Metoo- ilmiön ja sitä Suomessa seuranneen Punkstoo-ilmiön myötä painotettiin kovasti henkilön omaa kokemusta 'ahdistavasta' tilanteesta, mikä sitten varsinkin jälkimmäisessä - tuntemattomaksi jääneen tahon masinoimassa - härdellissä johti siihen että ihmisiä alettin kategorisoida jo pelkän väitetyn ulkoisen olemuksen perusteella aktiivisiksi naisten ahdistelijoiksi. Helsingistä muiden muassa löytyi kaksimetrinen punkhujoppi joka oli useita kertoja lähennellyt daameja eri tapahtumissa. PIF:illä esitetty hahmo kuitattiin kaupunkilegendaksi. Punkpiireissä pirisivät tietenkin feministien tai muuten vahvasti naisten oikeuksia jyräävien opit, mikä varmaan selitti kyseisen ilmiön. Osa feministeistä pitää naisia automaattisesti uhreina, miehiä saalistajina. Feminismin oppeja toki löytyy myös vähemmistöjen parista, mitä allaoleva YLE:n juttu avaa. Salskea homopoika matkustaa reilusti toiseen kaupunkiin juhlimaan kun haluaa kunnon bileitä, mutta muunsukupuolinen nuori nainen sekä alan asiantuntija vannovat koskemattomuuden nimeen: "Tuijottelua, nimittelyä, ihmetystä ja pelkoa oman turvallisuuden puolesta". Tuleeko siitä, että henkilö ehkä vähän pitempään katsoo toista, automaattisesti loukkaantua ja onko kauhea järkytys kun joku jotain 'ihmettelee' tai tuijottaa tai sattuu katsomaan vähän pitempään. "Pelko oman turvallisuuden puolesta" taas jo viittaa jonkinlaiseen yliherkkyyteen. Täysin turvallista ei ole missään. Baarissakin voi joku puukottaa, ulkopuolella saattaa joku vetää kännissä köniin. Paljonhan on myös puhuttu siitä että jonkinlainen fyysinen koskemattomuus pitää olla, mutta miten toimia väkijoukossa vaikka festivaalitilanteessa, jossa paljon ihmisiä on ahtautuneena peräkkäin ja rinnakkain, kuin sillejä purkissa. Paikallisen Setan puheenjohtaja nostaa myös jutussa kissaa vähän turhaankin pöydälleen jauhaessaan 'ei-toivotuista lähestymisistä'. Eiköhön baari-illan suola ole juuri siinä yllätyksellisyydessä, mitä tunnit tuovat mukanaan. Saanko heteromiehenä olla homobaarissa turvassa homomiesten asiattomilta lähestymisiltä tai katseilta? Toki allaoleva nyt kertoo ehkä enemmänkin tuosta queer- ja lgbt-alakulttuurista, mutta juttu avaa myös sitä, millaisiin ylilyönteihin asioissa joskus ajaudutaan.Kosti kirjoitti: ↑Ke Touko 22, 2024 10:43 am Sellainenkin asia tuli mieleen tuossa tätä ketjua satunnaisesti seuranneena, että onko kaikki yli kolmekymppisten miesten (tai naisten) katse, vaikka ei olisi ehki tuijottamista, niin silti automaattisesti kuolaamista, varsinkin jos kohteena on katsojaa itseään nuorempi henkilö?
https://yle.fi/a/74-20080282
Sateenkaaren päästä puuttuu baari
Monet Turun seudulla asuvat queer-nuoret kokevat turvattomuuden tunnetta yöelämässä. He kaipaavat kaupunkiin seksuaali- ja sukupuolivähemistöille tarkoitettua klubia.
Tuijottelua, nimittelyä, ihmetystä ja pelkoa oman turvallisuuden puolesta.
Näitä asioita Turun seudulla asuvat seksuaalivähemmistöt joutuvat pelkäämään, kun he lähtevät juhlimaan.
Erika Koivisto käy itse juhlimassa Dynamossa ja toivoisi, että kyseinen baari olisi virallisesti queer-ihmisille eli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen edustajille pääsääntöisesti tarkoitettu yökerho.
– Minulle ei tule mieleen baaria, jossa olisi täysin turvallista olla.
Kaarinassa asuva Benjamin Sundman, 25, on puolestaan tyytynyt juhlimaan ystäviensä kanssa sanojensa mukaan heterobaareissa. Silloin, kun hän kaipaa seksuaalivähemmistöille suunnattua yökerhoa, hän lähtee Tampereelle.
Turun seudun Setan puheenjohtaja Kirsi Mikkosen mukaan nuoret eivät koe turvalliseksi oloaan tämänhetkisissä baarivaihtoehdoissa.
– On huoli, että jos menee omana itsenä ja kaveriporukalla bilettämään, tulee asiattomia kysymyksiä esimerkiksi seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta.
Kulttuuri on muuttunut, ja yhä useammat etsivät seuraa internetistä. Yökerhoihin mennään lähinnä juhlimaan omalla porukalla.
– Mistä voin seksuaalivähemmistöön kuuluvana ihmisenä tietää, että jos menen kumppanini kanssa tanssilattialle, tuleeko välittömästi ei-toivottuja lähestymisiä, Mikkonen pohtii.