Pilan uhrina - sattuu sitä itsellekin
-
EuroJR
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3332
- Liittynyt: Ma Maalis 26, 2007 7:26 pm
- Paikkakunta: Costa del Crime
Pilan uhrina - sattuu sitä itsellekin
Joskus se sattuu omalle kontollekin. Joku onnistuu uunottamaan kunnolla. Yksi kitkerimmistä muistoista on seuraava.
Olin jotakuin 12-vuotias nassikka. Yksin kotona tuona syksyisenä iltana. Puhelin pirisi ja kun vastasin, se napsahti välittömästi poikki. Tuohon aikaanhan puhelinkioskeilta pystyi ilman rahaa soittamaan näitä ns. "esihistoriallisia killereitä". Kohta puhelin pirisi uudestaan ja taas sama homma. Tätä jatkuikin sitten koko illan ajan. Välillä ajattelin antaa sen piristä vaan, mutta kun se jatkui ja jatkui niin taashan sitä piti vastata. En viitsinyt ottaa poiskaan (puhelinta) seinästä, kun vanhemmat olisivat saattaneet soittaa.
Kun näitä pilasoittoja oli tullut jo parisen tuntia n. minuutin tauoin, yritin aloittaa taktista vastaiskua. Siinähän oli tuollainen puolesta sekunnista sekuntiin oleva aika, jolloin saattoi hihkaista jotain soittajalle. Strateginen suunnitelma oli seuraava: luuri ylös nopeasti ja huuto 12-vuotiaan tyyliin "homo" tai "mulkku" äkkiä ennenkuin katkeaa. Tätä peliä sitten jatkuikin varmaan vartin verran, kunnes huomasin ettei sillä kertaa puhelu katkennutkaan. Vastapuolella oltiin hiljaa. Olin juuri huutanut törkeyksiä. Naapurin rouva se sieltä sitten esitteli itsensä. Aloin häkeltyneenä kertoa anteeksipyyntöä selittäen oudoista pilasoitoista, joita oli tullut jo tuntikausia. Yhtäkkiä naapuri repi täysin pelihousunsa. En aivan heti edes ymmärtänyt miksi. Sieltä tuli keski-ikäisen rouvan hermoromahdus ja solvauksia ja syytöksiä. Oli puhetta häirikkölapsesta ja hoitoonohjauksesta ja muusta. Yritin kysellä mistä tässä nyt oikein on kyse, mutta vastaukseksi tuli vain tyyliin: "älä sinä häiriintynyt penikka yritä mitään..."
Vihdoin n. 10 minuutin huudon ja haukkumisen jälkeen oivalsin, että sinnekin oli soitettu näitä pilasoittoja tuntikausia putkeen. Oli sitten kuulemma soitellut välillä meidän numeroon ja kun se oli ollut koko ajan varattuna, hän laski yhteen yksi plus yksi. Asiaa ei tietenkään parantanut tämä "12-vuotiaan alibi" heillekin sattuneista pilareista. Vaikutti liian läpinäkyvältä.
Vielä tänäkin päivänä tuo naapuri pitää varmaan minua syyllisenä.
Arvoitukseen tuli myöhemmin ratkaisu. Eräs "pilailija", ikätoverini, oli myöhästynyt bussista ja joutunut odottamaan monta tuntia. Aikaa tappaakseen oli pienenä käytännön pilana soitellut jatkuvasti vuoronperään meidän ja naapurin numeroon. Täytyypä sanoa, että onnistui täydellisesti hänen kannaltaan.
Laitetaanpas vaikka tähän ketjuun näitä "miinoja" joihin olemme astuneet.
Olin jotakuin 12-vuotias nassikka. Yksin kotona tuona syksyisenä iltana. Puhelin pirisi ja kun vastasin, se napsahti välittömästi poikki. Tuohon aikaanhan puhelinkioskeilta pystyi ilman rahaa soittamaan näitä ns. "esihistoriallisia killereitä". Kohta puhelin pirisi uudestaan ja taas sama homma. Tätä jatkuikin sitten koko illan ajan. Välillä ajattelin antaa sen piristä vaan, mutta kun se jatkui ja jatkui niin taashan sitä piti vastata. En viitsinyt ottaa poiskaan (puhelinta) seinästä, kun vanhemmat olisivat saattaneet soittaa.
