Porin jokisurma 6.7.2000

[Hello Piggy]

Motiivi olisi kiva tietää jos jollain sellaisesta olisi jotain hajua. Haluisikohan Carita lähteä mäkkiin treffeille?

[Aizerbaidzan]

Motiivi olisi kiva tietää jos jollain sellaisesta olisi jotain hajua.

Taustalla oli ilmeisesti Tampereella sattunut pahoinpitely, jonka uhriksi Jarno Hämäläinen oli joutunut. Hämäläinen asui Tampereella jonkin aikaa Virtasen kanssa samassa huoneistossa ja joutui joulukuussa 1999 pahoinpitelyyn, josta sai vakavan aivovamman ja muistinmenetyksen.

Muisti oli alkanut kuitenkin palautua, ja Hämäläinen nimesi Kimmo Virtasen pahoinpitelijäkseen. Hämäläinen oli puhunut, että aikoo vaatia rangaistusta ja korvauksia.

Kimmo Virtanen sitten kovisteli Hämäläistä siitä, miksi tämä levittää hänestä pahoja puheita. Kun Hämäläinen ei myöntänyt mitään, homma eteni henkirikokseen asti.

Mainittua Tampereen pahoinpitelyä ei saatu koskaan virallisesti selvitettyä.


Pakko korjata hieman aiemmin sanomaani: Länsinummi ei ole siis Turun kaupunginosa, vaan kaupunginosan nimi on Runosmäki. Länsinummi on Runosmäkeen kuuluva asuntoalue. Joka tapauksessa siellä Virtanen asusteli.

[Amandalooni]

Mää muistasi, et tol Carita isäl oli joku hotelli Treel. Joku mustasukkasuusjuttu, kui Kimmo hakkas Härskin jo aiemmi (siel Tampereel?)
Jarno oli kiltti, eikä hänt kyl kenenkä pelät tarvinnu, konnuuksii teki, mut ne oli sit rahallist tappioo niil kelt vei..

[Oikeus ennen kaikkea]

PPK 2002

Pakkausteippiin kääritty ruumis kellui joessa

Perjantaina, heinäkuun 21. päivä vuonna 2000 olivat Porissa kansainvälisen Jazz-viikonlopun päätapahtumat edessä.
Sää oli aurinkoinen, suorastaan hautovan kuuma. Minulla oli menossa viimeinen lomapäivä, ja seuraavan päivän työt olivat alkamassa yövuorolla.
Kaupungilla ollessani tutkinnanjohtaja soitti matkapuhelimeeni ja kysyi, voinko tulla töihin.
Kokemäenjoesta Luotsinmäen haarasta oli hetkeä aiemmin löytynyt mies paketoituna.
Joella soutamassa ollut porilainen mies oli tehnyt karmean löydön.

Heti ruumiin löytymisen jälkeen tarkastettiin lähiaikoina kadonneeksi ilmoitetut henkilöt. Heinäkuun 5. päivän iltana oli kotoaan poistunut 22-vuotias Jarno Hämäläinen. Hän oli kotoa poistuessaan ilmoittanut äidilleen ja veljelleen menevänsä tapaamaan Carita-nimistä tyttöä paikallisen McDonald’sin eteen. Jarno ei palannut siltä matkalta, ja omaiset tekivät hänestä katoamisilmoituksen.
Jarnon katoamista oli uutisoitu paikallisessa lehdessä ja pari kertaa Poliisi-tv:ssä. Yhtään luotettavaa havaintoa hänestä ei ollut saatu, vaikka Jaakolla oli ollut kotoa lähtiessään päässä erikoisen mallinen huopahattu.
Omaiset olivat soittaneet Caritalle ja kysyneet häneltä Jaakosta. Carita kertoi, ettei hän ollut luvannut mennä tapaamaan Jarnoa.
Hän myönsi Jarnon ehdottaneen hänelle puhelimessa tapaamista. Carita kertoi, ettei hän edes olisi voinut mennä tapaamaan Jarnoa, koska kulki kyynärsauvoilla kipeytyneen nilkan vuoksi.

