PPK 2011
Murha kivijalostamossa
Niko Rantsi, rikosylikonstaapeli, KRP\Vantaa.
Toisen hengen riistäminen on rikoksista tuomittavin.
Suomessa henkirikosten selvitysprosentti on kansainvälisesti vertailuna huippuluokkaa.
Syytä ollakin, olemmehan väkilukuun suhteutettuna Euroopan väkivaltaisimpia valtioita.
Suomessa kuolee vuosittain noin 140 ihmistä väkivallan seurauksena.
Tekijä on saatava vastuuseen teostaan. Onnistunut tutkintaedellyttää usein pitkäjännitteistä ja määrätietoistapuurtamista sekä saumatonta poliisi-syyttäjä-yhteistyötä. Aina sekään ei riitä. Tässä rikostapauksessa onnistuttiin, se vain otti oman aikansa.
Joulukuun 9. päivä vuonna 1987. Jouluun oli aikaa parisen viikkoa. Jos viime päivien säätila ei muuttuisi, pääkaupunkiseudullakin saataisiin nauttia valkeasta joulusta. Näin ennusti ainakin eräs sääprofeetta silloisessa Uusi Suomi -sanomalehdessä.
Samaisen lehden pääotsikko kertoi historiallisesta suurvaltojen välisestä läpimurrosta. Yhdysvaltojen ja silloisen Neuvostoliiton presidentit olivat allekirjoittaneet ohjussopimuksen keskimatkanohjusten tuhoamisesta.
Talouspäällikkö Raija Kaarina Muukkonen puuhasteli kotonaan espoolaisessa kerrostalolähiössä.
Tapansa mukaisesti hän mietti töihin paluuta, vaikka työpäivä oli periaatteessa jo takana.
Hänet tunnettiin työpaikallaan erittäin tunnollisena ja työlleen omistautuneena henkilönä.
Espoon Muuralan pienteollisuuskaupunginosassa sijaitsevan A. W. Liljeberg Oy kivijalostamon talousasiat olivat pitkälti hänen vastuullaan.
- Uhrin auto seisoi Lautamiehentien edustalla ja peittyi vähitellen lumeen.jpg (295.81 KiB) Katsottu 1741 kertaa
:
:
- Uhri oli siirretty jalostushalliin.jpg (324.13 KiB) Katsottu 1741 kertaa
Järkyttävä löytö
Joulukuun 10. päivänä 1987 hieman ennen aamuseitsemää kahden kivijalostamon kivityöntekijän aamuaskareet päättyivät heti alkuunsa heidän havaittuaan yhtiön toimistotiloissa verijälkiä sekä jalostushallin perällä rikotun ikkunan.
Aamuvuoron aloittanut Espoon poliisilaitoksen partio oli pian tutkimassa kiinteistön tiloja. Järkyttävä löytö kivijalostamon hallista käynnisti henkirikostutkinnan, jonka kestoa ja tuloksia ei kukaan osannut arvata. Koko liikekiinteistö piha-alueineen eristettiin välittömästi rikospaikkatutkinnan turvaamiseksi. Paikalle hälytettiin niin taktisia kuin teknisiä tutkijoita.
Helsingin Ratakadulla tuolloin vielä sijainneen Keskusrikospoliisin tiloissa usean rikostutkijan rauhallinen aamukahvituokio vaihtui alle tunnissa vaativaan henkirikostutkintaan.
Heti alkutoimien jälkeen jutun tutkintavastuu oli siirretty Keskusrikospoliisille.
Seuraavan kahden päivän aikana suoritetuissa tutkimuksissa ilmeni, että Muukkoseksi tunnistettu vainaja oli surmattu erittäin raa’asti rakennuksen katutasossa.
Rikospaikkajälkien perusteella Muukkosen kimppuun oli käyty hänen omassa työpisteessään, katutason toimistohuoneessa, josta hänet oli raahattu huoneessa sijainneen kassakaapin edustalle ja sen jälkeen edelleen kivijalostamon hallin puolelle.
Löydösten perusteella tappaja oli murtautunut rakennukseen kivijalostamon takapihan puoleisella seinällä sijaitsevan rikotun ikkunan kautta. Kivijalostamon lumisella piha-alueella havaitut jalkineenjäljet kertoivat vain yhdestä rikoksen tekijästä. Rikospaikkajäljet viittasivat myös siihen, että tappaja oli paennut rahasaalis mukanaan.
Muukkosen työhuoneen avoimen kassakaapin oven lukossa oli avain paikallaan. Avaimen muovisessa perässä oli selvästi havaittavissa kuivunutta verta. Kivijalostamon hallissa oli myös viitteitä siitä, että tekijä oli haistellut sieltä löytämiään liima-aineita.
Pöydiltä löytyi verisiä, joko puhkaistuja tai avattuja liima-aineputkiloita ja -pulloja.
Rikospaikan alkututkimusten jälkeen vainaja siirrettiin Helsingin yliopiston oikeuslääketieteen laitokselle ruumiinavausta ja kuolemansyyn selvittämistä varten.
Oikeuslääkärin tutkimuksissa kuolinsyyksi varmistui vielä samana päivänä kuristaminen.
Vainajan kaulan ympärille oli kierretty ja solmittu näyttöpäätteen johto. Vainajassa todettiin myös muita ulkoisia väkivallan merkkejä. Päähän oli lyöty painavalla esineellä, todennäköisesti toimistohuoneen lattialta löydetyllä lähes viiden kilon painoisella kiskopyörällä.
Vainajan silmissä havaitut lukuisat, jollain terävällä esineellä tehdyt vammat, saivat kokeneetkin rikostutkijat mietteliäiksi.
Jokainen tutkintaryhmään kuulunut taisi sisimmässään tuntea, että jutussa oli jotain poikkeuksellista raakuutta, julmuutta ja myös haastavuutta.
