Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[Miekinkö]

Lainasin kuvaasi ja merkkasin siihen oman summittaisen arvioni lumivyöryalueesta ja nuolilla lumen liikkeen suunnan.
Äidin löytöpaikka voisi viitata siihen että äiti ehkä on opetetun mukaisesti pyrkinyt "uimaan" lumivirran mukana ja siitäkin syystä päätynyt pidemmälle, jos on/olisi tajuissaan pysynyt niin ollut lähellä ettei ole onnistunut pelastumaan, ehkä tajunta ja voimat hiipuneet ihan viime metreille eikä ole enää onnistunut jättämään päätään pinnalle tai tekemään käsillään hengitysreikää siihen päälleen kertyneeseen 50 senttiseen lumeen.IMG_2394.jpeg

Melkolailla samanlaisen kuvan piirsin jo useampi kymmenen sivua sitten.

[Cadi John]

Mä olen sitä mieltä, että tapahtui jotain, jotta tilanne eskaloitui.

Ensin muutama huomio. Poika oli pidemmällä idässä, äiti 150 lähempänä kurun länsiseinämää.
Poika 1,5 metrin syvyydessä, äiti 0,5 metrin syvyydessä.

Minusta se kertoo suoraan ”lähtö järjestyksen”.
Pidemmällä ja syvemmällä oleva on saanut enemmän lunta päälleen ja ajautunut pidemmälle.

Pidän erittäin todennäköisenä, että ”heikompi ja pienempi” on syystä tai toisesta (tuuli + jää) lähtenyt liukuun ja aiheuttanut vyöryn. Ja äiti on syöksynyt perään pelastamaan, tajuamatta vyöryn voimaa.

Minusta he olisivat selvinneet hyvinkin tuon 50 minuuttia.
Ahkiot olisi pitänyt irrottaa ja lähteä nousemaan ihan ”konttaamalla” kohti satulaa. Siinä punnerruksessa olisi pysynyt lämpimänäkin.

Tässä ei tapahtunut muuta kuin olivat ihan ”kuutamolla” väärässä paikassa.

En usko äidin lähteneen pojan perään. Eiköhän jokainen normaali ihminen ymmärrä ettei pysty perään syöksyä. Äitihän oli niin kouluttautunut ja tietoinen kaikesta joten miksi olisi syöksynyt perään? Ovat olleet lähekkäin ja itse aiheuttaneet vyöryn ja molemmat mennyt siinä.

Ehkä he eivät ymmärtäneet olevansa noin alhaalla ja olivat todella kylmissään jolloin ajatus ei kulje aukion irrottamiseen. Toi viimeinen tunti on ollut varmaan yhtä helvettiä kylmän ja tuulen vuoksi ja kun eivät eteensä nähneet.

[Miss Holmes #1]

Ilmansuunnat tuossa.

[135piispa]

Tässä vanhassa YLEn kuvassa, joskin heikkolaatuisessa, näkyy hyvin kurun muodot. Nämä 'puolilumikuvat' on mainioita, koska rinteen muodot erottuvat huomattavasti paremmin. Tässä kuvapari. Tuota alempaa on täällä katseltu jo moneen kertaan.

Kaukaa kuvattu, kuva valehtelee. Etäisyydet kurussa näyttävät lyhyemmiltä kuin ovat. Teoriat meni uusiksi.

[Miss Holmes #1]

Äitinä väittäisin ihan sydämestä, että lapsen perään lähdetään ja silloin unohtuu vaara. Sitä ei edes ajattele.
Sitä paitsi noissa olosuhteissa äiti on voinut luulla pojan lähteneen vain liukuun.

Kysyin asiaa myös mieheltäni: hän sanoi hyvin.
Päätös ei lähde aivoista, vaan selkäytimestä.

[Miss Holmes #1]

Ehkä he eivät ymmärtäneet olevansa noin alhaalla ja olivat todella kylmissään jolloin ajatus ei kulje aukion irrottamiseen. Toi viimeinen tunti on ollut varmaan yhtä helvettiä kylmän ja tuulen vuoksi ja kun eivät eteensä nähneet.

Jos viimeinen tunti olisi ollut helvettiä, olisi äiti soittanut jo 13.10. Eikö?

