Lumivyöry Muonion Pallastunturilla - äiti ja lapsi kuolivat

[CSI]

*pltmtxtvp*tm

[Ramppa X Rämäpää]

Enpä nyt tiedä kuinka paljon oleellisempaa on miettiä oliko puhelimen akussa jäljellä 50% vai 30% onnettomuushetkellä verrattuna siihen mistä kohti tarkalleen vyöry lähti. Puhelimen akku tai sen varaus ei vaikuttanut mitenkään onnettomuuden kulkuun. Sen osalta äiti onnistui toimimaan oikein. Akkua oli jäljellä reissun loppuun asti ja puhelin laitettiin lämpimään puhelun jälkeen, kuten tuleekin toimia oli akun varaus mikä tahansa.

Myöskin akun varauksen vähyys ei ole mitenkään fakta. Hätäpuheluselosteessa sanotaan vain, että puhelin laitettiin taskuun suojatakseen akkua. Tuo on järkevää kaikilla varaustasoilla, joten siitä ei voi päätellä että akku olisi ollut akuutisti loppumassa. Nämä olettamukset vaan tuppaa täällä muuttumaan faktoiksi helposti.

Puhelinten osalta kyllä mun puolesta vois jättää keskustelun tähän, jos ei ole mitään faktauutta tuoda keskusteluun.

[CSI]

Enpä nyt tiedä kuinka paljon oleellisempaa on miettiä oliko puhelimen akussa jäljellä 50% vai 30% onnettomuushetkellä verrattuna siihen mistä kohti tarkalleen vyöry lähti. Puhelimen akku tai sen varaus ei vaikuttanut mitenkään onnettomuuden kulkuun. Sen osalta äiti onnistui toimimaan oikein. Akkua oli jäljellä reissun loppuun asti ja puhelin laitettiin lämpimään puhelun jälkeen, kuten tuleekin toimia oli akun varaus mikä tahansa.

Puhelimen akun varaustasoon ei päässe kiinni edes poliisi tutkinnassaan?

On sillä kuitenkin se merkitys - jos se puhelin oli ainoa enää virroissa oleva laite - ettei sitä uskaltanut enää käyttää navigointiin. En enää muista kuinka virtasyöppöjä nuo takavuosien Androidit olivat navigoinnissa mutta tunnettuahan se on, että saattaa hörppästä akkua aika pahastikin. Useimmat tuntevat akuntyhjenemisilmiön navi päällä. Sen sijaan kuusenalla mainitsemaa kikkaa laittaa puhelin lentomoodiin ja säästää siten akkua useimmat eivät tunne - onhan se tässäkin keskustelussa moneen kertaan käynyt ilmi kuinka vähän ihmiset käsittävät päivittäisen laitteensa tekniikan päälle oikeasti - täälläkin on moneen kertaan luultu esim. 4G kentän vaikuttavan position saantiin jne.

Häkeselosteessa termi oli muistaakseni akun säästäminen, joten se kyllä viittaisi siihen, että mehua saattoi olla jo vähän nihkeästi. Ei ainakaan gepsiä uskaltanut pidellä päällä. Minkäänlainen kartanluku tuossa kelissä ei varmaan onnistunut, joten taisivat räpeltää siellä Pyhäkurussa vain sillä idealla, että "myötätuuleen ja alaspäin". Se on muuten monen kokeneen vaeltajan arvio ollut tuolla vaeltajaryhmissä jo liki alustapitäen.

Esim Karttaselain niminen appi - jos sitä olisi uskaltanut/voinut käyttää (en tiedä onnistuuko kuinka vanhalla puhelimella) - olisi näyttänyt sekunnissa sekä peruskartan että positiosi siinä. Siitä olisi nähnyt yhdellä vilauksella, että "ei hemmetti, nyt ollaan pahassa paikassa". Sikäli kuin korkeuskäyrien tihentyminen liki yhtenäiseksi ruskeaksi massaksi tuolle vaeltajalle merkkasi yhtään mitään. Voihan olla, ettei se häntä kiinnostanut vaan hänen mielestään oli "normitunturia".

