Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Alien Alien]

Hiihtovaelluksella vaatetuksena käytetään ihoa vasten merinoa, välissä villa/untuva/fleecekerrosta ja uloimpana vuoretonta kuorivaatetta. Hiihtovaelluksella ei siis liikuta toppatakki ja toppahousut päällä, poikkeuksena lisälämmikkeeksi tarkoitettu ohut toppahame, joka pitää kovin kylmässä hanurin ihanan lämpöisenä ja mahdollisesti tämän kaverina saattaa olla myös ohut toppaliivi, joka sopii myös takin päälle. Hametta ei tietty saisikaan housujen alle ja liivi saattaa tulla päällimmäiseksi yksinkertaisesti siksi, että kovassa kelissä ei viitsi riisua takkia.

Päälikerros ei ole mitään texmex-canada goose-toppaa siksi, että samalle reissulle saattaa osua nollakeliä ja kovaa pakkasta, eikä mukaan pakata erilaisia päälikerroksia eri keleille, koska kaikki tuo lisäpainoa ja täytettä ahkioon. Lämpimillä keleillä kuorivaatteiden alla ei ole kuin ohkainen kerrasto ja kylmillä keleillä siellä on esimerkiksi kevytuntuvatakki ja kevytuntuvahousut. Tauoilla ja leirissä vedetään päällimmäiseksi, siis kuoritakin päälle iso, paksu taukotakki, jota ei ole tarkoitettu liikkumiseen. Poikkeuksena kovin kylmissä keleissä se saattaa olla aamulla liikkeelle lähtiessä ekan kilometrin päällä, jotta kroppa ehtii lämpiämään ja pystyy vähentämään normaaliin hiihtovarustukseen.

Bc nnn-side on back country-side, eli jo lähtökohtaisesti takamaille tehty eikä siksi kyseisen siteen monot ole mitään hempuloimpia. Monoissa on joko irrotettava huopavuori, jotta monot saa leirissä kuivaksi keittimen avulla (jos ei majoituta tuvissa) tai niihin puetaan useampi villasukka päällekäin ja mahdollinen kosteudensulkusukka (joka voidaan pukea toki irrotettavan vuorenkin kanssa) tai muovipussi.

Edit: mitä tulee "heidät tappaneeseen piheyteen", niin heillä käytössä olleet Madshusin suksisetit (BC 50 ja Panorama) siteineen, nousukarvoineen ja monoineen on n. 500e/setti. Äidin Fjellpulken x-country 144 on n. 900e ja lapsen Savotan Paljakka n. 600e. Käytössä olleet makuupussit ovat n. 150-350e/kpl ja niitä oli mukana neljä. Lisäksi sitten teltta, alustat, bensakeitin, vaatteet jne jne, niin kyse on melkoista rahasummista. Jos itse olisin kovin pihi, niin en kyllä raaskisi irroitella tuollaisia rahoja harrastusvälineisiin.

Kiitokset vastauksesta!

Kuvissa nähty vaatetus kertomaasi pukeutumistapaa. Äidillä kuorihousut olivat nähtävissä, pojalla mielestäni kaikissa kuvissa siniset laskettelumallin tyyliset (toppa)housut.

Monojen lämpimyys korreloi sisään sopivien villasukkien määrän kanssa. Liian pieni/ahdas kenkä saa jalan palelemaan nopeammin vaikka sukkia olisi enemmän.

Vaatekerrosten väljyys takaa liikkumismukavuuden ja ilman eristävyyden sekä kosteuden haihtumisen. Talviliikuntaa on kuitenkin aiemmin harjoitettu leudommissa oloissa, niin olisiko varusteissa otettu huomioon riittävä väljyys, jotta kaikki allesopivat kerrokset mahtuvat? Eritoten pohdin monojen reiluutta. Onko kokemusta missä vaiheessa/lämpötiloissa ko. monot tuntuvat kylmältä?

[Kookapu]

Tuossa vaikuttaa kaksi eri tekijää eli sää ja varusteet. Vaikka sääolot pahenivat iltaa kohti, olivat aikaisemmat puhurit todennäköisesti ankarammat vaeltajille kuin myöhemmät puhurit pelastajille. Ero tulee varusteista. On luultavaa, että pelastajat olivat varustautuneet sääoloihin huomattavasti paremmin kuin vaeltajat. Ei siis pidä väheksyä olosuhteita siinä vaiheessa, kun äiti ja poika olivat vielä hengissä.

Hyvä pointti tämä. Tosiaan voisi sanoa, että päivä puutteellisten varusteiden ja pitkän hiihdon jälkeen oli lapselle rankempi kuin ilta paremmin varustautuneille aikuisille, vapaaehtoisille ja pelastajille. Vaikka sitten myräkkä paheni vielä entisestään iltaa kohti. Ihmetyttää vain suuresti se, että mediassa korostetaan vielä 2 viikon jälkeenkin (!) huonoa säätä illalla, vaikka silloin kukaan ei edes menehtynyt. Aivan kuin haluttaisiin sekoittaa illan sää päivän säähän ja sanoa: mitään tämä äiti ei voinut tehdä, ylivoimainen luontoäiti oli se pahis.

Junamatkoista: yö istumapaikoilla vaihtoineen oli mielestäni umpipösilöä. LAPSEN jaksamista olisi pitänyt ajatella Yhtä halvalla olisi päässyt päiväjunassa, siinä olisi voinut pelata korttia, syödä eväitä ja viettää "laatuaikaa" lapsen kanssa. Mutta kohdistuiko pihiys myös kaikkeen muuhunkin hyvään, jota olisi pitänyt lapselle antaa? Turvallisuuteen, yksityisyyteen (esim. nakuilu somessa altistaa kiusaamiselle pedofiliasta puhumattakaan) lämpimiin ja sopiviin varusteisiin, monenlaisiin tarpeisiin... mielestäni kohdistui.