Tarkkaa häkepuhelusijaintia suhteessa lumivyöryn murtumakohtaan ei tiedetä. Täällä on satamiljoonaa hyvää arvausta. Mutta faktaa ei ole.
He ovat voineet olla 50-100 metriä sen yläpuolella.
Mä todella toivon, että tuo tutkitaan perinpohjin, jotta myös tai ainakin omaiset saavat itselleen rauhan siitä mitä tapahtui.

[Francis Munkki]

Eikai se muusta kerro kuin, että poika on ollut edellä ja äiti perässä. Äiti on voinut myös paremmin vastustaa vyöryä ja näin ollen jäänyt enemmän pintaan.

Lumi käyttäytyy vyöryessään nesteen tavalla. Tai vertailun vuoksi voi kuvitella, että koko rinne muuttuu sekunnin murto-osassa mannaryyneiksi. Ihminen on tätä lumimassaa painavampi, ja siksi luonnostaan uppoaa sen sisään. Tämän ymmärtää kun käsittää, että ihminen vastaa tiheydeltään suunnilleen vettä. Niin periaatteessa lumikin on vettä, mutta siellä on myös huomattavan paljon ilmaa joukossa. Ja lopulta enemmän silti, vaikka lasketaan vaeltajan ja hänen toppavaatteidensa keskimääräinen tiheys.

Selitys siihen, miksi äiti on lähempänä pintaa kuin poika, voi olla se, että vyörynnyt massa on pysähtyessään syvempi siitä kohdasta, johon poika päätyi. Siis yksinkertaisesti äidille ei jäänyt enempää lunta mihin upota. Miksi poika sitten meni pidemmälle? Se on aivan sattuman kauppaa. Kuten sanottu, lumi käyttäytyy vyöryssä kuin (aavistuksen tahmea) neste. Maaperä tekee saman joskus maanjäristyksessä, ja sen vuoksi joskus talot ovat uponneet maan sisään niin kuin se olisi hetkeksi muuttunut juoksevaksi. Jos he olivat vyöryn lauetessa peräkkäin viiden metrin päässä toisistaan, niin vyöryyn on sen liikkuessa saattanut syntyä virtaavampi kohta pojan kohdalle, joka taas on vienyt virtausta pois äidin kohdalta.

Poika saattaa siis luiskahtaa äidin edelle kuin arpakuution heiton tuloksena, ilman mitään omaa kokoon, painoon, muotoon, ikään tai sukupuoleen liittyvää ansiota.

Ankronikassakin hahmot välillä valuvat eri tahtia erilaisissa vyöryissä siksi, että juoni edellyttää niin käyvän. Mutta siinä sattumalta tullaan myös kunnioittaneeksi fysiikan lakeja.

Olen koko ajan ajatellut, että on täysin hullun hommaa yrittää lukea lopputuloksesta sitä, mistä kohdasta tai missä järjestyksessä vyöryyn on lähdetty.

En myöskään ymmärrä tuota vyöryn paikan ja leveyden arvuuttelua. Ilmeisesti pelastajat ovat nähneet selvästi, että mistä vyöryi ja miten paljon. He ovat sitten ilmaisseet sen jonain mittoina, joiden tarkasta tulkinnasta ei ole edes täyttä varmuutta. Sitten näistä mitoista yritetään takaperin päätellä jotain, minkä viranomaiset voisivat kysyttäessä kertoa välittömästi. Lopulta vyöryn paikan ainoa merkitys on se, että mihin kohtaan äiti ja poika olivat liikkuneet ennen sen alkamista, aivan kuin sen voisi vyöryn koosta ja muodosta päätellä. No ei voi.

Ajatelkaa ihmiset taas mannaryynejä, jotka ovat herkästi asettuneet johonkin tuollaiseen rinteeseen. Jos kasan tasapainoa häiritsee yhtään, tapahtui häiriö mistä kohdasta tahansa, niin se leviää koko kasaan ja saa sen romahtamaan. Varmasti voidaan sanoa, että he ovat olleet jossain vyöryneen alueen yläosassa, todennäköisemmin melkein kuin ihan sen yläreunassa, ja todennäköisemmin menossa korkeuskäyrää pitkin sen poikki kuin suoraan sitä pitkin alas. Vyöry siis lähtee niin, että aiheuttaja jakaa massan kahtia, käytännössä "ylempään" osaan, joka putoaa "alemman" osan päälle, jonka seurauksena molemmat lähtevät liikkeelle.