Jossain piileskeli tappaja, joka päätti karmaisevalla tavalla toisen ihmisen elämän jättäen orvoiksi kaksi äidin yksin kasvattamaa nuorta.
- Veriset ja rikotut liimaputket pöydällä kertovat, että tekijä oli haistellut liimoja.jpg (314 KiB) Katsottu 1741 kertaa
Tekijän takaa-ajo
:
:
Tappajan motiivi vaikutti olleen raha, mutta surman tekotavassa oli myös toisenlaisia piirteitä. Miksi mahdollisesti vain rahaa etsinyt murtovaras surmasi talouspäällikkö Muukkosen noin julmalla tavalla, vai tunsiko surmaaja peräti Muukkosen?
Ensimmäisten päivien tutkinnan perusteella tekijän profiloinnissa oli omat haasteensa. Oliko tekijä paikallinen huumekoukussa rahaa tavalla tai toisella etsivä poliisin vanha tuttu, rahapulassa ollut Muukkosen työkaveri vai läheinen, joka lavasti rikoksen motiiviksi murtovarkauden? Silmiin kohdistettu väkivalta oli niin poikkeuksellista ja jopa mahdollisesti jonkinlaiseen rituaaliin viittaavaa, että eri kulttuurista lähtöisin oleva henkilö voisi myös sopia tekijäksi.
Niinpä kivijalostamon henkilökuntaan kuulunut vietnamilaismies alkoi nousta yhdeksi epäillyksi.
Erään kansalaisen tapahtumailtana tekemä havainto keltaisesta Ford Escort -henkilöautosta antoi pian toiveita ratkaisevasta vihjeestä. Lähikadulle tapahtuma-aikoihin pysäköity auto, jossa istui kaksi miestä,
vaikutti liiankin sopivalta aikaa ja paikkaa ajatellen.
Auto oli anastettu marraskuun lopulla Espoosta.
Pian tutkinta kuitenkin osoitti, ettei auto liittynyt rikokseen. Helmikuun alkuun 1988 mennessä läpi murto oli edelleen saavuttamatta, mutta erään huolestuneen äidin soitto Espoon poliisin päivystykseen oli pieni alku yhdelle tutkintalinjalle, jonka tulos näkyi vasta kaksi vuosikymmentä myöhemmin.
Silmät
Helmikuisena iltana vuonna 1988 Leila Rissanen naputteli lankapuhelimeensa hänelle tutuiksi tulleet Espoon poliisipäivystyksen numerot.
Päivystäjän kirjaama vihjelappu kertoi jutun tutkijoille, että ainakin espoolaisella taparikollisella Hannu Rissasella oli jonkinlainen epänormaali kiinnostus silmiin. Leila Rissanen oli kertonut aikuisikään ehtineen poikansa Hannun uhkailleen häntä silmien puhkomisella.
Mielenkiintoa herätti myös ajankohta, koska Muukkosen murhasta oli kulunut vain kaksi kuukautta.
Rissanen tunnettiin hyvin poliisin kirjoissa ja kansissa. Huumeita, väkivaltaa, koulu- ja lastenkoteja sekä vankilareissuja, ikää vain 21 vuotta.
Rissanen noudettiin heti seuraavana päivänä kuulusteluun, jonka sisältö jäi kuitenkin laihaksi. Rissanen kiisti tietävänsä tapauksesta mitään. Rissanen palasi vielä samana päivänä huumehöyryiseen rikos- ja vankilamaailmaansa. Joitain tarkistuksia hänen osaltansa tehtiin vielä saman kevään aikana, mutta vailla onnistumisia.
Vasta seuraavina vuosina Rissanen nousi uudelleen esille hänen hakattuaan sisarensa ja veljensä sairaalakuntoon. Keväällä 1988 Rissanen oli vain yksi epäilty muiden joukossa.
Jo aiemmin mainitun vietnamilaismiehen kohdalla tutkinta ei myöskään ollut edennyt toivotulla tavalla.
Tämä tutkintalinja säilyi vielä vuosia, mutta mikään fakta ei tukenut hänen syyllisyyttään.
Juttu ei saanut juuri enää palstatilaa lehdissäkään. Muukkosen tapaus vilahteli seuraavina vuosina ainoastaan selvittämättömien henkirikosten tilastoissa.
Elokuussa 1989 Muukkosen tapausta yritettiin lämmitellä vielä historiallisessa Poliisi tv:n ensimmäisessä lähetyksessä, mutta tuloksetta.
Tutkinta kuitenkin jatkui kaikessa hiljaisuudessa.
Tekninen tutkinta ei ollut tuottanut toivottavaa tulosta eli ketään poliisin tuntomerkkirekisteriin jostain
muusta syystä joutunutta henkilöä ei ollut saatu todennettua rikospaikalle.
Äitinsä menettäneiden lasten kokemuksia voimme vain kuvitella. Vanhempien aiempi avioero ja äidin väkivaltainen kuolema järkyttivät heidän perusturvallisuutensa ja jättivät heidän elämäänsä ikuisen jäljen.
Viestit sellistä
:
Saman päivän iltana Espoon rikospoliisin vuorossa ollut väkivaltarikostutkija sai käteensä mielenkiintoisen paperilapun.
Sisarensa tapon yrityksestä edellisenä päivänä pidätetyn Hannu Rissasen kirjoittama viesti ”oliko sillä naisella Muuralassa silmälasit” johdatti tutkijan Rissasen selliin.
Rissanen oli vapautunut vankilasta pari päivää aikaisemmin. Olemattomasta asiasta alkunsa saanut riita siskon kanssa oli päättynyt tämän asunnon eteisen lattialle, missä Rissanen oli kuristanut siskoaan. Tässä yhteydessä Rissanen iski myös haarukalla useita kertoja siskon ylävartaloon. Osa lyönneistä oli tarkoitettu pään alueelle.
