Olin peruskoulun ja ammatillisen koulutuksen jälkeen todella pitkään työtön ihan omasta halustani, sillä mikään ei oikeastaan kiinnostanut, eikä minulla ollut käypää osaamista oikeastaan mihinkään, eikä lisäkoulutuskaan kiinnostanut.
Välillä siis kävin naamaani näyttämässä työkkärissä ja KELAn papereita täyttelin, aina sieltä se työttömyysraha ja asumistuki tulivat. Sossussa en käynyt.
Yhden työkkärin työnhakukurssin kävin (leikimme erilaisia leikkejä yms turhaa viikon ajan) ja yhdessä puolen vuoden työllistämistyössä olin. Siitä työstä pelkästään positiivisia kokemuksia ja säästin sinä aikana 7 000mk autoharrastusta varten.
No sitten tuli se päivä, kun mut marssitettiin sille työkkärin psykologille. Nainen oli sitä mieltä, että musta tulee aivan selvästi hitsaaja. Hänellä oli oikein selvä visio asiasta ja hän pakotti minut kurssille, uhaten työttömyysrahan menetyksellä. Pidin häntä hulluna, minäkö hitsariksi? Hah.
Pakkohan sinne kurssille oli hakea, laskin sen varaan, etten pääse. Pääsin. No, ajattelin, että olen siellä sen pakolliset 3kk, kyllä sen verran kestän. Sitten voin taas olla rauhassa työtön.
Vaan oikeassa se nainen oli, jäin nimittäin kursseille, kävin kaikki mahdolliset ja suoritin nipun luokkia ja sitten mahduin siihen 8:n joukkoon, jotka 40:stä hakijasta valittiin erään firman koulutukseen. Koulutuksen jälkeen sinne firmaan sitten töihin ja hitsannut olen nyt sitten vuodesta 2001 ihan työkseni, tosin sekä työpaikkaa, että asuinpaikkakuntaa olen vaihtanut sen jälkeen.
Aijoo, äitiysvapaalla menin opiskelemaan. Silloin piti ihan henkilökohtaisesti käydä KELAssa saattamassa kaikki paperit ojennukseen. Palvelu oli ystävällistä ja saimme asian hoidettua.
Sossusta sen verran, että pari kertaa olen joutunut käymään. Ensin pienellä paikkakunnalla, jossa täti oli ystävällinen. Kaivoi jopa päätöksensä lisäksi laatikostaan kartongin venäläistä LM:ää meille (kävin silloisen äijäkkeeni kanssa siellä) ja voivotteli, että "ottakaa nyt edes nuo, kun enempää rahaa hän ei voi kirjoittaa".
Toinen kokemus sossusta oli hieman isommassa kaupungissa, mutta palvelu oli edelleen ystävällistä, opastavaa ja rahatkin tulivat tilille ilman mutinoita. Harmia aiheutti tosin se hassu pykälä, että kahden edellisen kuun tulot huomioitiin. Outoa.
Vuokratyöfirmoista sen verran, että yhdestä on kokemusta ja se kokemus oli hyvä, menisin tarpeen tullen uudestaankin. Sain työvaatteet, säännöllisen palkan, työterveyshuollon ja muutenkin kaikki sujui hyvin. En sitten tiedä jos pidempää pätkää tekisi vuokrafirman kautta, mutta ainakin mun 5kk sujui loistavasti.
Olen sitä mieltä, että asiat hoituu kyllä, jos ne haluaa hoitaa. Jos haluaa vaan lusmuilla ja elää tuilla, niin on vaan hyvä, että asiat eivät ole liian helppoja. Kuvottaa elämäntapalusmuilijoiden valitus sossun ja KELAn paskuudesta. Suomessa sentään ON tällaiset palvelut ja jos niitä kehtaa hyväksikäyttää, niin ei luulisi olevan varaa valittaa yhtään. Kai niitäkin virkailijoita vituttaa kuunnella vuodesta toiseen läskien ja juoppojen elämäntapapummien vittuilua, ei mikään ihme jos paperit kiertävät mutkan kautta.
Asiallisella käytöksellä ja omalla aktiivisuudella ne asiat hoituu. Suurin osa työpaikoista löytyy muualta kuin työkkäristä, niin ja jos töitä haluaa tehdä, niin pitää olla valmis ottamaan vastaan myös muuta kuin oman alan työtä, työkokemus on aina plussaa sulle, työnteko pitää sut leivässä ja elämänrytmissä ja siinä ohessa voit samalla etsiä sitä sulle mieluista työtä. Niin ne hommat etenee.
Hyväksikäyttäjillä en tarkoita niitä, jotka oikeasti joutuvat työttömyyden tai vaikka sairauden takia pulaan ja hakevat sitä apua, vaan näitä ihan oikeita lusmuja, jollainen minäkin nuoruuteni päivät oikeastaan olin - sillä poikkeuksella, että sossuun en koskaan mennyt, enkä mistään kyllä valittanutkaan.
Paljon on pykälissä outouksia ja toimintatavoissa eroja, mutta noin pääsääntöisesti tällainen tavallinen tallaaja on pärjännyt aivan hyvin byrokratian rattaissa.
Korvaus fysikaalisesta hoidosta saapui n. viikko hakemuksen lähettämisen jälkeen, eikö se ole aika hurjan hyvin!?
Melkein unohtui, että olen jopa saanut työkkäristä työtäkin! Yleensähän sinne työkkäriin voi tosiaan piiloutua ja viettää aikaa työttömänä ihan niin kauan kuin haluaa.
No, kerran jouduin sitten hitsaushommista pakkolomalle ja ilmoitin jo etukäteen työkkäriin, mistä alkaen työttömyys alkaa. Parin päivän kuluttua soi puhelin ja työkkärin täti kysyi, kiinnostaisiko mua kuorma-autokuskin paikka, saako hän antaa yhteystietoni työnantajalle.
Sen työpäivän päätteeksi oli työhaastattelu ja seuraavana maanantaina aloitin sitten kuorma-autokuskina, jota duunia teinkin siihen saakka, kunnes tuli taas kutsu hitsaamaan. Eivät vaan olisi millään halunneet päästää mua pois sieltä auton puikoista.
päätin sitten jättää sillä kertaa hakematta. En ole koskaan kuullut että joku olisi sitä kautta töitä löytänyt. Mutta kai sellaisiakin sitten on.
ja työtään ne vaan tekee...
ni no tuutko huomenna yhdeksältä töihin?---ni täh joo, okei....