Täällä käytetään valtavasti palstatilaa sellaisten asioiden selvittämiseen, mitä a) ei voi selvittää nykyisellä tietomäärällä, tai b) ei voi selvittää ollenkaan. Eikä välttämättä tarvitse edes selvittää, koska se ei muuttaisi mitään minkään koko tapaukseen liittyvän ilmiön ymmärtämisen osalta. Näistä asioista huolimatta puoli tusinaa eri tasoista annotaatioiden tekijää on päättänyt tarjota omia veikkauksiaan.

Miksi ei kukaan piirtänyt palapelin palan tai nallekarhun pään muotoista vyöryaluetta? Ensimmäinen ainakin symboloisi kivasti sitä, minkälaista arvuuttelua tästä on tullut. Jälkimmäinen sitä, että kurussa ehkä kummittelee nallekarhun henki, joka vaati nämä kaksi uhrikseen. Joka tapauksessa vyöryjä oli vain yksi ja siten vyöryalueita myös vain yksi, joten kaikenlaiset Villen tulkinnat ja Kallen tulkinnat vyöryalueesta ovat ihan ylimääräisiä.

Eri asia jos siitä on olemassa varmuus ja yksimielisyys, ja halutaan vain havainnollistaa sitä kysyville. Mutta minusta ei yhtään vaikuta siltä. Tai halutaan tehdä siitä jotain päätelmiä. Mutta kun selvästi siitä ei mitään voida päätellä. Osa luulee, että tilanteesta voidaan tehdä joku mekaanisen tarkka mallinnus, miten äiti ja poika ovat lumen seassa valuneet ja pyörineet. Osa luulee, että jotain voidaan päätellä, mutta kukaan ei tiedä, mitä ja miten. Mutta jos piirustelut vaan saa tarkasti kohdalleen, niin Indiana Jonesin tyylisesti aukeaa joku seuraava vaihe.

Minä sanoin tässä kaiken, mitä voidaan varmasti tietää. Paitsi jos kurua ja vyöryä lähdetään jollain miljoonien eurojen hintaisella tieteellisellä laskennalla mallintamaan. Mutta sittenkin tarkkuus on helposti tasoa ensi viikon sääennuste, koska tapahtumien eteneminen riippui kurussa olleen lumen pienistä tiheyden ja lämpötilan eroista ja niiden vuorovaikutuksesta maaston muotojen ja vyöryyn osallistumattoman lumen kanssa.

Siis: He ovat olleet vyöryalueen yläpäässä, mutta eivät aivan sen ylimmässä reunassa. Heidän painamansa kohdan yläpuolinen lumimassa on nytkähtänyt alaspäin, sitten alapuolinen massa lähtenyt liikkeelle. Sitten on seurannut hydrodynaaminen kaaos. Sen pysähdyttyä tilanne on ollut se, minkälaisena pelastajat sen löysivät.

[Miss Holmes #1]

Sitäpaitsi; poika on voinut lähteä liukuun laukaisematta vyöryä, mutta äiti on sen ryntäyksellään perään aiheuttanut.

Ja taas: tuo ryntäys perään ei lähde aivoista, vaan selkäytimestä.

[Francis Munkki]

Sitäpaitsi; poika on voinut lähteä liukuun laukaisematta vyöryä, mutta äiti on sen ryntäyksellään perään aiheuttanut.

Tämä on juuri sellainen Hollywood-käsikirjoitus, missä sankarien tilanne oli jotenkin henkisesti niin vaikea, eikä tilanteesta selviäminen olisi sitä muuttanut paremmaksi, että juonen kannalta oli parempi, peräti välttämätöntä, että molemmat kuolevat. Yleisö poistuu silloin teatterista helpottuneena siitä, että asiat tulivat päätökseen.

Mutta jos yleisö toivoi ja odotti molempien pääsevän ehjänä perille, niin tässä kohdassa he tuntevat itsensä huijatuksi ja toivovat, että eivät olisi kuulleet koko elokuvasta. Tai edes kirjasta, johon se perustuu. Yksikään lukijoistaan välittävä kirjailija ei tapa hahmojaan minkään sekunnin murto-osan mittaisen hölmön siirron seurauksena. Ja vähän samoista, vähän eri syistä katolilaiset ennen rukoilivat varjelusta äkilliseltä kuolemalta.

Onko kenelläkään mitään syytä uskoa tuohon skenaarioon? Siis että poika on tuosta vaan "lähtenyt liukuun"?

