Nokian Koskenmäen alueelta löytyi 16-v pojan ruumis 31.5.2024 - poliisi ei epäile rikosta

[Sil5]

Tämä luonnollisesti selvittäisi sen miksi ei soitettu apua kun muita ei paikalla enää ollut, joku koiran kusettaja lehtitiedon mukaan on löydön tehnyt silloin aamulla. Aluksi tutkittiin tappona tottakai kun paikalla oli jälkien perusteella ollut muitakin eikä ilmoitusta uhrista ollut tehty ja vammat olisi ehkä voinut yhdistää ulkopuolisen tekemäksi.

Onhan se melkoisen outoa jos onnettomuuteen joutuneelle (tai jostain muuatakin syystä koukkaantuneelle) ei anneta apua edes sen vertaa että soitettaisiin 112:een. Olipa tilanne mikä tahansa.

Mutta lienee myös selvää että poliisi on kuullut ja haastatellut paikalla olleita silminnäkijöitä. Siihen perustunee tuo ilmoitus siitä ettei tapaukseen liity rikosta. Pitäisin yhtä selvänä että samalla on kysytty sitäkin miksi uhri jätettiin ns. "oman onnensa varaan".
Eli, miksi kukaan ei vaivautunut auttamaan tai tekemään ilmoitusta tapauksesta?

Oma juttunsa on se koituuko paikalla olijoille/silminnäkijöille jotain oikeudellisia toimia..ja onko sellaisille edellytyksiä jne.?

Tilannetta voisi verrata vaikka sellaiseen että esim. "Ensimmäisenä paikalle sattuneet henkilöt hiljentävät sekä ryhtyvät samalla kuvaamaan jotain liikenneonnettomuutta sekä uhreiksi joutuneita. Mutta ohi ajanut(neet) kuvaajat eivät kuitenkaan vaivautuneen edes pysähtymään, tarkistamaan tilannetta, eikä edes hälyttämään apua. Avun antaminen, hälyttäminen jne. jätetään kylmästi muiden, mahdollisten myöhemmin paikalle tulevien tehtäväksi".

Voisin kuvitella että monet meitä pitää edellä kuvattua toimintatapaa vähintäänkin välinpitämättömänä ja osin jopa rikollisena. Tottahan myös laki antaa omat velvoitteensa tällaisiin tilanteisiin.
Mutta, siitä huolimatta ja kuten tunnettua, ehkä liiankin monet eivät välitä muille ihmisille sattuneista vahingoista tai onnettomuuksista..puhumattakaan että piittattaisiin lain velvotteista.
- siitä huolimatta nähdään hyvinkin tarpeelliseksi julkistaa ja levittää videoita tapahtuneesta.

Mutta, onhan sitä tässäkin jotain mietittävää..tai ehkä opittavaakin.

[Sipi]

Oletko sinä voinut valita geenisi ja perheesi johon synnyt? Sanoisin että tässä tapauksessa geneettisillä asioilla on ollut vaikutusta, monellakin eri tasolla.

Psyykkiset sairaudet ovat eri asia.

Mutta genetiikka ja perhetausta eivät tee kenestäkään murhaajaa, rikollista tai myöskään hyvää ihmistä. Tiedän monia perheitä, joissa yksi sisaruksista on ajautunut rikoksiin tai huumeisiin. Muut eivät, vaikka geenit ja kasvatus on sama. On myös aivan hirveitä perheitä, joissa on väkivaltaa, hyväksikäyttöä, päihteitä... ja kas, lapsesta kasvaa empaattinen ja vastuullinen ihminen.

Kyse on valinnoista, persoonasta ja kyvystä hahmottaa itsensä suhteessa muuhun todellisuuteen. Joillakin se on vahvempi ja resurssit paremmat, resilienssi kehittyneempi ja kompensaatiomekanismit terveempiä.

Kasvuympäristön altistavia tekijöitä ei kuitenkaan voi kiistää, etenkään tuon ikäisen kohdalla. Jos niitä on ollut enemmän kuin suojaavia tekijöitä, jos uhrin mielenterveys on ollut hauras ja lisäksi on käytetty päihteitä (valinta!), voidaan odottaa että näistä aineksista sekoitettu coctail ei ole toimiva.

