Kyllikki Saari - Isojoki 1953 (ketju 2)

[Stobbart]

Todella kiintoisa tämä tuleva kirja, itsekin olen epäsuorasti kuullut jonkin kirjan olevan ehkä tuloillaan. Tiedossa on ollut, että Lilja muutti kertomustaan Arvon kotiintulosta ensimmäisen ja toisen kuulustelun välillä. Mutta tuo on uusi ja erittäin kiinnostava tieto, että Lilja on maanantaiaamuna kertonut Arvon aamuöisestä kotiintulosta ja verisistä vaatteista meijerin työntekijöille. Mistähän tämä tieto on peräisin? Itse en ole tuollaista bongannut etp:stä, eikä myöskään Reinboth maininnut tällaista HS:n artikkelissa, eikä Keskisarjan kirjassakaan ole kyseistä tietoa.

Olisiko Jukka Kyösti tavoittanut jonkun meijerin työntekijän, tai heidän jälkeläisensä? Juuri tällaista henkilöä tämä tapaus historiankirjoituksen osalta kaipaisi, kun nyt Lilja ja myös lapsensa ovat jo kuolleet. Erittäin suurella mielenkiinnolla odotan kyseistä opusta.

[eelaCraig]

Ainoa aiheesta kirjoitettu kirja, jossa päästään edes lähelle totuutta, mitä oikeasti tapahtui, on oiva kurki ja rippikoulutytöt vaarassa (1958). Ainoa tapaukseen liittyvä henkilö, joka on päässyt edes lähelle totuutta, on oiva kurki. Luin tämän 8-sivuisen kirjan talvella ainakin 20 kertaa ja olen vakuuttunut, että kyseessä ei voi olla pelkkä mielikuvitustarina, ei voi olla, kukaan ei voi täysin omasta päästään sepittää moista juttua. Kirjan täytyy perustua jonkinasteisiin faktoihin. Oiva kurki on lähestynyt aihetta täysin eri näkökulmasta kuin kukaan muu. Pelkään pahoin, että hän on oikeilla jäljillä. Älkää jättääkö tätä kirjaa lukematta, sen saa minkä hyvänsä kirjaston kautta kaukolainauksella Jyväskylän yliopiston kirjastosta. Kirja on hyvin selkokielistä ja helppolukuista tekstiä ja se antaa aivan uuden näkökulman tapaukseen. Itse olen vakuuttunut, että jotakin kirjassa kuvatunlaista tapahtui Kyllikin katoamisyönä, ja siksi juttu ei koskaan selvinnyt. Oiva kurki antaa kirjassaan loogiset selitykset moneen epäselvään ja ihmeelliseen asiaan, kuten miksi suohauta merkattiin ja miksi Kyllikin kengästä löytyi puukolla leikattu miesten sukka tai miksi Kyllikin kirjoittamia runoja yms. ei jäänyt jälkeen kuin se yksi ainoa ja miksi senkin sisältö on mitä on (runoa lukiessa ja miettiessä jokaista sanaa tulee ainakin minulle mieleen että kirjoittajalla on ollut selvästi itsetuhoisia ajatuksia). Kukaan muu ei ole 70 vuoden aikana pystynyt antamaan näihin kysymyksiin parempia vastauksia kuin oiva kurki. Kirja herättää uuden ja erittäin mielenkiintoisen kysymyksen - kuka oli oiva kurki?

[Dave Klein]

Oiva Kurki oli mielenterveysongelmista kärsinyt kaupustelija, joka Kyllikin hautajaisissa meuhkasi puolen tunnin ajan kuolemanrangaistuksen palauttamisen puolesta ja jolta itseltään lähti lakki pöpilässä myöhemmin.

[Aragon]

Todella kiintoisa tämä tuleva kirja, itsekin olen epäsuorasti kuullut jonkin kirjan olevan ehkä tuloillaan. Tiedossa on ollut, että Lilja muutti kertomustaan Arvon kotiintulosta ensimmäisen ja toisen kuulustelun välillä. Mutta tuo on uusi ja erittäin kiinnostava tieto, että Lilja on maanantaiaamuna kertonut Arvon aamuöisestä kotiintulosta ja verisistä vaatteista meijerin työntekijöille. Mistähän tämä tieto on peräisin? Itse en ole tuollaista bongannut etp:stä, eikä myöskään Reinboth maininnut tällaista HS:n artikkelissa, eikä Keskisarjan kirjassakaan ole kyseistä tietoa.