Teipattuna löydetyn miehen ruumiinavaus saatiin järjestetyksi löytymispäivän iltaan. Ruumis oli teipattu niin sanottuun sikiöasentoon.
Pään ympärillä oli useita kerroksia ruskeaa pakkausteippiä. Ruumis oli niin hyvin paketoitu, ettei teipin alta näkynyt kunnolla edes vaatetusta. Ruumishuoneella vainajan ympärillä olleet teipit leikattiin poikki siten, että teipit säilyivät mahdollisimman ehjinä myöhemmin
suoritettavia teknisiä tutkimuksia varten. Vaatetuksen ja erityistuntomerkkien perusteella vainajan henkilöllisyydeksi varmistui Jarno Hämäläinen.
Ruumiinavauksen suorittaneen oikeuslääkärin mukaan kuolinsyynä oli tukehtuminen. Hämäläisen pää oli teipattu niin vahvasti ja sellaiseen asentoon, että hän oli kuollut pään teippaukseen tai viimeistään siihen, kun hänet oli teipattu sikiöasentoon ja leuka oli painettu rintaa vasten.
Pään teippauksia purettaessa huomattiin, että alahuuli oli teippauksen alapuolella. Oikeuslääkärin mukaan uhrin olisi ollut kuitenkin mahdotonta hengittää sellaisesta raosta, koska pää oli paketoitaessa käännetty rintaa vasten. Lisäksi oli mahdollista, että mätänemisen yhteydessä tapahtunut turpoaminen oli aiheuttanut pientä muutosta teippauksen ”heikoimmissa” kohdissa. Mitään pahoinpitelyvammoja ei vainajassa havaittu.

Katoamisilmoituksen tutkinnasta henkirikoksen tutkinnaksi
Juttu oli kaikin puolin hankala selvitettävä. Meillä ei ollut edes rikospaikkaa, mistä yleensä saa joitakin viitteitä tekijöistä ja teknisillä tutkimuksilla joskus jopa koko näytön. Rikosilmoitukseen kirjattiin rikosnimikkeeksi murha. Katoamista tutkinut poliisi toi murhan tutkijalle hänelle tukinnasta kerääntyneet asiapaperit.
Vain pari tuntia ennen ruumiin löytymistä Carita Tammi -niminen tyttö oli käynyt tutkijan puheilla.
Carita kertoi katoamista tutkivalle poliisille samoin kuin Jarnon lähiomaiset eli sen, että Jarno ja Carita olivat puhuneet puhelimessa katoamisiltana. Carita kertoi Jarnon ehdottaneen tapaamista Jarnon asuin taloa lähellä olevalla McDonald’silla, mutta Carita kertoi kieltäytyneensä menemästä sinne.
Jarnon oltua jo jonkin aikaa kateissa hänen lähiomaisensa olivat kertoneet tutkijalle, että he epäilivät Caritan ja Kimmo Virtanen -nimisen miehen liittyvän asiaan, jos Jarnolle on sattunut jotakin. Katoamista tutkivan poliisin saamien tietojen mukaan Caritan ja Jarnon omaisten kertomukset poikkesivat toisistaan McDonald’silla tapaamisen suhteen, sillä Jarnon omaiset kertoivat Jarnon sanoneen kotoa lähteissään olevansa menossa tapaamaan Caritaa. Kumpi valehteli tapaamisesta?
Jarnosta ei ollut katoamisillan jälkeen tullut yhtään varmaa havaintoa.
Siitä olisi voinut päätellä, ettei Jarno ollut liikkunut pitkälle kotoaan poistumisen jälkeen eikä ainakaan yleisillä paikoilla.