Epänormaali kiinnostus silmiin ilmeni jälleen Rissasen uhattua puhkaista siskonsa silmät.
Vuotta aikaisemmin Rissasen raivon kohteeksi oli joutunut ammeessa loikoillut velipoika.
Tässäkin teossa oli ollut sadistisia piirteitä.
Rissasen kanssa käydyn keskustelun jälkeen tutkija laati Muuralan murhaa käsittelevästä puhutuksesta muistion, joka nousi niin ikään merkittäväksi vasta vuosikausien kuluttua.
Rissanen kertoi murtautuneensa kivijalostamoon ja surmanneensa sisällä kohtaamansa naisen kiinnijäämisen pelossa.
Naisen silmät Rissanen kertoi puhkoneensa, jotta tämä ei tunnistaisi tekijää. Hän kertoi myös siirtäneensä ruumista ajatuksenaan piilottaa se. Poistumisen yhteydessä hänen mukaansa oli lähtenyt kivijalostamon rahalipas.
Rissasen mukaan hän ei ollut yksin liikkeellä. Apurikseen hän nimesi espoolaisen Esko Hakalan, joka oli odottanut autossa kivijalostamon lähistöllä.
Espoon poliisivankilasta Rissasen matka jatkui Helsingin Katajannokan kaupunginosassa sijainneeseen silloiseen lääninvankilaan, jossa aikaansa kuluttivat pääasiassa rikoksien oikeuskäsittelyjä odottavat tutkintavangit.
Kuukautta myöhemmin syyskuussa 1991 samainen Espoon väkivaltarikostutkija kohtasi täysin erilaisen Hannu Rissasen, joka kielsi kaiken elokuisessa puhutuksessa kertomansa ja kiisti jyrkästi surmanneensa Muukkosen.
Rissanen kertoi lähettäneensä pilailumielessä tutkijoille paperilapun Muuralan henkirikokseen liittyen. Idean Rissanen kertoi saaneensa samana päivänä sellissä lukemastaan Alibi-rikoslehdestä.
:
:
Edellä mainittu Espoon poliisilaitoksen väkivaltarikostutkija sai jälleen yhteydenoton poliisivankilan sellistä. Lomalta vankilaan palaamatta jäänyt ja kadulta kiinniotettu Rissanen esitti tutkijalle suoran kysymyksen:
- Jatketaanko siitä mihin jäätiin Muuralassa?
Seuraavan viikon aikana Rissanen puhutettiin puolen kymmentä kertaa. Virallisia kuulustelujakin kirjattiin kahdesti.
Ensimmäisessä kuulustelussa Rissanen myönsi surmanneensa Muukkosen, mutta seuraavassa hän vuorostaan kiisti teon.
Kaikissa edellä mainituissa puhutuksissa Rissanen taas myönsi surman kertomalla rikokseen liittyviä yksityiskohtia, kun taas virallisessa kuulustelussa niitä ei ollut kirjattuna.
Yksi puhutusten yhteydessä Rissasen kertoma kuvaus rikoksen tekotavasta oli hänen kertomuksensa ”silmien nypeltämisestä ja kovertamisesta”, joka sopi kuvauksena Muukkosen silmissä todettuihin vammoihin.
Espoon väkivaltarikostutkijat kävivät Rissasen kanssa myös tekopaikan piha-alueilla.
Rissanen oli tuolloin esittänyt muun muassa rikkomansa ikkunan sijainnin, liikkumiaan reittejä kivijalostamon piha-alueella sekä kuvaillut liikkeen sisätiloja. Katsottuaan pihan puolelta ikkunan kautta sisälle Muukkosen toimistohuoneeseen Rissanen oli ihmetellyt huoneessa tapahtuneita muutoksia.
Tähän pieneen, mutta tärkeään yksityiskohtaan palattiin 15 vuotta myöhemmin. Rissasta puhutti myös keskusrikospoliisin rikoskomisario, joka laati asiasta niin ikään hyvin merkityksellisen muistion.
Puhutusmuistion mukaan Rissanen oli kertonut muun muassa kolauttaneensa naista puntilla ja siirtäneensä vainajaa. Hän oli kuvaillut myös liikkeen sisätiloja.
Tilanne toimistossa oli äitynyt väkivaltaiseksi Muukkosen tartuttua puhelimeen tarkoituksenaan soittaa poliisille. Tästä asiasta Rissanen oli ollut eri mieltä todeten, ”kukapa nyt haluaisi jäädä kiinni”.
Silmien puhkomisestakin Rissanen oli muistanut mainita, viitaten samalla siskonsa silmien puhkomisyritykseen.
Rissasen viimeinen 20. päivä heinäkuuta 1992 suoritettu puhutus oli myös nauhoitettu.
:
:
Elokuusta 1992 aina kevääseen 2004 Muukkosen murhan tutkinnassa ei tapahtunut mitään erityistä. Jutun valtava aineisto oli koko tuon ajan arkistoituna suuriin muovilaatikoihin.
Murha ei vanhene
Keväällä 2004 muovilaatikot kannettiin kokeneen väkivaltarikostutkijan huoneeseen. Laatikot olivat kulkeutuneet vuonna 1994 Keskusrikospoliisin muutossa Helsingin Ratakadulta Vantaan Jokiniemeen.
Muukkosen murhajutun tutkinta oli päätetty avata uudelleen, tarkoituksena katsoa onko aineistossa mitään ”lähtöjä” eli mistä aloittaa tutkinta uudelle.
Vaikka rikos oli tapahtunut jo 17 vuotta aiemmin, kyseiselle rikostutkijalle se oli uusi.