Jos minun pitäisi valita tämän äidin ja välillä jäätäviä ja kovia tuulia puhaltavan luontoäidin välillä, niin valitsisin jälkimmäisen. Luontoäidin kanssa kaikki on kuitenkin vapaaehtoista.

Kysymys on juurikin rasitusten kumulatiivisesta vaikutuksesta. Aikuisen kokema kylmäaltistus, energiavaje ja väsymys ei ole puoltakaan siitä, mitä lapsi kokee. Lapsen fyysiset ja henkiset kyvyt eivät myöskään millään muotoa kykene niitä käsittelemään saati niistä palautumaan, kestävyyskunnon, fyysisen ja psyykkisen kehityksen eritahtisuudesta johtuen. Mikäli lapsi vielä kokee, että kertomalla tunteistaan aiheuttaa pettymyksen vanhemmalleen, lapsi suojelee vanhempaansa vaikenemalla omasta olostaan. Vastaavasti hän voi yrittää kannustaa ja tukea vanhempaansa, koska rakastaa tätä ja haluaa suojella tätä. Lapsi myös tarkkailee ja tunnistaa vanhemman mielialan hyvin selkeästi ja pyrkii kaikin tavoin piristämään, jakamaan taakka yms. Käytös pohjautuu lapsen luonnolliseen pelkoon hylkäämisestä. Ihmislapsi ei luonnossa ole pärjännyt ilman ihmisaikuista, siksi syvän kiintymyssuhteen luominen ja ylläpitäminen on ollut lapsen selviämisen kannalta välttämätöntä, sillä se on taannut suojan, ruuan ja hoivan. Häiriöt varhaisissa kiintymyssuhteista voivat aiheuttaa läpi elämän kestävän trauman, sillä ne horjuttavat perusturvallisuuden tunnetta syvästi. Ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus, joka on kehittynyt pitkä lajikehityksen aikana, jossa moderniaika edustaa vain erittäin pientä fragmenttia.

Nykyajassa on kuitenkin trendinä sivuuttaa lasten erilaisuus suhteessa aikuisiin, vallitsevana kulttuurina on minäkeskeisyys, jossa asioita tarkastellaan asioita aikuisen näkökulmasta. Puhutaan miten lasten kanssa voi edelleen jatkaa itselleen tärkeää harrastusta ottamalla lapsi mukaan jne. Akuutin pikkulapsivaiheen jälkeen, lapsen eriytymistä ja oman persoonan kehittymistä olisi kuitenkin syytä alkaa tutkimaan ja tukemaan, jotta lapsesta voi kasvaa oma itsensä. Tässä vaiheessa voi kuitenkin muodostua intressiristiriitaa aikuisen ja lapsen persoonien välille. Siinä missä aikuinen rakastaa liikkumista lapsi voi rakastaa lukemista tai päinvastoin. Tilanteessa aikuinen on se, jonka tulisi kyetä joustamaan, kuuntelemaan ja hyväksymään erilaisuus, jottei lapsen tarvitse tukahduttaa ajatuksiaan vanhempaa miellyttääkseen. Lapsen kuunteleminen ei tietenkään tarkoita lapsen johtajuutta/rajattomuutta perheessä vaan se tarkoittaa aikuisen omaa motiivien tarkastelua. Onko tehtävä asia/reissu sellainen, jossa kaikkien osallistujien toiveet otetaan huomioon vai palveleeko se pääsääntöisesti vain osaa osallistujista. Sadaskerta kylpylässä lasten altaassa neljännen lapsen kanssa voi maistua puulta, kun itse enemmin viilettäisi rinnettä alas, mutta lapselle se on jotain uutta, ihmeellistä ja nautittavaa. Lapsi oppii aika nopeasti, minkä toiveen esittäminen tuottaa vanhemmalleen pettymyksen ja pyrkiikin valitsemaan toisin. Monista syistä johtuen ( kulttuuri, sukupuolten välinen tasa-arvo, yms) miehet kykenevät yleensä erottamaan omat itsekkäät reissut paremmin perheiden yhteisistä retkistä, äideille tämä on hankalampaa, jolloin äidin reissusta tulee ns. perhereissu. Aikuiset tarvitsevat omia reissujaan kuten myös tarvitaan yhteisiä perhereissuja. Lapselle ei ole tavoitteet ja niiden saavuttaminen merkityksellisiä vaan yhdessä vietetty aika. Aikuisilla usein tavoiteasettelu on merkityksellistä, joka voi arvona ohittaa yhteisen ajan. Tässä tapauksessa lapselle reissu olisi ollut mahtava ja onnistunut vaikka Pyhäkerossa olisi vietetty koko aika päiväretkiä tehden, tosin kuin aikuiselle, joka haluaa vaeltaa reitin pisteestä A pisteeseen B.

Kommentoin tuohon boldattuun liittyen. Tässä linkatussa tutkimuksessa tarkasteltiin 8-12-vuotiaiden poikien fyysistä rasitusta ja palautumista verrattuna aikuisverrokkiryhmiin. Toinen näistä verrokkiryhmistä ei kuntoillut laisinkaan, ja toinen muodostui kestävyysurheilijoista. Testeissä 8–12-vuotiaat pojat suoriutuivat paremmin kuin kuntoilemattomat aikuiset, ja tulokset olivat samaa luokkaa kestävyysurheilijoiden kanssa. He jopa palautuivat rasituksesta hieman nopeammin kuin kestävyysurheilijat.

"These results could explain why the rate and magnitude of fatigue in prepubertal children are similar to well-trained adult endurance athletes and why they recover faster from high-intensity exercise than untrained adults."

https://www.frontiersin.org/articles/10 ... 00387/full

Muutoinhan tuo sinun tekstisi kiintymyssuhteineen oli varmasti enemmän sellaista yleisemmän tason pohdintaa, joka ehkä sopii tähän tapaukseen tai sitten ei. Ehkä juuri tämän kyseisen lapsen kohdalla reissu ei olisikaan ollut mahtava ja onnistunut, jos olisi typistetty vain päiväretkiin? Me ollaan niin erilaisia, lapsetkin.

