Työpaikoilleen surmatut

[finnbar87]

Mielestäni Simo Suominen voitaisiin katsoa työpaikalleen surmatuksi, vaikka hän olikin varasväijyssä työajan ulkopuolella ja omistamansa autoliikkeen entinen johtaja.

Tämä Imatran haulikkomurhako? Kyllä, ihan hyvin. Oli työpaikallaan ja työpaikkansa etua ajamassa, vaikka ei varsinaisesti työajallaan.

[LexVeritas]

Mielestäni Simo Suominen voitaisiin katsoa työpaikalleen surmatuksi, vaikka hän olikin varasväijyssä työajan ulkopuolella ja omistamansa autoliikkeen entinen johtaja.

Tämä Imatran haulikkomurhako? Kyllä, ihan hyvin. Oli työpaikallaan ja työpaikkansa etua ajamassa, vaikka ei varsinaisesti työajallaan.

Suominenhan ei kai enää ollut virallisesti töissä omistamassaan liikkeessä.

Mielestäni olisi kuitenkin sopivaa laskea hänet jopa silloiselle työpaikalleen surmatuksi, vaikka kyseessä olikin ilmeisesti aiempi työpaikkansa, jonka hän tosin edelleen omisti.

[finnbar87]

Tuo kuulostaa kyllä yrittäjyystaustaa omaavan korvaan vähän erikoiselta "yrittäjyysmuodolta", että omistat firman, mutta et ole siinä töissä.

Tietenkin, jos on kaiken ulkoistanut muille. Miulla pienyrittäjänä oli siitäkin huolimatta, vaikka yritin mahdollisuuksieni mukaan antaa työtehtäviä edes yhtenä tai kahtena päivänä viikossa muiden hoidettavaksi, silti sitä kun istahti alas jakkaralle niin oli aivan helevetin iso nippu firman papereita pöydällä. Yrittäjä tai firman omistaja on kyllä mielestäni töissä omistamassaan firmassa 24/7. Työtehtävät vain vaihtelevat. Ensimmäisenä mielessä herättyään ja viimeisenä ennen nukahtamista. Välillä unissakin

[McCall]

Tuossahan näyttää nimikin mainitun.

"Taksisurma, Jari Lahti, 23.10.1986 Hämeenlinnassa

Lyhensin lainausta. Hienoa paikallista tutkimusta tähän liittyen Tero Niemistön blogissa:

https://onlinesleuth.home.blog/2023/10/ ... n-lokakuu/

Kun rullailette alas päin niin päästään tähän synkkään tapahtumaan.

[Karppi]

Iittalassa -70 luvun loppupuolella mustasukkainen mies meni ja ampui käsiaseella paikallisessa ravintolassa (Hytti) tarjoilijana työvuorollaan työskennellyttä nuorehkoa tyttöystäväänsä sillä seurauksella että tarjoilija kuoli, tämän lisäksi mies ampui ravintolan eteisessä pajatsoa pelannutta mieshenkilöä, muistaakseni haavoittavasti. Ravintolassa asiakkaana tapahtumahetkellä ollut paikallinen mies otti ampujalta aseen pois ampumisten jälkeen, poliisi otti tekopaikalta ampujan kiinni paikalle saavuttuaan. n. 30 min. myöhemmin.

[L'amourha]

^ Tuomiolle päästiin kahdeksisen kuukautta myöhemmin joka oli pitkä aika tuolloin. Ilmeisesti ampujan pääkoppaa tutkittiin huolella.

HS 01.06.1979 Iittalan kaksoissurma 05.10.1978 Ryytty, Kallio, Leppänen.jpg (122.58 KiB) Katsottu 14331 kertaa

[Ryder]

Toinen esimerkki kartalta puuttumaan jääneestä, työpaikallaan surmatusta, on Nauvon Käldingen kylän kalasatamassa ankkurissa olleen Mia-aluksen huhtikuun 21. päivänä vuonna 1978 klväärinperällä kuoliaaksi hakattu kapteeni Kaj Karlborg.

Listalta puuttuvat myös liikenneonnettomuuksien uhreiksi joutuneet ja työssään kuolleet. Postinjakajan yliajo
Kouvolassa ja hinausauton kuljettajan yliajo. Menee vähän OT, kun otsikkona on henkirikokset Suomessa, mutta
unohtaa ei pidä myöskään Englannissa 2016 tapahtunutta kansanedustaja Jo Coxin murhaa. Hänhän oli vain tekemässä
työtään. Myös kampanjointi on kansanedustajan työtä, niin Suomessa kuin muualla maailmassa ja kansanedustajan
työpaikkoja ovat myös yleisötilaisuudet, torit, aukiot ja kauppakeskukset.