Asia ei siis ole yksiselitteinen. Jos pojalla oli mielenterveysongelmia jotka aiheuttivat huolta hänen pärjäämisestään, miksi hän heiluu kännissä pihalla? Jos pojalla oli riskikäyttäytymistä aiheuttava kombinaatio vaikeita elämänkokemuksia, miksi hän edelleen asui siinä ympäristössä joka niitä hänelle aiheutti? Jos (kuten Täysi-ikäinen kirjoittaa) pojalla tai hänen perheellään oli sellaista vaikeaa historiaa, joka jo tälle palstallekin on ehtinyt rantautua (ainakin vihjailujen tasolla) miksi traumatisoitunut ja potentiaalisesti itsetuhoinen lapsi on ylipäätään päätynyt tilanteeseen, jossa noin voi käydä?

Anteeksi nyt vaan jeesusteluni, mutta olen kyllä ihan reilusti puuttunut omien poikieni kohdalla jo huomattavasti pienempiinkin merkkeihin ja varmistanut, ettei lähdetä mihinkään rähinäviinoihin, itsetuhokokeiluihin tai muuhunkaan paskaan. Olen ottanut töistä palkatonta vapaata ollakseni teinin kanssa kotona. Ilmoittanut kouluun, että nyt ei ole tulossa. Sitten ollaan järjestetty asioita. Puhuttu, itketty, riidelty, halattu, mietitty ja mietitty. Millään muulla ei ole ollut siinä tilanteessa merkitystä. Eikä olisi vieläkään, jos jompi kumpi voisi huonosti, vaikka ovat jo aikuisia.

Siksi en vaan saatana voi ymmärtää, missä ovat olleet tämän teinipojan vanhemmat tai Valkeakosken murhaajan vanhemmat silloin, kun heidän poikansa tarvitsivat heitä? Unessa? Suututtaa ihan oikeasti.

Kummankaan kohdalla (mikäli olen oikein ymmärtänyt myös tämän Alfan tilanteen) pojan psyyke ei ns. napsahtanut yhdessä yössä.

Missä oli kaikki aikuiset? Anyone?

[bob]

Oletko sinä voinut valita geenisi ja perheesi johon synnyt? Sanoisin että tässä tapauksessa geneettisillä asioilla on ollut vaikutusta, monellakin eri tasolla.

Siksi en vaan saatana voi ymmärtää, missä ovat olleet tämän teinipojan vanhemmat tai Valkeakosken murhaajan vanhemmat silloin, kun heidän poikansa tarvitsivat heitä? Unessa? Suututtaa ihan oikeasti.

Kummankaan kohdalla (mikäli olen oikein ymmärtänyt myös tämän Alfan tilanteen) pojan psyyke ei ns. napsahtanut yhdessä yössä.

Missä oli kaikki aikuiset? Anyone?

Pitkälti samaa mieltä. Silti ihan pikkasen mä nyt kuitenkin sua opponoin. Itsellänikin on vähän samanoloinen tilanne mitä omaan kotiisi kuvailit (näköjään sitaatin ulkopuolelle jääden, sori). Mä oon kahden erityislapseksi tilastoitavan teini-ikäisen pojan yh. Myös meillä on vahva mentaaliside ja joka yhteydessä ja kaikkien sattumusten kohdalla on painotettu sitä, että sellaista asiaa ei kukaan meistä voi edes kuvitella tekevänsä, etteikö kotiin voisi aina tulla ja yhdessä asiaa selviteltäisi. Mutta…

Mehän ei tiedetä, minkälainen kasvatus näilläkin kyseisillä janttereilla on ollut. Olettaa ja päätellä voidaan, mutta ei tiedetä. Siellä on voinut olla vaikka kuinka napakka vanhempi ohjaamassa kaikkien maailman tukitoimien pariin ja kuskannut terapioihin ja sielläkin on saatettu jutella ja riidellä ja halata ja yhdellä selvitellä asioita kaheksan päivää viikossa. Tää toimii 99% lasten kanssa, mutta aina on se joku yksilö, jonka ympäristötekijät ja kaveripiiri silti vie ja niiden vaikutteet vain nousee jossain vaiheessa kotikasvatuksen edelle. Mulla ihan lähellä oli mm. tapaus, jossa lapsen koti oli tosi hyvä ja kaikkea mielenterveyttä vahvasti tukeva ja lapselle kaikin tavoin läsnä olevaa. Heti varhaisteini-ikään tullessa, yksi lapsista alkoi uusien kavereiden mukana salajuoppoamaan ja teki jopa ns. salaitsarin heti yläasteen alkaessa. Läheltä seuranneena en kertakaikkisesti ymmärrä, miten vanhempien olisi pitänyt toimia toisin tämä välttääkseen. Näitä tällaisiakin tapauksia aina joukkoon mahtuu. Siksi varmaan parempi kun ei tuomitse jälkiviisaana ihan hirveän tylysti. Jotainhan on mennyt pieleen varmasti, mutta se ei välttämättä ole ne omat vanhemmat - tai kukaan muukaan kuviteltavissa oleva lähipiirin aikuinen.