Kun näitä pilasoittoja oli tullut jo parisen tuntia n. minuutin tauoin, yritin aloittaa taktista vastaiskua. Siinähän oli tuollainen puolesta sekunnista sekuntiin oleva aika, jolloin saattoi hihkaista jotain soittajalle. Strateginen suunnitelma oli seuraava: luuri ylös nopeasti ja huuto 12-vuotiaan tyyliin "homo" tai "mulkku" äkkiä ennenkuin katkeaa. Tätä peliä sitten jatkuikin varmaan vartin verran, kunnes huomasin ettei sillä kertaa puhelu katkennutkaan. Vastapuolella oltiin hiljaa. Olin juuri huutanut törkeyksiä. Naapurin rouva se sieltä sitten esitteli itsensä. Aloin häkeltyneenä kertoa anteeksipyyntöä selittäen oudoista pilasoitoista, joita oli tullut jo tuntikausia. Yhtäkkiä naapuri repi täysin pelihousunsa. En aivan heti edes ymmärtänyt miksi. Sieltä tuli keski-ikäisen rouvan hermoromahdus ja solvauksia ja syytöksiä. Oli puhetta häirikkölapsesta ja hoitoonohjauksesta ja muusta. Yritin kysellä mistä tässä nyt oikein on kyse, mutta vastaukseksi tuli vain tyyliin: "älä sinä häiriintynyt penikka yritä mitään..."
Vihdoin n. 10 minuutin huudon ja haukkumisen jälkeen oivalsin, että sinnekin oli soitettu näitä pilasoittoja tuntikausia putkeen. Oli sitten kuulemma soitellut välillä meidän numeroon ja kun se oli ollut koko ajan varattuna, hän laski yhteen yksi plus yksi. Asiaa ei tietenkään parantanut tämä "12-vuotiaan alibi" heillekin sattuneista pilareista. Vaikutti liian läpinäkyvältä.
Vielä tänäkin päivänä tuo naapuri pitää varmaan minua syyllisenä.
Arvoitukseen tuli myöhemmin ratkaisu. Eräs "pilailija", ikätoverini, oli myöhästynyt bussista ja joutunut odottamaan monta tuntia. Aikaa tappaakseen oli pienenä käytännön pilana soitellut jatkuvasti vuoronperään meidän ja naapurin numeroon. Täytyypä sanoa, että onnistui täydellisesti hänen kannaltaan.
Laitetaanpas vaikka tähän ketjuun näitä "miinoja" joihin olemme astuneet.
Meidän koulussa (siis ainakin vielä silloin kun olin yläasteella) oli tapana, että ysiluokkalaiset viettävät yhden päivän koulun keittolassa "harjoittelussa". Ilmeisesti tarkoitus oli opettaa meille kuinka vaativaa kouluruuan valmistus on ja kitkeä pois meistä kakaroista se ajatus, että kouluruoka on pahaa ja lopettaa puheet kumiperunoista ja liisterikaurapuurosta.
Koulun keittolasta tunsin jo ennestään lapsuuden kaverini äidin ja halusin antaa harjoittelussa itsestäni hyvän kuvan. Söin kiltisti lautaseni tyhjäksi jne. Sitten tuli parhaan kaverini vuoro. Kaverini oli sellainen lievästi kiero ihminen jolta löytyi aina tekosyy tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hän tuli ruokatunnilla istumaan minun ja toisen kaverini viereen ja sen sijaan, että hän olisi syönyt ruokansa, niin kuin me muut kiltit lapset, hän muotoili täydestä lautasellisesta perunamuussia ja kalapuikkoja jonkinlaisen yhden ison möykyn. Sitten hän nousi pöydästä ja ennen kuin edes ehdin tajuta hän oli napannut minun lautaseni ja jättänyt omansa pöytään ja rientänyt palauttamaan astioita. Palauttaessaan tyhjäksi syötyä lautasta hän sitten hymyili kauniisti keittolan tädeille.
Istuin sitten siinä pöydässä ison muussi ja kalapuikko möykyn kanssa miettimässä miten kostan tämän. Sitten keksin, että okei, vien lautasen kaverilleni keittiöön ja hän joutuu palauttamaan sen joka tapauksessa ja ehkä jopa selittelemään keittolan tädeille.
Niin sitten nousin pöydästä, palautin kaikki muut astiat paitsi lautasen ja rohkeasti kävelin keittiöön lautasen kanssa, lykkäsin sen kaverini eteen pöydälle ja sanoin :"Syöhän ruokasi". Ja vasta nyt tajusin, että lapsuuden kaverini äiti seisoi aivan vieressämme ja oli tietysti nähnyt kaiken. Kaverini tietysti näytti paheksuvaa naamaa ja sanoi:" Anile, mitä ihmettä sinä oikein teet? Älä leiki ruualla." Nolona pakenin keittolasta.
