Kaksoissurma Helsingin Puistolassa 15.2.1994 - häikäilemätön verityö

Suomessa tapahtuneet henkirikokset.
Doctor Lecter
James Bond (Daniel Graig)
Viestit: 17207
Liittynyt: Pe Kesä 22, 2007 9:32 am

Kaksoissurma Helsingin Puistolassa 15.2.1994 - häikäilemätön verityö

Viesti Kirjoittaja Doctor Lecter »

Kahden miehen kuolemaan johtanut tapahtumasarja käynnistyi myöhään illalla 14.2. kun Seppo Ilmari Ekman, 45, päätti lähteä kodistaan Helsingin Peltojyräntieltä muutaman sadan metrin päässä sijaitsevaan Park Pubiin, Puistolantori 1:een.
-Luonaan tilapäisesti asuva Leo "Mao" Keinänen, 52, oli sen verran "väsynyt", että ei enää omannut kiinnostusta jatkoille. Sohvalla oli mukavampaa.

Molemmat miehet olivat iästään huolimatta jo eläkkeellä.

Park Pubissa oli ilo ylimmillään - oluttuoppien pohjia ei tarvinnut tänäkään iltana yksin tuijotella, vaan juttukaveria riitti. Niin myös Seppo Ekmanilla. Hän tapasi pubissa koneenkuljettaja Kari Leppiniemen, 28 ja tämän tuoreen seuralaisensa, kokkina leipänsä hankkivan Kirsi Suutarisen, 29.

Ekman istui näiden kahden seuraksi ja tarjosi kaljat. "Tunsin hänet jotenkin ennestään", sanoi Leppiniemi. "Muistaakseni hän antoi minulle jokin aika sitten tappotuomion". Sitä huolimatta ilta kului rattoisasti - tosin Suutarinen sanoi, että siinä oli hiukan eroottista sävyä, kun Ekman "kähmi sillai". Lopulta Ekman tokaisi, että jatketaan juttelua hänen luonaan tässä lähellä. Viinaa on!

Kolmikko suuntasi pubista Ekman talolle noin kahden aikaan. Taksilla mentiin. Ekman maksoi. Tästä eteenpäin meillä on vain pariskunnan huuruinen kertomus. "Asunnolla maata retkotti sohvalla mies, joka ei koko aikana noussut kunnolla istumaan. Itse menin jollekin tuolille ja Kirsi meni lipaston eteen. Kossua juotiin ja joutavia juteltiin".

Sitten alkoi riita. Kumpikaan ei vaan muista että mistä ja miksi. Suutarinen ojensi muassaan olleen veitsen Leppiniemelle ja sitten mentiin; Ekman sai sai ensin nyrkistä, sitten veitsestä. "Tän jälkeen en muista muuta kuin että otin kaapista joitain pusseja taskuun ja jälkeenpäin kuulin, että se oli juustoraastetta ja niitä oli seitsemän pussia", sanoi Leppiniemi.

Suutarinen puolestaan muistaa, että talolla Ekman aloitti taas kähminnän. "Riita saattoi alkaa siitä". "Muistan, että tönäisin sohvalla istuvaa vanhempaa miestä ja löin Ekmania veitsellä persuuksiin". "Kaikki oli yhtä hässäkkää, tavarat lentelivät ja verta oli joka paikassa". "Muistan kun Leppinimen bootsien kärjet vain vilkkuivat kun hän monotti kumpaakin ukkoa".
- "Jotain tein myös Keinäsen sukuelimille, se johtuu varmaan siitä, että hän sanoi minulle jotain inhottavaa seksuaalisuuteen liittyvää".

Kuva poliisi, teksti Rikosposti.
Kuva poliisi, teksti Rikosposti.
Puistola_uhrit.jpg (130.26 KiB) Katsottu 1302 kertaa
Kuva poliisi, teksti Rikosposti.
Kuva poliisi, teksti Rikosposti.
Puistola_kuva.jpg (193.46 KiB) Katsottu 1302 kertaa
Tekojensa jälkeen pariskunta ottivat Ekman lompakon kortteineen ja lähtivät soittamaan itselleen taksia. Kun eivät tieneet missä olivat, niin soittivat yöllä asukkaiden ovikelloja, "ollaan eksyksissä", oli Suutarinen sanonut erään talon ovella.