[damfin]

Itselläni ei ole kokemusta tuostakaan asiasta, ainoastaan päättelykykyä ja sitä maalaisjärkeä, mutta kertokaa te jotka tuollaisissa oloissa olette hiihtovaelluksilla olleet että kuinka hyvin se kännykän kanssa navigointi sujuu yli -20 asteen pakkasessa ja tuulessa, kuinka sujuvaa se kännykkä on kaivaa toistuvasti taskun suojasta ja avata näyttö sijainnin ja suunnan tarkistusta varten?

Mitä tulee siihen taskussa pitämiseen, niin se on juurikin yksi ainoita keinoja pitää se puhelin lämpöisenä ja toimintakuntoisena niin ettei akku hyydy pakkasessa, eli taskussa jossa oma ruumiinlämpö pitää sen puhelimen lämpöisenä, jos sen pitää jossain pussissa vaatteiden ulkopuolella niin lämpöisenä se ei pysy, mikään lämpöeristetty pussikaan ei paljon auta kun puhelin jäähtyy melkein välittömästi pussista otettuna, ja sitten kun sen laittaa sinne pussiin johon ei mistään pääse eristeiden läpi myöskään lämmintä, niin se myöskin pysyy kylmänä, eli tasku on se ainoa toimiva paikka, vieläpä sellainen tasku joka on sen verran vaatetuksen alla että ruumiinlämpö lämmittää sitä, eli tuossa asiassa sillä äidillä oli järkeä kuitenkin enemmän kuin joillain palstalaisilla kun kertoi häke-puhelun jälkeen laittavansa puhelimen taskuunsa.

Eikö tuo garmin ole vastaavasti suunniteltu juuri siihen että voi roikkua siellä vaatetuksen ulkopuolella, niin että sen voi helposti nostaa esille ja vilkaista sen karttanäytöltä ollaanko menossa oikeaan suuntaan ja missä kohdilla ollaan, ilman että tarvitsee edes rukkasia ottaa kädestä?

Perinteinen ja ilman pelkoa akun loppumisesta oleva keino lienee sitten se rinnuksilla muovitaskussa roikkuva kartta ja kompassi, toki siitä kartasta ei ole juuri hyötyä jos näkyvyys on niin huono ettei pysty näkemään ja tunnistamaan mitään kiintopisteitä kuten tuntureita tai muita tunnistettavia maaston kohtia.

[kuusenalla]

Itselläni ei ole kokemusta tuostakaan asiasta, ainoastaan päättelykykyä ja sitä maalaisjärkeä, mutta kertokaa te jotka tuollaisissa oloissa olette hiihtovaelluksilla olleet että kuinka hyvin se kännykän kanssa navigointi sujuu yli -20 asteen pakkasessa ja tuulessa, kuinka sujuvaa se kännykkä on kaivaa toistuvasti taskun suojasta ja avata näyttö sijainnin ja suunnan tarkistusta varten?

Mitä tulee siihen taskussa pitämiseen, niin se on juurikin yksi ainoita keinoja pitää se puhelin lämpöisenä ja toimintakuntoisena [...]

No, tuollaisiin oloihin ei tule koskaan hakeuduttua vaan ne vältetään. Ihan noin rajuista oloista ei siis ole kokemusta. Mutta kovassa tuulessa olen ollut. Kyllä sen puhelimen saa esille ja sijainnin tarkistettua, jos on pakko. Sormet ovat paleltumisvaarassa. Erityisesti ahkion kanssa tuo on hankalaa, kun on hyvin vaikeaa kääntyä selkä tuuleen, jotta saa edes vähän suojaa käsille. On olemassa ohuita hanskoja, joilla voi käyttää puhelimen näyttöä, mutta ne eivät aina nekään pakkasessa toimi kovin hyvin puhelimen kanssa.

Noin vaikeissa oloissa erillinen gps-laite on paljon parempi, vaikka sen kartta ei olisikaan yhtä hyvä kuin puhelimen Karttaselain- tai Maastokartat -sovelluksessa.