Vai onko käynyt niin, että todellisuudessa tapahtuneen onnettomuuden pohtimisen ja analysoinnin sijaan tästä on tullut joillekin psykoterapiaa, jossa he näkevät osalliset itselleen alter egona, tai projisoivat heihin jonkinlaisen ihanneminänsä? Minäkin voisin kuvitella ja kuvailla jonkun sankarillisen 12-vuotiaan pojan. Sen sijaan, että esittäisin itse olleeni sankarillinen 12-vuotiaana, alan kertoa tästä pojasta sankaritarinoita. Ja sitten rivien välissä lisään siihen, että tunnenpa outoa samaistumista, taidanpa siis itsekin olla ollut sankarillinen 12-vuotiaana. Tai minä ja hän olisimme varmaan olleet hyviä kavereita kun olemme molemmat niin sankarillisia.

Psykologiassa sitä kutsutaan introjektioksi. Todellisuuden henkilö, elokuvan henkilö tai julkisuuden henkilö "imaistaan" oman mielen sisään ja sitten "photoshopataan" omia psyykkisiä tarpeita palvelevaksi. Hänen täytyy olla sankarillinen siksi, että voi tunnistaa ja vahvistaa minunkin olevan.

[CSI]

Minusta on suurta ajattelemattomuutta, jos poika pelasi oman puhelimensa akun tyhjäksi ja äiti kulutti kuvaamalla oman puhelimensa akkua. Eikö olisi ollut järkevää säästää puhelimien akkuja vain yhteydenpitoon ja ottaa kuvia kameralla. Olen hämmästynyt!
Vauva-palstan ketjussa mainittiin Liisa Peltola, suunnistuksen maailmanmestari, joka eksyi tunturiin 2015. Onko aihetta käsitelty jo ketjussa?

Siis vaelletaan jossain keskellä ei mitään ilman akkupankkiakin? Jepjep ja just joo. Nyt oli melkein suunniteltu ja huonosti tehty, 2 kuollutta oli lopputulos.

Akkupankki tai pari on varmasti ollut -- mutta: reissu oli loppupuolellansa....pankit taisivat olla tyhjinä?

En nimittäin näe mitään järkevää selitystä sille, miksi äidin puhelimen lataus olisi ollut vähissä, JOS olisi ollut yksikin pankki jäljellä,jossa potkua. Se reissun ainoa toimiva puhelin pidetään hengissä ennenkaikkea. Sähkövarauksen kannalta on fiksumpaa siirtää se puhelimen akkuun kuin pitää sitä siellä pankissa - jolla ei tasan varmasti soiteta yhtään mihinkään - tai vastaanoteta puhelua.

[kuusenalla]

[hyvää pohdintaa epävarmuuksista poistettu]

Poika saattaa siis luiskahtaa äidin edelle kuin arpakuution heiton tuloksena, ilman mitään omaa kokoon, painoon, muotoon, ikään tai sukupuoleen liittyvää ansiota.

[...]

Täällä käytetään valtavasti palstatilaa sellaisten asioiden selvittämiseen, mitä a) ei voi selvittää nykyisellä tietomäärällä, tai b) ei voi selvittää ollenkaan. Eikä välttämättä tarvitse edes selvittää, koska se ei muuttaisi mitään minkään koko tapaukseen liittyvän ilmiön ymmärtämisen osalta. Näistä asioista huolimatta puoli tusinaa eri tasoista annotaatioiden tekijää on päättänyt tarjota omia veikkauksiaan.

Miksi ei kukaan piirtänyt palapelin palan tai nallekarhun pään muotoista vyöryaluetta? Ensimmäinen ainakin symboloisi kivasti sitä, minkälaista arvuuttelua tästä on tullut. Jälkimmäinen sitä, että kurussa ehkä kummittelee nallekarhun henki, joka vaati nämä kaksi uhrikseen. Joka tapauksessa vyöryjä oli vain yksi ja siten vyöryalueita myös vain yksi, joten kaikenlaiset Villen tulkinnat ja Kallen tulkinnat vyöryalueesta ovat ihan ylimääräisiä.

[...]

Siis: He ovat olleet vyöryalueen yläpäässä, mutta eivät aivan sen ylimmässä reunassa. Heidän painamansa kohdan yläpuolinen lumimassa on nytkähtänyt alaspäin, sitten alapuolinen massa lähtenyt liikkeelle. Sitten on seurannut hydrodynaaminen kaaos. Sen pysähdyttyä tilanne on ollut se, minkälaisena pelastajat sen löysivät.