Tämän jälkeen lapsuuden kaverini äiti ei enää tervehtinyt minua.
Enkä ole edes saanut hyvää tilaisuutta selittää. Enkä edes tiedä uskoisiko hän minua vai ehkä pikemminkin Elovena-tyttö kaveriani.
Koulun keittolasta tunsin jo ennestään lapsuuden kaverini äidin ja halusin antaa harjoittelussa itsestäni hyvän kuvan. Söin kiltisti lautaseni tyhjäksi jne. Sitten tuli parhaan kaverini vuoro. Kaverini oli sellainen lievästi kiero ihminen jolta löytyi aina tekosyy tilanteeseen kuin tilanteeseen. Hän tuli ruokatunnilla istumaan minun ja toisen kaverini viereen ja sen sijaan, että hän olisi syönyt ruokansa, niin kuin me muut kiltit lapset, hän muotoili täydestä lautasellisesta perunamuussia ja kalapuikkoja jonkinlaisen yhden ison möykyn. Sitten hän nousi pöydästä ja ennen kuin edes ehdin tajuta hän oli napannut minun lautaseni ja jättänyt omansa pöytään ja rientänyt palauttamaan astioita. Palauttaessaan tyhjäksi syötyä lautasta hän sitten hymyili kauniisti keittolan tädeille.
Istuin sitten siinä pöydässä ison muussi ja kalapuikko möykyn kanssa miettimässä miten kostan tämän. Sitten keksin, että okei, vien lautasen kaverilleni keittiöön ja hän joutuu palauttamaan sen joka tapauksessa ja ehkä jopa selittelemään keittolan tädeille.
Niin sitten nousin pöydästä, palautin kaikki muut astiat paitsi lautasen ja rohkeasti kävelin keittiöön lautasen kanssa, lykkäsin sen kaverini eteen pöydälle ja sanoin :"Syöhän ruokasi". Ja vasta nyt tajusin, että lapsuuden kaverini äiti seisoi aivan vieressämme ja oli tietysti nähnyt kaiken. Kaverini tietysti näytti paheksuvaa naamaa ja sanoi:" Anile, mitä ihmettä sinä oikein teet? Älä leiki ruualla." Nolona pakenin keittolasta.
Tämän jälkeen lapsuuden kaverini äiti ei enää tervehtinyt minua.
Enkä ole edes saanut hyvää tilaisuutta selittää. Enkä edes tiedä uskoisiko hän minua vai ehkä pikemminkin Elovena-tyttö kaveriani.
muistatteko niitä pieniä muovisia eläimiä? myytiin yleensä pakkauksissa, maatilan eläimet, savannin eläimet jne. mulla oli niitä lapsena aika kunnioitusta herättävä kokoelma. kirahvit ja lehmät sulassa sovussa laidunsivat keittiönpöydän alla. yksi kaveri oli ihan suunnattoman kateellinen mun muovieläimistä. se salaa varasti yhden mun suosikki vuohen ja kun se ilmesty takas ni siltä oli taivutettu jalat kohti taivasta. pilalle meni se vuohi, eikä kaveri edes suostunut myöntämään että se oli ne jalat taivuttanu. oli ilkeä temppu! 
"Jos jokaisen päivän kadoksissa olleen teinin perään laitettaisiin etsintäpartio, niin sillä saataisiin kyllä koko Suomi harrastamaan ulkoiluliikuntaa ympäri vuorokautisesti". -Sergei
-
kakojootti
- Olivia Benson
- Viestit: 706
- Liittynyt: Ti Kesä 24, 2008 5:07 pm
- Paikkakunta: karu pohjola
kyynelesmes- kirjoitti:muistatteko niitä pieniä muovisia eläimiä? myytiin yleensä pakkauksissa, maatilan eläimet, savannin eläimet jne. mulla oli niitä lapsena aika kunnioitusta herättävä kokoelma. kirahvit ja lehmät sulassa sovussa laidunsivat keittiönpöydän alla. yksi kaveri oli ihan suunnattoman kateellinen mun muovieläimistä. se salaa varasti yhden mun suosikki vuohen ja kun se ilmesty takas ni siltä oli taivutettu jalat kohti taivasta. pilalle meni se vuohi, eikä kaveri edes suostunut myöntämään että se oli ne jalat taivuttanu. oli ilkeä temppu!