[finnbar87]

Listalta puuttuvat myös liikenneonnettomuuksien uhreiksi joutuneet ja työssään kuolleet. Postinjakajan yliajo
Kouvolassa ja hinausauton kuljettajan yliajo. Menee vähän OT, kun otsikkona on henkirikokset Suomessa, mutta
unohtaa ei pidä myöskään Englannissa 2016 tapahtunutta kansanedustaja Jo Coxin murhaa. Hänhän oli vain tekemässä
työtään. Myös kampanjointi on kansanedustajan työtä, niin Suomessa kuin muualla maailmassa ja kansanedustajan
työpaikkoja ovat myös yleisötilaisuudet, torit, aukiot ja kauppakeskukset.

Listalle taitaa päästä sillä, että kuolee työtehtävissä ollessaan toisen käden kautta. Eli tekijä kun tuomitaan vähintään taposta, niin silloin on tapahtunut henkirikos. Törkeä kuolemantuottamus ei ole vielä henkirikos eikä siten pääse listalle työpaikoilleen surmatuista. Postinjakajan yliajo ei soita mitään kelloja, mutta olettaisin, että hinausautonkuljettajan yliajolla viittaat marraskuussa 2022 Jyväskylässä tapahtuneeseen yliajoon. Tuosta tuli muuten näemmä pari viikkoa sitten puolen vuoden ehdollinen vankeusrangaistus kolarin aiheuttaneelle kuljettajalle. Törkeä kuolemantuottamus ja törkeä liikenneturvallisuuden vaarantaminen, jotka kumpikaan eivät ole henkirikoksia.

Ylipäätäänkin nuo yliajot tuppaavat todella harvoin menemään henkirikoksiksi. Nyt "piristävänä" poikkeuksena tämä tapaus Tampereelta viime talvelta, joka menee kuin meneekin otsikon "Työpaikoilleen surmatut" alle. Ehkä sittenkin on näkyvissä valoa tunnelin päässä, että kännissä törkeästi liikenneturvallisuutta vaarantamalla ei ole syytesuojassa toisen hengen viedessään.

Postinjakajan yliajo: https://murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=37400
-NILS-

[Oikeus ennen kaikkea]

Äkkipäätään en löytänyt taksisurmaa, joka tapahtui 19.2.1983 Hyvinkäällä Paavolan kaupunginosassa. Uhri kuoli seuraavana päivänä.
Taksinkuljettajaksi mainitaan PPK-kirjassa 1984 palomies Olli Lauhanen, s.1952. Lauhanen teki taksikeikkoja palomiehen työn lisäksi turvatakseen perheensä taloudellisen tilanteen, heille kun oli syntymässä kolmas lapsikin.

PPK 1984

Taksiryöstö, yksi monista
Ylikonstaapeli Aarne Kainumaa

Lauantaina 19päivänä helmikuuta 1983 kello 21.40 tapahtui Hyvinkään kaupungissa Vaiveronkadulla taksiryöstö, jolloin taksia kuljettanutta palomies Heikki Lehikoista, syntynyt 1952, ammuttiin päähän ja ryöstettiin rahat. Heikki Aulis Olavi Lehikoinen kuoli ampumavammaan seuraavana päivänä. Teko karmeudessaan kertoo siitä, miten turvaton taksiautoilijan asema on. Eikä tämä tarina ole laatuaan ensimmäinen, eikä valitettavasti viimeinenkään...

Hyvinkään palolaitoksen palomies Heikki Lehikoinen oli onnellinen perheenisä, jolla vaimonsa Merjan kanssa oli vuosina 1974 ja 1976 syntyneet lapset ja perheeseen odotettiin keväällä syntyväksi kolmatta lasta. Perheen toimeentulo perustui Heikin ansioihin ja siksi hän vapaapäivinään hankki lisätuloja tuuraamalla hyvinkääläisiä taksiautoilijoita. Hänen perheensä asui vuokrahuoneistossa ja omaisuutta ei ollut. Lauantaina 19 päivänä helmikuuta oli Heikillä vapaapäivä palolaitokselta. Hän oli tapansa mukaan tuuraamassa taksiautoilijoita, tällä kertaa Pavea, jonka taksiauto oli uudenkarhea vaalean keltainen Mercedes Benz 240D, rekisteritunnus UOH-620 ja ulakutsu 20. Heikin työvuoro alkoi kello 9.00 ja sen piti kestää seuraavaan aamuyöhön kello 3.30:een. Lauantai-illan pimetessä hänelle oli kertynyt ajomaksuja runsaat 600 markkaa ja näiden lisäksi hänellä oli vaihtorahoja noin 350 markkaa. Rahat olivat kahdessa eri lompakossa puseron povitaskussa ja osa kolikoista raharengissä auton keskikonsolissa.