Surmatyöt paljastuivat vain hetki niiden jälkeen. Hätäkeskus sai kello 2:30 sekavan puhelun "Täällä on kaksi ruumista". "Missä". "No kun en tiedä". Myöhemmin kävi ilmi, että Leppiniemi ja Suutarinen olivat lähes tulkoon tavanneet toisensa Ekmanin talon pihalla.

Kuva Iltalehti 16.2.1994
Kuva Iltalehti 16.2.1994
Puistola_talo.jpg (70.19 KiB) Katsottu 1302 kertaa
Löytäjät olivat tuhannen päissään oleva pariskunta, joka oli poikennut tuttujen talolla. Viimein osoite selvisi ja poliisit saapuivat. Nainen tunnusti tehneensä jotain kauheaa ja kertoi iskeneensä Moralla päähän. Oli vaan niin, että Moraa ei löytynyt, eikä kummankaan uhrin päässä ollut merkkejä teräaseen iskuista.
- Nainen oli vaan niin sekaisin, että yhdisti itsensä tekoon. "Oon tehnyt jotain kauheaa". Tiedä sitten pitikö poliisin pitkäänkin vakuutella naiselle, että ole huoleti, et ole tappanut ketään.

Onni onnettomuudessa oli se, että pariskunnan mies sittenkin muisti, että talosta lähti hänen havaintonsa mukaan joku toinen pariskunta ja sen verran tuntomerkkejä saatiin, että Leppiniemi & Suutarinen pidätettiin aamuyöstä noin puolen kilometrin päässä Ekmanin talolta. Kumpainenkin oli parin promillen humalatilan lisäksi myös pilleripöhnässä - ja Leppinimellä taskut täynnä anastettua juustoraastetta!

Kuulusteluissa Suutarinen myönsi osallisuutensa ja että suunnitelma ryöstöstä tehtiin jo Park Pubissa ja että Leppiniemi oli myös osallinen tekoihin. Jotain kertoo sekin, että, taksinkuljettajan mukaan Suutarinen oli autosta poistuessaan sanonut, että "veljeä ei jätetä tänne", joten ehkä siinä esiinnyttiin mustalaistyyliin "tää on mun veli", jotta lähentelijä ei luule pariskunnalla olevan suhdetta, vaan kähmintä voi (muka) jatkua.

Molemmat osalliset saivat syytteet murhasta ja uhkailusta. Jälkimmäinen tuli siitä kun he olivat 14.2. uhanneet Park Pubissa erästä miesasiakasta ja tehostaneet uhkaustaan laittamalla veitsen miehen kurkulle. Syyttäjän mukaan Peltojyräntien teot olivat "raakuudessaan eläimelliset".
- Huomionarvoista on se, että murhasyyteet luettiin jo neljä viikkoa teon jälkeen. Ei jahkailtu, kuten nykyään on lähes joka jutussa.

Oikeuteen mentiin mielentilan kautta ja järjissään olivat. Helsingin käräjäoikeus oli kuitenkin sitä mieltä, että ei tässä syyttäjän vaatimus ihan täyty, joten tuomiot tulivat taposta. Leppiniemi sai 12 vuotta 1 kuukausi. Se paljon puhuttu naisalennus oli tällä kertaa lähes olematon; Suutarinen sai 12 vuoden tuomion.
-Tuomitut olivat aiemmiin syyllistyneet vain omaisuusrikoksiin.

Leppiniemen mielestä tekonsa oli kuolemantuottamus! Tässä kohtaa tuli taas esiin se valikoiva muistamattomuus/muisti. Leppiniemi; "en muista juuri mitään, mutta sen muistan, että löin vain yhden kerran".

Vaan valittivatko he hoviin? Jatkuiko pariskunnan suhde vankeuden jälkeen? Kumpikin lusi tiettävästi sen kuusi vuotta. Erään tiedon mukaan surmatalo sijatsi Peltojyräntien ja Kyyhkyspolun risteyksen tienoilla. Liekö jo purettu kun sen näköistä taloa ei näy?

Seuraavaksi poliisia tarvittiin Puistolaan selvittämään henkirikosta puolen vuoden kuluttua, elokuussa 1994.
Aina kun kuulen sanan suvaitsevaisuus, poistan varmistimen!