Tämäkin uutinen viime vuodelta on varmaan jo ollut täällä. Siinä on paljon kuvia henkilöistä ja tapahtumapaikasta.
Kuka aiheutti pienen Jessica-vauvan kuoleman ja tappoi julmasti hänen vanhempansa Veikon ja Beritin kirkkonummelaisessa tiilitalossa? Tämä kysymys on piinannut Veikon ja Beritin läheisiä vuosikausia. Nyt, yli 30 vuotta tragedian jälkeen, yksi heistä on valmis puhumaan asiasta julkisesti ensi kertaa. ”Nyt on aika, että tämä selviää.”
ÄITI Berit katsoo vähän kellastuneessa valokuvassa lastaan onnesta sädehtien. Isä Veikon suu on leveässä hymyssä. Äidin sylissä oleva pikkuinen Jessica ihmettelee elämää silmät suurina. On kastajaispäivä. Jessica on Beritin ja Veikon ensimmäinen yhteinen lapsi. Koko kolmihenkinen perhe on juhlapäivänä pukeutunut valkoisiin, vain kastemekon vaaleanpunaiset nauhat valuvat Beritin käsien läpi.
Mistään ei voisi aavistaa, että edessä on heidän viimeinen kesänsä.
Kaikki kolme kuolevat viikonloppuna 28.7.–29.7.1990. Surman tarkkaa aikaa ei tiedetä, mutta se tapahtuu myöhäisen lauantai-illan ja sunnuntaiaamun välillä.
Veikko Rytkönen ja Berit Andersson tapetaan julmasti. Jessica Melanie hukkuu vesisänkyyn, jossa Veikko ja Berit surmataan teräaseella.
Tragedia saa julkisuudessa nimekseen Kirkkonummen kolmoismurha, eikä tekijä ole vieläkään jäänyt kiinni.
LÄHEISET ovat miettineet kaikki nämä vuodet, mitä oikein tapahtui. Ja miksi.
– Jätettiinkö Jessica kylmäverisesti vain vesisänkyyn hukkumaan? Vai vieläkin tarkoituksellisempaa: otettiinko vauva kenties omasta pedistään ja tahallaan laitettiin tapettujen vanhempiensa viereen, tietäen, että hän menehtyy?
Nämä kysymykset ovat vainonneet Veikon läheistä kaikki nämä vuodet. Kutsuttakoon häntä tässä haastattelussa Jariksi. Jari haluaa esiintyä toisella nimellä taatakseen yksityisyytensä.
Jari vaikeni kymmeniä vuosia sen jälkeen, kun hän antoi poliisille muiden läheisten lailla oman lausuntonsa 32 vuotta sitten. Tiedotusvälineet ovat lähestyneet omaisia pyynnöillään, mutta hän itse ei ole halunnut puhua asiasta kenellekään antaakseen viranomaisille työskentelyrauhan.
Mutta mitä enemmän vuosia on kulunut tapahtuneesta, sitä enemmän Jaria on alkanut piinata erityisesti viattoman vauvan kohtalo.
Mitä tapahtui punatiilisessä omakotitalossa? Kuka tuli sisään?
Perhe paneutui levolle, eikä yksikään heistä enää herännyt uuteen aamuun.
– Ehkä Jessica itki sinä yönä? Ehkä Berit kanniskeli häntä sylissään ja rauhoitteli lasta? Ehkä Berit otti itkevän vauvan viereensä nukkumaan ja se koitui hänen kohtalokseen?
Loputtomia kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia. Vielä. Sillä Jari uskoo vakaasti, että nyt kaikki ratkeaa.
NIIN uskoo myös tapauksen tutkinnanjohtaja, rikoskomisario Kimmo Huhta-aho keskusrikospoliisista. Huhta-ahon käsitys on, että tapaus saadaan selvitettyä.
– On, on. Käsitys ei ole muuttunut, saattaa olla jopa vahvistunut, hän sanoo.
Huhta-aho ei kerro, miksi hänen käsityksensä voisi olla vahvistunut. Hän ei kommentoi tutkinnan etenemistä tarkemmin. Myös yhä vapaalla jalalla oleva murhaaja saattaa seurata, mitä tapauksesta kirjoitetaan.
Poliisi tutki tapausta aluksi kolmena murhana. Sittemmin rikosnimikkeet ovat muuttuneet kahdeksi murhaksi ja kuolemantuottamukseksi, sillä ei tiedetä, oliko murhaajan tarkoituksena tappaa myös Jessica.
Perheen julma kohtalo paljastui, kun työkaverit alkoivat kaivata tunnollisena tunnettua Rytköstä töihin, mutta miestä ei kuulunut. Perheen kotiovi oli lukossa ja autot pihalla.
Paikalle hälytetty poliisi murtaa oven. Sisältä paljastuu veren- ja vedensekainen makuuhuone. Tutkinta alkaa.
POLIISI pidättää pian tuolloin noin nelikymppisen kirkkonummelaismiehen, mutta laskee hänet nopeasti vapaaksi.
Ilta-Sanomat kertoi tuolloin, että pidätetyllä ja Beritillä oli ollut aiemmin suhde, jonka purkauduttua tämä uhkaili naista.
Elokuun loppuun mennessä poliisi oli selvittänyt satojen henkilöiden alibit ja seulonut Rytkösen autoradiopuhelimen liikenteen.
Suomalaisista henkirikoksista tiedetään, että surmaaja on vain äärimmäisen harvoin täysin tuntematon uhrille. Kirkkonummenkin tapauksessa merkit viittaavat siihen, että tekijä tunsi uhrit.
