Kirjailija Miki Liukkonen on kuollut

[K9Wifey]

^
No ei välttämättä. Ite olin kuulemma 'keskivaikeasti masentunut'; psykiatriaan erikoistuva lääkäri halus minut mukaan tutkimukseensa tiellä kohti tätä erikoistumista - en tiiä, oliko siksi, että tein silloin itsekin väitöskirjaa (tai ainakin YRITIN tehdä), jolloin pystyin ehkä antamaan tutkimukseen liittyen laadukkaampaa aineistoa. 16 kertaa ja oli aika korkealentoista. Ne lääkkeet sun muut neuroleptit ei tuntunu auttavan paskaakaan - ja BF laittoi ne WC-pöntöstä alas (eihän nyt silleen olis pitäny missään nimessä saastuttaa vesiä...)

Mut enivei. Mulle riitti se. Ja nykyään, tai siitä lähtien oon ihan 'normaali' työssäkäyvä ihminen. Mut tietty kaikilla ei mee ihan yhtä hyvin.

EDIT: Tänä päivänä tuntuu, et moni täysin työkykyinen hakee näistä päänsisäisistä jutuista vaan tekosyytä sille, ettei muka olisi työkykyinen. Haetaan pitkiä saikkuja, tai jopa varhaiseläkettä. Ehkä osittain just tuon trendin seurauksena ne, jotka oikeasti tarvitsevat apua, jäävät sen ulkopuolelle. Ihan vaan oma havainto tuosta lähipiiristä - tai ees niin kovin läheisiä olla, enkä haluakaan olla; 'Yhdessä yössä psyykkisten ongelmien vuoksi työkyvyttömäksi'. Ja sit somessa hehkutetaan, kuinka ihanaa elämä onkaan... Hohhoijjjaaaaaaaa....

[Millavaan]

^ toi on niin täyttä skeidaa että enempää ei vois vaan ollakaan.

[Karvasvarvas]

Saatiinhan tähän ketjuun mukaan vainajan syyllistäminen ja vielä seksuaalivähemlistötkin, vaikka hän ei tiettävästi sellaisiin kuulunut.

Kukaan meistä ei tiedä Mikin mahdollisesta lääkityksestä. Osastollahan hän jossain vaiheessa oli ja mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnosoitu jo kauan sitten. Yleensä noihin liittyy lääkehoitoa.

[Millavaan]

Saatiinhan tähän ketjuun mukaan vainajan syyllistäminen ja vielä seksuaalivähemlistötkin, vaikka hän ei tiettävästi sellaisiin kuulunut.

Kukaan meistä ei tiedä Mikin mahdollisesta lääkityksestä. Osastollahan hän jossain vaiheessa oli ja mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnosoitu jo kauan sitten. Yleensä noihin liittyy lääkehoitoa.

Ikävä kyllä saatiin ja olen raivoissani itsekin masentuneena. Soitin ihan kriisipihelimeenkin näiden aivottomien kommenttien takia.

[uusitma]

Onhan tämä ihan helvetillinen epäonnistuminen Suomen sairaanhoidolta. Olettaen, vaikka en tosiaan tiedä, että elämä päättyi itsemurhaa, niin mietin, että tässä oli kaikki merkit ilmassa, mutta silti ei saatu pelastettua elämälle. Ehkä Suomen itsemurhaluvut ei olekaan niin paljon korkeammat kuin muissa länsimaissa siksi, että ollaan perinnöllisesti masentunutta kansaa, niinkuin meille uskotellaan. Ehkä hoito vain on niin paljon huonompaa kuin muualla.

[Huutaja Jaana]

Suomi on sellainen maa että vakavasti masentuneetkin kirjoittaa 550-sivuisia kirjoja depressiopäissään ja voittaa postyymisti Finlandia-palkinnon.

[JohanPomppas]

Nyt tulee varmasti mauton, osittain syyllistäväkin kommentti, joten heitelkää kiviä ihan vapaasti jos siltä tuntuu...

Ns. vaaran merkit oli mielestäni ilmassa jo silloin, kun suhde tuohon erääseen laululintuseen alkoi. Liukkonen nosti muijan kovin korkealle jalustalle ja siellä palvonnan kohteena häntä piti suhteen päätyttyäkin. Puhui ylisanoin varsin tyhjänpäiväisestä tusina-artistista, joka ei ole edes varsinaisesti hyvän näköinen. Ei ole ensimmäinen, eikä varmasti viimeinen mies, joka ottaa henkensä jokseenkin keskiverron emännän takia. Itsekin näitä nähnyt. Kaava on aina sama: ns. salamarakastuminen, muutetaan yhteen hyvin nopeasti ihmisen kanssa, jota ei oikeasti edes tunneta, kihloja, avioliiton solmimisia ja tosi usein maha pystyssä heti kättelyssä. Nämä ottivat sentään vain kissan... Kun nainen sitten kyllästyy - ja se on aina nainen - ja lähtee, mies romahtaa ja kuvittelee ettei voi elää ilman juuri tuota naista, vaikka jo kulman takana olisi tusina parempia, kun jaksaisi ja viitsisi sinne kulman taakse taivaltaa.