Olisiko Jukka Kyösti tavoittanut jonkun meijerin työntekijän, tai heidän jälkeläisensä? Juuri tällaista henkilöä tämä tapaus historiankirjoituksen osalta kaipaisi, kun nyt Lilja ja myös lapsensa ovat jo kuolleet. Erittäin suurella mielenkiinnolla odotan kyseistä opusta.

Tietenkään haastateltavista ei suoraan voi nähdä teoksen suuntaa, mutta Pentti Kankaanpää on käsittääkseni vahvasti ns. ojalinja-teorian kannattajia ja sitä vaihtoehtoa toi julkisuudessakin esille vuosituhannen taitteen jälkeen.

Toivottavasti "Jukka Kyösti on perehtynyt Kyllikin kohtaloon kolme vuotta" viittaa siihen, että on saanut inspiraation Susanne Reinbothin artikkeleista sekä Juho Saaren ja Teemu Keskisarjan kirjoista ja nähnyt silti aiheeseen uuden lähetymistavan. Niinkin kun käy joskus, että useampi tutki samaa aihetta, joista viimeisenä julkaisevalle tulee häiriintyneitä insentiivejä keksiä jotain sensaationhakuista päästään, koska melkein suoraa kopiota aiemmistakaan kirjoista ei voi julkaista.

[eelaCraig]

"Oiva Kurki oli mielenterveysongelmista kärsinyt kaupustelija"

Niin. Oliko oikeasti näin vai halusiko tietty taho asian olevan näin? Kovin vähän tästäkin asiasta loppujen lopuksi tiedetään ja on kirjoitettu. Miksiköhän? Oiva Kurjen kirja loppuu siihen, että nimismies ottaa puhelimella yhteyden johonkin itseään ylempään tahoon, josta tulee sitten saman tien määräys salata asioiden todellinen kulku asian arkaluonteisuuden vuoksi (pappi oli kova auktoriteetti 1950-luvun maailmassa).

Kovin on ristiriitaista sekin tieto aiheuttiko haudalle merkiksi laitettu männynnäre (männyntaimen) reiän Kyllikin vatsaan vai ei. Ruumishuoneella oli tehty testejä ja päädytty siihen, että männynnäreellä ei saa lyötyä reikää tuoreeseen ruumiiseen, mistä pääteltiin sitten että männynnäre oli lyöty haudalle paljon myöhemmin eli joko loppukesästä tai vasta syksyllä, jolloin ruumis oli jo lahonnut sen verran että näre lävisti vatsan. Toisaalta asiantuntijat olivat tutkineet männynnäreen ja antaneet lausunnon että männynnäre oli kuitenkin kevään kasvustoa eikä loppukesän eikä syksyn eli näre on katkaistu ja lyöty haudalle jo keväällä. Ilmeinen ristiriita siis, jonka kanssa olemme eläneet 70 vuotta. Sen sijaan Oiva Kurki tarjoaa kirjassaan Rippikoulutytöt Vaarassa aivan toisenlaisen selityksen Kyllikin vatsan reikään ...

[Still love]

Teksti omin sanoin.

Lähteinä hyödynnetty Rikospoliisin mukana - lehteä no: 6/1984, YLE Selvänäkijät testissä elävä arkistoa, Aino Kassinen kertoo kirjaa ( 1972) ja Murha.infon nimimerkki Sariola(n) tekstiä 20.8.2009.
Lisäksi aiempaa luettua erinäisiä kirjallisuutta selvänäköön/psykometriaan/meedioihin liittyen siltä osin kuin niiden antia voi muistaa varmaksi.