Eli ei se helppoa olisi ollut. Mutta jos on epävarma sijainnistaan, on silti parempi tarkistaa se jotenkin kuin vain antaa mennä.

Lentotilassa gps:n ja etukäteen ladattujen karttojen käyttö ei juuri akkua kuluta. Kamera kuluttaa paljon enemmän. Muistaakseni koko päivän käytössä n. 20 gps-tarkistusta pudotti varaustasoa vain 100% -> 90%, mutta kuvien ottamiseen kanssa 100% -> 70% (nämä suuntaa antavia lukuja, tarkkoja testejä en ole tehnyt).

[CSI]

Itselläni ei ole kokemusta tuostakaan asiasta, ainoastaan päättelykykyä ja sitä maalaisjärkeä, mutta kertokaa te jotka tuollaisissa oloissa olette hiihtovaelluksilla olleet että kuinka hyvin se kännykän kanssa navigointi sujuu yli -20 asteen pakkasessa ja tuulessa, kuinka sujuvaa se kännykkä on kaivaa toistuvasti taskun suojasta ja avata näyttö sijainnin ja suunnan tarkistusta varten?

Surkeatahan se on. Se onkin yksi monista syistä miksi en moisiin olosuhteisiin itseäni saata.

Mutta jos on itsensä tuollaiseen jamaan saattanut - eikä mukana ole edes sitä kännykkäsuojaa joka mahdollistaa kemiallisen lämmintinpussin sinne sisään, niin noin joutuu siellä tunturissa räpeltämään. Gepsi peruskartalla - olipa se laite mikä hyvänsä - oli ainoa mahdollisuus suunnistamiseen tuossa kelissä. Sen faktan muuten totesi poliisi Antte Lauhamaa. GPS-karttanäytön varassa se pepakin siellä liikkui.

[Likeavirgin]

Puhelimen akun varaustasoon ei päässe kiinni edes poliisi tutkinnassaan?

On sillä kuitenkin se merkitys - jos se puhelin oli ainoa enää virroissa oleva laite - ettei sitä uskaltanut enää käyttää navigointiin. En enää muista kuinka virtasyöppöjä nuo takavuosien Androidit olivat navigoinnissa mutta tunnettuahan se on, että saattaa hörppästä akkua aika pahastikin. Useimmat tuntevat akuntyhjenemisilmiön navi päällä. Sen sijaan kuusenalla mainitsemaa kikkaa laittaa puhelin lentomoodiin ja säästää siten akkua useimmat eivät tunne - onhan se tässäkin keskustelussa moneen kertaan käynyt ilmi kuinka vähän ihmiset käsittävät päivittäisen laitteensa tekniikan päälle oikeasti - täälläkin on moneen kertaan luultu esim. 4G kentän vaikuttavan position saantiin jne.

Häkeselosteessa termi oli muistaakseni akun säästäminen, joten se kyllä viittaisi siihen, että mehua saattoi olla jo vähän nihkeästi. Ei ainakaan gepsiä uskaltanut pidellä päällä. Minkäänlainen kartanluku tuossa kelissä ei varmaan onnistunut, joten taisivat räpeltää siellä Pyhäkurussa vain sillä idealla, että "myötätuuleen ja alaspäin". Se on muuten monen kokeneen vaeltajan arvio ollut tuolla vaeltajaryhmissä jo liki alustapitäen.

Esim Karttaselain niminen appi - jos sitä olisi uskaltanut/voinut käyttää (en tiedä onnistuuko kuinka vanhalla puhelimella) - olisi näyttänyt sekunnissa sekä peruskartan että positiosi siinä. Siitä olisi nähnyt yhdellä vilauksella, että "ei hemmetti, nyt ollaan pahassa paikassa". Sikäli kuin korkeuskäyrien tihentyminen liki yhtenäiseksi ruskeaksi massaksi tuolle vaeltajalle merkkasi yhtään mitään. Voihan olla, ettei se häntä kiinnostanut vaan hänen mielestään oli "normitunturia".

Hyvä pointti. Navigointi tarvitsee netin ja gps:n, jos googlemapsilla tms.. navigoi. Akun kulutus on sitäluokkaa uusissa puhelimissakin, ettei montaa tuntia kestä yhdessä ison näytön kanssa.

