Kalessin kirjoitti:mä olen kyllä spiderin kanssa suht´samaa mieltä siinä suhteessa että kun aletaan keskutella lääkityksistä niin siitä lääkearsenaalista puhutaan siihen malliin että "pistä paremmaksi". jos samassa tilanteessa kysyt esim. verenpainetautia sairastavalta samaa asiaa niin tyyli on ihan erilainen. töissä olen tämän nimittäin huomannut.
enkä tarkoita, sitä että jotenkin pitäisi hävetä sairauttaan, miksi pitäisi, mutta se tyyli jolla esim. moniongelmaiset meillä kertoo sairauksistaan ja lääkityksistään on jotenkin tyyliltään sellainen, et älä sä mulle ala, mä tiedän näistä kaiken. niin...sellaista.
Hmm, ehka tuo sitten riippuu kontekstista, itsella kylla sellainen tyo ettei siella mistaan laakkeista puhuta muutenkaan. Eika moniongelmaisia todellakaan nay (ainakaan sellaisia, joiden ongelmat olisi myonnetty...). Mutta ehka tuo terapiaryhmassa tapaamani hyypio kuului suunnilleen tuohon ryhmaan. Jollakin kai jokaisen ihmisen pitaa jollain patea, ehka joillakin moniongelmaisilla ei oikein muutakaan ole. Joskus kuulin vahan samanlaista juttua huumekatkaisusta, jotkut vaan leuhkii kuinka paljon ja kovaa on tullut vedettya. Sinansa kylla muiden asiasta karsineiden kanssa ollaan puhuttu laakityksista yms. mutta siina ei tosiaan ole ollut mitaan ylpeilyn savya.
Mielenterveysaiheisella Tukiasema-nettipalstalla usein nakee kiivastakin vaittelya, mutta jos joku alkaa typerasti ylpeilemaan ongelmistaan niin hanet kylla vedetaan aikas akkia maanpinnalle muiden toimesta...
Ja lisatakseni somaattisia diagnooseja keskusteluun: itsellani on jannitysniska.