Ruumis oli hyvin teippattu.jpg (315.96 KiB) Katsottu 670 kertaa

Kimmo Virtanen ja Jarno Hämäläinen
Kimmo Virtanen oli 29-vuotias porilaismies.
Jarno Hämäläinen oli tutustunut Niemiseen Caritan kautta vuoden 1999 syksyllä. Joulukuussa Jarno ja Kimmo muuttivat asumaan Tampereelle erään omakotitalon yläkertaan.
Vain muutaman päivän yhdessä asumisen jälkeen Jarno löytyi asuntonsa läheltä kadulta heikossa kunnossa.
Hänet oli toimitettu sairaalaan, missä hänellä todettiin kallovamma. Jarnon toipuminen vei useita kuukausia ja heti sairaalasta päästyään Jarno muutti äitinsä luokse takaisin Poriin.
Kimmo jatkoi asumista Tampereella vuoden 2000 kesäkuun loppuun.
Tampereen tapahtumien jälkeen Jarnon ja Kimmon välit kiristyivät. Jarno kertoi kotiväelleen ja kavereilleen pelkäävänsä Kimmoa. Jarnon äiti kertoi Kimmon soittaneen Jarnolle uhkaussoittojakin.
Tampereen tapahtumien osalta Jarno ei aluksi muistanut, miten hän oli vammautunut.
Toivuttuaan vammoistaan hän oli kertonut Tampereen poliisille, että kukaan ei ollut pahoinpidellyt häntä joulukuussa 1999.
Jarnon vammautumisen tapahtuessa Carita oli ollut käymässä Jarnon ja Kimmon luona. Carita kertoi olleensa liikkeellä Jarnon kanssa ennen vammautumista. He olivat olleet käymässä Jarnon isän luona, ja tämän jälkeen he olivat menneet paikalliseen ravintolaan Kimmon ollessa asunnollaan. Caritan kertoman mukaan Jarno oli matkalla ravintolasta kotiin rikkonut asumansa talon lähellä olleen koulurakennuksen ikkunan. Jarno oli sanonut tulevansa sinne koululle myöhemmin varkaisiin. Ikkunan rikkomisen jälkeen Jarno ja Carita olivat palanneet poikien asunnolle, mistä oli näköyhteys koululle.
Kimmon kuultua Jarnon aikeista mennä varkaisiin hän oli moittinut Jarnoa ja oli yrittänyt sanallisesti estää Jarnoa menemästä varkaisiin. Caritan ja Kimmon kertomusten mukaan he olivat menneet nukkumaan ja herättyään aamulla he olivat ihmetelleet, missä Jarno oli. Myöhemmin päivällä he olivat saaneet kuulla Jarnon isältä, että Jarno oli sairaalassa huonossa kunnossa.

Tutkinnasta
Jarnon ruumiin löytymisestä oli uutinen seuraavan päivän paikallisessa lehdessä. Heti aamulla lehden ilmestyttyä poliisille soitti asianajaja Leivo, joka kertoi Jarnon olleen hänen asiakkaansa. Edelleen Leivo kertoi jutelleensa Jarnon kanssa Tampereella vammautumisesta melko pian tämän palattua Poriin asumaan.
Aluksi Jarno ei ollut muistanut Tampereen tapahtumia, mutta asianajaja kertoi Jarnon käyneen hänen juttusillaan kesäkuussa ja tuolloin Jarno oli kertonut muistinsa palanneen Tampereen tapahtumien osalta. Jarno kertoi asianajajalle silloisen asuinkumppaninsa pahoinpidelleen hänet.
Asianajaja muisteli Jarnon maininneen, että heillä oli ollut riitaa jostakusta naisesta.
Jarnon löytymisen jälkeen hänen tapaustaan käsiteltiin uudelleen Poliisi-tv:ssä. Ohjelman jälkeen sinne oli soittanut tuntemattomaksi jäänyt mieshenkilö, joka oli kertonut Kimmo Virtasen ja tämän kaverin, Ari Lahden, liittyvän Jarnon henkirikokseen.
Myös eräällä toisella paikkakunnalla työskentelevän, mutta Porissa asuvan poliisin kautta tutkijalle tuli sellaista tietoa,
että Jarnon jutussa olisi käytetty houkutuslintuna Carita-nimistä tyttöä. Sen vihjeen mukaan tekijöitä oli useita ja heitä yhdisti koulu tai jokin vastaava.
Jarnon löytymisiltana kirjattiin Kimmo ja Carita epäillyiksi murhajuttuun. Heidän käytössään olleet matkapuhelimet laitettiin kuunteluun.
Puhelinkuuntelussa ei tullut esille mitään ratkaisevaa. Keskusrikospoliisin kriminaalilaboratoriosta tuli tietoa, ettei teipeistäkään ollut löytynyt mitään ratkaisevaa näytön kannalta.