[Yrjö Yrjönpoika]

[clipety clipety clipp...]

...ja teki jopa ns. salaitsarin heti yläasteen alkaessa...

[clipp...clipp...]

Anteeksi, olenko pudonnut suomenkielen kyydistä, kun ei nyt aukea mikä on tai mitä tarkoittaa "salaitsari"? Sillä harvapa mitään itsaria kai kovin julkisesti tekee?

[bob]

[clipety clipety clipp...]

...ja teki jopa ns. salaitsarin heti yläasteen alkaessa...

[clipp...clipp...]

Anteeksi, olenko pudonnut suomenkielen kyydistä, kun ei nyt aukea mikä on tai mitä tarkoittaa "salaitsari"? Sillä harvapa mitään itsaria kai kovin julkisesti tekee?

Kai valtaosa itsareista on jäähyväisviesteineen aika julkisia päätöksiä.

No en mä nyt avaa tän yksityiskohtia ihan hirveesti, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että naamioi melko onnistuneesti onnettomuudeksi ja epäonniseksi sattumukseksi. Isompi sisarus tiesi kuitenkin, että ei hän siihen tilaan vahingossa joutunut ja oli vähän paremmin tapahtumista kartalla kuin käytännössä kaikki muut.

[Sipi]

Pitkälti samaa mieltä. Silti ihan pikkasen mä nyt kuitenkin sua opponoin....

.... Siksi varmaan parempi kun ei tuomitse jälkiviisaana ihan hirveän tylysti. Jotainhan on mennyt pieleen varmasti, mutta se ei välttämättä ole ne omat vanhemmat - tai kukaan muukaan kuviteltavissa oleva lähipiirin aikuinen.

Joo. Olet oikeassa kyllä. Harva asia saa mut yhtä raivoihini ja turhautuneeksi kuin se, että tällaista tuntuu vaan tapahtuvan nyt jatkuvasti. Tietysti on mielenterveysongelmia ja nepsyhaasteita. Tulee vain sellainen tunne, että näissä molemmissa caseissa lapsen kanssa on ikään kuin luovutettu, koska se on niin vaikea. Sijoittaminen kodin ulkopuolelle ei ole mikään ratkaisu. Lapsi menettää uskonsa vanhempiinsa -he eivät halua minua, he eivät rakasta eivätkä välitä. Se on traumaattinen hylkäämiskokemus. Siltä nuoresta tuntuu, vaikka hän kuinka esittäisi kovaa jätkää.

Oikeassa olet siinäkin, että en tunne kumpaakaan perhettä. En tunne Koskelan tapauksen perheitä enkä heitä, joiden lapset nöyryyttivät ja pahoinpitelivät 14-vuotiaan pari päivää sitten.

Tuntuu, että nuoret joutuvat elämään tietyssä arvo- ja tunnetyhjiössä: Jos he oireilevat ulospäin (häiriköivät, juopottelevat, tappelevat) vanhemmat nostavat kädet pystyyn kun eivät omasta mielestään voi asialle mitään. Tai jos lapsi on sisäänpäinkääntynyt ja oireilee vetäytymällä ja itsetuhoisuudella, vanhemmat eivät välttämättä edes huomaa koko asiaa.

Pointtini oli tuossa (ehkä nyt jälkikäteen luettuna turhankin kärkkäässä) edellisessä mielipiteessäni oikeastaan vain se, että en voisi kuvitella itse suhtautuvani kummallakaan tavalla esimerkkitilanteissa. Siis joko nostamalla kädet pystyyn tai vastaavasti olevani niin kiireinen ja irrallaan lapsen elämästä, etten huomaisi itsetuhoisuutta. Kumpikaan ei tapahdu yhdessä yössä, paitsi siis näissä poisluettavissa mt-tapauksissa kuten akuutin psykoosin kohdalla.

Voimia sulle, teet hyviä ja oikeita asioita!

[Tay77]

Selvisikö koskaan, mitä tässä oli tapahtunut?

[viivahattu]

Selvisikö koskaan, mitä tässä oli tapahtunut?

Poika kiipeili tai temppuili korkealla paikalla omasta aloitteestaan ja putosi sieltä ilman ulkopuolista vaikutusta. Ei rikosta.