Taksi, jonka kuljettaja ryöstettiin.jpg (132.9 KiB) Katsottu 11244 kertaa

Asiakas
Kello 21.30 Heikki palasi normaalilta keikalta. Hänen ollessaan Hämeenkadulla kuului ulapuhelimesta kutsu: "Hämeenkatu 33". Heikki painoi auton vaihde- kepin sivussa olevaa tangenttia ja vastasi: — 20 kuittaa. — 20 selvä, kuului ulapuhelimesta tutun keskuksenhoitajan ääni. Nyt Heikki olikin jo pyydetyssä osoitteessa. Kadun vastakkaiselta puolelta puhelinkioskilta käveli ripein askelin nuorehko hintelältä vaikuttava mies, jonka Heikki rutiininomaisesti tunnisti perusasiakkaaksi. Tämä mies oli vaalea, kapeakasvoinen ja hänen ylähuulessaan oli viiksenhaituvia. Ulkomuoto oli hieman nuhruinen. Tämä mies kiskaisi taksin takaoven auki, istui penkin keskelle ja sanoi: — Paavolaan. Tunkkainen keskioluen tuoksu lemahti miehen hengityksen mukana. Välittömästi Heikki teki U-käännöksen kadulla ja taksimittarin raksuttaessa alkoi matka pyydettyyn kaupunginosaan. Heikki ajoi reittiä Hämeenkatu — Siltakatu — Riihimäenkatu — Vaiveronkatu. Kyydittävä oli hiljainen ja jotenkin jännittynyt, eikä yhteistä puheenaihetta tainnut löytyä. Sää oli selkeä ja katulyhdyt loistivat kirkkaina. Heikin ajatukset taisivat käväistä kodissa odottavan perheen luona, koska reitti kulki juuri sinne. Yhtäkkiä kyydittävä käski: — Pysäytä. Nyt oltiin juuri tekojääradan kohdalla. Heikki jarrutti ja ohjasi auton lähelle linja-autopysäkkiä, josta ihmisillä oli tapana kulkea oikopolkua läheisiin Jussilankadun taloihin. Kun auto oli pysähtymäisillään, Heikin katse oli vielä eteen suuntautunut. Hän ei tiennyt mitä takapenkillä silloin tapahtui ja kun auto pysähtyi, hän tunsi voimakkaan iskun takaraivollaan ja laukauksen kaiku korvissaan menetti tajuntansa lyyhistyen penkilleen.

Rikospaikka etuvasemmalla näkyvän rivitalon aidan kohdalla kadulla.jpg (105 KiB) Katsottu 11244 kertaa

Outoa kohinaa
Vaiveronkadun liikenne oli vähäistä eikä monikaan luonut edes katsettaan kadun laitaan ajovalot kytkettyinä pysäköityyn taksiautoon. Ajattelivat, että taksi on tuonut kyydin ja rahastus on käynnissä. Samoin ajatteli Jussilankadulta kohti keskustaa ajanut työnjohtaja Kalle Hämäläinen, joka oli yksi niistä harvoista henkilöistä, joka katsoi taksin suuntaan. Hän oli näkevinään taksin takapenkillä mieshenkilön liikehtivän ja etupenkillä kuljettajan paikoillaan. Tämä havainto tehtiin noin kello 21.40:n tienolla, ilmeisesti juuri rikoksentekohetken jälkeen tai ehkä juuri rikoksentekohetkellä. Kohta tämän jälkeen Vieremäkadun taksiasemalla autoissaan olleet taksien kuljettajat kuulivat ulapuhelimistaan lähetyskohinan, jonka tunnistivat auto 20:n radiopuhelinääneksi. Ääni oli yksilöllinen, koska kellään toisilla ei ollut samanmerkkistä radiopuhelinta kuin auto 20:ssä. Lisäksi radiopuhelimen tangentti sijaitsi oudossa paikassa, vaihdekepin sivussa, missä vähänkin oudompi henkilö painoi sitä vahingossa. Tämän lähetysäänen — pelkän kohinan — kuulleet autoilijat ihmettelivät sitä, mutta eivät arvanneet nyt sen syytä.