Kiinniotot
Tuntui, että tutkinta polki paikallaan. Jarnon omaiset kuulusteltiin ja myös Jarnon kavereita kuulusteltiin. Kuulusteluissa ilmeni, ettei Jarno ollut palautunut entiselleen Tampereen onnettomuuden jälkeen.
Omaisten mukaan hänen luonteensa oli muuttunut. Jarnosta oli tullut arka ja pelokas. Hän ei toipunut onnettomuuden jälkeen fyysisestikään entiselleen.
Monet henkilöt kertoivat, että onnettomuus näkyi Jarnosta päällepäin muun muassa hänen liikkumisestaan. Kuultavat kertoivat Jarnon pelänneen Kimmoa.
Miten pitkälle tällaisilla toisen käden tiedoilla päästäisiin näytön kannalta?
Jotain oli tehtävä. Niinpä päätettiin ottaa Carita ja Kimmo kiinni. Kiinniotot tapahtuivat samanaikaisesti 7. elokuuta 2000 aamupäivällä. Alustavan puhuttelun jälkeen Carita kuulusteltiin murhajuttuun rikoksesta epäiltynä. Teletunnistetiedoista oli selvinnyt, että Jarnon äidin matkapuhelimeen oli soitettu 5. heinäkuuta 2000 puolen yön aikaan kaksi parin minuutin puhelua Maarit Vallisen matkapuhelinliittymästä. Edelleen tutkinnassa oli selvinnyt, että Carita vietti paljon aikaa Vallisen perheen parissa. Kuulustelussa Carita kertoi soittaneensa Maarit Vallisen puhelimesta Jarnolle. Jostakin syystä Carita kertoi kuulustelussa ainoastaan yhdestä puhelusta ja edelleen hän kertoi, ettei ollut luvannut mennä tapaamaan Jarnoa McDonald’sille.
Kimmo Virtanen kiisti kuulustelussa hänellä olleen mitään tekemistä Jarnon kuoleman ja katoamisen kanssa. Kimmo kertoi tavanneensa Jarnon viimeksi vuoden alussa, kun tämä oli päässyt Tampereella sairaalahoidosta.
Kuulusteluja jatkettiin, mutta sekä Carita että Kimmo pitäytyivät alkuperäisissä kertomuksissaan. Pidätysaikojen täytyttyä Carita päästettiin vapaaksi ja Kimmo Virtasta esitettiin vangittavaksi.
Porin Käräjäoikeus määräsi vangitsemisoikeudenkäynnissä 11. elokuuta 2000 seuraavan käsittelyn viikon kuluttua.
Aikaa tutkintaan ei ollut paljon. Käräjäoikeus velvoitti poliisin vielä ilmoittamaan oikeudelle heti, kun teleyhtiöltä oli tullut tieto poliisin tilaamista teletiedoista. Jotain muutakin oli tehtävä. Vangitsemisoikeutta seuraavana päivänä pidettiin useamman poliisin kesken palaveri, missä päätettiin edessä olevan viikonlopun tekemisistä. Siihen saakka tutkinta oli keskitetty pääasiassa yhdelle tutkijalle.
Palaverissa päätettiin, että Maarit Vallisen aviomies, Ari Vallinen, kuulustellaan tapahtuneen johdosta todistajana, siitä huolimatta, että Poliisi-tv:stä saadun vinkin mukaan tekijänä olisi ollut Kimmo Virtasen lisäksi Jari Lahti.
Vallinen noudettiin kuulusteluun lauantaiaamuna 12. elokuuta 2000. Kuulustelu kesti useita tunteja.
Vallinen kertoi olleensa Jarnon katoamisiltana erään kaverinsa luona kylässä ja poistuneensa sieltä ennen puolta yötä.
Kuulustelun aikana Vallisen asunnossa suoritettiin teknistä tutkintaa ja kuulustelujen jälkeen hänet kuljetettiin poliisin toimesta takaisin kotiin.