[mielistelijä]

Instagramissa julkaistu materiaali ei tue väitettä siitä, ettäkö menehtyneiden varustautuminen tai valmistautuminen olisi ollut ainakaan räikeän puutteellista. Ainoa varuste, josta tiedämme vaelluksen loppuajasta tulleen niukkuutta, on vessapaperi. Kaikki muu on arvailua, jota ei pitäisi totuutena esittää.

On selvää, että kuten onnettomuuksissa yleensä, myös tässä turmassa on taustalla inhimillisiä tekijöitä. Inhimillinen tekijä on esimerkiksi ilmeinen navigointivirhe; tilanne, joka lienee useimmille meille vaellusharrastajille myös omakohtaisesti tuttu.

Mutta kirjoitan nyt kolmannen ja viimeisen kerran, että äidin raju syyllistäminen ja tähän traagiseen onnettomuuteen mitenkään liittymättömien asioiden, esim. perhesuhteiden ruotiminen, on mielestäni tarpeetonta ja ala-arvoista. Nyt armottoman syyllistämisen narratiivi on viety pisteeseen, jossa kyseenalaistetaan myös äidin pätevyys ammatissaan ja ammattiin johtaneet opinnot. Oikaisen: äiti oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Sen lisäksi, että hän oli pätevä, hän oli julkisuudessa olleiden lukuisten haastatteluiden perusteella myös arvostettu ja pidetty kollega.

En tunne uhreja tai seurannut heitä sos mediassa, mutta kun ”inhimilliset erehdykset” johtuvat joskus typeryydestäkin.

https://modulcon.fi/2022/03/16/maailman ... -typeryys/

[Calabash]

Instagramissa julkaistu materiaali ei tue väitettä siitä, ettäkö menehtyneiden varustautuminen tai valmistautuminen olisi ollut ainakaan räikeän puutteellista. Ainoa varuste, josta tiedämme vaelluksen loppuajasta tulleen niukkuutta, on vessapaperi. Kaikki muu on arvailua, jota ei pitäisi totuutena esittää.

On selvää, että kuten onnettomuuksissa yleensä, myös tässä turmassa on taustalla inhimillisiä tekijöitä. Inhimillinen tekijä on esimerkiksi ilmeinen navigointivirhe; tilanne, joka lienee useimmille meille vaellusharrastajille myös omakohtaisesti tuttu.

Mutta kirjoitan nyt kolmannen ja viimeisen kerran, että äidin raju syyllistäminen ja tähän traagiseen onnettomuuteen mitenkään liittymättömien asioiden, esim. perhesuhteiden ruotiminen, on mielestäni tarpeetonta ja ala-arvoista. Nyt armottoman syyllistämisen narratiivi on viety pisteeseen, jossa kyseenalaistetaan myös äidin pätevyys ammatissaan ja ammattiin johtaneet opinnot. Oikaisen: äiti oli suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon. Sen lisäksi, että hän oli pätevä, hän oli julkisuudessa olleiden lukuisten haastatteluiden perusteella myös arvostettu ja pidetty kollega.

Vaikka en sorru tuollaiseen, sanon tämän vain itsestäni, jotta en syyllistyisi lautamiestekstiin: sohvaperuna voi tuntea itsensä paremmaksi, kun painaa toisia alaspäin ja viettää uskomattoman ajan netissä pätemässä toisille tuntemattomille.

Ei sitä tauhkaa kannata välttämättä edes lukea. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee.

Tällä en tarkoita muita nimimerkkejä. He vastaavat itse omista persoonallisuushäiriöistään.

[ipr]

En muuten ihan usko poromiehen arvioihin 5-10 metrin näkyvyydestä, melkein 40 asteen pakkasesta ja 30 m/s tuulen nopeudesta. Havaintojen mukaan kun alueella oli etsintöjen aikaan pakkasta se noin 25 astetta ja tunturissa hieman vähemmän. Etelämpänä, missä oli tyyntä, oli laaksoissa yli 30 astetta. Jos kylän valot näkyvät kymmenen kilometrin päästä, näkyvyys ei ole 5-10 metriä, vaikka ymmärrän kyllä, että sitä valkoista lähiympäristöä on silti erittäin vaikea hahmottaa, varsinkaan hämärässä ja varsinkaan, jos keli on sellainen, ettei silmiä oikein pysty pitämään auki.

Et taida oikein tietää sääoloistakaan muuta kuin yleisellä tasolla? Tuulen kanavoitumisefektin tarkastelua ei kirjoituksessasi ole, vaikka siitä on alueella perimätietoa, kokeneiden vaeltajien tapauskirjoituksia ja @kuusenalla demonstroi asiaa myös karttaliittein.

Tuulessa ei ole merkitsevää vain Laukukerolla (joka ei ole "noidankattilassa" oleva mittauspiste vaan sivussa) rekisteröidyt keskilukemat vaan myös tuulen suunta. Ilmeisesti tuulen suunnalla 240-245 astetta Lehmäkeron ja Taivaskeron solaan tunneloituu vähän pirullisempi tuuli kuin muualla.

Poromiehen havaintoja pidän luotettavina. Hän kertoi huonon näkyvyyden ja myrskyn olleen paikallinen ilmiö (=se tunneloitumisefekti). Muualla on varmastikin ollut sitä 10+ kilometrin näkyvyyttä. Onhan meillä siitä jopa valokuvatodistekin olemassa. Mutta Taivaskerolla on ollut helvetinkeli.

Edit. Ai niin. Ilmamassa muuten kylmenee kun se nousee korkeutta, koska ilman tilavuus laskee. Ihan fysiikan lakeja tämä. Tuntureiden sääfysiikka on erilaista tyynellä kuin tuulella.

Samasta syystä föhn-tuuli lämpenee, kun se laskettelee vuoriston seinämää alas laaksoon.