Ainut motiivini tälle mauttomalle kommentilleni on, että jos joku mies hautoo synkkiä ajatuksia koska "nainen lähti", niin ei kannata. Ei ne ole koskaan sen arvoisia. Tiedän tämän varmasti... Sama toki toisinkinpäin - eli jos nainen hautoo synkkiä ajatuksia koska mies lähti, niin ei kannata. Tosin harvemmin naiset toimii noin. Ei tule mieleen yhtäkään. Sen sijaan muutamankin "iloisen lesken" tiedän, jotka ei jääneet suremaan.

[Nice shirt]

^
No ei välttämättä. Ite olin kuulemma 'keskivaikeasti masentunut'; psykiatriaan erikoistuva lääkäri halus minut mukaan tutkimukseensa tiellä kohti tätä erikoistumista - en tiiä, oliko siksi, että tein silloin itsekin väitöskirjaa (tai ainakin YRITIN tehdä), jolloin pystyin ehkä antamaan tutkimukseen liittyen laadukkaampaa aineistoa. 16 kertaa ja oli aika korkealentoista. Ne lääkkeet sun muut neuroleptit ei tuntunu auttavan paskaakaan - ja BF laittoi ne WC-pöntöstä alas (eihän nyt silleen olis pitäny missään nimessä saastuttaa vesiä...)

Mut enivei. Mulle riitti se. Ja nykyään, tai siitä lähtien oon ihan 'normaali' työssäkäyvä ihminen. Mut tietty kaikilla ei mee ihan yhtä hyvin.

EDIT: Tänä päivänä tuntuu, et moni täysin työkykyinen hakee näistä päänsisäisistä jutuista vaan tekosyytä sille, ettei muka olisi työkykyinen. Haetaan pitkiä saikkuja, tai jopa varhaiseläkettä. Ehkä osittain just tuon trendin seurauksena ne, jotka oikeasti tarvitsevat apua, jäävät sen ulkopuolelle. Ihan vaan oma havainto tuosta lähipiiristä - tai ees niin kovin läheisiä olla, enkä haluakaan olla; 'Yhdessä yössä psyykkisten ongelmien vuoksi työkyvyttömäksi'. Ja sit somessa hehkutetaan, kuinka ihanaa elämä onkaan... Hohhoijjjaaaaaaaa....

Kyllä psyykkinen katkeaminen tapahtuu yhdessä yössä tai päivässä. Ja se jolle se tapahtuu, muistaa sen elinikänsä. Koko ajan koveneva yhteiskunta vaatimuksineen aiheuttaa sen, että katkeamisia tapahtuu. Mielenkiintoista, että olet ollut "laadukkaampaa" tutkimusmateriaalia.

[OikeusEnnenKakkia]

Kun nainen sitten kyllästyy - ja se on aina nainen - ja lähtee, mies romahtaa ja kuvittelee ettei voi elää ilman juuri tuota naista, vaikka jo kulman takana olisi tusina parempia, kun jaksaisi ja viitsisi sinne kulman taakse taivaltaa.

Sama toki toisinkinpäin - eli jos nainen hautoo synkkiä ajatuksia koska mies lähti, niin ei kannata. Tosin harvemmin naiset toimii noin. Ei tule mieleen yhtäkään. Sen sijaan muutamankin "iloisen lesken" tiedän, jotka ei jääneet suremaan.

Totta puhut näin se vaan on kyllä. Naisella on aina varasuunnitelma valmiina ennen kun edellisen jättää ja niin näin on varmasti Mikin tapauksessa myös käynyt. Nyt akka sitten pyytää tulla jätetyksi rauhaan kun ei varmaan näytä hyvältä päivitellä julkisuudessa uuden karvaisen kainalon alla.

[uusitma]

Suomi on sellainen maa että vakavasti masentuneetkin kirjoittaa 550-sivuisia kirjoja depressiopäissään ja voittaa postyymisti Finlandia-palkinnon.

On monenlaista masennusta, esim. high functioning tyyppistä masennusta, jossa siis toiminnallisuus säilyy.

[VastarannanKiiski]

Saatiinhan tähän ketjuun mukaan vainajan syyllistäminen ja vielä seksuaalivähemlistötkin, vaikka hän ei tiettävästi sellaisiin kuulunut.