Kyllä skitskofrenia aina yksin olemisen voittaa.
Eräällä leirillä...
...olin noin sata vuotta sitten töissä, olinko joku isonen tms. No, siellähän tytöt källäsi poikia ja päinvastoin. Jouduin kyllä itse aika nerokkaan pilan kohteeksi. Kello kolme yöllä herään siihen, että herätyskello piipittää. Alan tietty muiden plikkojen kanssa katsoa, että no missä palaa. Jossakin vaiheessa tajusimme, että no voi sun perkele, herätyskellohan on laitettu kitaran sisään, siis sinne "koppaan" ja kielet kiristetty taas kiinni. Ja, korostan, kello oli kolme yöllä ja minä en todellakaan fiksuimmillani, koeta siinä sitten niillä jähmeillä aivoilla alkaa keksiä luovaa ratkaisua, kun tajuat, että ei mahdu käsi kielten väliin, ei sitten niin millään.
No, kyllähän siinä metelissä tietty heräsi yksi jos toinenkin ja tajusimme, että kandee varmaan löysätä ne kielet, ottaa herätyskello pois ja laittaa se pois päältä, mutta ihan kiitettävästi se kyllä aikaa otti siihen vuorokauden aikaan.
Kosto oli suloinen, mutta se on jo toinen tarina.
No, kyllähän siinä metelissä tietty heräsi yksi jos toinenkin ja tajusimme, että kandee varmaan löysätä ne kielet, ottaa herätyskello pois ja laittaa se pois päältä, mutta ihan kiitettävästi se kyllä aikaa otti siihen vuorokauden aikaan.
Kosto oli suloinen, mutta se on jo toinen tarina.
Olin mittausapulaisena yhdellä Lapin keikalla. Se oli minulle ensimmäinen joten vanhemmat mittarit katsoivat asiakseen neuvoa minua karhujen varalta. 'Jos otso tulee vastaan yllättäen niin pitää karjaista hirveästi ja sitten häipyä siihen suuntaan mistä tulikin.'
Selvä.
Oltiin suolla, minä noin 400 m muita edempänä. Oli kevättalvi, seisoskelin ainakin kahta numeroa liian isoissa pilkkihaalareissa ja odottelin merkkiä että mittaus on valmis. Samassa selän takaa kuului voimakas murina. Hypähdin pelästyksestä ilmaan ja samalla käännyin kohti vainoojaani kädessä ollut pitkä vesuri lyöntiin kohotettuna.
Noin 10 m päässä seisoi pomoni, nauroi vedet silmissä ja hakkasi käsiä reisiinsä. En kai sitten näyttänyt kovin uhkaavalta...
Kuittasin tuon pilan aikanaan eräällä puukolla josta oli terä lähtenyt, tuppi tallella, mutta se on eri juttu.
Selvä.
Oltiin suolla, minä noin 400 m muita edempänä. Oli kevättalvi, seisoskelin ainakin kahta numeroa liian isoissa pilkkihaalareissa ja odottelin merkkiä että mittaus on valmis. Samassa selän takaa kuului voimakas murina. Hypähdin pelästyksestä ilmaan ja samalla käännyin kohti vainoojaani kädessä ollut pitkä vesuri lyöntiin kohotettuna.
Noin 10 m päässä seisoi pomoni, nauroi vedet silmissä ja hakkasi käsiä reisiinsä. En kai sitten näyttänyt kovin uhkaavalta...
Kuittasin tuon pilan aikanaan eräällä puukolla josta oli terä lähtenyt, tuppi tallella, mutta se on eri juttu.
Quidquid latine dictum sit, altum videtur
Usein nuo itselle sattuneet pilat naurattavat, ainakin jonkin ajan kuluttua, mutta meikäläinen on nyt RAIVOISSAAN
Nimittäin kun "kasvattaa" koulussa murrosikäisiä opettamalla heille mikä on oikein ja mikä väärin, niin illalla pommitetaan kotipostilaatikkoa kananmunilla!! Eikä naurattanu pestä sitä moskaa pois!! Harmi, kun en saanut "rysän päältä" kiinni, että ois voinu soittaa kotiin, jossa äiskä tai iskä sanoo "että ei meidän kultu-poitsu tai tyttö tee koskaan mitään tuollaista"..
Olen vihainen!