Merkittävä puhelinsoitto
Poliisille soitettiin heti Vallisen kotiin viennin jälkeen. Soittaja ihmetteli, miksi poliisi kuljettaa murhaajan vielä kotiinsa. Soitto tuli samasta talosta, jossa Vallinen asui. Soittaja kertoi, että Vallinen oli heti Hämäläisen katoamisen jälkeen juovuspäissään kertonut olleensa mukana silloin, kun Hämäläinen tapettiin. Vallinen oli kertonut tapahtuneesta sellaisia yksityiskohtia, mitkä olivat vain tekijän tiedossa.
Niitä tietoja ei ollut voinut saada mistään tiedostusvälineistä. Puhelinsoitto antoi potkua kuulusteluille.

Virtanen tunnustaa
Kimmo Virtasen kuulusteluja jatkettiin. Elokuun 13. päivänä suoritetussa kuulustelussa hän kiisti tapahtuneen ja väitti edelleen, ettei hänellä ole mitään tekemistä Hämäläisen kuoleman kanssa.
Saman päivän iltana suoritetussa toisessa kuulustelussa Virtanen kuitenkin myönsi olleensa tekemisissä Hämäläisen kanssa katoamisiltana. Hän kertoi toimineensa yksin. Kimmo kertoi kuulustelussa Caritan soittaneen Jaakolle ja sopineen tapaamisen. Sitten hän oli mennyt yksin paikalle. Jarnon tultua tapaamispaikalle ja nähtyä hänet Jarno oli lähtenyt karkuun. Lyhyen juoksumatkan jälkeen Kimmo oli saanut Jarnon kiinni, kuljettanut hänet autolle ja ajanut sitten isänsä hallille. Siellä hän oli keskustellut Jarnon kanssa ja yrittänyt selvittää Jarnon paskapuheita hänestä.
Kimmo kertoi pahoinpidelleensä Jarnoa potkimalla. Hän kertoi yksityiskohtaisesti siitä, miten Jarnon ruumis oli nytkähdellyt hänen potkaistuaan Jarnoa päähän.
Hänen mielestään Jarno kuoli siihen hänen pahoinpitelyynsä. Edelleen Kimmo kertoi, että pahoinpitelyn jälkeen hän ”paketoi” Jarnon pakkausteipillä ja kuljetti sitten "paketin” sekä painot joelle.
Hän kertoi ottaneensa hallilta mukaan teippiä, painonostotangon ja levypainot, mitkä painoivat noin 50 kiloa.
Ennen mattolaiturilta jokeen kieräyttämistä hän oli teipannut Jarnon painonnostotankoon kiinni.
Maanantaina 14. elokuuta 2000 Vallinen haettiin uudelleen kuulusteluun. Aluksi hän kiisti osallistuneensa mitenkään tapahtumiin, mutta parin kuulustelusivun kirjoittamisen jälkeen Vallinen tunnusti olleensa mukana Jarnon elämän päättyessä. Myöhemmin Virtanenkin kertoo Vallisen olleen tapahtumissa mukana. Hän kertoi antaneensa aluksi valheellisen tunnustuksen suojellakseen kaveriaan.