[Likeavirgin]

No, tuollaisiin oloihin ei tule koskaan hakeuduttua vaan ne vältetään. Ihan noin rajuista oloista ei siis ole kokemusta. Mutta kovassa tuulessa olen ollut. Kyllä sen puhelimen saa esille ja sijainnin tarkistettua, jos on pakko. Sormet ovat paleltumisvaarassa. Erityisesti ahkion kanssa tuo on hankalaa, kun on hyvin vaikeaa kääntyä selkä tuuleen, jotta saa edes vähän suojaa käsille. On olemassa ohuita hanskoja, joilla voi käyttää puhelimen näyttöä, mutta ne eivät aina nekään pakkasessa toimi kovin hyvin puhelimen kanssa.

Noin vaikeissa oloissa erillinen gps-laite on paljon parempi, vaikka sen kartta ei olisikaan yhtä hyvä kuin puhelimen Karttaselain- tai Maastokartat -sovelluksessa.

Eli ei se helppoa olisi ollut. Mutta jos on epävarma sijainnistaan, on silti parempi tarkistaa se jotenkin kuin vain antaa mennä.

Lentotilassa gps:n ja etukäteen ladattujen karttojen käyttö ei juuri akkua kuluta. Kamera kuluttaa paljon enemmän. Muistaakseni koko päivän käytössä n. 20 gps-tarkistusta pudotti varaustasoa vain 100% -> 90%, mutta kuvien ottamiseen kanssa 100% -> 70% (nämä suuntaa antavia lukuja, tarkkoja testejä en ole tehnyt).

No eihän ne kädet nyt mihinkään jäädy, jos puhelimesta tarkistaa välillä sijaintia eikä jää tinderöimään vuoristoon ja on muuten asiallisesti pukeutunut. Päästävät vähän lämpöä / hikeä pois ja se voi olla ihan hyväkin, ettei hanskat kastu hiestä, koska sen jälkeen tulee alkaakin sitten tulla hiljalleen kylmä tuulessa.

[Satyrium]

Mä oikeasti arvostan vanhempia, jotka vie lapsensa muuallekin kuin Prismaan ja leikkipuistoon.
Elämään oppii oikeasti, kun näkee ja kokee maailmaa.

Mä arvostan vanhempia jotka tekevät lasten kanssa yhdessä asioita lasten ehdoilla. On väärin arvostella vanhempaa jos vie ”vaan” leikkipuistoon. Tämmöinen vanhempi saattaa olla läsnä lapselleen enemmän kuin tämmöinen joka vie pyöräileen 4-vuotiasta lastaan ja hiihtämään talvella vaarallisille alueille.

Elämään oppii muutenkin kuin hiihtämällä hiki hanurissa. Tällä pojalla oli vielä paljon näkemättä äidin mieltymysten vuoksi. Hän ei vielä nähnyt maailmaa just saying. Latuja ja pyöräteitä sekä metsiä kyllä. Miksei voi nauttia valmiista laduista turvallisilla alueilla lasten kanssa ja itse tehdä aikuisten kanssa tuollaisia reissuja.

Miten nappiin osuitkaan Cadi John! Se on juurikin näin. Prismaan ja leikkipuistoon vieviä vanhempia halveksivasti dumaavat ajattelevat sen oman tapansa ainoaksi oikeaksi, joka lienee lapsien raahaamisen viikon kaamosvaelluksille ilman kokemusta.

Hyvää vanhemmuutta on monenlaista, mutta hyvä vanhemmuus ei aseta lapsia vaaraan. Lapsien kanssa vaaratilanteet on pakko ennakoida.

[Rahapuu]

Siinä noin kohdasta 10:50 alkaen sen hetkinen lauman vetäjä lähtee white outissa suunnistamaan pelkällä kompassilla ilman kovin tarkkaa suuntaa. Mennään raskaasti lumisen Porttikurun läpi ja jyrkkää laskuakin tiedossa. Sanallakaan ei mainita lumivyöryn mahdollisuuksia.