Skogman ja selvänäkijä avautuvat

Maamme tunnetuimpiin selvittämättömiin henkirikoksiin kuuluvan Kyllikki Saaren murhasta oli tullut kuluneeksi 31 vuotta. Sen kunniaksi maamme tunnetuimpiin selvänäköihin lukeutuvaa Vilho Raatikaista on haastateltu Rikospoliisin mukana - lehden tiimoilta. Raatikaisen mukaan surmaaja oli tatuoitu mies.
Lehdessä on myös palasia pari vuotta aiemmin haastatellun, tuolloin eläköityneen, lehden tekohetkellä jo edesmenneen komisario Axel Skogmanin haastattelusta.

Skogmanin sanoin, paikkakunnalla Kyllikin katoamisen aikoihin nähty kermanvärinen autokin löytyi. Ajopelissä oli silminnäkijöiden mukaan istunut kaksi miestä. Heitä kuulusteltiin pitkään. Alibinsa oli kuitenkin pitävä, joten miehet päästettiin tepastelemaan vapaiksi.

Kyllikin löytöpäivänä Skogman oli aikeissa mennä Vaasaan katsomaan jalkapallo- ottelua. Potkut ja rankut jäivät näkemättä, sillä aamulla komisarion lankapuhelin pirahti. Luurin toisessa päässä oli tutkimuksia johtava komisario Koskela.
Asetettuaan puhelun jälkeen luurin takaisin paikoilleen, Skogman kiisi suorinta tietä Isojokea päin.

Edellispäivän sanomalehdestä hän oli lukenut kenkälöydöstä. Nyt lähestyessään Vanhaakylää häntä vastaan ajeli kuorma-auto, jonka lava kuhisi miehiä. Silloin Skogman ajatteli Kyllikin löytyneen.
Skogman kurvasi sydän jyskyttäen suorilta nimismiehen kansliaan. Siellä oli nimismiehen lisäksi Eino Saari ja joitain muitakin miehiä. Pöydällä sanomalehden päällä olivat Kyllikin vyö ja puvunnappeja. Kyllikin ruumis oli löytänyt.

Vainaja oli ollut alaruumiista paljas vyötäröön saakka.
Se, mistä ruumis lopulta löytyi, oli Skogmanille yllätys.
Hauta oli kaivettu kuivaan ja kiviseen maastoon erittäin suurella taidolla. Skogmanin suuta lainatakseni "siinä on vain hiukan maata kovan pohjan päällä."

Avauksen mukaan ainoat väkivallan merkit löytyivät päästä. Kyllikin eläessä häntä oli isketty pitkänomaisella, tylppäreunaisella välineellä kasvoihin. Poikittain osunut lyönti oli murtanut poski - ja nenäluut.
-Minä olen niistä vammoista hiukan eri mieltä tiedemiesten kanssa. Eivät ne tulleet lyömällä. Sen näin heti, kun katsoin ruumista , toteaa Axel Skogman. Hän lisää, että tekijän täytyy olla paikkakuntalaisia, koska iltahämärässä vieraspaikkakuntalainen ei olisi löytynyt sopivaa suohautaa tytön ruumiille.




Selvänäkijä hautapaikalla

Jo ennen kuin Raatikaisen auto ehti pysähtyä Isojoen hautausmaalle, Raatikainen sai ensimmäiset näyt.
Hän näki Kyllikin kuolleen, koska häntä on lyöty kasvoihin. Kyllikin surmatapaa hän ei tiennyt ennen Isojoella vierailua.
Kyllikin hautapaaden kohdalla Raatikainen hiljentyi hetkeksi. Taskusta ottamaansa tulitikkuaskiin hän laittoi hieman multaa Kyllikin haudalta ja sanoi tempun saattavan tuoda murhaajan silmiensä eteen, niin ihmelliseltä kuin se saattaa vaikuttaakin.
Hän aikoi laittaa tikkuaskin yöksi tyynynsä alle. Sillä se selviää, jos selviää...