Aineiston läpikäynti tiesi useamman viikon määrätietoista työtä. Mitään ei ollut sähköisessä muodossa, kuten nykyaikana. Rikospaikalta aikanaan taltioituja rikospaikkanäytteitä oli syytä tutkia uudelleen Keskusrikospoliisin rikoslaboratoriossa, koska tekninen tutkinta oli kehittynyt merkittävästi viimeisen 15 vuoden aikana.
Tutkinnan katkaisi hyvin pian koko maailmaa Tapaninpäivänä 2004 järkyttänyt Aasian tsunami-luonnonkatastrofi, koska onnettomuustutkinta vaati kaikki liikenevät resurssit.
Reilun kahden vuoden kuluttua maaliskuussa 2007 laatikot olivat jälleen rikosylikonstaapelin työhuoneessa. Muukkosen henkirikoksen 20-vuotisvuosipäivään oli aikaa alle vuosi.
:
Pian aineistosta löytyi Hannu Rissasta koskeva tutkintamateriaali, jota käsiteltiin kuitenkin aivan samalla tavalla muiden mahdollisten tutkintalinjojen tapaan. Toukokuussa tutkinnan kohteeksi valikoitui Hannu Rissanen. Hänen kohdallaan oli perusteltua syytä jatkaa tutkintaa, vaikka laboratoriotutkimukset eivät olleet tuottaneet häneen liittyviä tuloksia.
Aineiston perusteella Rissanen tiesi liikaa rikokseen liittyviä yksityiskohtia. Tietoja, jotka voivat olla vain poliisin, rikoksen tekijän tai rikokseen jollain tavalla osallistuneen tiedossa.
Rissasen viimeiset vuodet olivat vierähtäneet Helsingin keskusvankilassa väkivaltarikosten tuomioita suorittaessa.
Hänet oli siis ainakin helppo tavoittaa. Jonkinlaisena ihmeenä voitiin pitää sitä, että hän ylipäätään oli hengissä.
Kovia huumeita käyttävillä on aika suuri todennäköisyys kuolla viimeistään keski-iässä huumeiden käytöstä johtuviin seurauksiin, esimerkiksi yliannostukseen tai väkivallan uhrina.
Rikosrekisteritietojen mukaan Rissanen oli viime vuosina useasti kohdistanut väkivaltaa täysin tuntemattomia henkilöitä kohtaan. Henkirikostuomiota hänellä ei kuitenkaan ollut.
Kesäkuun 6. päivä 2007 kaksi Keskusrikospoliisin tutkijaa kohtasi Rissasen Helsingin keskusvankilan päivystyksessä. Rikosseuraamusviraston kuukaudeksi myöntämä säilytyslupa mahdollisti Rissasen siirron Vantaan poliisilaitoksen poliisivankilaan.
Heti ensimmäisenä päivänä suoritetussa kuulustelussa Rissanen kiisti jyrkästi syyllistyneensä Muukkosen murhaan.
Tämä kiistäminen ei kuitenkaan vaikuttanut jutun tutkintaan, vaan Rissasen kuulusteluja jatkettiin määrätietoisesti muutaman päivän välein. Päätutkija kävi kuulusteluissa tarkasti läpi etenkin vuosina 1991 ja 1992 Rissaseen kohdistettuja esitutkintatoimenpiteitä ja silloin kirjattuja puhutusmuistioita.
Hyökkäys
Juhannuksen alla 2007, Rissasen viidennessä kuulustelussa, tapahtui jotain täysin odottamatonta.
Kuulustelussa oltiin käymässä läpi 20. heinäkuuta 1992 nauhoitettua Rissasen puhutusta, jossa hän kertoi olleensa tapahtuma-aikaan kivijalostamolla ja surmanneensa Muukkosen. C-kasetille nauhoitetussa puhutuksessa poliisi oli esittänyt Rissaselle kysymyksen:
- Missä olit sisällä, kun huomasit, että näin kävi, johon Rissanen oli vastannut:
- Kassakaapin luona, avain kädessä.
Nauhoituksen kuultuaan Rissanen totesi katse lasittuneena:
- Minä tunnustan tän jutun. Minähän sen akan tapoin. Olin sinä iltana Espoon keskuksessa ja kaljahönössä lähdin liikkeelle.
Se paikka näytti ympäristöltään rauhalliselta ja menin sisälle. Minä sen akan tapoin.
Tämän jälkeen Rissanen hyökkäsi yllättäen tutkijan kimppuun kynä kädessään.
Hyökkäystä seurannut kamppailullanne kesti alle minuutin, mutta siinä ajassa ehti tapahtua paljon.
Rissanen löi terävän kynän pää esillä nyrkillään useita kertoja kohti tutkijan kasvoja.
Tutkijan kaaduttua kuulusteluhuoneen lattialle Rissanen jatkoi hyökkäystään lyömällä tutkijaa painavalla pöytälevyllä.
Onneksi viereisessä kahvihuoneessa ollut järjestyspoliisin partio kuuli kuulusteluhuoneesta kantautuneet avunhuudot ja metelin, ja tuli hetkessä apuun raudoittaen riehuvan Rissasen.
:
:
Tekniikkaa ja taktiikkaa
:
:
:
Rissasen äidin kuulusteleminen tai häneltä edes siihen suostumuksen kysyminen oli mahdotonta hänen heikentyneen terveydentilansa vuoksi. Jostain tutkijoille tuntemattomasta syystä Rissasen äiti oli heinäkuussa 1992 käyttänyt jo edellä mainittua oikeuttaan olla suostumatta todistajakuulusteluun.
Tarkennuksia tutkinnan vaiheisiin saatiin tietenkin jutun tutkinnassa aikanaan mukana olleilta Espoon ja Keskusrikospoliisin rikostutkijoilta.