Vyöryalueen rajoja ja murtumalinjaa on koetettu täällä päätellä edellisten vyöryjen valokuvien (kaksi hyvin samanlaista vyöryä, Vannisen vyöry 7.2.2020 selvärajaisempi) ja maastonmuotojen perusteella eli vyöry todennäköisimmin alkaa murtua harjanteiden / jyrkkenevien kohtien alta. (ks. myös https://avalanche.org/avalanche-encyclo ... ger-point/
Lisäksi on käytössä tieto, että häkesoittopiste oli hyvin lähellä tunnettua vyöryjen laukaisukohtaa. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010117120.html

Pitäisin tätä Miss Holmesin kuvaa ainakin hyvänä keskustelunavauksena. Tässä mahdollinen vyöryn murtumalinja länsirinteellä ei ole ainakaan minkään yllä esitetyn kanssa ristiriidassa.

Tässä kuvassa on päällekkäin tuo hesarin kuva ja vanha YLEn kuva. Ja kirsikkana kakun päällä ? minun linjaviiva vyörylle.
Kyllä. Olen siirtänyt sitä kaikkien kuvien tuijottelun jälkeen rohkeasti länsirinteelle.

Totuus vaan on, että jos vyöryn leveys on ollut 350m, ei tuon länsirinteen leveys riitä siihen.

Eli kulmaan olen siirtynyt. Nurkkaan niin sanotusti, koska olen muuttanut näkemystäni

muoks: tuo mun viiva on vähän tuollainen hutera, mutta ajatus varmasti käy ilmi.

Tällä pohdinnalla on sikäli merkitystä, että se vahvistaa ajatusta vyöryn tapahtumisesta suht pian häkesoiton jälkeen. Miksi? Koska on erittäin todennäköistä, että E & S ovat liikkuneet johonkin suuntaan, minkä he myös vahvistivat soitossa. Häkesoittopiste on jo vaarallisen lähellä vyöryn murtumalinjaa tämän analyysin mukaan. Jos E & S olisivat liikkuneet ylöspäin, he olisivat mahdollisesti pelastuneet. Mutta koska he eivät pelastuneet vaan joutuivat vyöryyn, he ovat siis erittäin todennäköisesti liikkuneet suuntaan, joka laukaisee vyöryn. Sen enempää ei oikein voida varmuudella sanoa.

Vielä kommentti vyöryn laukeamisen todennäköisyydestä. Laukeamispisteissä vallitsee niin epävakaa tilanne, että suhteellisen pienikin sysäys, siis pelkkä suksella astuminen herkkään laukeamiskohtaan käynnistää vyöryn lähes 100% todennäköisyydellä. Epävarmempaa on se, kuinka todennäköisesti laukeamispisteiden/linjan kohdalle osuu. Lisäksi vyöry voi käynnistyä myös ihan muualta, jopa suhteellisen alhaalta. On ihan mahdollista sekin, että E & S ovat edenneet kurua alas jonkin matkaa, kunnes vyöry on lopulta lauennut, jos he eivät ole tajunneet olevansa vaarassa. En pidä tätä yhtä todennäköisenä skenaariona kuin sitä, että he ovat laukaisseet vyöryn suhteellisen ylhäältä, mutta kyllä tämä on mahdollisuuksien rajoissa

Minulla ei ole mitään hyvää selitystä sille, miksi E & S olivat tuolla häkesoittopisteessä ja mikseivät he pyrkineet kaikin keinoin pelastautumaan tulosuuntaansa. Kaikki selitykset vaativat vähintäänkin suunnistusvirheen tai sitten täysin virheellisen ajatuksen, että kurun kautta voisi päästä jotenkin turvaan. Oikeaa maastokarttaa (joka heillä kai kuitenkin oli?) katsomalla on selvää, ettei kurun kautta voi mennä. Tällaisia virheitä ei pitäisi eräoppaalle tapahtua ja oma ajatukseni on se, että huomio on ollut nyt jossain muussa kuin suunnistamisessa, esimerkiksi pojan tilanteessa, paleltumisessa tai etenemisen vaikeudessa (tai kaikissa näistä). Tässä on syy, minkä takia retkikunnan koostumus ei ollut enää turvallinen noissa olosuhteissa: toinen aikuinen olisi voinut huomauttaa virheestä tai jopa vaatia keskeyttämistä aikaisemmin.