Joo, @kuusenalla on kirjoittanut tänne monta erinomaista viestiä. Mitä tulee tuulen kanavoitumiseen ja tunneloitumiseen, olin itse ensimmäinen kirjoittaja, joka siitä puhui tässä viestiketjussa, joten en tuossa enää samasta asiasta alkanut uudestaan jankkaamaan. Pääpointtina oli havainnollistaa, että tuuliolosuhteet itsessään eivät olleet alueelle mitenkään harvinaiset ja näkyvyys olisi voinut olla paljon huonompikin. Toki lienee todennäköisempää, että jos tunturi olisi ollut umpipilvessä eli sumussa, ei tuossa tuulessa olisi sinne alunperinkään lähdetty. Tuulen suunta toki vaikutti suuresti siihen, miksi olosuhteet olivat niin helvetilliset juuri Pyhäkurun yläpuolella.

Poromiehen havaintoja pidän varsin luotettavina olosuhteiden kuvailun osalta (vastatuuleen ylämäkeen pääsi vain konttaamalla, tuuli melkein vei moottorikelkankin). Tuskin noissa arvioissa paljon lapinlisää oli. Alueella vallinnut lämpötila tiedetään hyvin, tunturissa noin -22 astetta, alempana laaksoissa -25...-30 astetta, joten puheissa "lähes 40 asteen pakkasista" oli lapinlisää kymmenkunta astetta. Toki seuraavina päivinä pojan ruumiin etsintöjä jatkettaessa pakkasta sitten olikin jo sen lähemmäs 40 astetta. Tuulen nopeudesta juuri kellään ei ole näppituntumaa siitä, millaiselta tuntuu 20 m/s tuuli tai 30 m/s tuuli. Tuulen nopeus muuten mitataan aina vähintään kymmenen metrin korkeudesta. Laukukerolla mittari on 13 metrin korkeudessa maan pinnasta ja Pyhäkurun yläpuolista rinnettä vielä korkeammassa maastossa, eli perusvirtaus on siellä voimakkaampi kuin vaeltajien matalammassa maastossa kokema tuuli 1-2 metrin korkeudessa. En osaa tarkkaan arvioida, kuinka paljon kanavoituminen on voimistanut tuulta Taivaskeronsatulassa. Kanavoitumisen takia pidän mahdollisena, että tuuli on ollut jopa voimakkaampi kuin korkeammalla mitattu Laukukeron tuuli, eli yli 20 m/s voisi olla mahdollinen tuulen nopeus pelastajien käytyä paikalla. Ei se tuulen nopeus kuitenkaan 30 m/s ole ollut, silloin moottorikelkka olisi jo saanut kyytiä. Lisäksi kun tiedetään, että lämpötila-arviossa lapinlisää oli kymmenkunta astetta, on tuulennopeusarviokin luultavasti heitetty hatusta. Sanallinen kuvaus olosuhteista on paljon luotettavampi ja myös viittaa ennemmin noin 20 m/s kuin 30 m/s tuulen nopeuteen. Tarkka tuulilukema ei tässä nyt kovin oleellinen ole, kun kellään täällä tuskin on kovin hyvää omakohtaista kokemusta siitä, millaisia nuo tuulen nopeudet ovat, eli sanallinen kuvaus olosuhteista on havainnollisempi.

Mitä sitten näkyvyyteen tulee, niin meteorologinen näkyvyys arvioidaan pimeässä sen perusteella, kuinka kaukaa valot ovat erotettavissa. Koilliseen näkyvyys on siis ollut ainakin kymmenen kilometriä. Erittäin sakeassa lumisateessa näkyvyys voi olla vajaat 500 metriä ja erittäin tiheässä sumussa 100-150 metriä. Pelastajien julkaisemalta videolta nähdään, että kauemmas kuin 5-10 metrin päähän jätetyn moottorikelkan valot erottuvat hyvin selvästi. Toki se, että kelkan valot näkyisivät vaikka kilometrin päästä ei tarkoita, että 50 metrin päässä olevaa, todennäköisesti lumen valkoiseksi kuorruttamaa reittimerkkiä pystyisi silmällä hakemaan hämärästä valkoisesta maisemasta, tunturin ääriviivoja pystyisi hahmottamaan tai valkoisesta maastosta pystyisi paikallistamaan mitään valkoisia kohteita kuin aivan omasta lähiympäristöstä, tai kauempaa mahdollisesti joten kuten havaittavien tummien kohteiden etäisyyksiä pystyisi arvioimaan. Takerruin tähän näkyvyyteen siksi, että pelkästä 5-10 metrin näkyvyydestä puhuminen antaisi väärän kuvan olosuhteista. Ennen satulaan nousua näkyvyys on ollut kilometrejä ja satulastakin näkyvyyttä on ollut kauas, mutta maisema sellainen, että lähiympäristöstä ei ole saanut mitään kiintopisteitä, reittitolppia ei ole pystynyt silmällä paikallistamaan ja kelistä johtuen vastatuuleen on ollut erittäin hankalaa katsoa. Tavallaan siis petollisen hyvä näkyvyys, kun kaukaakin on jotain nähnyt, mutta lähiympäristönkin hahmottaminen on silti ollut hyvin vaikeaa. Jos tunturi olisi ollut hernerokkasumussa, sinne ei tuossa tuulessa olisi ehkä lähdetty puskemaan.