Nimittäin kun "kasvattaa" koulussa murrosikäisiä opettamalla heille mikä on oikein ja mikä väärin, niin illalla pommitetaan kotipostilaatikkoa kananmunilla!! Eikä naurattanu pestä sitä moskaa pois!! Harmi, kun en saanut "rysän päältä" kiinni, että ois voinu soittaa kotiin, jossa äiskä tai iskä sanoo "että ei meidän kultu-poitsu tai tyttö tee koskaan mitään tuollaista"..
Olen vihainen!
^Tuo kuullostaa enemmänkin ilkeältä kuin hauskalta. Ei ole huumorintaju ihan kohdillaan klopeilla/pissiksillä. Ymmärrän hyvin että olet vihainen. Ja sitten vielä ihmetellään miksi niin suuri osa opettajiksi kouluttautuneista siirtyy tuota pikaa muihin hommiin. Ei tuollainen palaute kannusta uraa jatkamaan.
En tiedä oletko iso korsto vai hento nainen mutta onhan tuo jo aavistuksen verran pelottavaakin kun omaa postilaatikkoa pommitetaan!
En tiedä oletko iso korsto vai hento nainen mutta onhan tuo jo aavistuksen verran pelottavaakin kun omaa postilaatikkoa pommitetaan!
Kun linkität niin kopioi ainakin olennaiset, tapaukseen liittyvät osat tekstistä samalla ketjuun, koska monet linkit lakkaavat ajan mittaan toimimasta tai artikkeli siirtyy maksumuurin taakse tai sen lukemiseen vaaditaan rekisteröityminen. Tai jotain.
-
Mike Manner
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3147
- Liittynyt: Ke Touko 28, 2008 10:37 am
Toisaaltaan hyvä, että et saanut heitä kiinni. Edes tuo sotkun siivoaminen ei ole niin turhauttavaa, kuin kuulla se "-Ei meidän Jaakko-Ilmari..." tai "Elina-Anniina..." -paskan jauhanta...Malleri kirjoitti:Harmi, kun en saanut "rysän päältä" kiinni, että ois voinu soittaa kotiin, jossa äiskä tai iskä sanoo "että ei meidän kultu-poitsu tai tyttö tee koskaan mitään tuollaista".
Ei niinkään sen takia, että syylliset ei joudu edesvastuuseen, vaan siksi, että nuoriso vie aikuisia ihmisiä narussa kuin pässiä teuraalle.
"Mä olen sitä mieltä, et jos 5 senttiä on liikaa OMASTA viestistä Minfoon, kannattaa harkita poistumista kokonaan. Perusteena se, että "harrastuneisuus" palstalle, ei ole likimainkaan riittävä!" -John Doe
-
Jack the Ripper
- Jessica Fletcher
- Viestit: 3226
- Liittynyt: To Heinä 19, 2007 2:31 am
- Paikkakunta: Helsinki
Olin 7.luokalla ja luokanvalvojamme, 50-vuotias vanhapiika oli ottanut minut lempioppilaakseen vaikka olin vähän häirikkö. (Minulla on sellainen vaikutus hieman vanhempiin naisiin. Nytkin olen naisen alaisuudessa töissä ja tuntuu että olen taas "lellikki") Hän opetti matematiikkaa ja kotitaloutta. Kotitaloustunnilla alkukeväästä 1994 hän sanoi että ruotsinopettajalla on jotain asiaa minulle ja minun pitäisi mennä välittömästi ruotsinluokkaan. No kipusin parit rappuset ylöspäin ja koputin oveen ja astelin sisään. Hämmästyksekseni siellä olikin tunti menossa, 9-luokkalaisille. Tiedustelin ruotsinmaikalta mitä asiaa olisi. Arvelin päässeeni erityisryhmään "klinikalle" koska olin häiriköinyt koko vuoden varsinkin ruotsintunneilla. Nieminen vaan hymyili ja totesi että "ei tässä muuta kuin Aprillia ja niin edelleen..." Koko luokka tietysti nauroi. Poistuin ja menin tupakkatauon kautta takaisin kotitalousluokkaan. Siellä Leikas oli kertonut jutun jujun koko luokalle ja taas minulle naurettiin...

P.S. Terveisiä tutuille jotka minut tästä tunnistaa. Nieminen oli oikeassa sanoessaan: "Tulet tarvitsemaan ruotsin kieltä vielä töissäsi." Voi voi tuota surutonta nuoruusaikaa...