Kummallinen asento
Sitten sattui tapahtumapaikan ohittamaan autollaan poraaja Teuvo Kokkonen perheensä kanssa. Sinä ohikiitävänä hetkenä rouva Kokkonen totesi, että taksissa oli oudossa asennossa mieshenkilö. Hän kertoi tämän heti miehelleen. Teuvo Kokkonen vei perheensä aivan lähellä sijaitsevan kotinsa pihaan ja palasi heti kävellen taksin luo. Hän totesi avattuaan taksin oikeanpuoleisen etuoven, että taksinkuljettaja oli vaikeasti loukkaantunut, jos ei peräti hengetön. Hänet oli ilmeisesti työnnetty penkiltään sykkyrään viereiselle etupenkille. Elonmerkkejä ei hänessä näky nyt. Välittömästi Teuvo Kokkonen ryhtyi hankkimaan apua paikalle. Hän soitti lähellä olevasta puhelinkopista hälytyskeskukseen kertoen tilan teen, ja sieltä luvattiin lähettää ambulanssi ja hälyttää edelleen poliisit paikalle. Kohta sairasauto saapuikin ja sen kuljettaja yhdessä hoitajan kanssa alkoivat elvyttää taksin kuljettajaa. Tilanne oli kriittinen. Uhri oli tajuton, hengittämättä, eikä edes pulssia tuntunut. Kasvot olivat siniset, mikä kertoi hapenpuutteesta. Uhrin takaraivolla oli verta. Välittömästi uhri kiidätettiin sairaalaan koko ajan matkallakin elvytystä jatkaen. Tieto tällaisen vaikeasti loukkaantuneen sairaalaan tuomisesta oli välitetty hälytyskeskuksen kautta ja sairaalan hoitohenkilökunta oli valmiina vastaanottamassa. Sairaalassa todettiin uhrin sydämen pysähtyneen ja hengitys oli lakannut kokonaan. Röntgenkuva paljasti hirvittävän asian: oikean otsalohkon alueella aivoissa oli litistynyt pienikaliiperisen ampuma-aseen luoti ja luodin sisäänmenoaukko sijaitsi takaraivolla hieman kallon keskiviivan oikealla puolella. Elvytyksen jatkuessa uhrin sydän saatiin toimimaan, mutta tajuihinsa hän ei enää tullut.

Ryöstö
Uhrin vaatteiden tarkastuksessa selvisi, että häneltä oli anastettu molemmat rahalompakot, eli kaikki rahat. Heikki Lehikoinen kuoli 20 päivänä helmikuuta 1983 kello 23.17 kallon sisäiseen ampumavammaan. Samanaikaisesti sairasauton kanssa hälytettiin Hyvinkään poliisit. Rikostutkinta käynnistettiin kohta täysitehoisesti ja siihen osallistuivat paikallispoliisin lisäksi Länsi-Uudenmaan tutkimusryhmä sekä keskusrikospoliisin pääosaston tutkijat, jotka ottivat vastuun rikoksen tutkinnasta. Yön pitkinä tunteina osallistuivat rikoksentekijän etsintään poliisien lisäksi kaikki ajovuorossa olleet taksiautojen kuljettajat. Tekijästä tai tekijöistä ei ollut oikeita tunto merkkejä tai muutakaan tietoa. Niinpä jälkeen päin saatiin todeta, että kolme eri taksia oli tietä mättään kuljettanut rikoksentekijää kaupungilla saaden kyytimaksut pääasiassa Heikki Lehikoiselta ryöstetyistä rahoista. Sunnuntaiaamuna jaettiin Paavolan kaupungin osaan poliisitiedote, jossa pyydettiin ilmoittamaan taksiryöstöön liittyvistä havainnoista. Tiedotteen tuloksena alkoi puhelinsoittoja tulla, joista muutamat liittyivät oleellisesti itse tapahtumaan.

Hyvä vihje
Samana päivänä kello 13.30 pidätettiin Hyvinkään kaupungissa avovaimonsa asunnosta betonielementtien erikoissahaaja Risto Jokela, syntynyt 1957, syylliseksi epäiltynä törkeään ryöstöön. Asunnossa suoritettiin kotietsintä, jolloin löydettiin ja takavarikoitiin 22 kaliiperin DWS-merkkinen tarkkuuspistooli ja runsaasti siihen kuuluvia patruunoita. Lisäksi asunnosta takavarikoitiin tummansininen toppapusero, jossa oli nähtävissä ilmeisiä veritahroja. Edelleen takavarikoitiin Risto Joelta 320 markkaa rahaa ja hänen avovaimoltaan 200 markkaa rahaa, jonka summan Risto oli hänelle edellisenä yönä antanut. Suoritetuissa kuulusteluissa Risto Jokela kertoi ampuneensa hänellä olleella DWS-pistoolilla taksia kuljettanutta Heikki Lehikoista sekä anastaneensa häneltä rahoineen kaksi rahalompakkoa, jotka hän oli heittänyt ne tyhjennettyään menemään. Tyhjät rahalompakot löytyivät Risto Jokelan kotimatkalla käyttämän reitin varrelta; toinen lompakko löytyi heti mutta toinen vasta heinäkuussa.