Tuulesta ja sen kanavoitumisesta vielä pari sanaa. Laukukeron alueella tuulet ovat siis keskimäärin kovempia kuin esimerkiksi missään Suomen avomerialueilla. Tunturin vaikutusta tuulen nopeuteen voi lähteä miettimään siitä kulmasta, että kohdatessaan ympäristöään korkeamman esteen, esimerkiksi tunturijonon, virtauksen pitää pystysuunnassa kiivetä ylöspäin. Painovoima pyrkii tätä vastustamaan, mutta jossain määrin näin kuitenkin tapahtuu, eli ilmapilari joustaa pinnan lähellä ylöspäin. Ylöspäin nousemisen lisäksi virtausta jouduttaa virtauksen kiihtyminen: mitä enemmän ilmavirtaus kiihdyttää esteen kohdalla, sitä pienemmästä "reiästä" ilma pääsee puikahtamaan ja sitä vähemmän tarvitsee tehdä painovoimaa vastaan työtä esteen ylittämiseksi. Tähän vaikuttaa myös ilmakehän lämpötilaprofiili. 2.1.2024 säätilanteessa pinnan lähellä ilma oli kylmempää kuin ylempänä ilmakehässä, eli pystysuuntainen lämpötilaprofiili oli pinnan lähellä stabiili. Tällöin ilman ylöspäin puskeminen on työlästä, ja virtaus pyrkii pääsemään tunturin ohi ennen kaikkea kiihtymällä. Sama sitten vaakasuuntaan, virtaus pyrkii kiertämään tunturit kaikista mahdollisista solista, joissa virtaus kiihtyy. Kapeimmat "putket" (=kovin tuuli maanpinnalla) muodostuvat satulapintojen korkeimpiin kohtiin suoraan perusvirtauksen suunnassa. Tässä tapauksessa suunnilleen siihen kohtaan, josta polku Taivaskeron huipulle erkanee kesäreitiltä. Mahdollisesti Taivaskeron huipulla tuuli voi silti olla kovempi, koska pinnan aiheuttama kitka hidastaa vähemmän virtausta siellä.

Tässä voisi puhua myös inertiaoskillaation aiheuttamasta rajakerroksen suihkuvirtauksesta ja sen vaikutuksesta alueen tuulioloihin, mutta en nyt mene siihen. Ja mahdollinen rajakerroksen suihkuvirtauksen vaikutus on jo mukana Laukukerolla havaitussa tuulessa. Tyypillisesti rajakerroksen suihkuvirtaus voimistaa pinnan yläpuolista tuulta selkeänä kesäiltana auringonlaskun aikoihin suunnilleen samaan aikaan, kun pinnanläheinen tuuli alkaa tyyntyä.

Ei tuulta ole missään vaiheessa saatu selän taakse. Se edellyttäisi kulkua koillisen suuntaan. Ei ole mitään todisteita, että siihen suuntaan olisi kuljettu ainakaan merkittävää matkaa eikä siellä olisi odottanut muuta kuin Lehmikeron jyrkkä itärinne (joka on ahkioille laskukelvoton) tai Pyhäkuru (samoin).

Lehmäkeron ja Taivaskeron välisessä satulassa pinnanläheisen tuulen suunta on kanavoitumisen takia ollut likimain suoraan lännestä itään kohti Pyhäkurua, ja Taivaskeron ja Pyhäkeron välisessä satulassa on sitten ollut vielä selvästi kovempi tuuli lounaasta. Paikallisen tuulen suunta vaihtelee maastonmuotojen mukaan helposti ±50 astetta, heikolla tuulella enemmänkin, ilmavirran hakiessa helpointa reittiään. Eli oletetusta harhautumispaikasta häkepuhelun soittopaikkaan on tultu ensimmäisessä satulassa kohti itää tai itäkaakkoa tuuli enemmän selän kuin naaman puolella, ja ennen kaikkea tuuli enemmän selän puolella verrattuna ns. kesäreitin suuntaan.

Tässä yhteydessä on ehkä syytä talvivaellusta tuntemattomille tarkentaa vähän käsitteitä "kesäreitti" ja "talvireitti". Näillä reiteillä ei ole hiihtäen etenevälle talvivaeltajalle oikeastaan mitään muuta merkitystä kuin se, että niissä on säännöllisin välein reittimerkkejä. Jos joku ei niitä ole suht vastikään kulkenut, mitään apua etenemiseen niistä ei ole. Reitit eivät talvella poikkea ympäröivästä maastosta mitenkään. On siis ihan sama, eteneekö avotunturissa kesäreittiä vai talvireittiä, vai valitseeko jonkin oman (mahdollisesti turvallisemman) reitin. Sijaintinsa reittimerkeistä voi toki jollain tavalla tarkistaa. Tilanne on toinen sitten, kun on huollettu reitti eli kun Raattaman, Hetan ym. latupoolit tekevät talvireitille ladun, mutta silloinkin talvireitti voi mennä täysin umpeen tuiskussa eikä siitä ole silloinkaan mitään hyötyä. Hiihtäjällä ei siis ole mitään erityistä syytä nimenomaan hakeutua talvi- tai kesäreitille muuten kuin ehkä siksi, että se voi hieman helpottaa suunnistamista tai haluaa maastossa valita uran, jossa ei ole mitään yllättäviä ojia tai jyrkänteitä.

Tämä voi myös olla selitys sille, miksi on tultu "reitiltä" pois, eli Lehmäkeron ja Taivaskeron välisessä satulassa on voitu tehdä tarkoituksellinenkin reittivalinta edetä alempana rinteessä lähempää Pyhäkurua, ehkä ajatuksella, että saadaan rinteestä enemmän tuulensuojaa, vaikka myöhemmin tämä olisi tarkoittanut kovempaa nousua suoraan vastatuuleen kohti Taivaskeronsatulaa, mutta välitön palkinto (hetken aikaa enemmän myötäinen tuuli, nousun lykkääminen ja ajatus paremmasta tuulensuojasta) on voinut houkuttaa myöhempänä odottavan rajumman nousun kustannuksella. Toinen vaihtoehto on sitten se, että alunperin on harhauduttu helpommin kuljettavaan suuntaan, mutta myöhemmin tarkistettu sijainti ja päätetty jatkaa korkeuskäyriä seuraten kohti kaakkoa alkuperäistä reittisuunnitelmaa alempana rinteessä. Kun häkeenkin on kerran pysähdytty soittamaan, on samalla varmaan oma sijaintikin tarkistettu.