Osa heistä nautti jo ansaittua eläkettä. Pari heistä oli jo poistunut keskuudestamme. Myös silloisen kivijalostamon työntekijöitä kuulusteltiin uudelleen. Muutamat heistä olivat edelleen töissä samaisessa kiinteistössä, yhtiön nimi oli vain muuttunut yrityskaupoissa. Eräs työntekijä muisti Muukkosen työhuoneessa ja piha-alueella tehdyt muutostyöt.
Merkittävää tässä oli se, että molemmat muutostyöt oli tehty juuri rikoksen tekoajankohdan (1987) ja Rissasen tapahtumapaikalla käynnin (1992) välisenä aikana.
Marraskuussa 2007 rikostutkijat tapasivat ensimmäisen kerran Espoon kihlakunnan syyttäjäparin.
:
Seuraavat viikot kuluivat edelleen tiukasti aineiston hallinnassa ja kuulustelujen parissa.
Rissasta ei ollut ”häiritty” sitten heinäkuun jälkeen, mutta sekin aika tulisi vielä.
Päätutkijan pitkäjännitteisyys oli hetkittäin koetuksella.
Ajankohtaiset rikostapaukset pitivät muiden tutkijoiden arjen hektisenä, kun Muuralan jutun tutkija tunsi taas hautuvansa kansioiden
ja laatikoiden taakse.
Arkiston uumeniin
Alkuvuodesta 2008 päätutkija ja tutkintasihteeri viettivät muutaman päivän Helsingin Tuomiokirkkoa vastapäätä sijaitsevassa Kansallisarkistossa.
Tutkinnassa päätettiin nimittäin tarkastaa useat sanomalehdet, koska siten voitiin saada varmuutta mitä rikokseen liittyviä yksityiskohtia oli mahdollisesti ollut löydettävissä median kautta.
Rikoksesta epäilty Hannu Rissanen oli nimittäin esittänyt väitteitä, että osan vuosien 1991 ja 1992 puhutuksissa kertomistaan tiedoista hän oli saanut nimenomaan lehdistä.
Tarkistettavaksi ajankohdaksi valittiin 9. joulukuuta 1987–31. tammikuuta 1988.
Ajankohta rajattiin näin, koska tutkinta-aineistosta löytyneiden poliisitiedotteiden perusteella tiedottaminen median suuntaan oli poliisin puolelta päättynyt tammikuun puolen välin paikkeilla. Sanomalehdet rajattiin päivittäin ilmestyneisiin Helsingin Sanomat, Uusi Suomi, Ilta-Sanomat -sanomalehtiin ja Iltalehteen sekä Espoossa ilmestyvään Länsiväylä-viikkolehteen. Näiden sanomalehtien lisäksi tarkastuksen kohteeksi valittiin kaikki Alibi- ja Rikosposti-rikoslehdet vuosilta 1988–1994.
Poliisi-tv:n toimituksesta tilattiin Muukkosen murhaa käsittelevät lähetykset Rissasen mainittua myös Poliisi-tv:n tietolähteekseen.
Kun medialle lähetettyjä poliisitiedotteita peilattiin kansalliskirjaston mikrofilmeiltä sanoma- ja rikoslehdissä sekä Poliisi-tv:n nauhoituksessa mainittuihin tietoihin, voitiin todeta, ettei missään ollut mainittu merkittävimpiä surman tekotapaan liittyviä yksityiskohtia.
Ei kuolinsyyksi paljastunutta kuristamista, päähän kohdistettuja iskuja eikä erittäin harvinaiseksi todettua silmiin kohdistettua väkivaltaa.
Syytettä kohti
Keväällä 2008 päätutkija alkoi kerätä esitutkinta pöytäkirjaan liitettävää aineistoa ja hahmotella pöytäkirjan johdantoa, joka on tärkein osa pöytäkirjaa.
Hyvin laadittu johdanto on jutun syyttäjälle tärkeä työkalu - jutun punainen lanka - joka onnistuessaan helpottaa huomattavasti syytteen laatimisessa.
Esitutkinnassa selvitetyt faktatiedot ja niiden perusteella tehdyt johtopäätökset puristettiin johdannossa yhteen. Ei mitään oletuksia tai varsinkaan arvauksia. Viikot vierivät yhtä hitaasti, kuin pöytäkirjan laatiminenkin eteni.
Alkutalvesta 2008 eräs rikostoimittaja oli saanut jostain vihjeen meneillään olevasta tutkinnasta ja siitä, että jutussa epäillään erästä vankilassa istuvaa miestä. Alkoi olla ajan kysymys, milloin juttu olisi lehtien palstoilla. Tämän johdosta oli korkea aika ottaa yhteyttä Raija Muukkosen lähimpiin omaisiin, tyttäreen ja poikaan. Heidän äitinsä murha oli tapahtunut jo 20 vuotta sitten, mutta sen aiheuttama suru on varmaan edelleen suuri. Omaisten suurin kysymys oli vielä varmasti, miksi?
Tutkija sopi Muukkosen lasten kanssa tapaamiset heti seuraaville päiville. Niinpä aikaisin yhteydenottoa seuranneena aamuna tutkija suuntasi virka-autonsa kohti Keski-Suomea. Huoltoasemalounaan yhteydessä tutkija kertoi toiselle lapsista pääpiirteittäin, missä tutkinnassa sillä hetkellä mentiin. Tärkeintä oli kertoa tieto siitä, että äidin murha tullaan saattamaan syyttäjälle syyteharkintaan eli poliisilla on rikoksen tekijästä vahva epäilys. Mitään varmaa ei kuitenkaan voinut luvata.
Samalla omainen tiesi varautua siihen, että asiasta saattaa olla jotain mediassa kevään aikana.
Maaliskuun 26. päivänä 2008 toinen suurista iltapäivälehdistä julkaisi sitten koko aukeaman jutun Muukkosen murhatutkinnasta.
