Yllättävän nuorilla noita vakavia veritulppia on tosiaan alkanut esiintymään, tässä yksi tarina jossa sentään selvittiin keuhkoveritulpasta pelkällä jalan menetyksellä, tarina on melko pitkä joten lainaan tähän vain osan...
LINDBERGIN sairastuminen todella oli poikkeuksellisen vakava. Kuopion yliopistollisen sairaalaan vs. kardiologian ylilääkäri Pertti Jääskeläinen kertoo valtaosan niin alaraajalaskimotukoksista kuin keuhkoihin nousseista keuhkoveritulpista paranevan yleensä täysin.
– Näin komplisoitunut taudinkuva on todella harvinainen, Jääskeläinen kommentoi yleisellä tasolla jalan amputaatioon johtanutta veritulppaa.
Kukaan ei osaa sanoa varmasti, miksi juuri Lindbergin tilanne ajautui niin huonoksi. Sen hän tietää itsekin, että riskitekijöitä veritulpalle oli. Lindberg käytti e-pillereitä ja poltti tupakkaa, ja hänelle oli kertynyt ylipainoa. Vuosi sitten helmikuussa hän sairastui koronaan, mikä myös lisää tukosriskiä.
Koronan oireet olivat lievät, mutta astmaa sairastava Lindberg soitti silti koronaneuvontaan. Siellä hänelle suositeltiin tukosriskin takia verta ohentavaa lääkitystä.
– Piikit olisi pitänyt hakea ja pistää itse, koska Saku oli armeijassa. En halunnut tehdä sellaista yksin, Lindberg muistelee.
Vaaraa oli vaikea käsittää, koska korona itsessään oli lieväoireinen. Puolitoista kuukautta myöhemmin maaliskuun loppupuolella Lindberg teki kuitenkin taas positiivisen koronatestin. Tällä kertaa testiin pamahti selvempi plussa, ja myös oireet olivat voimakkaammat.
Lindberg, joka ei ole ottanut yhtään koronarokotusta, kärsi kuumeesta, yskästä ja haju- ja makuaistin menetyksestä. Kun taudin akuutein vaihe oli ohi, epämääräinen oireilu jatkui. Puolikuntoiseksi itsensä kokenut Lindberg saattoi esimerkiksi oksentaa pienestäkin rasituksesta.
Hänellä oli uusi, erittäin mieleinen työpaikka paikallisessa pikaruokaravintolassa, mutta hän joutui jäämään sairauslomalle.
HUHTIKUUSSA 2022 oikea jalka kipeytyi. Lindberg ajatteli sen johtuvan tottumattomuudesta uuteen työhön. Ehkä hänen työkenkänsä olivat huonot?
Googlettelu kuitenkin paljasti, että kyse voisi olla veritulpasta.
Lindberg kävi päivystyksessä kahdesti. Äidille Miia Tuomaalalle lähetetyistä viesteistä näkyy, että 29.4. lääkäri oli määrännyt kipuun särkylääkettä, laittanut painesiteen ja pyytänyt tulemaan seuraavana päivänä takaisin, jos kipu jatkuu. Lindberg palasi. Vappuaattona jalassa epäiltiin tulehdusta tai rasitusmurtumaa.
– Sain viikon sairaslomaa, lääkekuurin ja kepit, Lindberg muistelee.
Nämä ovat tapahtumia, joista Lindberg on yhdessä äitinsä kanssa nyt laatinut potilasvahinkoilmoituksen. Heidän mukaansa lääkärit eivät sulkeneet pois veritulpan mahdollisuutta.
– Myöhemmin eri lääkäri kehotti meitä tekemään potilasvahinkoilmoituksen, sillä veritulppa olisi selvinnyt aika helposti. Jos tulpan mahdollisuutta olisi katsottu ultralla tai verikokeella, ehkä nyt ei oltaisi tässä, Tuomaala huokaa.
KAKSI viikkoa vapun jälkeen Lindbergin alaraajalaskimotukos vahvistui pahimmalla mahdollisella tavalla. Tukos lähti liikkeelle ja nousi keuhkoihin. Lauantaina 14.5. Lindberg koki itsensä hengästyneeksi hänen ja Lipposen uudessa kodissa pidetyissä tupareissa.
Seuraavana päivänä, sunnuntaina 15.5. Lindbergin vointi romahti. Hän nautti lounasta olohuoneen sohvalla, kun hän yhtäkkiä tunsi, että nyt pitää käydä maaten. Sitten hän menetti tajuntansa.