Porttikuru näyttää jyrkkyysmielessä tältä.



White-outissa on muuten myös hallusinaatioiden ja harhanäkyjen mahdollisuus. Syy on siinä, että white out kuormittaa raskaasti aivojen kognitio-osastoja. Aivot eivät ole tottuneet virikkeettömään näkymään - joten ne keksivät niitä itse. Maaston muotojen hahmottaminen käy myös hankalaksi. EI ole harvinaista, että whiteoutissa on laskettu jyrkänteeltä alas yms. Siten white-outissa tai hämärä/pimeässä suoritettu lasku Taivaskerolta hotellille Vatikurua pitkin olisi ollut potentiaalinen loukkaantumisen paikka sekin.

Ylipäänsä esim. laskeminen white-outissa on riskaabelimpaa hommaa kuin kirkkaalla säällä. Se voi olla jopa riskisempää kuin pimeässä laskeminen koska hallusinaatioiden riski.

Samantyylinen white-out ilmiö on varmaan "black-out". Eli kun yritetään suunnistaa silmät auki täydessä pimeydessä. Esim. luolassa täysin ilman valoa kulkiessa olen kuullut suositukseksi sitoa silmät, koska ne muuten ylirasittuvat turhan aivotyöskentelyn takia, eikä ihminen tajua kunnolla onko silmät auki vai kiinni.
Tuli mieleen toinen jännä vinkki lumimaastoon liittyen: lumen syönti peräti kuivattaa kehoa, joten hätätapauksessa sitä ei siis pitäisi nauttia paitsi sulatettuna.

Porttikurun kuvastasi päättelen että sielläkin on jonkintasoinen lumivyöryn mahdollisuus? Voihan olla että retkikunta oli hyvin tietoinen sen hetken riskeistä, mutta opasviedotyylisessä tuotannossa olisi se hyvä myös mainita.

[SmileToad]

Eri ihmisiä kiinnostavat eri asiat. Minusta hiihtovaelluksen turvallisuuden kannalta on hyvinkin kiintoisaa, kuinka vaarallisessa paikassa hiihtäjät olivat, varsinkin kun tästä oli tullut uutta tietoa (Rauhalan haastattelu IS:ssa 13.1. ja häkepuhelun tarkempi sijainti HS:ssa, ja langassa oli lisää kuvia kurusta + aiemmista vyöryistä). Ei tähän ole pakko osallistua.

Siis on jo pitkään tiedetty, että puhelu tuli Pyhäkurusta. Siis itse kurusta. Pyhäkurun vaarallisuus taas on jopa täällä tiedetty hetkestä nolla lähtien - jopa silloin kun ei vielä edes tiedetty mitä on tapahtunut.

Hiihtäjäpiireissä Pyhäkurun tietäminen on luokkaa että osaa sentään sukset jalkaan laittaa eli niin basicia kuin vain olla voi.

En nyt edelleenkään pääse kiinni mikä siinä fetisismissä jankata vyörypaikan "tarkasta" alusta on kun sitä ei tainnut edes lumivyöryexpert-poliisi kyetä selvittämään vaikka paikanpäällä sentään oli.

Eikä sillä oikeastaan ole mihinkään mitään merkitystä, oliko joku jossain metrin sinne tai kaksi tänne.

Minustakin on aika surkuhupaisaa että edelleen piirrellään viivoja karttaan kun mietitään mistä vyöry lähti. Sehän pääteltiin jo sata sivua sitten, että vyöry lähti länsiseinämältä tai länsiseinämän ja pohjoisseinämän välisestä kulmasta.
Sitten joku keksi, että ehkä se lähtikin pohjoisseinämältä. Piirrettiin seitsemänkymmentä uutta kuvaa. Päädyttiin että se lähti sittenkin länsiseinämältä tai länsiseinämän ja pohjoisseinämän välisestä kulmasta. Seuraavaksi joku sanoo, että mielestäni vyöry lähti pohjoisseinämältä. Ja pyörä pyörii.