Tunturisuksia ja BC-siteitä käyttäneenä olen samaa mieltä siitä, että sukset on otettu pois, ei niitä muuten menetä. Mutta sellaiseen lepotaukoon, jossa suksetkin otetaan pois tuossa tuulessa en usko. Pidän epätodennäköisenä skenaariota, jossa odetaan, että huh, tässäpä nyt on vähän tyvenempi kohta, pidetäänpä pieni tauko - ja sitten yhtäkkiä tuuli yltyykin sellaiseksi puuskaksi, että sukset vie tuuli. Onhan se mahdollista, mutta en usko, että satulasta tuuli veisi suksia kovin helposti. Rinne on eri asia. Pidän todennäköisempänä, että suksien pois ottaminen johtui siitä, ettei eteneminen enää onnistunut ilman suksia eli on jo ajauduttu sellaiseen paikkaan (esim. Pyhäkurun rinteeseen), josta ei enää päästäkään ylös suksilla. RInteessä sukset voisikin tuuli viedä paljon helpommin.

Ok, olet tässä varmaan oikeassa. Mietin myös, että ehkä voisi olla pieni mahdollisuus sillekin, että häkeen on päätetty soittaa jo ennen suksien menettämistä ja puhelua varten on haettu rinteestä tuulensuojaista paikkaa, otettu sitä varten sukset pois ja menetetty sukset tuuleen.

[Vadelma-Aho]

Mitä arvelette, jos äiti olisi tiedostanut lumivyöryriskin tunturilla, olisiko hän ottanut mukaan sondin / sondit ja lumivyörypiipparit? Minä epäilen, että kyllä ainakin piipparit olisi jostain yrittänyt saada vähintään lainaan.

Toisena juttuna: Mielenkiintoista olisi testata miten puhelin saa signaalin lumen alla puolen metrin syvyydessä. Tämä kertoisi jotain siitä, onko äiti ollut jo lumen alla puhelun tullessa.

Lähtökohtaisesti hiihtovaelluksilla on aina tarkoitus kiertää lumivyöryalueet niin kaukaa, ettei vyöryihin varauduta varustein. Ennen vaellusta kartasta sortataan joko automaattisesti lumivyöryalueet (esim. Norjan maastoista on kyseinen palvelu olemassa) ja merkitään ne paperikarttaan tai sitten ihan manuaalisesti lasketaan korkeuskäyriä hyödyntäen jyrkkyydet ja merkitään riskirinteet. Esimerkiksi Sarekin (pohjolan "Grönlantisimulaattorin") pakkauslistoissa en ole koskaan nähnyt lumivyöryvarusteita, jos tarkoitus on puhtaasti hiihtovaeltaa, eikä esim. laskea/kiivetä lisäksi. Ja useimmiten hiihtovaellukset ovat juuri tällaisia, eli reitit valitaan sen mukaan, että on turvallista liikkua. Erilaisilla talvivaelluksen perehdytyskursseilla, luennoilla jne kun puhutaan lumivyöryvaarasta, niin asiantuntijan vastaus on aina samanlainen: älä mene mihinkään, missä on riski joutua vyöryyn.

[Omega]

Tämän tarkemmin ei oikein voi tietää, mitä siellä on tapahtunut. Sen suhteen olemme ihan yhtä nollapisteessä kuin kymmenen päivää sitten, ja varmasti jäämmekin.

Näin tämä taitaa olla. Mietin mitä teoriassa voisi vielä selvitä, joka tuo lisätietoa.

a) Äidille soitetun puhelun - johon hän ei vastannut - soittoaika.

b) Tarkka vaatetus ja päällä ollut varustus löydettäessä.

c) Puhelimen tai jonkun toisen laitteen antamat koordinaatit häkepuhelun jälkeen, jos niitä on saatu paikannettua.

d) Kuolinsyy (onko tullut kuolettava vamma vyöryssä vai oltu tajuissaan lumen alla). Makaaberia ajatella edes tätä, mutta tätä ei vielä tiedetä.

Ei näitä viimeisiä varmaan julkisuuteen koskaan tule, mikä voi olla ihan hyväkin vainajien kunnioittamisen näkökulmasta, en tiedä.

Hyvä lista, mutta lisäisin vielä häke-puhelun keskustelun, i.e. neuvottiinko äitiä hakemaan suojaa?

Oma yhteenvetoni onnettomuus/kuolinsyytutkinnasta:

“Luonto antaa ja luonto ottaa, mutta tässä tapauksessa se nyt otti. Niin kuin Antte [Lauhamaa] sanoi, monien tapahtumien summana. Jokaisen pitää tietää omat rajansa ja kykynsä, jokaisen pitää suunnitella reittinsä, olla varusteet kunnossa, olla hälytyslaitteet, puhelimet ynnä muut kunnossa. Siitä on paljon keskusteltu, mitä retkille ja vaelluksille pitää olla matkassa. Pitää tuntea oman kykynsä ja pitää informoida lähimmäisiään ja täyttää mökkipäiväkirjoja, jos on esimerkiksi autiotuvissa yötä, että tiedetään, mihin päin ollaan liikkeellä. Ennen kaikkea olla niinku nöyrä sen luonnon edessä, otetaan olosuhteet huomioon. Ei uhmata sitä vaan mennään omien rajojen ja kykyjen mukaan mahdollisimman turvallisesti”.

