![Sad :(](./images/smilies/icon_sad.gif)
Se on varmaan tosi, että pahoinpitelyn uhrin kannattaisi lähteä heti, koska lähteminen vaikeutuu ajan kuluessa psykologisten syiden takia. Jotkut tekevätkin niin ja sellaisiakin juttuja on ollut (naisten)lehdissä, että yksi kerta on riittänyt.
Eräs informaatioaikakauden hienouksia on se että jopa maallikon on usein mahdollista melko vaivattomasti tarkistaa käsiteltyyn aihealueeseen hieman perehtymällä ovatko netissä asiantuntijoina esiintyneet asiantuntijat asiantuntijoita vai "asiantuntijoita".Virdon kirjoitti:Joskushan ne keskustelut tuppaavat kariutumaan siihen kun saapuu asiantuntijoita tai "asiantuntijoita" sanomaan muille että mitä mieltä sitä pitäisikään asioista olla, he kun tietävät paremmin. Kenenkään ei kyllä tarvitse ottaa tätä itseensä kohdistuakseen, yleisesti vaan totesin.
Itsekin olen mies ja en ole sen enempää ollut hakkaaja kuin hakattavakaan yhdessäkään suhteessa, mutta muutenhan aihepiiri on aina ollut mitä kiinnostavin ja ihmetyttävin. Alistumisista ja mielenterveydellisistä ongelmista puhutaan. Joo, kaipa sitä alistunutkin saattaa lopulta olla jos asiat siihen saakka päästää. Mutta moniko mahtaa muka olla alistunut kohtaloonsa jo siinäkin vaiheessa kun väkivalta suhteessa on vasta aluillaan. Ellet ole kahlehdittuna johonkin lämpöpatteriinkaan, niin jokaisesta suhteesta on pääsy kyllä pois. Mutta jos väkivaltaisessa suhteessa pysymisen perusteena on jotakin tyyliin että halutaan kaikesta huolimatta pitää perhe kasassa ja lasten vanhemmat yhdessä, niin moista "alistumista" en ymmärrä alkuunkaan.
Tätä munkin on vaikea ymmärtää, mutta taitaa myös olla niin, että väkivalta voi alkaa vasta lasten synnyttyä. Olen tivannut lapsiasiaan muinoin vastauksia lähipiiristä, koska niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, jotkut naiset pystyvät jotenkin ulkoistamaan sen väkivallan koskemaan vain itseään, ei lapsiaan ja olemaan sitä mieltä, että eivät voi lähteä parisuhteesta, koska lapset tarvitsevat isän. Juuri sen isän, joka hakkaa heidän äitiään. On kuulostanut välillä siltä, etteivät he ymmärrä, mitä lapset kokevat seuratessaan perheväkivaltaa, vaikkei se kohdistuisi lapsiin.Syskon S kirjoitti:Minun on kaikista vaikein ymmärtää sitä, miten nainen voi tehdä lapsia väkivaltaisen miehen kanssa (näissä julkisuuteen tulleissa tapauksissa lapsia on kai useimmiten ollut 1-2 kpl). Ajatteleeko joku, että lapsi tuo niin suuren onnen perheeseen, että se rauhoittaa väkivaltaisen miehen vai pistääkö nainen vaan pään pensaaseen, jos hetken verran menee hyvin? Lasten osa surettaa minua eniten![]()
Mulla ei taida olla keskusteluun mitään kovin järkevää lisättävää, mutta haluaisin esittää pienen huomion liittyen tähän Kissankellon kysymykseen.Kissankello kirjoitti:Miehiltä haluaisin kysyä: MIKSI?
Kuulosti paljolti samalle miten itselleni kävi. Suomalaisen (tästäkin syystä ex- ) miehen kanssa. Raskaana ollessani väkivaltaa, fyysistä ja henkistä, yllättäen etäisyyttä ja oudot epäilyt, että lapsi ei olisi hänen. Persoonallisuushäiriöinen mies (alan asiantuntijan mielestä, ei itse keksitty diagnoosi), jonka nuorena ja naivina ymmärsin liian myöhään.
Uhri ei laita ketään tuomiolle. Hän voi ilmoittaa asiasta viranomaisille, jotka jos uskovat häntä vievät asian eteenpäin jossa tuomioistuin antaa tuomion jos päätyy uskomaan syyttävää eikä syytettyä. Mikäli ei ole yksiselitteisiä todisteita ollaan sana-sanaa vastaan tilanteessa, jolloin uhri voi pelätä kaivavansa vain omaa hautaansa kertomalla poliiseille tai lääkärille. Varsinkin jos tekijä on henkisesti valmiiksi voimakkaasti niskan päällä ja takana kokemuksia siitä että tekijä on paljon uhria parempi vakuuttamaan ja hurmaamaan ihmisiä. Joskus elämässä vain selviydytään eikä yritetä voittajiksi.
Tässä tapauksessa näyttöjä riittää näistä lukuisista kerroista. Mutta kukaan muu kuin uhri ei laita tuota sikaa tuomiolle. Se mitä tapahtuu seinien sisällä ei kantaudu yhdenkään tuomarin tai syyttäjän korviin tai tietoisuuteen ellei ilmoitusta tehdä, ellei sairaalasta oteta lausuntoja, viranomaiset eivät sitä tee, siitä yksinkertaisesta syystä että he eivät tiedä asiasta mitään ennen kuin uhri tekee ilmoituksen. Ja todettakoon vielä päätteeksi, että tänä päivänä lähisuhdeväkivallan näyttötaakka ei ole yksin uhrilla vaan tekijällä on vahva näyttötaakka vaihtoehtoisesta kertomuksesta, emme enää elä jossain Iranin kaltaisessa maassa vuonna 2023.. OnneksiPohkus kirjoitti: ↑Su Tammi 29, 2023 1:20 pmUhri ei laita ketään tuomiolle. Hän voi ilmoittaa asiasta viranomaisille, jotka jos uskovat häntä vievät asian eteenpäin jossa tuomioistuin antaa tuomion jos päätyy uskomaan syyttävää eikä syytettyä. Mikäli ei ole yksiselitteisiä todisteita ollaan sana-sanaa vastaan tilanteessa, jolloin uhri voi pelätä kaivavansa vain omaa hautaansa kertomalla poliiseille tai lääkärille. Varsinkin jos tekijä on henkisesti valmiiksi voimakkaasti niskan päällä ja takana kokemuksia siitä että tekijä on paljon uhria parempi vakuuttamaan ja hurmaamaan ihmisiä. Joskus elämässä vain selviydytään eikä yritetä voittajiksi.
Paskapuhetta. Suomessa ilmoituskynnys huomattavasti matalampi kuin jossain Romaniassa, lisäksi täällä tilastointi toimii. Italiassakaan....saati Turkissa ei juuri tehdä esim itsemurhia, koska ne tilastoidaan muuksi uskonnon takia.putsari kirjoitti: ↑Ti Huhti 25, 2023 12:42 amhttps://yle.fi/a/3-11167864Suomi on Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa naisille, mutta väkivalta kirjataan vain harvoin sairaalassa ylös