Sen sijaan pohdinnat ihmismielestä, kärsimyksestä, whiteoutin olemuksesta ja vaikutuksesta päätöksentekoon, koulutuksen sisällöstä, vaeltajien kyvyistä ja varustautumisesta ylipäänsä ovat mielenkiintoisia ja hyödyllisiä tuleviinkin onnettomuuksiin varautumisessa.

[damfin]

Itselläni ei ole kokemusta tuostakaan asiasta, ainoastaan päättelykykyä ja sitä maalaisjärkeä, mutta kertokaa te jotka tuollaisissa oloissa olette hiihtovaelluksilla olleet että kuinka hyvin se kännykän kanssa navigointi sujuu yli -20 asteen pakkasessa ja tuulessa, kuinka sujuvaa se kännykkä on kaivaa toistuvasti taskun suojasta ja avata näyttö sijainnin ja suunnan tarkistusta varten?

Mitä tulee siihen taskussa pitämiseen, niin se on juurikin yksi ainoita keinoja pitää se puhelin lämpöisenä ja toimintakuntoisena [...]

No, tuollaisiin oloihin ei tule koskaan hakeuduttua vaan ne vältetään. Ihan noin rajuista oloista ei siis ole kokemusta. Mutta kovassa tuulessa olen ollut. Kyllä sen puhelimen saa esille ja sijainnin tarkistettua, jos on pakko. Sormet ovat paleltumisvaarassa. Erityisesti ahkion kanssa tuo on hankalaa, kun on hyvin vaikeaa kääntyä selkä tuuleen, jotta saa edes vähän suojaa käsille. On olemassa ohuita hanskoja, joilla voi käyttää puhelimen näyttöä, mutta ne eivät aina nekään pakkasessa toimi kovin hyvin puhelimen kanssa.

Noin vaikeissa oloissa erillinen gps-laite on paljon parempi, vaikka sen kartta ei olisikaan yhtä hyvä kuin puhelimen Karttaselain- tai Maastokartat -sovelluksessa.

Eli ei se helppoa olisi ollut. Mutta jos on epävarma sijainnistaan, on silti parempi tarkistaa se jotenkin kuin vain antaa mennä.

Lentotilassa gps:n ja etukäteen ladattujen karttojen käyttö ei juuri akkua kuluta. Kamera kuluttaa paljon enemmän. Muistaakseni koko päivän käytössä n. 20 gps-tarkistusta pudotti varaustasoa vain 100% -> 90%, mutta kuvien ottamiseen kanssa 100% -> 70% (nämä suuntaa antavia lukuja, tarkkoja testejä en ole tehnyt).

Pointtini tosiaan olikin se että kun näillä kuitenkin oli se Garmin mukanaan, niin miksi he olisivat käyttäneet kännykkää navigointiin kun se Garmin kuitenkin on paremmin suunniteltu ja tehty tuollaiseen käyttöön, eli jos nyt oikein käsitän niin siitä suunnan ja sijainnin tarkistus onnistuu ihan rukkanen kädessäkin, tuskin tarvitsee edes sauvaa pudottaa kädestään, kun taas sen puhelimen kanssa ensin pysähdyt, riisut rukkasen kädestäsi, kaivat puhelimen taskusta, näpäytät näytön auki ja odotat että kartta kohdistuu sijaintiisi, varmistat etenemissuuntasi ja sitten taas puhelin takaisin taskun lämpöiseen, rukkanen ja sauva käteen ja jatkat matkaa.

Sillä Garminillahan tuo käsittääkseni menee niin että nostat se rukkanen ja vaikkapa myös sauva kädessäsi Garminin näkyville, painat jotain nappia ja katsot Garminista suunnan ja kartalta mahdolliset kiintopisteet, ja jatkat matkaasi.

Mielestäni on melko turha käyttää sivutolkulla pohdintaa kännykällä navigointiin ja akun kestävyyteen, kun mitä todennäköisemmin sitä puhelinta ei ole siihen käytetty koska mukana oli se Garmin, puhelin on kaivettu taskusta hätäpuhelua varten ja puhelun jälkeen laitettu takaisin taskun lämpöiseen, aivan niin kuin tuollaisessa tilanteessa tuleekin tehdä.