P.S. Terveisiä tutuille jotka minut tästä tunnistaa. Nieminen oli oikeassa sanoessaan: "Tulet tarvitsemaan ruotsin kieltä vielä töissäsi." Voi voi tuota surutonta nuoruusaikaa...
"Olen pessimisti. Tiedän kaiken turhaksi, mutta todennäköisesti olen taas tässäkin väärässä"
Sainpas kiinni! Nimittäin tekijän!
Naapurustosta oli ja kovasti oli "katumapäällä" taisi säikähtää vielä kun oman rinnakkaisluokan pojat paljastivat hänet, olivat lojaalimpeja aikuiselle kuin omalle murrosikäiselle "toverilleen"! Aika harvinaista mielestäni, mutta olen iloinen että nuoretkin osaavat olla rehellisiä, vaikka heitä usein parjataankin!
Asia selvitetty, nyt jo naurattaa.

Naapurustosta oli ja kovasti oli "katumapäällä" taisi säikähtää vielä kun oman rinnakkaisluokan pojat paljastivat hänet, olivat lojaalimpeja aikuiselle kuin omalle murrosikäiselle "toverilleen"! Aika harvinaista mielestäni, mutta olen iloinen että nuoretkin osaavat olla rehellisiä, vaikka heitä usein parjataankin!
Asia selvitetty, nyt jo naurattaa.
- VoDKa
- Ainesta Watsoniksi
- Viestit: 4926
- Liittynyt: Ke Marras 07, 2007 4:17 am
- Paikkakunta: Better place.
Hymyilen leveästi siinä vaiheessa kun ko. teini tajuaa millaisia pettureita ystävät ovat, keneenkään ei voi luottaa ja kasvaa katkeruuteen joka kasvaa vihaksi ja kukas siinä onkaan ensimmäisenä koston kohteena? Sinäpä se taidat olla, kun olit liian utelias ja rupesit tuollaisia nuuskimaan.Malleri kirjoitti:Sainpas kiinni! Nimittäin tekijän!
Naapurustosta oli ja kovasti oli "katumapäällä" taisi säikähtää vielä kun oman rinnakkaisluokan pojat paljastivat hänet, olivat lojaalimpeja aikuiselle kuin omalle murrosikäiselle "toverilleen"! Aika harvinaista mielestäni, mutta olen iloinen että nuoretkin osaavat olla rehellisiä, vaikka heitä usein parjataankin!
Muistaahan tuon jo omasta lapsuudesta miten vihasi niitä ihmisiä, joille oli jotain tehnyt ja jotka pirulaiset lähtivät tuolla tavalla sitten vainoamaan.
One day I might just disappear and you will never find me. Nobody will ever find me.
Tää ei tohdi...nimittäin sen verran lähinaapurin poitsu..
vanhemmat tuttuja, en viittinyt alkaa heille "rähisemään", oppipahan läksyn että kananmunat kuuluvat leivontaan ja paistinpannuun..
Totta on että murkkujen kanssa täytyy osata olla, enkä mikään "nipottaja" ole mutta puutun VARMASTI koulukiusaamiseen, se on jo aikuisen velvollisuus. En pelkää, sen verran pieni pitäjä ja loppujen lopuksi ihan kivat oppilaat (suurimmaksi osaksi)..
Ja itse olin aika kamala murkkuna, joten jotenkin kyllä "ymmärtää"..
Totta on että murkkujen kanssa täytyy osata olla, enkä mikään "nipottaja" ole mutta puutun VARMASTI koulukiusaamiseen, se on jo aikuisen velvollisuus. En pelkää, sen verran pieni pitäjä ja loppujen lopuksi ihan kivat oppilaat (suurimmaksi osaksi)..
Ja itse olin aika kamala murkkuna, joten jotenkin kyllä "ymmärtää"..
Niinkuin kaikki tietävät, on Jumala kaikkivoipa ja kaukaaviisas. Niinpä hän on antanut käytännössä jokaiseen lähiöön jonkun tai useita häirikkösetiä tai tätejä, jotka ovat alituisessa kahnauksessa seudun varhaisteinien kanssa.
Velipoika on minua useita vuosia nuorempi ja siinä välissä on ikänsä puolesta serkkupoikamme.
Veli ja serkku olivat saaneet jotain kymmenen molemmin puolin jostain sen verran ylimääräistä rahaa että olivat ostaneet lähikaupasta rasiallisen kananmunia, ihan vaan paljas pahanteko mielessään. Noh... luuhasivat sitten yhden tällaisen pihapoliisiäijän pihalla ikkunan alla.
