Mirja Paavilainen, 19v., Rusko, 1976

[hannu hanhi]

Kiitokset Jarmomurhalle noista vanhoista uutisartikkeleista, jotka avasivat tätä tapausta erittäin paljon. Tämä on mielenkiintoinen ja vähän julkisuutta saanut tapaus. Katoamisessa on kieltämättä yhteistä Ristikankareen tapauksen kanssa maantieteen lisäksi myös olosuhteissa. Ensimmäisenä tulee mieleen, että molemmat tytöt ovat nousseet väärään autoon. En usko, että kummassakaan tapauksessa lähipiirillä on mitään osuutta.

[tytöntyllero]

Tuhannet kiitokset Jarmomurha lehtileikkeleistä. Laitan toiseen kommenttiin vielä tekstiversiot niistä varmuuden vuoksi, jos ne aikanaan katoavat.

Minulle heräsi muutamia kysymyksiä:

1. Isä kuvailee Mirjan siirtyneen seurasta toiseen huoneeseen, minkä jälkeen häntä ei nähty. Mietin, että jos perhe oli kotona ja paikalla oli vieraitakin, miten Mirja on lähtenyt ilman että häntä on huomattu. En tiedä millainen kodin pohjapiirros oli, mutta kenties heillä oli takaovi? Tai sitten voi olla, että Mirja lähti vasta myöhemmin, kun kaikki olivat siirtyneet yleisistä tiloista pois, tai ehkä hän jopa poistui ikkunan kautta. Riippuu tosiaan paljon talon pohjapiirrustuksesta, ja siitä, mihin huoneeseen hän poistui, ja siitä mihin aikaan hän lähti kotoa.

2. Mirjan tuntomerkeissä mainitaan, että hänellä oli päällään ruskeat puolikengät. Oliko hänellä kengät jalassa kotona, vai huomattiinko niiden puuttuvan eteisestä? Jos kengät nähtiin hänen jaloissaan, niin en ihmettele että perhe oletti hänen lähtevän ulos, mutta toisaalta he sanovat että eivät nähneet hänen lähtöään.

3. Mitkä oikeastaan ovat puolikengät? Tiedän, että tämä kysymys ei sinänsä liity katoamiseen, mutta olin utelias. Yritin etsiä kuvia netistä, ja niillä nykyään ilmeisesti viitataan miesten pukukenkiin. Onko 70-luvulla puolikengät meinanneet samaa asiaa, vai oliko kyseessä joku lyhytvartinen nilkkuri tai muu? En ole täysin vakuuttunut, että meikkaavalla ja hameista pitävällä 19-vuotiaalla tytöllä olisi käytössään miesten pukukengät, mutta ei se kai mahdotontakaan ole.

4. Miksi Mirjan isä sanoo näin? ''Vuorokausi katoamisen jälkeen menin sitten poliisin luo, mutta ne sanoivat, että kyllä se sieltä tulee viikon päästä viimeistään, odottakaa vielä. Eivät he ymmärtäneet heti, että on kysymys siististä ja kunnollisesta tytöstä, kun minäkin menin sinne ihan työkamppeissa.'' Artikkelin mukaan Mirjan isä oli eläkeläinen, joten mietin, mihin työkamppeisiin hän viittaa. Ehkä hän oli vasta eläköitynyt, tosin millä alalla hän oli töissä? En myöskään ymmärrä, miksi työvaatteilla olisi ollut vaikutus poliisin suhtautumisessa Mirjaan.

5. Tietääkö kukaan Mirjan tarkkaa koulua ja/tai kotiosoitetta? Asuin itsekin Turussa useita vuosia ja paikka tuli melko tutuksi, joten haluaisin tietää, olenko itse kulkenut kyseisillä alueilla.

[tytöntyllero]

Tämä on kyllä kiinnostava juttu ihan jo siinä mielessä, ettei tästä ole juuri mitään juttua ollut missään. Itse kuulin tästä vasta tänään ensimmäistä kertaa. Ottaen huomioon, miten lähiseudulta kadonneesta toisesta nuoresta, eli Ristikankareesta on vuosien varrella pidetty meteliä.

mirjapaavi11.jpg

Koululainen kateissa jo kolme kuukautta

Turku (IS)

◼Yli kolme kuukautta on kulunut ruskolaisen 19-vuotiaan koululaisen Mirja Helena Paavilaisen katoamisesta. Sunnuntaina 28. Maaliskuuta Mirja lähti kotoaan kävelylle - vanhemmat olettavat, eikä hänestä sen jälkeen ole kuulunut mitään.