[kuusenalla]

Akkupankki tai pari on varmasti ollut -- mutta: reissu oli loppupuolellansa....pankit taisivat olla tyhjinä?

En nimittäin näe mitään järkevää selitystä sille, miksi äidin puhelimen lataus olisi ollut vähissä, JOS olisi ollut yksikin pankki jäljellä,jossa potkua. Se reissun ainoa toimiva puhelin pidetään hengissä ennenkaikkea. Sähkövarauksen kannalta on fiksumpaa siirtää se puhelimen akkuun kuin pitää sitä siellä pankissa - jolla ei tasan varmasti soiteta yhtään mihinkään - tai vastaanoteta puhelua.

Virtapankit antavat aika huonosti virtaa kovassa pakkasessa. Osa pankeista ei suostu lataamaan puhelinta ollenkaan kylmässä. Olen vain kerran vaelluksella ladannut virtapankilla puhelinta maastossa tunturissa, ja silloin mukana oli luottopankki, jonka tiesin toimivaksi. Pakkasta oli n. 10 astetta eikä tuullut juuri lainkaan. Silti latailu oli vähän hankalaa, ja sekä virtapankkia että puhelinta piti lämmittää taukotakin sisällä. Mitä vähemmän virtapankissa on virtaa, sen vaikeampaa latailu pakkasessa on. Siksi puhelimet ladataan yleensä tuvan lämmössä tai sitten teltassa makuupussin sisällä niin lämpimässä kuin suinkin. Ymmärrän hyvin, ettei noissa olosuhteissa ruveta enää puhelinta lataamaan. Akkuhan ei loppunut: äidin puhelinhan hälytti vielä myöhemmin, vaikka siihen ei vastattukaan.

Paljon turvallisempi tapa on pitää puhelin lentotilassa ja käyttää sitä muutenkin mahdollisimman vähän, jotta siinä riittää virtaa vielä hätäpuheluun.

[CSI]

Siinä noin kohdasta 10:50 alkaen sen hetkinen lauman vetäjä lähtee white outissa suunnistamaan pelkällä kompassilla ilman kovin tarkkaa suuntaa. Mennään raskaasti lumisen Porttikurun läpi ja jyrkkää laskuakin tiedossa. Sanallakaan ei mainita lumivyöryn mahdollisuuksia.

Porttikuru näyttää jyrkkyysmielessä tältä.



White-outissa on muuten myös hallusinaatioiden ja harhanäkyjen mahdollisuus. Syy on siinä, että white out kuormittaa raskaasti aivojen kognitio-osastoja. Aivot eivät ole tottuneet virikkeettömään näkymään - joten ne keksivät niitä itse. Maaston muotojen hahmottaminen käy myös hankalaksi. EI ole harvinaista, että whiteoutissa on laskettu jyrkänteeltä alas yms. Siten white-outissa tai hämärä/pimeässä suoritettu lasku Taivaskerolta hotellille Vatikurua pitkin olisi ollut potentiaalinen loukkaantumisen paikka sekin.

Ylipäänsä esim. laskeminen white-outissa on riskaabelimpaa hommaa kuin kirkkaalla säällä. Se voi olla jopa riskisempää kuin pimeässä laskeminen koska hallusinaatioiden riski.

[CSI]

Akkupankki tai pari on varmasti ollut -- mutta: reissu oli loppupuolellansa....pankit taisivat olla tyhjinä?

En nimittäin näe mitään järkevää selitystä sille, miksi äidin puhelimen lataus olisi ollut vähissä, JOS olisi ollut yksikin pankki jäljellä,jossa potkua. Se reissun ainoa toimiva puhelin pidetään hengissä ennenkaikkea. Sähkövarauksen kannalta on fiksumpaa siirtää se puhelimen akkuun kuin pitää sitä siellä pankissa - jolla ei tasan varmasti soiteta yhtään mihinkään - tai vastaanoteta puhelua.