Miksi...
Miksi ja miten kaikki tapahtui? Risto Jokela syntyi Pohjois-Suomessa, selkosilla, kaukana niin sanotusta sivistyksestä. Siellä useimmat pojat ainakin elämänsä toisella vuosikymmenellä harrastavat metsästystä tai ammuntaa muuten vain. Ehkä juuri noilta vuosilta oli Risto Jokelalle periytynyt mieltymys ampuma-aseisiin. Olosuhteisiin nähden mukavasti Risto Jokela suoritti keskikoulun ja haaveena kaiketi oli päästä parempiin töihin, kuin mitä sillä seudulla oli totuttu. Kohtalo oli kuitenkin kova, niin kuin se usein kehitysalueen nuorilla on. Työttömyyden pakotta mana hän joutui vaeltamaan pois synnyinseudultaan Etelä-Suomeen, Hyvinkäälle, jossa pääsi postimieheksi. Sitä työtä riitti muutamaksi vuodeksi, kunnes erilaiset sopeutumisvaikeudet pakottivat ammatin vaihtoon. Juurettomuus aiheutti, myös muita ongelmia, joista pahimmaksi muodostui alkoholiongelma. Ihmissuhteet, niin lupaavilta kuin ne näyttivätkin, päättyivät katkerasti tai jäivät pinnallisiksi. Elämänkumppanit eivät voineet häntä auttaa. Eräässä vaiheessa Risto Jokela hankki itselleen 22 kaliiperin niin sanotun kerran laukeavan DWS-merkkisen tarkkuuspistoolin, johon sai myös asianmukaisen hallussapitoluvan. Aikaisemmin hänelle oli myönnetty luvat metsästysaseiden hallussapitoon. Vapaa-aikanaan hän tutustui pistooliin. Hän rassasi sitä ja ampuikin sillä aina tilaisuuden tullen tarkkuusammuntaa. Tämä ase oli miellyttävä ja herkkä laukeamaan. Asetta hän säilytti asunnossaan. Nyt kysymyksessä olevana viikonloppuna piti Risto Jokelan kuluttaa aikaansa kuten ennenkin. Piti kaiketi huuhdella alkoholilla surut ja murheet pois, niin kuin monesti aikaisemmin oli tapahtunut. Rahaakin oli aluksi, kun perjantai oli hänen työpaikallaan tilipäivä. Nyt kävi kuitenkin niin, että rahat hupenivat ja jano sen kun lisääntyi. Lauantai-iltana rahalompakko irvisteli tyhjyyttään. Hän pyysi rahaa avovaimoltaan, mutta tämä ei pysty nyt häntä mainittavasti auttamaan

Rikoksessa käytetty ase koteloineen.jpg (89.39 KiB) Katsottu 11244 kertaa

…ja miten?
Nyt, Risto Jokela teki, vihonviimeisen ratkaisin: hän otti asunnosta DWS-tarkkuuspistoolinsa patruunoineen ja päätti lähteä hankkimaan rahaa. Lähtiessään hän mutisi, että taitaa viedä tuon aseen pantiksi tutulle taksimiehelle, mutta että ”ei se mies ole aina niin kuin kotona”. Hän poistui asun nosta kello 20:n tienoilla. Aluksi hän vahvisti itseään läheisessä baarissa nauttimalla kaksi pullollista keskiolutta. Sen jälkeen hän käveli Hämeenkadulle ja soitti puhelinkioskista ulataksin pyytäen kyydin osoitteeseen Hämeenkatu 33. Kohta taksi tulikin kadun vastakkaiselle puolelle ja hän kyytiin noustuaan pyysi ajamaan Paavolan kaupunginosaan. Lähestyessään Paavolaa Risto Jokela korjasi housunkauluksessa pönköttävää asetta ja samalla hän kylmästi päätti ryöstää taksinkuljettajan. Hän pyysi pysäyttämään auton ja samalla hän latasi ja viritti aseen suunnaten sen taksinkuljettajaa kohti tarkoituksena kaiketi vaatia rahoja. Taksinkuljettaja pysäytti auton kadun laitaan. Aiotut sanat takertuivat Risto Jokelan kurkkuun ja jännittynyt etusormi pusertui aseen liipaisimella. Laukaus kajahti ja luodinreikä takaraivossa taksinkuljettaja tuupertui ohjauspyörän ääreen. Sen jälkeen Risto Jokela nousi autosta. Hän laittoi aseen koteloonsa ja laittoi sen housunkaulukseensa. Mielessä käväisi ajatus: pitäisikö viedä uhri sairaalaan? Hän meni kuljettajan paikalle, työnsi kuljettajan sykkyrään viereiselle penkille ja sovitteli vaihteita tarkoituksena lähteä ajamaan. Ajotaito ei kuitenkaan riittänyt vai oliko uhri viereisellä istuimella liian karmea näky, ne salat tietää vain Risto Jokela. Joka tapauksessa hän luopui ajoaikeistaan. Hän anasti uhrin povitaskusta kaksi rahalompakkoa ja lähti kävelemään kohti kaupungin keskus taa. Matkalla hän siirsi rahat omaan lompakkoonsa ja heitti molemmat uhrilta anastamansa lompakot pois.