Toisenkin näkijät aistivat

Ruotsalaispsykometrikko Lilly Åkerblom oli pian Kyllikin surman jälkeen sattumoisin vieraillut Suomessa pitämässä alaan liittyvää tilaisuutta. Häntä oli pyydetty kertomaan Kyllikin surmaajasta. Åkerblom oli aistinut surmatyöhön osallistuneen vain yhden miehen, jota kuvasi tummaksi, kookkaaksi ja viiksekkääksi. Eino Saari lähetti Åkerblomille Kyllikin laukun. Laukun avulla Lilly sai aistimuksia tapahtuneesta.
Kerrotaan, että myös Suomen poliisi oli mukana pyytämässä apua tältä varsin arvostetulta psykometrikolta.

Tietysti emme voi tietää, pitikö tekijän ulkonäön kuvaus paikkansa. Åkerblom aisti myös, että Kyllikki on haudattu suohon, samoin polkupyörä. Hän kuvasi myös maastoa ja Kyllikin äitiä (tätä näkemättä) osuvasti. Huomionarvoista on, että Åkerblom antoi kuvaukset ennen kuin Kyllikkiä edes osattiin suoalueelta etsiä. Tuolloin etsinnät oli keskitetty Kaarankajärvelle, kauas pohjoiseen päin ruumiin löytöpaikasta.

Vaikka Åkerblom aisti oikein asiat, jotka on pystytty varmentamaan, ei tutkimusten mukaan voida pitää varmana, että hän olisi välttämättä aistinut oikein myös tekijän kuvauksen kohdalla. Laajojen tutkimusten mukaan (joihin lukemistani ei yhteenkään Åkerblom kuulunut), voidaan päätellä, että vaikka psykometrikko, selvänäkijä tai medio olisi kuinka luotettava ja näkisi asioita pääosin oikein, aina on olemassa vaara, että jossain asianosassa tai tapauksessa hän erehtyy. Näin esimerkiksi eräässä tutkimuksessa, selvänäkijöistä/medioista eniten oikein aistinneen, (Bodomin tapauksestakin pyynnöstä näkynsä kertoneen) lähestulkoon aina oikein nähneen hollantilaismedio Gerard Croisetin kohdalla.


Toisin kuin Åkerblom näki tukevan miehen, Vilho Raatikainen kertoi tekijän olevan erittäin kapeakasvoinen, hieman vanhempi, tatuoitu mies.
Raatikainen oli itsensä Aino Kassisen seuraaja. Kassinen oli elinaikanaan kiistatta maamme arvostetuin selvänäkijä, jolta näkyjä pyysi muun muassa presidentti esimerkiksi sodan aikana. Ainon näyt tulivat myöhemmin toteen.
Raatikainen toimi ensin ylityöllistetyn Klassisen avustajana. Pitkäaikaisella harkinnalla Kassinen valitsi juuri Raatikaisen seuraajakseen, kun tiesi näynsä avulla lähdöstään täältä toisiin sfääreihin etukäteen.

Kuten selvänäkijät pyytävät, pyysi Raatikainenkin ettei hänelle anneta mitään tietoa etukäteen Kyllikin tapauksesta. Näin mukaan ei pääse johdattelua tai tietoja sotkemaan näkemistä.

jatkuu myöhemmin kuvien kera

[Still love]

jatkoa edelliseen...



Raatikaisen näyt jatkuvat

Otsakkeen mies jatkoi matkaansa hautausmaalta samaten kuin Kyllikki oli tehnyt 31 vuotta aiemmin polkupyörällä. Ensiksi kirkolta kohti Kauhajoelle menevää tietä, kunnes saavuttiin Meijerin risteykseen. Siitä Raatikaisen askel kuljetti hänet Kyllikin suohaudalle, jonka puuristin vieressä on vesilammikko. Mies kyykistyi lammikon äärelle, hämmensi vettä kädellään ja ryysti sitä suuhunsa. Sitten hän oli tovin vaiti. -Seksuaalirikos tämä ei myöskään ollut , hän tuumasi hiljaisella äänellä.
Suohaudalle menevällä polulla hän oli sanonut, että tekijä oli paikkakuntalainen, ja lisännyt että lähitienoon taloissa tiedetään, mutta ei puhuta!