◼Mirja on syntynyt 6.2.1957. Hän on hoikka ja 175 senttimetriä pitkä. Hänellä on vaaleanruskeat pitkähköt hiukset. Kadotessaan hänellä oli yllään tummansininen pitkä samettitakki, vaaleansiniset farmarit sekä ruskeat puolikengät.

Missä on Mirja?

(Kuva)
19-vuotias lukiolainen Mirja Paavilainen Ruskosta on ollut kateissa nyt yli kolme kuukautta. Kadotessaan hänen tukkansa oli hieman lyhyempi kuin kuvassa.

Mirjan isä, eläkeläinen Aaro Paavilainen muistelee maaliskuista sunnuntai-iltaa: Meillä oli naapureita kylässä ja istuimme kaikki olohuoneessa. Mirja meni toiseen huoneeseen ja sanoi vielä äidilleen, Aino Paavilaiselle, ettei tämän sovi lukea lehteä, kun on vieraita. Kun häntä ei sitten näkynyt, ajattelimme, että hän meni ulos kävelylle. Aamulla vasta huomasimme, ettei hän ollut vielä tullut, kun eteiseen jättämämme valo paloi yhä. Ajattelin heti että jotain on täytynyt sattua, ei hän koskaan olisi poissa kotoa ilmoittamatta.

-Vuorokausi katoamisen jälkeen menin sitten poliisin luo, mutta ne sanoivat, että kyllä se sieltä tulee viikon päästä viimeistään, odottakaa vielä. Eivät he ymmärtäneet heti, että on kysymys siististä ja kunnollisesta tytöstä, kun minäkin menin sinne ihan työkamppeissa.

◼Todistuksessa oli yksi seiska

Mirja kävi oppikoulun seitsemättä luokkaa Turussa. Koulussa hänellä meni hyvin. Välitodistuksessa oli seitsemän englannissa huonoin numero. Mirjan ystävät olivat pääasiassa hänen turkulaisia luokkatovereitaan. Yhdessä he kävivät elokuvissa ja tansseissa. Lisäksi Mirja harrasti ratsastusta. Kesäisin hän oli ollut apulaisena eräässä turkulaisessa vaatetusliikkeessä, mutta tänä kesänä oli suunnitelmissa kesäyliopisto. Mirjan oli tarkoitus vähän prepata kieliä tulevia ylioppilaskirjoituksia varten.

◼Isä pelkää rikosta

-Me uskomme että tässä on kysymys rikoksesta. Jossain tuolla metsässä hän nyt on. Olemme jo naapureiden kanssa lähitienoot hakeneet. Jos meillä olisi ollut edes riitaa, niin olisi helpompaa uskoa että hän olisi noin vain lähtenyt, mutta sunnuntaina vielä sopivat menevänsä maanantaina kaupungille hametta ostamaan.

Nyt toivomme vain, että hän löytyisi. Kaikkein pahimman olemme jo moneen kertaan kuvitelleet mielessämme. Ei hän itse ole näin lähtenyt, ilman mitään. Hänhän on täysi-ikäinen ja voisi mennä muutenkin vapaasti, toteaa Aaro Paavilainen vielä ainoan tyttärensä kuvaa näyttäessään kyyneleet silmissä. Paavilaisten toinen lapsi, poika, on kuusi vuotta vanhempi ja naimisissa.

◼ Mirja oli tottunut liftaamaan

Mirja kävi usein vapaa-aikoinaan Turussa, jonne on kymmenisen kilometriä matkaa. Hän oli kuitenkin tarkka pukeutumisestaan eikä isä usko että hän olisi lähtenyt meikkaamatta kaupunkiin. Rahaakaan hänellä ei ollut mukana. Pussi, jossa oli viisitoista markkaa löytyi kotoa. Kun Mirjaa ei sunnuntaina illalla kuulunut, ajattelivat vanhemmat hänen kuitenkin menneen kaupunkiin käymään.

-Semmoinen se oli, ettei osannut pelätä mitään. Jos ei ehtinyt illalla viimeiseen bussiin, käveli tai liftasi kotiin. Minä siitä varoitinkin, mutta eiväthän ne ymmärrä. Paljain päinkin vielä lähti ja yöllä satoi lunta.

Moneen kertaan on noita maaliskuun tapahtumia kerrattu Paavilaisen perheessä. Kaikkia mahdollisuuksia on mietitty ja naapurit sekä Mirjan ystävät ovat yrittäneet auttaa. Toivoa ei Aaro Paavilainen enää jaksa, mutta poliisi odottaa yhä tietoja Mirjasta tuon sunnuntai-illan jälkeen.