Kukaan meistä ei tiedä Mikin mahdollisesta lääkityksestä. Osastollahan hän jossain vaiheessa oli ja mm. kaksisuuntainen mielialahäiriö diagnosoitu jo kauan sitten. Yleensä noihin liittyy lääkehoitoa.

Ikävä kyllä saatiin ja olen raivoissani itsekin masentuneena. Soitin ihan kriisipihelimeenkin näiden aivottomien kommenttien takia.

Älä herrantähden pyöri täällä jos pää ei kestä.

En itse tajua muutenkaan, miten ihmeessä ihmisten täytyy soitella pelkkien uutisten ja lehtijuttujen takia kriisipuhelimiin. Nehän on tukossa muutenkin ja ilman apua jää silloin nekin, joille on ihan oikeasti tapahtunut jotain henkilökohtaisessa elämässä.. koulukiusatut, parisuhteessa piestävät ihmiset, ne joiden läheinen on sairas tai kuollut, ne jotka ovat saaneet syöpädiagnoosin tms.
Jos on jo joku nuppivika, kannattaa opetella tuntemaan itsensä ja välttää asioita ja uutisia, jotka huonontavat oloa. Se on tehokasta itsehoitoa, vastuunottoamista oman sairautensa hoidosta.
Tiedän asiasta aika paljon itsekin yli 30v masennushistorialla.

[Huutaja Jaana]

Nyt tulee varmasti mauton, osittain syyllistäväkin kommentti, joten heitelkää kiviä ihan vapaasti jos siltä tuntuu...

Älä pyytele anteeksi kun puhut asiaa.

[Huutaja Jaana]

Suomi on sellainen maa että vakavasti masentuneetkin kirjoittaa 550-sivuisia kirjoja depressiopäissään ja voittaa postyymisti Finlandia-palkinnon.

On monenlaista masennusta, esim. high functioning tyyppistä masennusta, jossa siis toiminnallisuus säilyy.

On on. Mut voisko tässä olla ennemmin kysymys maanis-depressiivisyydestä/2-suuntaisesta mielialahäiriöstä/bipolääritaudista, miksikös sitä nyt nykyään kutsutaakaan? En oo siis Mikin diagnooseista lainkaan perillä.

[URSA]

Juu ei todellakaan kannata kenenkään ihmisen takia lopettaa elämäänsä. Kukaan ei ole niin tärkeä.

Tiedän myös tapauksia kun joku on lukenut ensin alan kirjallisuutta vuosikaudet ja sitten hankkinut diagnoosin, joka on johtanut sairaseläkkeeseen. Nyt yksi sellainen yrittää saada lääkitystä keskittymishäiriöön, vaikka on mm. suorittanut tutkinnon ilman ongelmia. Yllättäen kyseiseen sairauteen sopiva lääke kiinnostaa myös narkomaaneja. Eli kyllä lääkäreitä huijataan ja sitten oikeasti sairaiden on hankalampaa saada apua, kun röyhkeät huijarit on ensin kuluttaneet ammattilaisten jaksamisen loppuun ja saaneet nämä epäluuloisiksi.

Liukkosen tapauksessa järkyttää että hän kertoi noin kuukautta aiemmin Instagramissa, kuinka huonosti voi, mutta silti hän ei saanut apua. Kukaan ei vienyt lääkärille ja kertonut "tämä henkilö voi huonosti ja tarvitsee apua"?

[VastarannanKiiski]

Suomi on sellainen maa että vakavasti masentuneetkin kirjoittaa 550-sivuisia kirjoja depressiopäissään ja voittaa postyymisti Finlandia-palkinnon.

On monenlaista masennusta, esim. high functioning tyyppistä masennusta, jossa siis toiminnallisuus säilyy.

On on. Mut voisko tässä olla ennemmin kysymys maanis-depressiivisyydestä/2-suuntaisesta mielialahäiriöstä/bipolääritaudista, miksikös sitä nyt nykyään kutsutaakaan? En oo siis Mikin diagnooseista lainkaan perillä.

Epäiltiin kaksisuuntaista, todettiin epävakaa persoonallisuushäiriö, Syömishäiriö, ahdistus ja masennus, päihteiden kanssakin ongelmia. Näin on itse kertonut lehdissä. Epävakaillakin mieliala sahaa ja on impulsiivista käytöstä.
Itse uskon, että jos Miki olisi pysynyt hengissä jonkin aikaa, vointi olisi tasaantunut. Ikä tasaa oloa myös.. tai moni oppii elämään oireidensa kanssa paremmin. En itse sjattele, että hän olisi ollut "toivoton tapaus" ollenkaan.
Epäonnisesti hänen pahin olonsa sattui kesään; hoitokontaktit ehkä tauolla ja osastopaikkojakin kesälomien takia vähemmän. Tämähän koskee kaikkia osastoja. Hoitohenkilökuntapula on niin jäätävä.