– Palopäällikkö Pekka Väliheikki Lapin pelastuslaitos/tiedotustilaisuus 4.1

Esitutkinnanjohtaja rikoskomisario Kirsi Huhtamäen mukaan virallisia tutkintalinjoja, miksi uhrit poikkesivat tikutetulta kesäreitiltä on kaksi:

a) tiedostamaton, eksyminen johtuen sääolosuhteista
b) tietoinen, sääolosuhteista johtuvan suojan hakeminen joko omatoimisesti tai hätäkeskuspäivystäjän ohjeistuksella

Tekninen tutkinta ja huomioitavat seikat: kulkureitti, koordinaatit, hätäpuhelun tallenne, sääolosuhteet, varusteet, lumivyöryn laajuusalue, oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvitys

Edit: ei silminnäkijöitä, mutta ao. tiedotustilaisuusvideon kohdassa 30:53 palopäällikkö Väliheikki mainitsee, että pelastajat kävivät Nammalakurun autiotuvalla ja olivat haastatelleet siellä olleita henkilöitä, jotka näkivät kaksikon poistumisen 2.1 aamulla klo 10.

https://areena.yle.fi/1-67544907

Kiitos. Erinomainen lisäys. Jos näistä saisi kolme valita, niin

a) Hätäpuhelun litterointi
b) Äidille soitetun puhelun - johon hän ei vastannut - tarkka kellonaika

Nämä voisi olla ihan realistisesti julkaistavissa.

c) Tarkka vaatetus ja varustus, mikä vainajilla oli löydättäessä.

Tätä emme tule varmastikaan saamaan.

Bonuksena.

d) Oliko muita hätäpuheluita tai muita yhteydenottoja äidiltä kuin nyt julkisuuteen kerrottu. Tällä tiedossa torpattaisiin salaliittoteoriat ennen kuin ne lähtevät liitoon. Tai jos selviäisikin - mihin en usko - että oli muita yhteydenottoja, niin saadaan ainakin 50 sivua spekulaatiota siitä, mitä tapahtui viranomaisviestinnässä ja miksi.

[Omega]

Edit: mitä tulee "heidät tappaneeseen piheyteen", niin heillä käytössä olleet Madshusin suksisetit (BC 50 ja Panorama) siteineen, nousukarvoineen ja monoineen on n. 5-700e/setti.

Tämä saattaa tukea väitettä, että 500-700 euron suksia lähdettiin hakemaan, mikä saattoi laukaista vyöryn. Tietenkin se vaati äidin tai pojan havainnon siitä mihin suuntaan tuuli vei varusteet.

Edit. Tai jos ei nähty enää varusteita, toinen heistä meni katsomaan alemmasa näkyisikö niitä siellä suunnassa minne katosivat.

[135piispa]

Asia, mitä kukaan ei ole vielä miettinyt, voisi panna taas teoriat uusiksi: kukaan ei ole vielä ajatellut, että mitä, jos vyöry on tapahtunutkin useammassa erässä ja vyöryjen välillä on viive? Mites sitä perustellaan, että kaikki tuli yhdellä kertaa alas? Ei mitenkään. Arvellaan vain.

[Miss Holmes #1]

Tuulella on se merkittävin osuus tässä kaikessa:

- tuuli aiheutti näkyvyyden heikkenemisen
- tuuli edesauttoi vyöryn syntymistä/ lumilippojen muodostumista
- tuuli vaikeutti häkepuhelun kuuluvuutta
- tuuli saattoi aiheuttaa liikkeen luukumalla kohti sitä pistettä, josta vyöry lähti liikkeelle

Ihan yritän kertoa, ettei se tuuli nyt ihan uutuus ollut. Jokainen tunturissa edes kerran käynyt tietää, että sen voimakkuus voi ylättää todellakin tuon huippujen väliin tunneloitimisen takia.

Pahan Tapanin myrkyn aikaan asuin paikassa, jossa maasto kumpuili. Yksi pieni ”sola” oli kuin sodan jäljiltä: kaikki puut kaatuneet siltä noin 100 m leveältä ja 1/2 km pitkältä alueelta ja ympäristö ihan suht ok.
Pääteltiin silloin, että jostain syystä tuuli oli ohjautunut/ imeytynyt tuohon solaan ja jälki oli siksi mitä oli.

Merta, tuulta ja luonnonvoimia pitää nöyränä kunnioittaa ja mieluummin vähän pelätä kuin uhmata.

Tuo luminen ”pehmeä” maisema myös hämärtää todellisuuden. Tässä kuvapari joka kertoo karummin tuosta paikasta.

[Kookapu]

Asia, mitä kukaan ei ole vielä miettinyt, voisi panna taas teoriat uusiksi: kukaan ei ole vielä ajatellut, että mitä, jos vyöry on tapahtunutkin useammassa erässä ja vyöryjen välillä on viive? Mites sitä perustellaan, että kaikki tuli yhdellä kertaa alas? Ei mitenkään. Arvellaan vain.

No itse asiassa minä tätä mietin jo aiemmin, mutta kukaan ei tarttunut. Kaksi vyöryä voisi osaltaan selittää sitä, miksi poika oli hautautunut syvemmälle.

En tiedä onko joku jo linkannut tämän tänne, mutta laitan kuitenkin. Kohtalaisen selkokielisesti kerrottu vyöryistä ja synnystä.

https://lumiturvallisuuskeskus.fi/lumiv ... uokittelu/

LUMIVYÖRYN LAUKAISUN SYY

PIENI KUORMITUS JA SUURI KUORMITUS

Vyöryn laukeamisen herkkyys on riippuvainen lunta paikallaan pitävien ja sitä alaspäin vetävien voimien tasapainosta. Mitä lähempänä kriittistä pistettä ollaan, sen herkemmin voi ihmisen tuoma lisäkuormitus aiheuttaa vyöryn laukeamisen.

Pieni kuormitus kuvaa tilannetta, jossa jo yksittäisen laskijan on mahdollista laukaista vyöry.

Suuri kuormitus kuvaa tilannetta, jossa vyöryn laukeamiseen tarvitaan yksittäistä laskijaa suurempi kuormitus. Tämän voi aiheuttaa esimerkiksi moottorikelkkailija ja kaksi tai useampi laskija liikkumassa aivan lähellä toisiaan. Myös yksittäisen laskijan kaatuessa – tai liikkuessa rinteellä jalkaisin – kuormitus voi kasvaa riittävän suureksi laukaisemaan vyöryn.