Ravintolakierros
Palattuaan avovaimonsa asunnolle, josta oli matkalle lähtenytkin, hän vaihtoi vaatteita. Aseen hän laittoi entiseen paikkaan asunnossa. Nyt paikalla olleet henkilöt totesivat hänen vaatteissaan tahroja, jotka näyttivät veritahroilta. Nyt Ristolla oli myös rahaa. Sitä oli paksu nippu, mutta rahat olivat kovin pieninä seteleinä, sellaisia ei yleensä anneta lainaksi. Kohta pukeutumisensa jälkeen Risto Jokela vaati avovaimoaan lähtemään ravintolakierrokselle, mihin tämä lopulta suostuikin. He ajelivat takseilla kaupungilla käväisten ravintolassa nauttimassa alkoholia ja palasivat puolen yön jälkeen asuntoonsa. Seuraavana aamuna levisi tieto taksiryöstöstä ja ampumisesta. Teko ylitti törkeydessään kaikki rajat ja siksi kaikki olivat halukkaita auttamaan rikoksen selvittämisessä. Tietojen saanti huipentui kohta keskipäivän jälkeen, jolloin keskusrikospoliisi pääsi rikoksentekijän jäljille ja myöhemmin pidätti Risto Jokelan. Kuulustelujen ja tutkimusten jälkeen Risto Jokela julistettiin vangituksi ja hänet passitettiin Helsingin lääninvankilaan odottamaan Hyvinkään kihlakunnanoikeudessa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä.

Ei syyllinen murhaan...
Maaliskuun 23 päivänä alkoi oikeudenkäynti Risto Jokelaa vastaan.
Siinä oikeudenkäynnissä virallinen syyttäjä, Uudenmaan läänin poliisitarkastaja vaati Risto Jokelalle rangaistusta murhasta ja törkeästä ryöstöstä.
Surmatun taksinkuljettajan lesken asianajaja esitti rangaistusvaatimuksen lisäksi korvausvaatimuksen, jossa hän vaati leskelle maksettavaksi 2500 markkaa kuukaudessa ja kahdelle lapselle kummallekin 1250 markkaa kuukaudessa keväällä tapahtuvaan kolmannen lapsen syntymään saakka, minkä jälkeen korvaus olisi 833 markkaa kuukaudessa kustakin lapsesta.
Risto Jokela sai maksuttoman oikeudenkäynnin. Risto Jokelan puolustusasianajaja myönsi syytetyn syyllistyneen törkeään ryöstöön, varomattomaan aseenkäsittelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen eli jatkettuun rikokseen, mutta ei murhaan.
Perustelunaan hän lausui muun muassa, että mikäli Risto Joella olisi ollut todellinen tarkoitus tehdä raaka murha, niin tokkopa tämä olisi pysäyttänyt taksin niin lähelle asutusta, mikä oli täysin järjetöntä, kun lähellä olisi ollut yksinäinen Arolammin tiekin. Hän katsoi Risto Jokelan juopuneena ja ensikerta laisena rikoksentekijänä olleen jännittynyt ja peloissaanko, mikä osaltaan oli saattanut aiheuttaa aseen laukeamisen vahingossa. Virallinen syyttäjä puolestaan totesi muun muassa, että humalatilaa ei voitu pitää puolusteluna teolle, joskin se on saattanut vaikuttaa tekijän arviointeihin teon suorituspaikasta. Edelleen virallinen syyttäjä esitti, että ei tuntunut uskottavalta, että Risto Jokela olisi ottanut aseen mukaansa pelkässä panttaustarkoituksessa, kun tämä vielä lähtiessään oli avovaimolleen mutissut taksista eli, taksi oli koko ajan ollut kytkettynä hänen ajatus maailmaansa. Syytetyn puolustajan pyynnöstä kihlakunnanoikeus päätti lykätä jutun 15 päivään huhtikuuta ja pyytää vankilalääkärin lausuntoa Risto Jokelan mielentilasta. Risto Jokela passitettiin takaisin Helsingin lääninvankilaan.