Virtasen kuulusteluista
Kiinniottopäivänä Virtanen antoi asiassa lyhyen kiiston. Seuraavana päivänä hän ei suostunut kuulusteluun ilman avustajaa. Esitutkinnan aikana hän vaihtoi kerran asianajajaa. Ennen oikeuskäsittelyä hän vaihtoi vielä kerran avustajaa.
Mitä Jarnolle tapahtui?
Carita soitti Jaakolle ja teki treffit McDonald'sille, mikä sijaitsi lähellä Jarnon kotia. Kimmo ja Ari menivät paikalle. Heidät nähtyään Jarno lähti karkuun, mutta Kimmo juoksi hänet kiinni.
Tämän jälkeen hän kuljetti Jarnon autoon ja ajoi autolla Kalaholmaan joen rantaan. Siellä hän keskusteli Jarnon kanssa.
Kimmo ja Ari kertoivat kuulusteluissa kohdistaneensa rannalla Jarnoon lievää väkivaltaa. Jarno oli yrittänyt karkuunkin, mutta Kimmo oli juossut hänet kiinni.
Jarno ei ollut myöntänyt mitään ja Kimmo kertoi uhanneensa Jarnoa sanomalla, että hänet pitäisi viedä johonkin vähäksi aikaa miettimään.
Rannalta he olivat ajaneet Kimmon isän hallille. Jarno ja Ari olivat jääneet ulos Kimmon mentyä sisälle. Kimmo kertoi ensimmäiseksi hakeneensa hallin perältä eteisaulaan pakkausteippiä. Sitten hän oli hakenut yläkerrasta painonnostotangot ja levy painot.
Tämän jälkeen hän oli pyytänyt Arin ja Jarnon sisälle. Hän oli komentanut Jarnon istumaan lattialla olleen painonostotangon luo.
Lattialla olleessa painonnostotangossa oli ollut vain toisessa päässä painot. Jarno oli istunut tangon luo siten, että hänen jalkansa oli kohti sitä päätä tankoa, missä painot olivat.
Kimmo oli ruvennut sitten teippaamaan Jarnoa. Hän teippasi ensin Jarnon kädet ja päässä olleen hatun. Samalla hän oli keskustellut Jarnon kanssa.
Vallinen kertoi kuulustelussa poistuneensa hallilta ulos siinä vaiheessa, kun Kimmo oli teipannut Jarnon päätä siten, että teippi oli peittänyt jo silmät ja nenän. Vallinen kertoi sanoneensa Kimmolle jotain sellaista, että etkö tajua, se voi kuolla siihen. Vallinen kuvasi sanomisen vaikuttaneen Kimmoon siten, että tämä oli ruvennut oikein vimmalla pyörittämään teippiä Jarnon pään ympäri. Vallinen oli ollut hetken poissa hallista, ja palatessaan sinne hän näki Jarnon makaavan maassa. Samalla hän huomasin Jarnon laskevan alleen, koska hallin lattia rupesi kastumaan.
Vallisen mielestä Jarno kuoli sillä hetkellä. Tämän jälkeen Kimmo ja Ari kertoivat teipanneensa Jarnon paremmin kiinni painonnostotankoon. He olivat nostaneet "paketin” käytössään olleen henkilöauton takapenkille ja ajaneet joen rantaan. He olivat yhdessä kantaneet paketin mattolaiturille, mistä he olivat sen sitten heittäneet jokeen.
Tapahtuiko näin vai sopivatko rikoskumppanit yhtäpitävän kertomuksen tapahtuneesta? Mikä oli todella Vallisen osuus tässä henkirikoksessa?

Asian käsittely alioikeudessa
Porin käräjäoikeus antoi tässä jutussa päätöksen 4. kesäkuuta 2001.
Syyttäjä vaati Virtaselle rangaistusta murhasta. Syyttäjän toissijaisena syytteenä oli Virtasen osalta tappo tai törkeä pahoinpitely ja kuolemantuottamus.
Valliselle syyttäjä vaati rangaistusta avunannosta murhaan taikka toissijaisena rangaistusta avunannosta siihen tai niihin rikoksiin, joihin Virtasen katsotaan syyllistyneen.
Vastaaja Kimmo Virtanen kiisti tahallaan surmanneensa Jarno Hämäläisen ja myönsi syyllistyneensä törkeään pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen.
Vastaaja Vallinen kiisti syytteen avunannosta murhaan ja vaihtoehtoisiin tekoihin ja pyysi syytettä hylättäväksi. Perusteena Vallisen osalta oli mainittu, että hän oli tietämättään ja tahtomattaan joutunut tilanteeseen, jossa hän oli ollut väärään aikaan ja väärässä paikassa.
Alioikeudessa Virtasen todettiin syyllistyneen murhaan ja Vallisen osalta syyte avunannosta murhaan hylättiin.
Teon motiivin osalta oikeudessa kuultiin useita todistajia. Muun muassa Carita Tammea kuultiin oikeudessa todistajana. Hän oli kertonut oikeudessa, että Jarno Hämäläinen oli sanonut hänelle muistinsa palanneen Tampereen pahoinpitelyn osalta. Hämäläinen oli maininnut tulossa olevista suurista 400000–700000 markan suuruisista korvauksista, mitkä oli kertomansa mukaan saamassa häntä sorkkaraudalla päähän lyöneeltä Kimmo Niemiseltä. Edelleen Tammi kertoi Hämäläisen sanoneen hänelle, että Kimmo Virtanen olisi tehnyt Porin keskustassa sijaitsevaan biljardisaliin keikan. Tammi kertoi välittäneensä Hämäläisen hänelle kertomia asioita Virtaselle. Carita Tammi kertoi soittaneensa ja sopineensa tapaamisen Hämäläisen kanssa Virtasen pyynnöstä.
Virtanen puolestaan myönsi pyytäneensä Caritaa sopimaan tapaamisen, minkä tarkoituksena Virtasen mukaan oli keskustella Hämäläisen kanssa siitä, mistä Hämäläisen perättömät puheesta Virtasesta johtuvat. Oikeus on todennut, etteivät ainakaan kaikki Hämäläisen sanomaksi väitetyt puheet Virtasen osallisuudesta pitäneet paikkaansa, muttei se ole kuitenkaan oikeuttanut Virtasta siihen, mitä hän oli Hämäläiselle tehnyt.
Teon suunnitelmallisuuden osalta oikeus ei pitänyt todennäköisenä, että Virtasen toiminta olisi ollut ainakaan alussa suunniteltua. Mikäli teko olisi ollut alusta lähtien suunniteltu, olisi Virtanen oikeuden mielestä hoitanut Hämäläisen tapaamisjärjestelyt niin, etteivät ulkopuoliset olisi tienneet siitä. Siinä vaiheessa, kun Virtanen on mennyt hallille ja hakenut yläkerrasta painonnostovälineet ja hallin puolelta
pakkausteippiä, hänen toimintansa katsottiin olevan suunnitelmallista.