Asiasta voi soittaa Raision poliisille 921-781002 tai lähimmälle poliisiasemalle.

(Kuva)
Mirjan isä, Aaro Paavilainen, uskoo vakaasti tyttärensä joutuneen rikoksen uhriksi.

[tytöntyllero]

Laitetaan nyt tämä toinenkin valokuva, kun näyttää tässä mielestäni niin erilaiselta kuin tuossa ensimmäisessä.

mirjapaavi2.jpg

Mirja kateissa kolme kuukautta

U.S. - Turku

Raision piirin poliisia askarruttaa edelleen ruskolaisen, Turussa oppikoulua käyneen Mirja Helena Paavilaisen katoaminen. Elämäntavoiltaan erittäin säännöllinen tyttö on ollut tietämättömissä maaliskuun 28. Päivästä lähtien, jolloin hän oli lähtenyt kotoaan Ruskolta. Tytön oletettiin tuolloin lähteneen sunnuntaikävelylle.

Mirja Helena Paavilainen on syntynyt 6.2.1957. Hänen pituutensa on 175cm, vartalo hoikka ja hiukset vaaleanruskeat, pitkähköt. Poistuessaan hän oli pukeutunut vaaleansinisiin farmarihousuihin ja tummansiniseen pitkään samettitakkiin. Jalassa hänellä oli ruskeat puolikengät.

Mirja Paavilaisesta jotain tietäviä pyydetään ottamaan yhteys Raision poliisiasemalle 921-781002 tai lähimmälle poliisiasemalle. -Tku

[skoune]

Kiitokset Jarmomurhalle noista vanhoista uutisartikkeleista, jotka avasivat tätä tapausta erittäin paljon. Tämä on mielenkiintoinen ja vähän julkisuutta saanut tapaus. Katoamisessa on kieltämättä yhteistä Ristikankareen tapauksen kanssa maantieteen lisäksi myös olosuhteissa. Ensimmäisenä tulee mieleen, että molemmat tytöt ovat nousseet väärään autoon. En usko, että kummassakaan tapauksessa lähipiirillä on mitään osuutta.

Laitan tähän tuolla aimmin postaamani viestin...
1. Mirja oli 19-vuotias ja oli siis seitsemännellä eli lukion toisella luokalla. Eli olisi seuraavana keväänä vasta ollut abiturientti ja kirjoittanut ylioppilaaksi. Eli oliko koulumenestyksessä ollut haasteita, kun hän vaikutti olevan ilmeisesti vanhempi kuin luokkatoverinsa. - Ja vielä artikkelissa korostettiin, että välitodistuksessa oli huonoin numero ollut 7! Kuitenkin tytöllä oli suunnitteilla mennä kesäyliopistoon parantamaan kielten (?) numeroitaan. - Käsittääkseni olisi pitänyt osallistua useamman kielen kesäyliopistokursseille kun puhuttiin monikossa kielistä?

2. Artikkelissa lukee, että Mirja olisi moittinut äitiään lehdenluvusta kun paikalla oli vieraita. Mielestäni tämä on aika outo yksityiskohta.


3. Päättelen, että äidin/isän ja tyttären välillä on syttynyt paha riita. (ja nuo mahdolliset vieraat on jälkikäteen liitetty taahtumiin) Ja riidan syynä on ollut Mirjan "kieltenopinnot", koulumenestys ja raha. Kesäyliopisto-opinnot olivat (ainakin siihen aikaan) maksullisia. - Tai sitten Mirja oli siis "hankkinut" ns yksityisen "kieltenopettajan", mitä vanhemmat eivät hyväksyneet.
Sen olettamani riidan seurauksena on kaksi mahdollisuutta tapahtumien kulkuun.
a) tyttö on syöksynyt suutuspäissään ulos suinpäin ilman meikkejä tai mitään muutakaan tapaamaan "kieltenopettajaansa" ...
b) Mirja ei koskaan poistunut kotoaan itse.

[Oikeus ennen kaikkea]

19-vuotias Mirja katosi Ruskolla 1976, niin poliisi kuin lehdistökin unohtivat tapauksen
Turussa oppikoulua käynyt Mirja Helena Paavilainen, 19, katosi kotoaan Ruskolta kesken ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisen vuonna 1976. Nuoren naisen mysteeri on jäänyt unholaan, vaikka siinä on samoja elementtejä kuin Piia Ristikankareen katoamisessa Piikkiöstä 12 vuotta myöhemmin.