Oikeudenkäynti jatkuu
Huhtikuun 15 päivänä jatkettiin oikeudenkäyntiä. Nyt esille tulivat korostetusti inhimilliset seikat, kun surmatun taksinkuljettajan lesken avustaja ilmoitti Lehikoisen kolmannen lapsen syntyneen. Tämä poikalapsi ei saanut koskaan nähdä isäänsä.
Tässä oikeudenkäynnissä esitettiin myös Heikki Lehikoisen hautauskuluista kertynyt lasku Risto Jokelan korvattavaksi. Tämän laskun suuruutta hänen asianajajansa paljoksui, vaikka samaan hengenvetoon ilmoitti sympatiansa olevan asianomistajan puolella. Virallinen syyttäjä uudisti tässä asiassa aikaisemmin esittämänsä. Asianajaja puolestaan painotti, että kysymyksessä oli ollut vahvasti juopuneen, mutta ei muistamattomassa tilassa olleen henkilön teko, jonka aseen laukeaminen oli saattanut johtua taksiauton oikeanpuoleisen etupyörän töksähtämisestä katukivetyksen reunaan. Edelleen asianajaja päätteli, että ampumisen jälkeen Heikki Lehikoinen ei ollut pystynyt painamaan ulapuhelimen tangenttia, vaan toisten taksimiesten ulapuhelimistaan kuulema lähetysääni oli synty nyt Risto Jokelan yrittäessä lähteä ajamaan, jolloin hän vahingossa on painanut vaihdekepin sivussa olevaa tangenttia. Vielä asianajaja pyysi huomioi maan sen seikan, että ruumiinavauslausunnon mukaan Heikki Lehikoisen päässä ollut ampumakanava on sijainnut 30 asteen kulmassa alhaalta ylöspäin eli Risto Jokela ei ollut nostanut asetta suoranaiseen tähtäysasentoon, vaan se oli ollut hänellä sylissään, tosin aseen piippu yläviistossa. Koska vankilalääkärin lausuntoa Risto Jokelan mielentilasta ei vielä ollut saatu kihlakunnanoikeus lykkäsi asian käsittelyn toukokuun 4 päivään. Syytetty passitettiin takaisin Helsingin lääninvankilaan.

Mielentilatutkimus
Toukokuun 4 päivänä jatkettiin oikeudenkäyntiä. Siinä istunnossa virallinen syyttäjä uudisti aikaisemmin esittämänsä. Samoin teki Risto Jokelan asianajaja. Tämä lausui lisäksi, että syytetty tulisi alistaa mielentilatutkimukseen ja samaa mieltä oli syytettykin. Oikeudessa luettu vankilalääkärin lausunto tiivistyi lauseeseen: "Mitään varsinaiseen mielisairauteen tai harhoihin viittaavaa ei tule esille". Kuitenkin vankilalääkäri oli sitä mieltä, että Risto Jokela olisi alistettava täydelliseen mielentila tutkimukseen. Hyvinkään kihlakunnanoikeus oli asiasta samaa mieltä ja määräsi Risto Jokelan mielentilatutkimukseen.
Sen tulosta odotellaan

Mikä oli siis oikeudenkäynnin lopputulos???
Itse veikkaan passitusta Niuvanniemeen.

Hyvinkää haudatuista löytyy sopivan niminen ja ikäinen, sillä iäksihän mainittiin 25 vuotta:
JOKELA, RISTO
1957–2002
Hyvinkään seurakunta, Rauhannummen hautausmaa

[L'amourha]

Varttihulluna 12 vee:

HS 08.03.1984 Risto Jokela tuomio Heikki Lehikoinen taksimurha.jpg (96.1 KiB) Katsottu 11231 kertaa

[Oikeus ennen kaikkea]

Varttihulluna 12 vee:

HS 08.03.1984 Risto Jokela tuomio Heikki Lehikoinen taksimurha.jpg

Hei! Kiitos tiedosta!
Aina se jää vaivaamaan, kun ei tiedä miten juttu loppuu.

[L'amourha]

↑

Samaa mieltä.
Mahdollisesta hovista en löytänyt jälkeäkään, mutta 14.03.1985 käsiteltiin taksisurmia yleisemmin, siinä mainittiin tuo tekijän 12v tuomio kihlakunnanoikeudesta, eli on saattanut jäädä lainvoimaiseksi.