Syyskuussa 1990 poliisi vangitsee 25-vuotiaan helsinkiläismiehen heikolla syytä epäillä -perusteella, koska miehen sormenjälki löytyy asunnosta. Hän oli uhrin sukulainen ja kertoo vierailleensa heillä säännöllisesti, viimeksi surmapäivänä puolilta päivin, jolloin hän palautti lainaamansa porakoneen.
Poliisi käyttää laajasti oman aikansa tutkintakeinoja ja teettää muun muassa veriryhmä- ja karvatutkimukset. Rikostutkijat takavarikoivat miehen asunnolta verisen vaatteen, jonka tahrat syynätään.
Myös epäillyn jalanjäljet tutkitaan, mutta hänen jalkapohjiensa jälkiä ei löydy poliisin rikospaikalta keräämistä näytteistä.
Dna-tutkimus on vielä lapsenkengissä: keskusrikospoliisi aloittaa niiden tekemisen vasta seuraavana vuonna.
Viikon kestäneiden tutkimusten jälkeen Helsingin raastuvanoikeus vapauttaa miehen poliisin esityksestä. Hän on toistaiseksi viimeinen henkilö, joka on vangittu Kirkkonummen kolmoismurhasta epäiltynä.
RIKOSPAIKKA ei ollut poliisin kannalta helpoin mahdollinen. Vesisängyn patjasta pulpunnut vesi oli sotkenut taloa ja viikonlopun sateet huuhtoneet pihamaalla mahdollisesti olleita jälkiä.
Se tuli joka tapauksessa selväksi, että murhaaja astui sisään talon pääovesta ja pakeni metsikköön olohuoneen takaovesta.
Tutkijoita hämmensi myös kirje, jonka Veikko Rytkönen sai viikkoa ennen veritekoa. Siinä häntä pyydettiin saapumaan hinaustehtävälle Peuramaan laskettelu- ja golfkeskukseen keskellä yötä.
Rytkönen kävi paikalla parikin kertaa, mutta hinausta vaativaa autoa tai ihmistä ei löytynyt. Poliisi arveli, että kysymys saattoi olla yrityksestä saada hänet ansaan. Kömpelön kirjelappusen oli allekirjoittanut Matti Paalanen tai Paajanen, mutta sen kytkös surmatyöhön on edelleen epäselvä.
PALATAAN vielä Jariin. Hän ei voi ymmärtää, miksi tekijä ei säästänyt edes viatonta lasta. Mitä ikinä vihaa surmaaja kenties tunsikaan tappamiaan aikuisia tai toista heistä kohtaan, niin miksi vauva?
Jarin mukaan Veikolla ei ollut helppo lapsuus, eikä hän ollut aina helppo ihminen. Veikko oli ahkera ja taloudellisesti menestynyt yrittäjä, mutta välillä myös kiivasluonteinen. Suhde kaikkiin läheisiinkään ei ollut kunnossa. Veikko puuttui mielellään asioihin: hän kantoi tarvittaessa rattijuoponkin vaikka niskasta poliisin puheille.
Kantoiko tappaja kenties Veikolle jostain kaunaa? Vai onko surmaaja sittenkin kenties joku, joka halusi jostain syystä pahaa nimenomaan Beritille? Kuka kykeni julmaan tekoon ja miksi?
Tiedetään, että surmayönä perheen kodista oli kadonnut poikkeuksellisen suuri summa rahaa, noin 20 000 markkaa. Silti poliisi epäilee vahvasti, että pelkkä ryöstö ei ole teon motiivi.
MUTTA miksi Jessica? Jari ei voi ymmärtää.
Kolmikuinen Jessica oli täysin viaton, hän ei varmuudella koskaan ollut tehnyt kenellekään mitään pahaa. Vain hymyillyt ja rakastanut ehdoitta heitä, jotka häntä rakastivat. Ja silti – surmaaja jätti Jessican vesisänkyyn, tapettujen vanhempiensa viereen.
Poliisin mukaan on mahdotonta, että vesisänkyyn hukkuneen vauvan kohtalo olisi ollut vahinko, että tekijä ei olisi havainnut Jessicaa. Tämä raastaa Jaria.
– Tekijä olisi voinut pelastaa lapsen. Ottaa hänet mukaan ja jättää vaikka lähimmän hampurilaispaikan eteen. Mutta tätä hän ei tehnyt. Miksi lapsen piti kuolla? Ei voi olla julmempaa tekoa, Jari sanoo.
Veikon äiti odotti omaan kuolemaansa saakka, että murhaaja saataisiin kiinni. Veikko oli äidinpoika, sanovat läheiset. Ja hyvä poika äidilleen. Vielä Jorvin sairaalassa ollessaan, viimeisenä joulunaan, Veikon äiti esitti pyörätuolissa toiveen: ”Kun vielä sen voisin nähdä, että se selviäisi.”
Se toive ei toteutunut. Veikon äiti menehtyi 2005. Hän joutui viemään epätietoisuutensa hautaan.
Jari uskoo ja toivoo, että Kirkkonummen tragedia selviää nyt.
– On taatusti joku, joka tietää enemmän. Puhdista sydämesi. Puhdista sielusi ja omatuntosi. On aika. Nyt on sen aika. Nyt tämä selviää. Jessica on sen ansainnut, Jari vetoaa.
Häntä vainoaa ajatus pienestä tytöstä, joka ei koskaan saanut mahdollisuutta oppia puhumaan, kävelemään, lukemaan. Josta ei tullut koskaan pikkuneitiä, joka maalaa kynsiään. Joka ei opiskellut, ei painanut ylioppilaslakkia päähänsä tai valmistunut ammattikoulusta. Joka nyt, 32-vuotiaana, voisi olla itsekin äiti.
Jari uskoo, että jos totuus selviää, se tuntuu näiden kaikkien vuosien jälkeen melkein siltä – kuin Jessica alkaisi taas elää.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008749914.html