Tottakai siihen ikkunaan tuli sitten äijä räyhäämään. Serkkupoika oli heittänyt äijää tismalleen silmien väliin raa'alla kananmunalla. Oli kuulemma lähtenyt äijästä sen verran meteliä, että oli pojat painuneet menemään aika vauhtia.
Juttu sai lisää eloa kun hyvin pian kuultiin että miehellä oli edessä avioero kun vaimo oli saanut vittumaisen miehensä kiinni siitä että oli uittanut omia muniaan jossain kosteassa. Asiassa oli se vika että tuo jokin kostea oli äijän naapurissa asuva nainen.
Koitti sitten viikonloppu jolloin tiesin veljen ja serkun olevan partioleirillä riittävän kaukana. Jotenkin oli yön aikana pakastuneessa syksyssä miehen auton pelleille rikottu peräti 24 kananmunaa ja molempiin kylkiin oli maalattu teksti vaseliinin ja karamellivärin seoksella. Teksti oli vanhasta mainossloganista: "Mene munalla töihin niin et meinaa".
Asiaa puitiin kyllä kulmakunnilla mutta alkuperäisen kananmunan heittäjä oli tappahtumahetkellä kaukana ja minähän en tiennyt koko jutusta mitään. Autohan ei vahingoittunut mutta vaati rankan pesun. Allekirjoittanut ei tunnusta mitään.
Mutta omista kokemuksista pilanteon kohteenahan tässä piti puhua. Okei.
Olin yläasteella historian opettajan inhokki. Tein jopa aika lailla työtä kiusatakseni tuota vanhaapiikaa. Kävin nimittäin kirjastossa usein tai ainakin kerran parissa viikossa lukemassa historianläksyt ja etsin laajalti tietoa aiheesta. Kun läksyjä kuulusteltiin, opin viittaamaan innokkaasti kun en tiennyt läksystä. Silloin tällöin sitten kävi niin että katselin vaivautuneena alaspäin. Silloin tiesin asiasta enemmän kuin opettaja. Ja yllättäen siinä sitten olikin opettaja vaikeuksissa kun ei pystynyt sanomaan oliko kertomani totta vai ei.
Muutama luokkakaveri teki sitten minulle källin. Olivat väsänneet siihen pulpettiin joknka ääressä istuin, pingispallosta tehdyn savupommin. He olivat tehneet siihen sähkösytytyksen niin että edessä olevalla oli patteri jolla se sytytettiin ja syttymisen jälkeen hän pystyi kiskomaan piuhan pois ja heittämään sen ikkunasta ulos - oli lämmin kevätpäivä ja koulua ennen lomaa vain muutama viikko.
Meillä oli viimiset kokeet ennen lomalle jäämistä. Niitä tehtiin, opettaja luki jotain omaa kirjaansa. Kuulin jonkun ihme äänen polpetista, näin edessä olevan riuhtaisevan piuhaa pois ja heittävän ikkunasta pihalle.
Seuraavaksi olikin sitten tilanne jossa pulpetin kannen alta pursusi paksua valkeaa savua oikein pursuamalla. Opettaja katseli minua ja minä häntä. Savutus lopahti ja opettaja sanoi vain ja ainoastaan "supernova, ulooos!" viimeiset kaksi viikkoa olin sitten historian tunnit "klinikassa".
Ysillä kyllä kostin mukana olleille pojille. Ai että miten. Siten että pilkkimiehet jotkut kasvattivat itse kärpäsentoukat. Eräs tuttavapiiriin kuuluva, nyt jo eläkeläinen teki niin. Häneltä sain kärpäsentoukkia. Kärpäsentoukalla on taipumus kasvaa aikuiseksi kärpäseksi suotuisissa olosuhteissa. iso tulitikkulaatikko täyteen sullottuna kärpäsiä, lasikuituteippiä, kuminauhoja ja hieman karhunlankaa ja nasta - kuinka ollakaan matikantunnilla sitten parin frendin pulpetista nousi ilmaan muutamien satojen kärpästen lauma. Klinikka kutsui heitä...
Sitten tehtiin kaikkien osapuolten välille aselepo joka kesti.
Lukioon mennessä meno sitten hiukan rauhoittui.
Velipoika on minua useita vuosia nuorempi ja siinä välissä on ikänsä puolesta serkkupoikamme.