Virtapankit antavat aika huonosti virtaa kovassa pakkasessa. Osa pankeista ei suostu lataamaan puhelinta ollenkaan kylmässä. Olen vain kerran vaelluksella ladannut virtapankilla puhelinta maastossa tunturissa, ja silloin mukana oli luottopankki, jonka tiesin toimivaksi. Pakkasta oli n. 10 astetta eikä tuullut juuri lainkaan. Silti latailu oli vähän hankalaa, ja sekä virtapankkia että puhelinta piti lämmittää taukotakin sisällä. Mitä vähemmän virtapankissa on virtaa, sen vaikeampaa latailu pakkasessa on. Siksi puhelimet ladataan yleensä tuvan lämmössä tai sitten teltassa makuupussin sisällä niin lämpimässä kuin suinkin. Ymmärrän hyvin, ettei noissa olosuhteissa ruveta enää puhelinta lataamaan. Akkuhan ei loppunut: äidin puhelinhan hälytti vielä myöhemmin, vaikka siihen ei vastattukaan.

Paljon turvallisempi tapa on pitää puhelin lentotilassa ja käyttää sitä muutenkin mahdollisimman vähän, jotta siinä riittää virtaa vielä hätäpuheluun.

Pidäppä se puhelin lentotilassa niin pepa ei pysty soittamaan sinulle takaisin. Ei kovin fiksu moovi.

Siksipä se varaus siirretään virtapankista puhelimeen koska se nyt vain on fiksumpaa niin. Juurikin heikko toimivuus kylmässä on yksi syy toimia ennakoivasti. Virtapankin voi muuten laittaa taskuun ja puhelimen kans. Kyllä se siellä latautuu - ellei ne varusteet ole sitten tossakin kohtaa kehnosti mietittyjä ja pankki + puhelin pääsivät jäähtymään tossa kelissä.

Äidillä näytti olevan aika vanha Android puhelin käytössä (5+ vuotta vanha). Missähän kunnossa siinä akku oli? Meinaan että jos tosiaan oli oltu järkeviä eli tuvalta klo 10.00 lähtiessä oli 100% varaus, niin miten 4h myöhemmin oli jo tilanne sellainen, että akun kestoa piti miettiä?

[CSI]

Tällä pohdinnalla on sikäli merkitystä, että se vahvistaa ajatusta vyöryn tapahtumisesta suht pian häkesoiton jälkeen. Miksi? Koska on erittäin todennäköistä, että E & S ovat liikkuneet johonkin suuntaan, minkä he myös vahvistivat soitossa. Häkesoittopiste on jo vaarallisen lähellä vyöryn murtumalinjaa tämän analyysin mukaan. Jos E & S olisivat liikkuneet ylöspäin, he olisivat mahdollisesti pelastuneet. Mutta koska he eivät pelastuneet vaan joutuivat vyöryyn, he ovat siis erittäin todennäköisesti liikkuneet suuntaan, joka laukaisee vyöryn. Sen enempää ei oikein voida varmuudella sanoa.

Vielä kommentti vyöryn laukeamisen todennäköisyydestä. Laukeamispisteissä vallitsee niin epävakaa tilanne, että suhteellisen pienikin sysäys, siis pelkkä suksella astuminen herkkään laukeamiskohtaan käynnistää vyöryn lähes 100% todennäköisyydellä. Epävarmempaa on se, kuinka todennäköisesti laukeamispisteiden/linjan kohdalle osuu. Lisäksi vyöry voi käynnistyä myös ihan muualta, jopa suhteellisen alhaalta. On ihan mahdollista sekin, että E & S ovat edenneet kurua alas jonkin matkaa, kunnes vyöry on lopulta lauennut, jos he eivät ole tajunneet olevansa vaarassa. En pidä tätä yhtä todennäköisenä skenaariona kuin sitä, että he ovat laukaisseet vyöryn suhteellisen ylhäältä, mutta kyllä tämä on mahdollisuuksien rajoissa

Mitä väliä sillä on tapahtuiko vyöry 1 min vaiko 40 min häkepuhelun jälkeen. Ei niin yhtään mitään.

Mitä väliä sillä on, alkoiko vyöry 2 metriä sinne tai 3 metriä tonne suuntaan? Ei niin mitään silläkään. Kumpikin joutui vyöryyn ja kuoli. Siinä se.

Miksi käytätte valtavan määrän energiaa ja kirjoitusmerkkejä sellaisen mylläämiseen, millä ei ole loppupeleissä oikeastaan mitään merkitystä?

Kukaan ei voi oppia mitään siitä, lähtikö vyöry 3.4 metriä tonne vaiko 2.1 metriä sinne suunnasta. Eikö tyhjänpäiväisen asian myllyttämisen voisi jo vähitellen lopettaa?