:
Huhtikuun alussa 2008 vankilassa istuva Rissanen lähestyi yllättäen lakimiehensä välityksellä jutun tutkinnanjohtajaa ilmoittaen halustaan kertoa juttuun liittyviä tärkeitä seikkoja.
Rissanen ilmoitti kirjeessään tietävänsä rikoksen todellisen syyllisen, jolta hän on aikanaan saanut tietää rikokseen liittyviä yksityiskohtia. Näitä yksityiskohtia hän oli sitten kertonut edelleen poliisille 90-luvun alussa. Rissanen vaati myös muistijälkitestin (ennen valheenpaljastustesti) suorittamista todistaakseen tämän testin avulla syyttömyytensä.
Tutkinnanjohtaja ilmoitti Rissaselle kirjallisesti, ettei testiä voida enää tutkinnan tässä vaiheessa suorittaa ja ettei sen käyttö sovellu muutenkaan tutkinnan tila huomioiden. Tilanne ei ollut muuttunut vuodesta 2007 Rissasen pyydettyä ensimmäisen kerran testiä.
Vaikka Rissanen oli vankeus vankina hyvin tavoitettavissa Helsingin Sörnäisissä sijaitsevasta vankilasta, hänet vangittiin tutkinnanjohtajan esityksestä ja Espoon käräjäoikeuden päätöksellä 18. huhtikuuta2008. Syytteen nostamisen määräaika määrättiin puolen vuoden päähän eli 18. syyskuuta 2008.
Tarina kuolleesta miehestä
Toukokuun 5. päivänä 2008 Rissanen tuotiin vartioituna Helsingin vankilan kuulusteluhuoneeseen. Rissaselle annettiin vielä kerran esitutkinnan aikana, ennen jutun syyttäjälle lähettämistä, mahdollisuus kertoa mitä hän tietää Raija Muukkosen murhasta.
Heti kuulustelun alussa Rissanen nimesi tappajaksi 1994 vuonna menehtyneen espoolaisen taparikollisen Esko Hakalan. Rissanen kertoi olleensa keväällä 1988 Hakalan kanssa samassa sellissä Helsingin Katajanokan vankilassa, kun Hakala oli yllättäen kertonut hänelle murhanneensa Muukkosen. Heti tunnustamisen jälkeen Hakala oli yrittänyt hirttäytymällä itsemurhaa sellissä.
Koska Hakala oli jo kuollut, hänen kuulemisensa ei ollut enää mahdollista. Hakalan Risto-veljeä oli myös puhutettu ja kuulustelu Muuralan juttuun jo aiemmin.
Hän oli ottanut keväällä 1991 yhteyttä rikostutkijoihin Esko-veljensä pyynnöstä. Tavattuaan rikostutkijat Risto Hakala oli kertonut Hannu Rissasen veljelleen Eskolle kertomista Muuralan juttuun liittyvistä asioista.
Rissasen kertoma tekijän nimi ei tullut tutkijoille yllätyksenä. Kyse oli siis samasta miehestä, jonka Rissanen nimesi apurikseen Espoon poliisilaitoksella elokuussa 1991. Rissasen silloisen tarinan mukaan Hakala oli toiminut tosin vain autonkuljettajana.
Myöhemmissä vuonna 1992 suoritetuissa puhutuksissa ja vielä vuoden 2007 kuulusteluissa Rissanen oli taas kertonut, ettei Hakala liity millään tavalla kyseiseen rikokseen. Rissanen kertoi lähinnä pelotelleensa mielenterveysongelmista kärsinyttä Hakalaa Muuralan jutulla. Hakala oli myös syyskuussa 1991 kuulustelu, sen jälkeen, kun Rissanen oli kiistänyt Muukkosen surmaamisen. Hakala oli kertonut Rissasen tunnustaneen vankilan keittiössä hänelle tappaneensa Muuralassa naisen.
Tutkijoiden keskuudessa Rissasen uutta tarinaa epäiltiin syystä valheelliseksi. Miksi hän vasta nyt - vangittuna ollessaan ja lähellä syytettä - vuonna 2008 nimeää tekijäksi toisen henkilön? Ja ei ehkä niin yllättäen miehen, joka on kuollut ajat sitten. Tämän kuulustelun jälkeen Rissasen esittämä väite toisesta tekijästä täytyi tutkinnassa kuitenkin huomioida. Voiko tämä pitää mitenkään paikkansa?
Ovatko he olleet tuolloin edes samassa vankilassa?
Kesän 2008 aikana tähän asiaan liittyen kerättiin arkistojen kätköistä tietoja, jotka kiteytettiin esitutkintapöytäkirjaan liitettävään aikajanan muotoon. Vankeinhoitolaitokselta saadut vankeusaika- ja sijoituspaikkatiedot horjuttivat jo pahasti Rissasen tarinan uskottavuutta. Toukokuussa 2008 Rissanen poseerasi aurinkolasit päässään Alibi-rikoslehden kannessa ”Minä paljastan kaiken” -otsikolla kertoen samaisesta kuolleesta miehestä, jonka hän tiesi tekijäksi. Samaisessa haastattelussa Rissanen kiisti jyrkästi tunnustaneensa rikosta jutun tutkijalle kesällä 2007. Pahoinpitelyn hän sentään myönsi.
Hiljaa hyvä tulee
Poliisin suorittama Muukkosen murhan esitutkinta alkoi olla loppusuoralla. Näinkin vanhan ja vaikeasti selvitettävän rikoksen kohdalla peli on tosin kesken aina joko tuomion lainvoimaisuuteen tai syytteen hylkäämiseen asti.
Jos syytetty tuomittaisiin, rikosasia käytäisiin todennäköisesti uudelleen läpi kaikissa oikeusasteissa.
Esitutkintapöytäkirjan laatimisessa oli omat haasteensa. Järjestelmällinen yhteistyö syyttäjäparin kanssa oli erittäin tärkeää ja edellytys jutun eteenpäin viemiseksi kohti päämäärää.