– Siinä kohtaa katkesi filmi itseltä, Lindberg sanoo.
Onneksi paikalla oli puoliso ja parin yhteinen ystävä.
– Olin keräämässä pihalta parveketuoleja edellisillan juhlien jäljiltä, kun kaveri tuli ovensuuhun ja huusi, että tule äkkiä katsomaan, mitä Siljalle tapahtuu, jatkaa Lipponen.
Lindberg virkosi, mutta menetti tajuntansa uudestaan. Klo 12.57 Lipponen soitti ambulanssin. Tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden aikana Lindberg meni elottomaksi. Elvytys jatkui kuljetuksen aikana.
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa hänet kytkettiin ECMO-hoitoon. Siinä veri hapetetaan keinotekoisesti kehon ulkopuolisen laitteen avulla, koska tavanomaiset tehohoitomenetelmät eivät riitä vakauttamaan potilaan tilaa.
Lindbergin äiti, äidin puoliso ja pikkusisko lähtivät ajamaan Lapualta kohti Kuopiota.
– Puhelimessa hoitaja sanoi, että jos kyseessä olisi hänen lapsensa, hän lähtisi heti, Tuomaala muistelee ja liikuttuu.
SILJA Lindbergillä on viime kesältä monta diagnoosia. Niistä ensimmäinen on keuhkoveritulppa ja akuutti keuhkosydänsairaus. Sairastumisen hetkellä tilanne oli niin vakava, että kirurgi poisti verihyytymiä mekaanisesti avosydänleikkauksessa. Se on hyvin harvinaista.
– Yleensä keuhkoveritulppaa hoidetaan veren hyytymistä estävällä lääkityksellä. Joissakin tapauksissa tarvitaan alkuvaiheessa lisäksi katetrihoitoa, jossa katetri uitetaan nivusen kautta keuhkovaltimoihin ja hyytymiä imetään pois sillä. Hätätapauksissa saatetaan antaa laskimonsisäinen liuotushoito, ylilääkäri Jääskeläinen kertoo yleisellä tasolla.
Lindbergin tilasta lääkärit sanoivat heti aluksi omaisille, että tämä ei jää tähän. Sairastuminen oli niin vakava, että kehoon todennäköisesti jäisi verihyytymiä, uusia voisi kehittyä ja komplikaatioita tulisi.
Niin kävi. Lindberg vietti teho-osastolla yhteensä seitsemän viikkoa, jona aikana hän kärsi muun muassa alaraajavaltimoiden veritulpasta, verenpurkaumasta, infektiosta, haavaumasta ja dialyysiin johtaneesta munuaisten vajaatoiminnasta. Omaiset eivät pysyneet perässä leikkausten määrässä.
– Se oli hirvittävän pelottavaa aikaa. Ei voinut muuta tehdä kuin odottaa ja luottaa, äiti Miia Tuomaala kertoo.
Lindberg oli niin voimakkaasti lääkitty, ettei hän muista tehohoidosta paljoa. Sitä hän ei kuitenkaan unohda koskaan, kun lääkärit tulivat kertomaan amputaation mahdollisuudesta.
Leikkauksista, katetrihoidosta ja muista toimenpiteistä huolimatta Lindbergin oikeaan jalkaan oli kehittynyt veritulpan seurauksena kuolio ja tulehdus, joka voisi levitä muualle elimistöön.
– Sanoin heti, että valitsen henkeni. Jalka pois, Lindberg muistaa.
Päätöksessä auttoi sekin, ettei tuhoutuneesta jalasta olisi enää tullut normaalia, toimivaa jalkaa.
Lindbergin toipuminen kaikesta koetusta on kestänyt pitkään, eikä se ole vielä tai ehkä koskaan kokonaan ohi.
Fyysisesti hän toki voi jo paremmin. Sairaalassa kivut olivat pahimmillaan sellaiset, että hän puristi sängynlaitoja rystyset valkeina.
– Kun jännitin itseäni, en keskittynyt kipuun niin paljoa.
Pahimmat kivut jäivät sairaalaan. Elokuun Lindberg vietti kuntoutuksessa, jossa hän opetteli fysioterapeuttien ja toimintaterapeuttien avulla uusia taitoja, kuten nousemaan sängystä yksin pyörätuoliin ja seisomaan suorassa.