[mikko1979]

Tämä uutinen löytyi Helsingin Sanomien arkistosta

Nainen puukotettiin paperitehtaalla Kuusankoskella

Nainen puukotettiin kuoliaaksi Kymi-Strömbergin Kuusaanniemen paperitehtaalla Kuusankoskella torstaiaamuna. Hieman ennen työvuoron vaihtumista kello 6 tunkeutui paperitehtaan arkkisalille mies ja puukotti kouvolalaista Arja Petäjää, 39, niin pahoin, että hän kuoli saamiinsa vammoihin. Poliisi pidätti tekoon syyllistyneen kouvolalaisen 40-vuotiaan miehen. Hän ei ole paperitehtaan palveluksessa.

Tapahtui 25.4.1985, uutinen löytyy 26.4.1985 Helsingin sanomien sivulta 14.

Iltalehti käsitteli asiaa 30.5.1985 ilmestyneessä lehdessään otsikolla

Työpaikkapuukotus oikeudessa

Syyttäjä vaatii kouvolalaiselle 40-vuotiaalle silinterimiehelle rangaistusta 39-vuotiaan kihlattunsa Arja Mirjan Petäjän taposta Kuusankosken kihlakunnanoikeudessa keskiviikkona. Syytetty oli huhtikuun lopussa tunkeutunut Kuusaankosken Kymi-Strömbergin paperisalille ja lyönyt kerran veitsellä juuri työhön tullutta Petäjää selkään. Petäjä menehtyi noin tunnin kuluttua tapahtuman jälkeen. Paikalla olleet muut työntekijät ottivat puukottajan heti kiinni. Syytetyn pyynnöstä asian käsittely kihlakunnanoikeudessa lykättiin mielentilatutkimusta varten. Puolustus myönsi oikeudessa törkeän pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen.

Tämä uutinen löytyy tuon 30.5.1985 Iltalehden takasivulta. Tuomiosta ja tekijän nimestä ei ole vielä tietoa, koska Helsingin Sanomien arkiston "tarkempi" tutkiminen on menossa "vasta" kesäkuussa 1985.

[Keplotteleva konna]

Mahtaako tässä ketjussa olla yhtään tapausta, jossa mustalaiset osallisia?

[finnbar87]

Tämä uutinen löytyi Helsingin Sanomien arkistosta

Nainen puukotettiin paperitehtaalla Kuusankoskella

Nainen puukotettiin kuoliaaksi Kymi-Strömbergin Kuusaanniemen paperitehtaalla Kuusankoskella torstaiaamuna. Hieman ennen työvuoron vaihtumista kello 6 tunkeutui paperitehtaan arkkisalille mies ja puukotti kouvolalaista Arja Petäjää, 39, niin pahoin, että hän kuoli saamiinsa vammoihin. Poliisi pidätti tekoon syyllistyneen kouvolalaisen 40-vuotiaan miehen. Hän ei ole paperitehtaan palveluksessa.

Tapahtui 25.4.1985, uutinen löytyy 26.4.1985 Helsingin sanomien sivulta 14.

Iltalehti käsitteli asiaa 30.5.1985 ilmestyneessä lehdessään otsikolla

Työpaikkapuukotus oikeudessa

Syyttäjä vaatii kouvolalaiselle 40-vuotiaalle silinterimiehelle rangaistusta 39-vuotiaan kihlattunsa Arja Mirjan Petäjän taposta Kuusankosken kihlakunnanoikeudessa keskiviikkona. Syytetty oli huhtikuun lopussa tunkeutunut Kuusaankosken Kymi-Strömbergin paperisalille ja lyönyt kerran veitsellä juuri työhön tullutta Petäjää selkään. Petäjä menehtyi noin tunnin kuluttua tapahtuman jälkeen. Paikalla olleet muut työntekijät ottivat puukottajan heti kiinni. Syytetyn pyynnöstä asian käsittely kihlakunnanoikeudessa lykättiin mielentilatutkimusta varten. Puolustus myönsi oikeudessa törkeän pahoinpitelyn ja kuolemantuottamuksen.

Tämä uutinen löytyy tuon 30.5.1985 Iltalehden takasivulta. Tuomiosta ja tekijän nimestä ei ole vielä tietoa, koska Helsingin Sanomien arkiston "tarkempi" tutkiminen on menossa "vasta" kesäkuussa 1985.

Pitkälle olisit joutunut kahlaamaan. Sain useammalla eri hakusanalla kokeiltuani Karjalaisen arkistosta viimein ongittua lisätietoa, marraskuulta 1985.

venäläinen silinterimies.jpg (33.02 KiB) Katsottu 4013 kertaa

Mietin tässä, että mistä ihmeestä on saanut tuollaisen liikanimen kuin "silinterimies"? Yleensähän uutisissa mainitaan nimen edellä ammatti/arvo. Onko tässä tapauksessa sitten heilunut teon tehdessään silinteri päässä? Vai liekö sitten ollut hattukauppias?