Syytteennostamisen määräajan lähestyessä yhteistyö kihlakunnansyyttäjien kanssa tiivistyi viikoittaisiksi palavereiksi.
Koska Rissasen esille tuomaa Esko Hakalaa ei voitu sivuuttaa, tutkijat olivat syyttäjien pyynnöstä yhteydessä myös rikoksen tekijän profilointiin perehtyneeseen psykologian tohtoriin. Jälleen poliisin arkistoihin syöksymällä päätettiin kerätä niin Rissasen kuin Eskolankin vanhoja rikostapaustietoja.
:
Rissasen väkivallankäyttö oli ollut arvaamatonta ja impulsiivista sekä tilanteeseen nähden tarpeetonta ja liiallisuuksiin menevää, kiinnijäämisen pelossa ja anastamansa omaisuuden pitämiseksi.
:
:
Muuralan murhan uusi intensiivinen tutkintajakso oli nyt kestänyt puolitoista vuotta. Elettiin syyskuuta vuonna 2008.
Murhasyyte
Marraskuun 6. päivä 2008 Länsi-Uudenmaan syyttäjävirasto julkaisi haastehakemuksen Raija Muukkosen murhasta vaatien Rissasen tuomitsemista elinkautiseen vankeusrangaistukseen. Haastehakemuksen mukaan Rissanen oli tunkeutunut kivijalostamon tiloihin anastamistarkoituksessa ja tappanut Muukkosen erityisen julmalla ja raa’alla tavalla tämän toimistohuoneessa.
Haastehakemuksen todisteet -osiossa mainittiin kattavasti esitutkintapöytäkirja-aineistosta poimittuja kirjallisia todisteita.
Henkilötodistelun osalta käräjäsalissa tulisi loppuvuodesta 2008 vierailemaan parisen kymmentä todistajaa, muun muassa poliiseja, asiantuntijoita, syytetyn omaisia ja Muukkosen työkavereita.
Yhtenä erillisenä kohtana haastehakemuksen sisällöstä todettakoon, että syytetty (Rissanen) oli tunnustanut tappaneensa Muukkosen kaikkiaan yli kymmenen kertaa kahdeksalle eri henkilölle aikavälillä 1987–2007. Todistelussa tuli käsitellä näiden tunnustusten tarkoitus, todenmukaisuus, lukuisuus sekä yksityiskohtaisuus.
:
20 vuotta aiemmin tapahtuneen murhan oikeuskäsittely oli vihdoin alkamassa. Jos syyttäjäpuolella oli päädytty vahvennettuun miehitykseen, niin sama tilanne oli käräjäoikeuden osalta.
Juttua istuttiin poikkeuksellisesti kahden tuomarin ja neljän lautamiehen kokoonpanolla.
Aulatiloissa liikehti kohta kymmeniä ihmisiä odottaen oikeussaliin kutsua. Turvajärjestelyihin oli panostettu, vaikka jutussa ei ollut kuin yksi syytetty, eikä jutussa ollut minkäänlaisia järjestäytyneen rikollisuuden piirteitä.
Kyseessä oli yksittäinen ja poikkeuksellisen vanha henkirikos, mutta syytetty oli todistettavasti arvaamaton ja vaarallinen.
Etukäteen laaditun suunnitelman mukaan oikeuskäsittely tulisi kestämään kolme pitkää viikkoa.
Exhumaatio
Rikoksen oikeuskäsittely aloitettiin kihlakunnansyyttäjien toimesta murhasyytteen läpikäymisellä kaikkine todisteineen.
Ensimmäisenä käsittely päivänä oikeus harkitsi tarkoin syyttäjien esittämien todisteiden kelpoisuuden jutun näytöksi.
Muun muassa Hannu Rissasen äidin helmikuussa 1988 soittaman huolestuneen puhelun perusteella laadittu vihjelappu todettiin sopivan näytöksi asiassa, kun Rissanen puolestaan vaati sen hylkäämistä.
Jutun päätutkija esitteli syyttäjien pyynnöstä oikeudelle rikospaikan valokuvien ja piirrosten avulla, tarkoituksena pohjustaa rikospaikalla pari päivää myöhemmin suoritettavaa rikospaikkakatselmusta.
Koska Rissanen ilmoitti halukkuutensa osallistua rikospaikkakatselmukseen, osallistujien turvallisuuteen oli kiinnitettävä erityistä huomiota.
Oikeuskäsittelyn edetessä Rissasen vaatima muistijälkitestin soveltuvuuskin käsiteltiin perin pohjin asiantuntijaa kuulemalla.
Rissasen sitkeästä vaatimuksesta huolimatta muistijälkitestiin ei käräjäoikeuden mielestä ollut aihetta ja perusteita.
Rikostapauksien tutkinnassa suoritettu muistijälkitesti on Suomessa noin kymmenessä rikostapauksessa edennyt tuomioistuimen arvioitavaksi. Testiä käytetään apuna rikostutkinnan suuntaamisessa ja se perustuu tutkittavan vapaaehtoisuuteen.
Yhdeksi merkittäväksi asiaksi käsittelyn kestäessä nousi myös Hannu Rissasen esittämä väite Esko Hakalan syyllisyydestä Raija Muukkosen murhaan.
Niinpä marraskuun lopussa 2008 Espoon käräjäoikeus määräsi tutkittavaksi voiko 1994 oman käden kautta kuollut Esko Hakala olla teknisen tutkinnan perusteella rikoksen tekijä. Tämä tarkoitti käytännössä Esko Hakalan dna-näytteen vertaamista rikospaikalta taltioituihin dna-näytteisiin.