Hämäläisen ruumiinavauksen tehnyttä oikeuslääkäriä kuultiin oikeudessa todistajana. Hän kertoi, ettei voi pois sulkea sitä, etteikö uhriin eli Hämäläiseen ole voitu kohdistaa tylppää väkivaltaa. Uhrin päässä ei hänen mukaansa kuitenkaan löytynyt sellaisia vammoja, mitkä selittäisivät kuoleman.
Näyttöä siihen, että Virtasen Hämäläiseen kohdistamat potkut olisivat aiheuttaneet kuoleman, ei oikeudessa tullut ilmi.

Käräjäoikeuden tuomiolauselmassa todetaan, että teko on tehty erittäin raa’alla ja julmalla tavalla ja rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävänä törkeänä.
Virtaselle tehdyn mielentilatutkimuksen mukaan hän on ollut täydessä ymmärryksessä tekoa tehdessään.
Hänen mielentilatutkimuksessaan todetaan, että hänen toimintansa teon kriittisillä hetkillä tuo mieleen äärimmäisen tunnekylmyyden ja suorastaan narsistisen raivon. Hänen toimintansa on ollut psykopaattista.

Kimmo Juhani Virtanen tuomittiin elinkaudeksi vankeuteen.
Hänet määrättiin suorittamaan korvauksena kärsimyksestä Hämäläisen äidille 50000 ja isälle 30000 markkaa sekä sisarelle ja veljelle kummallekin 10000 markkaa.
Vallisen osalta käräjäoikeus hyIkäsi syytteen avunannosta murhaan näytön puutteen takia.
Hänet tuomittiin ehdottomaan vankeusrangaistukseen yhdeksi vuodeksi ja kuudeksi kuukaudeksi törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä, rikoksentekijän suojelemisesta ja hautarauhan rikkomisesta.

Syyttäjä on valittanut käräjäoikeuden päätöksestä siltä osin, kun Valliseen kohdistetut syytteet on hylätty.
Hämäläisen omaiset ovat valittaneet päätöksestä siltä osin, kun syyte avunannosta Vallista kohtaan on hylätty sekä korvausvaatimuksista.
Kimmo Virtanen ja Ari Vallinen ovat valittaneet koko tuomiosta.

Turun hovioikeudessa (2002) Virtasen elinkautinen säilyi.
Vaittinen tuomittiin rikoksentekijän suojelemisesta ja törkeän rikoksen ilmoittamatta jättämisestä.

Ps. Tuntien PPK:n nimen väännökset niin Caritan sukunimi Tammi oli todellisuudessa ehkä Ek tms.