Suohaudalla Raatikainen oli pitkän aikaa, ollen omissa miettiessään. Sieltäkin hän otti multaa tyhjään tikkurasiaan.
Vilhon mukaan saattoi olla, että aikaa oli vierinyt liian kauan.Välittömästi surmatyön jälkeen olisi pitänyt ottaa kovemmat keinot käyttöön. Hän jatkoi, että kyllä se totuus noista mökeistä löytyisi. Joku vain ei uskalla puhua...

Raatikainen askelehti paikalla ympäriinsä katsellen samalla tarkkaavasti ympärilleen, nurmea käännellen.
Hän tuumi, että se, millä Kyllikkiä lyötiin, on voinut olla kivi, mutta myös polkupyörän pumppu nousi mielikuvana hänen mieleensä. Isku on ollut kova, hän jatkoi.

Seuraavana päivänä puhelin soi, ja Rikospoliisin mukana - lehden toimittaja vastasi siihen. Raatikainen sieltä soitteli kertoen, että Kyllikin tapauksesta oli näytetty hänelle jonkin verran, mutta ei paljon. Tatuoidun käden hän oli nähnyt hyvin selvästi. Niin selvästi, ettei siitä voinut erehtyä.
Hän toisti, ettei kyseessä ollut seksuaalirikos, ja vaikka Kyllikin alaruumis oli paljaana, se kaikki oli pelkkää lavastusta.

Raatikainen sanoi, että seuraava asia on hieman ikävä kertoa, mutta Kyllikki ei kaiketi ollut aivan niin kiltti tyttö kuin yleisesti annettiin ymmärtää. Hänen mukaansa Kyllikki "odotti siellä jotakuta ja juuri tämä henkilö, joka löi Kyllikkiä, teki sen eräänlaisena rankaisutoimenpiteenä".
Hän jatkaa, ettei lyönnin ollut tarkoitus surmata, vaikka isku olikin kova. Tytön vahinkokuolemasta johtuen tehtiin hätääntyneenä harhautustoimenpiteet, jotka onnistuvat. Syyllistä ei koskaan saatu selville.

Toimittajan kysyessä, näkikö tämä kuvaa papista missään vaiheessa, - olihan yksi pääepäilty kirkkoherra -
näkijä vastasi, ettei yksikään pappi ollut tapauksessa mukana. Siitä hän oli varma. Lisäsi vielä, että Suomen kansa on tehnyt papista syyllisen, koska se vaikuttaa niin ballaadinomaiselta.

Ylempi kuva: Raatikainen Kyllikin haudalla multaa sisältävä tikkuaski hyppysissään.

Alempi kuva: Sama mies ryystämässä suohaudan vettä käsikupista.

Raatikainen Vilho

IMG_20240609_122837.jpg (92.39 KiB) Katsottu 466 kertaa

Kuvat: Rikospoliisin mukana -lehti no: 6/ 1984

Raatikainen hänkin.

IMG_20240609_123048.jpg (105.7 KiB) Katsottu 466 kertaa

[eelaCraig]

"-Minä olen niistä vammoista hiukan eri mieltä tiedemiesten kanssa. Eivät ne tulleet lyömällä. Sen näin heti, kun katsoin ruumista , toteaa Axel Skogman."

Skogman oli oikeassa.

[Dave Klein]

"-Minä olen niistä vammoista hiukan eri mieltä tiedemiesten kanssa. Eivät ne tulleet lyömällä. Sen näin heti, kun katsoin ruumista , toteaa Axel Skogman."

Skogman oli oikeassa.

Tiedemiehillä tarkoitettaneen lääkäreitä? Vai? Mistäköhän ja miten ne vammat tulivat.
En muuten tiennyt, että Skogman oli pätevä tekemään vamna-analyyseja ja arviointeja. Ja vielä pelkällä silmällä. Aika uskomatonta.
Vai pitäisikö jokaisen, siis ammatti-ihmisten pysyä lestissään. Oikeuslääkärit eivät olleet päteviä rikostutkijoita, ja kääntäen: ei Skogmaninkaan olisi pitänyt ruveta leikkimään lääkäriä.
Ruumista tutkineiden lääkäreiden mielipide oli, että Kyllikkiä oli lyöty kasvoihin, pitkänomaisella tylpällä esineellä ja isku oli osunut kasvojen oikealle puolelle.
Vammoja ei ollut muualla kuin pään / kasvojen alueella.