Jotta tutkimustulos olisi mahdollisimman luotettava, dna-vertailunäyte tuli ottaa vainajasta. Tämä tarkoitti haudan avaamista eli exhumaatiota ja näytteen taltioimista pyhästä maasta.
Koska toimenpide oli poikkeuksellinen ja omaisia varmasti hämmentävä, tutkija oli ennalta yhteydessä vainajan omaisiin kertoen heille asiasta. Pari päivää myöhemmin Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion luututkija laskeutui sateisessa säässä tikkaita noin kolmen metrin syvyyteen. Kokenut tutkija löysi pian vainajan reisiluun siirtäen sen näytepussiin.
Hautarauhan palauttamisen jälkeen tutkimukset jatkuivat laboratorio-olosuhteissa.
Dna-näytteen tutkimisen jälkeen voitiin todeta, että ainakaan dna-tutkimuksen perusteella ei Esko Hakalan mahdollista syyllisyyttä osoiteta.
Oikeudenkäynnin edetessä tapahtui sitten se, mitä osattiin jo epäillä tapahtuvan. Rissasen sisaret ilmoittivat käräjäsalissa kieltäytyvänsä todistamasta, koska syytetty oli heidän veljensä.
:
Rissasen veli puolestaan pysyi puheissaan. Hän kertoi mitä tiesi asiasta, muun muassa Rissasen kertomuksen Muuralassa tappamansa naisen silmien ”nitomisesta”, ettei tämä näkisi mitään.
Rissanen kiisti teon koko oikeusprosessin ajan, alusta loppuun.
Vuosien 1991 ja 1992 aikana poliisin suorittamien puhutusten sisällön osalta Rissanen vetosi siihen, että poliisi oli johdatellut häntä hänen ollessa henkisesti huonossa kunnossa.
Muukkosen murhan hän oli kertomansa mukaan ottanut vastuulleen mielistelläkseen tutkijoita ja halusta saada jäädä vankilaan.
Lain pitkä koura
Kevään koittaessa 2. maaliskuuta 2009 Espoon käräjäoikeus antoi Muukkosen jutussa välituomion.
Perusteluissa todettiin, että esitetyn näytön perusteella oli selvitetty
Hannu Tapio Rissasen syyllistyneen syytteessä kuvatulla tavalla Muukkosen murhaan.
Syyttäjien pyynnöstä sekä odotettavissa oleva elinkautinen vankeusrangaistus huomioiden käräjäoikeus katsoi olevan perustelua määrätä Rissanen mielentilatutkimukseen.
Mahdollisen vaikkakin epätodennäköisen määräaikaisen vankeusrangaistuksen tullessa kyseeseen, kihlakunnansyyttäjät pyysivät, että Rissanen suorittaisi tuomitun rangaistuksenajan kokonaan.
Tästä johtuen käräjäoikeus pyysi samalla lausuntoa, oliko Rissasta syytä pitää erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.
Puoli vuotta ehti vierähtää, ennen kuin lopullinen tuomio julkaistiin.
Lähes 22 vuotta Muukkosen murhan jälkeen, syyskuun 14. päivä 2009, käräjäoikeus julkaisi tuomion, joka oli lajissaan eräänlainen Suomen ennätys. :
:
Vuonna 1992 Rissasen tutkijoille esittämä kysymys poliisin mahdollisuudesta selvittää surmatun ihmisen verkkokalvolle tallennettua viimeistä kuvaa antoi myös mahdollisen selityksen silmiin kohdistuneen väkivallan syystä.
Tuomiossa todettiin, että niin Hannu Rissanen kuin Rissasen tekijäksi esittämä Esko Hakala olivat molemmat tienneet vuonna 1991 uhrin silmien puhkomisesta ja sähköjohdolla kuristamisesta.
Rissanen oli1992 tiennyt myös uhrin puntilla kolauttamisesta.
Käräjäoikeus totesi niin ikään, että kumpikaan heistä ei ole väittänyt saaneensa tietoja kolmannelta henkilöltä.
Tällä perusteella oli tehty se johtopäätös, että Muukkosen tappoi joko Rissanen tai Hakala.
Hannu Rissasen väkivaltaisen käyttäytymisen luonne todettiin vastaavan Esko Hakalan väkivaltakäyttäytymisen luonnetta paremmin Laakkoseen kohdistuneen henkirikoksen tekotapaa.
Oikeuden mukaan mikään oikeudenkäynnissä esitetty todistelu ei tukenut Rissasen väitettä siitä, että Hakala olisi Muukkosen tappaja.
Espoon käräjäoikeuden mukaan Rissasen syyllisyydestä ei ollut jäänyt sellaista perustelua epäilyä, että Muukkosen murhaa ei tulisi lukea hänen syykseen.
Rissanen oli siis syyllinen. Käräjäoikeuden päätös oli kaiken lisäksi yksimielinen.
Mielentilatutkimuksen mukaan Rissanen oli ollut tekohetkellä syyntakeinen eli ”täydessä ymmärryksessä”, niin hullulta kuin se rikosta ja etenkin sen yksityiskohtia ajatellessa kuulostaakin.
Rissanen todettiin myös erittäin vaaralliseksi toisen hengelle, terveydelle ja vapaudelle.
Syksyn 2009 aikana oli odotettavissa, että Rissanen esittää asiassa tyytymättömyytensä ja valittaa asiasta Helsingin hovioikeuteen.
Hän jopa haki avustajansa kanssa tähän mahdollisuuteen määräajan pidennystä, mutta aivan määräajan päättymisen viimeisinä päivinä hän ilmoitti, ettei halua olla asian kanssa enää missään tekemisessä. Pian Raija Muukkosen murhan tuomio sai lainvoiman.
Näin yli 20 vuotta selvittämättömien henkirikosten tilastoissa esiintynyt kivijalostamon talouspäällikön murha oli ratkennut.
:
Cut. Pykälä 21.
-NILS-
