Elämä jatkuu tai sitten ei..

Sana on vapaa jos netiketti on hallussa.
Spete
Hercule Poirotin viikset
Viestit: 102
Liittynyt: Ti Heinä 17, 2007 12:05 pm

Elämä jatkuu tai sitten ei..

Viesti Kirjoittaja Spete »

Luin äsken:
http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?t=2572
Ja kieltämättä omat historiat tuli mieleen...

Itse olen -72 syntynyt ja aikoinaan nöösinä isäni perusti yrityksen mikä siinä lamanaikoina meni nurin aika lahjakkaasti....ja siitäpä se alkoholismi ukolla alkoi.
Isäni ei olenkaan ollut metsämiehiä, mutta itsellä metsästys ja yleensä eränkäynti oli ns verissä ja jo 13-vuotiaana kuljin enojeni mukana jahtaamassa ja kun täytin 15 eli sain ensimmäiset luvalliset aseet itselleni niin oli jo synttäripäivänä enojeni kanssa lupia hakemassa omiin nimiini.

Tietysti aina isäni ongelmat huolestutti, mutta aina pidin aseitteni lukot piilossa ja patruunat lukkojen takana, mutta menin itse parin välivuoden jälkeen toiselle paikakunnalle opiskelemaan joskus -89-90 mailla.

Kerran koulusta tullessani muori oli suht vaikeana. Kertoi vaan isäni jostain saaneen yhden haulikkoni toimintakuntoiseksi, uhanneen Äitiäni ja paenneen metsään...tottakai muori kutsunut poliisit niin virkavallalla mielenkiintoinen työ rajavartionkoirien kanssa kun olivat etsineet.

Onneksi sentään kaikki meni hyvin, että isäni oli luovuttanut, mutta näin vanhempana kun ajattelee niin mitä oli voinut satttua, pahimmassa tapauksessa syitten spekulointi löytyisi tältä palstalta.

Aseet tottakai poliisit veivät talteen ja sain ne itselleni jälkeenpäin, isä putkassa ja kun asutiin silloin ns korvessa niin ei saanut tuomiota edes ampuma-aserikoksesta.

Näin vaan kun pienessä saunabissessä tuumailee niin millaiset otsikot nykyään olisi vastaavasta tapauksesta ja mitä olisi voinut sattua. :?
Howler
Axel Foley
Viestit: 2291
Liittynyt: Ti Syys 04, 2007 10:42 am

Viesti Kirjoittaja Howler »

Onhan sitä omallakin kohdalla monia otsikoita, jotka tempoo mielen syvyyksistä muistoja esiin. Ei sille vain mahda mitään, jokainen kohtaa elämässään uskomattoman paljon kaikenlaista, sellaistakin mitä ei ehkä tahtoisi kokea. Ja sille kun ei mahta mitään...

Itsellä yleensä insestijutut nostattaa mieleen jotain, vaikkei omalle kohdalle olekaan sattunut. Samoin itsemurhajutut.
pekkaeric
Hetty Wainthropp
Viestit: 451
Liittynyt: La Tammi 12, 2008 9:04 pm

Viesti Kirjoittaja pekkaeric »

Hienoa, että olet itse selvinnyt täysjärkisenä tuosta "Turmiolan Tommi" -perhekuviosta maailmalle.

Tuohan on valitettavan tavallista. Otsikoita syntyy silloin, kun joku lyö perheensä ja itsensä kylmäksi, mutta kai ne merkit tulevasta ainakin lähipiirin luulisi näkevän ja ehkä jonkun puuttuvankin asiaan.
Maybrick
Perry Mason
Viestit: 3828
Liittynyt: Ti Loka 23, 2007 4:44 pm

Viesti Kirjoittaja Maybrick »

Itsellä näistä täällä olevista jutuista lähimmiksi ja omakohtaisimmiksi nousevat nuo perhe- tai sukupiirissä sattuneet hengenriistot. Omassa suvussa isoisän veljen perheessä sattunut tappo, kun isäni serkku sekopäisenä tappoi äitinsä. Oli pyytänyt apua mielenterveysongelmiinsa, ei saanut, ja homma päättyi oman äidin tappoon. Kukaan suvussa ei oikein tiedä (tai ole tietävinään) taustoja.
Nothing is quite what it seems
pekkaeric
Hetty Wainthropp
Viestit: 451
Liittynyt: La Tammi 12, 2008 9:04 pm

Viesti Kirjoittaja pekkaeric »

Mun suvussa on tabuna isovaarin sisällissotatausta, joka vieläkin lainehtiii.
Olisi nastaa juottaa joskus suvun vanhin känniin ja kysyä; mitä silloin tapahtui?

Edit. Sukumme vanhin on siis 101-vuotias äitini iso-täti, ei siis tuo isovaari.
Isovaari on pukannut koiranputkea vuodesta -1950
Vastaa Viestiin