[eelaCraig]

Ruumishan oli ollut niin laho, että täysin 100% varmuudella ei ole pystytty sanomaan oikein mitään (onko ollut raskaana vai ei, onko raiskattu vai ei, onko lyöty kasvoihin vai onko satuttanut kasvonsa jotenkin johonkin jne). Esim. Ensimmäiset tiedot Hesariin oli ilmoitettu aivan erilaisiksi kuin seuraavat tiedot.

[Still love]

^^ Osallistuiko Skogman avaukseen? Suorittaja oli sen ajan alansa - ainakin Suomessa - parhaimpana pidetty oikeuslääketieteen proffa Uotilan Unto, kuten varmasti valveutunut minfon väki tietääkin.

Eräs kokenut patologi oli mieltä, että hyvä patologi käy murha/kuolinpaikalla aina jos mahdollista, ja kerää poliisilta esitiedot, sekä on avoin poliisin kysymyksille tai mielipiteille.
En muista oliko sama kirja ja sama heebo kyseessä, mutta esimerkiksi avaukseen oli päätynyt kerran mies, jonka kuolinsyy oli ilmiselvästi murha. Kaikki viittasi siihen , kuolintapa (puukotus, useita iskuja) , taustatiedot jne. Patologi oli itsekin mieltä, että murhahan tämä on. Kunnes perehtyi syvällisesti vammoihin , niiden syvyyksiin ja paikkoihin. Haastatteli poliisia, ilmeni ettei veistä löytynyt. Poliisit pitivät muistaakseni äijää vähän hoopona, kun äijä halusi pelipaikoille tutkimaan jälkiä jne. Se ei ollut siellä hoodeilla silloin yleinen käytöntö. Tuolloin ei verijälkiin ja puukotusvammoihin (iskusuunnat, syvyydet, paikat, verijäljet) vielä oltu perehdytty.
Veitsi löytyi ( olikohan kattokourusta ja muistaakseni sen patologin avulla, päätteli verijäljistä) ja verijäljet sopivat siihen, että kalmo oli eläessään itse veitsen sinne heittänyt.
Tuon jälkeen samainen patologi perehtyi enemmänkin veriroiskeisiin vaiko veitseniskujen mittaukseen, muistaakseni ensimmäiseen siten , että nykyään se on vakiokäytänne maailmalla.
Kyseessä oli itsemurha, ja tämä oli kyllä kirjassa aukottoman hyvin perusteltu.

Myös muita tapauksisia lukenut, milloin poliisi on ollut oikeassa, tai hänen ehdotus kuolinsyyksi taikka hyvä yhteistyö oikeuslääketieteen professorin ja komisarion avulla on lopulta johtanut ratkaisun avaimeksi.

Oikeuslääketiede on kehittynyt valtavasti noilta ajoilta monestakin näkökulmasta. Vääriä tulkintoja on tehty tuolloin paljon, mutta nykyäänkään syytä ei aina saada selville/ ei syystä voida olla täysin varmoja, vääriä tulkintoja saattaa tulla tänä päivänäkin.

Kuitenkin avauksessa on kuorittu iho pois ja kallo avattu tuolloinkin, sitä/jälkiä/niiden syvyyksiä on päästy tutkailemaan ihan eri tavalla, myös kasvojen osalta, kuin päällisin puolin. Siksi luottaisin patologin lausumaan iskun suhteen. Oikeuslääketiede ei ole käsittääkseni tuossa asiassa kehittynyt mitenkään, mulla on muistikuva että juuri tämä asia (patologin mukaan) olisi suht. luotettavasti ollut todettavissa avauksessa jo valtavan kauan aikaa. Ollut jo Kyllikin avauksen aikaankin.

Vakiohan oli Suomessakin ainakin johonkin aikaan että poliisi tai pari oli mukana kun avaus tehtiin esim. henkirikoksen uhrille.