lukutoukka kirjoitti: ↑To Maalis 21, 2024 10:47 am
Jäljennös eräästä virkkeestä kuolemansyylausunnosta, jonka on laatinut oikeuslääkäri Sanna-Kaisa Ahola 9.6.2023 Kuopiossa.
"Poliisin saamat tiedot Lampenin yleistilasta 7. - 8.6.2023 välisen yön aikana eivät siis ole lääketieteellisesti arvioiden sopusoinnussa todettujen palovammojen kanssa, sillä todennäköisesti Lampen on ollut ennen kuolemaansa erittäin kivulias."
Poliisi on saanut tietonsa Milon voinnista tuon yön ajalta vain Muusalta ja isäpuolelta. Muitahan ei tämän hetkisen tiedon mukaan asunnossa tuolloin ollut. Oikeuslääkäri on tässä todennut, että nämä tiedot, joita he ovat antaneet eivät lääketieteellisesti katsoen pidä paikkaansa. Pitääkö siis muu, jota he ovat kyseiseltä yöltä kertoneet?
Samaisesta kuolemansyylausunnosta päätelmät-osiosta poimitut pari virkettä:
"Edellä esitetyn perusteella merkitään peruskuolemansyyksi palovammat. Poliisitutkinnan tähän mennessä saattujen tietojen mukaan palovammat ovat syntyneet toisen henkilön toimesta ja kuolema luokitellaan kuolintodistuksessa henkirikokseksi."
Eli oikeudessa henkirikos on muuttunut törkeäksi kuolemantuottamukseksi ja törkeäksi pahoinpitelyksi.
Näitä monet täällä ovat pohtineet jo moneen kertaan ja varmaan nämä lausunnon tekstitkin ovat täällä olleet monta kertaa. Toin ne tänne vielä, koska itse en ole aikaisemmin kyennyt näitä kuolemansyylausuntoja lukemaan ja ristiriidat tuomittujen lausuntojen ja myös tuomioiden kanssa ovat mielestäni selkeät.
Tärkeää, että toit. Koska ristiriidat ovat ilmeiset ja tapaus kesken. Varmaan kaikki haluavat Milolle oikeutta, vaikka se ei lasta henkiin herätä. Ja kuten aiemmin todettu, niin tämä antaa suuntaa sille, miten tällaisiin suhtaudutaan. Mikä lapsen tai kenenkään elämän hinta Suomessa on. Ja oikeuteen voidaan lähteä koulutetun asianajan voimin näsäviisastelemaan, että ettepä hoksaa, pysty, kykene. Vero euroista kustannuttena vielä. Lasua KRP tutkii, mutta jos taho on sellainen, että nämäkin kokeneet ainoastaan uhkana ja pelkona, niin onhan sekin sitten oma kysymyksensä.
Tekoa nimenomaan edelsi, ettei uskalleta viedä päiväkotiin, koska sieltä lasuun yhteys välittömästi. Jokin ei tässäkään toimi, jos ihmiset kokevat palveluksensa sellaisena, että sitä on kartettava kaikin keinoin. Sama vaikka henki lähtisi. En tiedä, tuntuu, että asiaa pitäisi alkaa tarkastelemaan jotenkin.
Päiviä ennen pojan kuolemaa pariskunta kävi tätä keskustelua, että näyttää niin pahalta, että päiväkotiin ei voi viedä. Päiväkoti ei lapsia vie, mutta tekevät ilmoituksia lastensuojeluun, josta paikalle olisi tultu. Ja tätä tämä pariskunta ei halunnut tapahtuvaksi. Kumpikaan.
Kysymys voidaan asettaa myös niin päin, että mitä lastensuojelussa tulisi tehdä toisin, että tällaiset ihmiset uskaltaisivat luottaa heidän apuunsa, lapsen hyvinvoinnin turvaamiseen kriittisissä kohdin. Ilman loppuelämän seuraamuksia sekä lapselle että itselle.
Selvää tässä oli suhtautuminen lastensuojeluun, eli sitä ei arvostettu, sitä pyrittiin karttamaan. Siitä saamat kokemukset olivat huonot. Mitä tahansa muuta paitsi niiden kanssa palaveeraamaan. Jos lapsia halutaan lähteä oikeasti suojelemaan niin jotain varmaan täytyy muuttua. Lastensuojelun muuttua enemmän konkreettista tukea antavaksi tahoksi. Tässähän oltiin asiakkaita ilman että koko lasta oli suurin piirtein nähty. Eikä niin, että jo ennestään nääntynyt vanhempi lopullisesti nääntyy heidän käsittelyissä.