*lyhennetty*

Jos Sindre kaatui laukaisten lumivyöryn ja mikäli vyöry ei heti vienyt äitiä mukanaan, voisi ajatella että äiti toimi kuten lumivyörytilanteissa ohjeistetaan toimimaan eli ei alkuun päästänyt vyöryn viemää silmistään. Monessa lumivyöryyn liittyvässä artikkelissa sanotaan, että parhaat mahdollisuudet selviytymiseen on, jos kaveri kaivaa heti vyöryn alle jääneen ylös tai ainakin raivaa tietä hapen saannille. Ehkä poika katosi näkyvistä ja äiti lähti liian varhain perään käynnistäen uuden vyöryn, joka sitten koitui hänen kohtalokseen?

Vähän ot: heräsi mielenkiinto Sindre-nimeä kohtaan ja laitoin sen google translateen. Google kertoi kielen tunnistaen, että Sindre tarkoittaa tuhkaa norjaksi. Tämä ei kyllä vissiin paikkaansa, mutta omituinen yhteensattuma. Kuin tuhka tuuleen.

[Miss Holmes #1]

Asia, mitä kukaan ei ole vielä miettinyt, voisi panna taas teoriat uusiksi: kukaan ei ole vielä ajatellut, että mitä, jos vyöry on tapahtunutkin useammassa erässä ja vyöryjen välillä on viive? Mites sitä perustellaan, että kaikki tuli yhdellä kertaa alas? Ei mitenkään. Arvellaan vain.

Ei ne vyöryt tuollaisessa kohdassa jää ”miettimään”. Kaltevuus 30-45 astetta. Ihan kerralla lähtee ja kovaa.
Googlaa lumivyöry video. Sieltä niitä voi ihastella ja vihastella.

[URSA]

Ketjussa on paljon monelta hyvää pohjintaa ja analyysia ja mielestäni keskustelu vain kulkee hyvin eteenpäin, kun asioista on eri mielipiteitä.

Jotainhan varusteissa tai niiden käytössä on ollut pielessä, kun äiti valitti Instagramissa miten tulee kylmä alle kahdessa minuutissa aina kun pysähtyy hiihtäessä pitämään pientä taukoa edes eväiden syömistä varten. Ei kai sellainen paleleminen kuulu kaamosvaellukseen? Myös öisin oli ollut kylmä. Olisiko äiti muka jaksanut lisäillä puita tulisijaan pitkin yötä? Useamman aikuisen vaeltaessa joku olisi aina jaksanut lisätä puita tuleen öisin.

Sitä en ymmärrä kuinka eräopas olisi voinut jättää huomioimatta lumivyöryvaaran tai ei tiennyt alueesta, jolla sellainen on erittäin mahdollinen. Eikö hänen olisi koulutuksensa perusteella pitänyt jo vaellusta suunnitellessa huomata kartasta, että loppumatkasta on kuru, joka täytyy kiertää kaukaa?

Tuulen merkitys on lähinnä siinä, että se muutti olosuhteet niin kylmiksi, että paleltumia olisi tullut jo ennen kuin pelastajat ehtivät paikalle.

[poliisikoiran pentu]

Nyt taas valoja päälle. MIstä te tiedätte minkälaiseen vaunuun ne junaliput oli ostettu? Ja noista varusteistakin on ollut jo monessa yhteydessä puhetta, ei sinne missään Cittarin toppavaatteissa ole lähdetty.

Ja luulen kyllä, että siinä vaiheessa kun häkeen soitettiin, on bussiin ehtimisestä jo luovuttu. Lähinnä ehkä ehjänä pois tunturista selviäminen kiinnosti siinä vaiheessa.

Edit: luontoäidin kanssa kaikki on tosiaan vapaaehtoista. Hän kun puhaltaa liikkeelle pienen tsunamin, on vapaaehtoista karata korkeammalle paikalle. Tai pyörremyrskyn. Sillon voi joko suojautua tai olla suojautumatta. Tai sitten voi vaan jättäytyä luontoäidin lempeään syleilyyn.

Sinä Kookapu olet täällä se, jonka pitäisi laittaa valoja päälle. Vaikka tämä lapsi onkin jo kuollut ja se valojen laittaminen päälle on hänen kohdallaan nyt myöhäistä. Onko sinun edustamasi hyssyttely ja epäkohtien peittely koskenut lasta myös silloin, kun hän oli vielä hengissä? Ei saa arvostella, vaikka lapsi pistettiin 4-vuotiaana pyöräilemään 130km, ei saa ihmetellä "kovaa" telttaretkeä 1-vuotiaana, ei saa arvostella nolaavaa somejulkaisua 7-vuotiaana, ei saa arvostella sääntöä 5 (suomennettuna ole perkele kovempi), ei lasten nakuilua ja yksityisyyden rikkomista somessa? No, nyt lapsen kuoltua arvostellaan, vaikka hän ei siitä enää hyödy, mutta toivottavasti monet muut lapset hyötyvät. Ehkä aikuiset ovat nyt enemmän hereillä ja kiinnittävät enemmän huomiota tällaisiin ilmiöihin. Silloin tämän lapsen kärsimykset ja kuolema eivät olisi ihan läpeensä turhia.

Älä leiki enää palstavahtia, Kookapu. Nyt hyssyttely pois ja luku- ja tutkimusvalot päälle sullekin. Faktaa on tarjolla aika runsaastikin. Myös äidin itsensä tuottamana, koska hän oli aika paljon esillä sekä somessa että mediassa.

[Yrjö Yrjönpoika]

En tunne uhreja tai seurannut heitä sos mediassa, mutta kun ”inhimilliset erehdykset” johtuvat joskus typeryydestäkin.

https://modulcon.fi/2022/03/16/maailman ... -typeryys/

▪︎ En klikkaa huudattamiseen vittaavia linkkejä. Itselleni riittää Erasmus Rotterdamilaisen 1600-luvulla kirjoittama "Tyhmyyden Ylistys", mutta mitä tulee "typeryyteen" tuon tapahtuneen onnettomuuden suhteen, niin tällä kertaa sen synonymina lienee paremminkin "tietämättömyys".