voimakkaasti päihdehäiriöille. On ollut leikkauksessa ja todennäköisesti saanut opioideja tämän jälkeen mikä on saattanut johtaa retkahtamiseen. On kertonut profiilissaan miten rankkaa kipsin kanssa on ja työkaveri kysellyt koska tulee töihin joten ehkäpä ennen murtumaa ollut vielä työelämässä. Sairaslomalla ja kipsin kanssa turhautuessa retkahduksen riski myös lisääntyy. Ehkä ei tämän jälkeen enää ole kyennyt palaamaan työelämään?

Tuo naapureiden kuvaama käytös sopisi hyvin päihteiden laukaisemaan psykoosiin. Amfetamiinipsykoosi ehkäpä. Ollut kenties psykiatrisella pakkohoitojaksolla sitten ja kotiin tullut realiteeteissa mutta siitä tilanne edennyt depressioon ja eskaloitunut?

[Hermione]

Tämä on taas yksi kammottava ja täysin turha perhesurma, mutta että miten tällainen saa ulkopuolisista ihmisistä myös ne alhaisimmat piirteet esiin.

Kävin katsomassa naisen face-profiilia ja millaisia viestejä päivitykset ovat lähipäivinä keränneet. Kun ihminen on kuollut, ei tämä enää käy niitä viestejä lukemassa - onko ihmiset ihan oikeasti noin TYHMIÄ? No on.

Ja sitten nää naapurit jotka ihan kiimoissaan kertoo medialle millainen kuollut nainen oli jne. Ei sitten tullut itselle mieleen auttaa edes huoli-ilmoituksen muodossa naisen touhuista ja myös siitä, että yhtäkkiä hiljeni? Jos, kuten jossain joku kertoi, että haju oli kantautunut jo muihin asuntoihin ennen kuin poliisi tuli paikalle, niin eipä naapurustoa ole paljoa kiinnostanut.

Kuollutta lasta ei auta enää mikään, mutta mitä tästä voitaisiin oppia, että nämä perhesurmat saataisiin estettyä? LIenee varsin itsestäänselvää, että ilman läheisten tukiverkostoa elävän henkisesti sairaan yh-vanhemman lapsi/lapset on varsin suuressa riskissä muutenkin laiminlyönneille tai vielä pahemmalle.

[jekkumaisteri]

Henkilö joka pystyy murhaanaan lapsen on paskainen saasta kasa. Olipa mikä psykoosi tai oiken syvä masis tahansa niin tälläiset henkilöt täyttä pohjasakkaa.

Näissä tapauksissa joissa lapsen murhaaja tekee itsarin niin näille henkilöille ei pidä järjestää kunniallisia vainajaa kunnioittavia siunaustilaisuuksia eikä hautajaisia vaan ruumis pitää suoraan polttaa ja tuhkat wc pöntöstä alas tai kaatopaikalle.

Toivottavasti ruumishuoneen työntekijä kusee ja paskantaa tämän lehmän raadon päälle isot paskat

Lapsen murhaaja on kaikkein alhaisinta sakkia lapsenraiskaajien kanssa.