Veli ja serkku olivat saaneet jotain kymmenen molemmin puolin jostain sen verran ylimääräistä rahaa että olivat ostaneet lähikaupasta rasiallisen kananmunia, ihan vaan paljas pahanteko mielessään. Noh... luuhasivat sitten yhden tällaisen pihapoliisiäijän pihalla ikkunan alla.
Tottakai siihen ikkunaan tuli sitten äijä räyhäämään. Serkkupoika oli heittänyt äijää tismalleen silmien väliin raa'alla kananmunalla. Oli kuulemma lähtenyt äijästä sen verran meteliä, että oli pojat painuneet menemään aika vauhtia.
Juttu sai lisää eloa kun hyvin pian kuultiin että miehellä oli edessä avioero kun vaimo oli saanut vittumaisen miehensä kiinni siitä että oli uittanut omia muniaan jossain kosteassa. Asiassa oli se vika että tuo jokin kostea oli äijän naapurissa asuva nainen.
Koitti sitten viikonloppu jolloin tiesin veljen ja serkun olevan partioleirillä riittävän kaukana. Jotenkin oli yön aikana pakastuneessa syksyssä miehen auton pelleille rikottu peräti 24 kananmunaa ja molempiin kylkiin oli maalattu teksti vaseliinin ja karamellivärin seoksella. Teksti oli vanhasta mainossloganista: "Mene munalla töihin niin et meinaa".
Asiaa puitiin kyllä kulmakunnilla mutta alkuperäisen kananmunan heittäjä oli tappahtumahetkellä kaukana ja minähän en tiennyt koko jutusta mitään. Autohan ei vahingoittunut mutta vaati rankan pesun. Allekirjoittanut ei tunnusta mitään.
Mutta omista kokemuksista pilanteon kohteenahan tässä piti puhua. Okei.
Olin yläasteella historian opettajan inhokki. Tein jopa aika lailla työtä kiusatakseni tuota vanhaapiikaa. Kävin nimittäin kirjastossa usein tai ainakin kerran parissa viikossa lukemassa historianläksyt ja etsin laajalti tietoa aiheesta. Kun läksyjä kuulusteltiin, opin viittaamaan innokkaasti kun en tiennyt läksystä. Silloin tällöin sitten kävi niin että katselin vaivautuneena alaspäin. Silloin tiesin asiasta enemmän kuin opettaja. Ja yllättäen siinä sitten olikin opettaja vaikeuksissa kun ei pystynyt sanomaan oliko kertomani totta vai ei.
Muutama luokkakaveri teki sitten minulle källin. Olivat väsänneet siihen pulpettiin joknka ääressä istuin, pingispallosta tehdyn savupommin. He olivat tehneet siihen sähkösytytyksen niin että edessä olevalla oli patteri jolla se sytytettiin ja syttymisen jälkeen hän pystyi kiskomaan piuhan pois ja heittämään sen ikkunasta ulos - oli lämmin kevätpäivä ja koulua ennen lomaa vain muutama viikko.
Meillä oli viimiset kokeet ennen lomalle jäämistä. Niitä tehtiin, opettaja luki jotain omaa kirjaansa. Kuulin jonkun ihme äänen polpetista, näin edessä olevan riuhtaisevan piuhaa pois ja heittävän ikkunasta pihalle.
Seuraavaksi olikin sitten tilanne jossa pulpetin kannen alta pursusi paksua valkeaa savua oikein pursuamalla. Opettaja katseli minua ja minä häntä. Savutus lopahti ja opettaja sanoi vain ja ainoastaan "supernova, ulooos!" viimeiset kaksi viikkoa olin sitten historian tunnit "klinikassa".
Ysillä kyllä kostin mukana olleille pojille. Ai että miten. Siten että pilkkimiehet jotkut kasvattivat itse kärpäsentoukat. Eräs tuttavapiiriin kuuluva, nyt jo eläkeläinen teki niin. Häneltä sain kärpäsentoukkia. Kärpäsentoukalla on taipumus kasvaa aikuiseksi kärpäseksi suotuisissa olosuhteissa. iso tulitikkulaatikko täyteen sullottuna kärpäsiä, lasikuituteippiä, kuminauhoja ja hieman karhunlankaa ja nasta - kuinka ollakaan matikantunnilla sitten parin frendin pulpetista nousi ilmaan muutamien satojen kärpästen lauma. Klinikka kutsui heitä...
Lukioon mennessä meno sitten hiukan rauhoittui.