Toki voidaanhan nyt seuraavat pari sivua vääntää siitä että mistä tiedämme että siinä Garminissa oli vielä akkua jäljellä... no emme tiedäkkään.

[Vadelma-Aho]

Whiteout sekoittaa tasapainoaistin, koska horisontin rajaa ei näe, eikä aisti siten pysty "kalibroimaan" itseään suoraan. Samalla suuntavaisto heikkenee voimakkaasti. Tasapainoaistin sekoittuminen tuntuu siltä kuin olisi hyppinyt jonkun aikaa trampoliinilla ja siirtyy sitten takaisin kovalle maalle - on vaikea seistä paikallaan suorassa, koska aisti vasta sopeutuu siihen ja ympäristö tuntuu vielä liikkuvan ja pyörivän. Whiteoutissa tulee samanlaisia "horjahduksia", eli vaikka seisoo tasaisesti tukevalla maalla, niin tasapainoaistin sekaisin olon takia tulee sellaisia "harha-askeleita". Myös yhtäkkiä valoisasta pimeään joutuminen kuvaa hieman tilannetta: vaikka hetki sitten olisi nähnyt, että edessä on suoraa ja tasaista maastoa, niin liikkuminen on epävarmaa ja horjuvaa, koska aistit eivät pysty kartoittamaan tilannetta.

Lähtökohtaisesti joitain poikkeuksia (railottomaksi tiedetty mannerjäätikkö, laaja tasainen ja aukea alue jne) lukuunottamatta whiteoutissa ei hiihdetä. Se on ihan perussääntö ja asia, mistä puhutaan aina kursseilla ja koulutuksissa. Jos et näe eteesi etkä siten voi varmistaa turvallista liikkumista, et liiku. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun whiteoutissa edennyt hiihtäjä on tipahtanut lumilipan kanssa tai hiihtänyt vahingossa jäälle päädyttyään sulaan, seuraukset eivät vaan toistaiseksi ole olleet yhtä vakavia.

[Doris Watson]

Ai nyt aletaan hehkuttaa äitiä että hän ei ollut tylsä leikkipuisto- mamma. Siitä vaan ei pääse yli eikä ympäri että tämä äiti salli lapselleen sen vaaran ja riskin joutua hätään ja heitteille tilanteessa jossa äidille olisi tapahtunut jotain vakavampaa. Täytyy toivoa että lapsiparka ei tiedostanut tätä ja ollut huolestunut ja stressaantunut kaiken fyysisen kärvistelyn lisäksi vaan luotti äidin kaikkivoipaisuuteen loppuun asti.
Monenlaisia elämyksiä voi järjestää turvallisestikin. Ihan maalaisjärkeä olisi noilla reissuilla olla mukana useampi aikuinen jakamassa vastuuta. Jollain tapaa epäreilu tempaus lasta kohtaan.
Joillekkin on vissiin turvallisuus synonyymi tylsyydelle.

[SmileToad]

Kiitos mielenkiintoisista whiteout-analyyseista Vadelma-aho ja CSI, ja Francis Munkille lumivyöryn koostumuksen ja käyttäytymisen avaamisesta.

Sehän jo todettiin, että eräopaskoulutus on yhtä tyhjän kanssa, mutta onko jotain muuta kautta talvivaeltajille yleistietoa se, ettei whiteoutissa kuuluisi edetä epävarmassa maastossa?
Tuleeko täydellinen tai lähes täydellinen whiteout pelkän tuulen ja irtolumen vaikutuksesta, vai vaatiiko se myös lumipyryä?

Säästä on puhuttu varmaan 80 sivun edestä, mutta whiteout on kiinnostava lisätekijä ja osoittaa yhä karmaisevammin äidin ja isän huolimattomuuden (koska kyllä isänkin olisi pitänyt kotisohvalta seurailla tilannetta ja suunnitelmia). Whiteout + alkava hypotermia ja sekavuus voivat hyvinkin olla syynä reitiltä harhautumiseen ja siten lumivyöryyn.