Sekä Piikkiö että Rusko ovat pikkukaupunkeja, joissa kaikki tuntevat toisensa. Asuinalueet koostuvat pientaloista, ja Ristikankareen tavoin myös Mirja Paavilainen asui lähellä valtaväylää. Lähteenmäen Koivutieltä on lyhyt matka Vahdontien bussipysäkille, silloiseen Viherkosken kauppaan ja metsään. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, minne Mirja lähti kotoaan sunnuntaina 28. maaliskuuta 1976.
– Tämä on jäänyt täysin mysteeriksi. Niin vaiettu tämä asia on, ettei kukaan naapurustostakaan oikein tästä puhu, kertoo Paavilaisen kotitalon lähellä asustava rouva, joka ei halua esiintyä nimellään.

Rouva ei usko, että tunnollinen Paavilainen olisi kadonnut omasta tahdostaan, vaikka sitä pidettiin nuorisolle mahdollisena. Valkolakin ja kesäyliopiston oltua Paavilaisen tavoitteena olisi omaehtoinen katoaminen ollut erikoista.
– Hän oli hyvin fiksu ja todella kaunis tyttö, ei mitenkään ylivilkas tai eläväinen. Kyllä he olivat kivoja ihmisiä. Isä saattoi olla vähän tiukka. En tiedä, olisiko Mirja muuten välttämättä halunnut niin paljon panostaa koulunkäyntiin, rouva luonnehtii.

Paavilaisen katoaminen jätti jälkeensä vain kysymyksiä ja arvailuja siitä, mitä on voinut käydä. Rouvan mukaan huhuttiin jopa, että vaaleita suomalaistyttöjä kidnapattiin ulkomaille. Viherkosken kaupan parkkipaikalla, jonka kupeessa on nyt kebabravintola, asioi kuitenkin 1970-luvulla vain maanviljelijöitä ja lähiseudun asukkaita. Epämääräisiin hiippareihin olisi rouvan mukaan kiinnitetty huomiota.
– Tämä on todella rauhallinen alue. Ei ole koskaan ollut mitään ylimääräistä liikehdintää, hän summaa.

Paavilaisesta löytyy hyvin vähän tietoa verrattuna muihin nuoriin kadonneisiin naisiin, jotka saavat usein laajaa mediahuomiota. Taustoittavin lehtilähde on isä Aaro Paavilaisen haastattelu Ilta-Sanomissa kolme kuukautta katoamisen jälkeen, jossa hän kertaa katoamispäivän tapahtumia. Vanhemmat uskoivat Mirjan lähteneen kävelylle. Naapurit olivat kylässä, joten tyttären lähtöä ei huomattu. Kun häntä ei kuulunut takaisin ja rahapussikin löytyi kotoa, isä teki seuraavana päivänä katoamisilmoituksen. Raision poliisi oli isän mukaan suhtautunut katoamiseen luonnollisena nuorison menemisenä.
– Kyllä siitä puhuttiin ja huhuja liikkui, että mitä on tapahtunut. Poliiseja tuossa kadulla haastatteli. Ajateltiin, että nuori on lähtenyt omille teilleen, kuten joskus siinä iässä. Sitten se kaikki niin kuin hävisi, toinen Lähteenmäen asukas viittaa tutkintaan.

Tapahtuma-aikaan 15-vuotias asukas hämmästelee niin ikään vallinnutta mediahiljaisuutta, eikä tahdo kertoa kommentteja nimellään. Hän korostaa, ettei ehkä muista asioita oikein, sillä tapahtuneesta on niin paljon aikaa. Unohtunut se ei kuitenkaan ole.
Turun seudun lehdissä julkaistiin vain yksi kuvaton katoamisilmoitus (TS 25.4.1976).

Lounais-Suomen poliisilaitoksen komisarion Jari Riialin mukaan Paavilaisen katoamista ei ole ainakaan virallisesti tutkittu henkirikoksena. Silloin tapauksesta löytyisi yhä rikosilmoitus.
– Minulla ei ole mitään tietoja tapauksesta ja tuskin kenelläkään muulla vielä virassa olevalla, kertoo Riiali.
Syynä Paavilaisen tietojen katoamiseen on todennäköinen merkintä sekalaisilmoituksiin. Pääasiassa niitä käytetään silloin, kun kyse ei ole rikoksen esitutkintaan liittyvästä kirjaamisesta. Vanhan arkistonmuodostussuunnitelman (AMS) mukaan sekalaisilmoitusten säilytysaika oli 25 vuotta, joten Turun arkistosta asiakirjoja ei Riialin mukaan enää löydy.
– En osaa sanoa, paljonko tällaisia tapauksia on jäänyt kateisiin, ja monessako epäillään henkirikosta. Henkirikosepäilyt olisi kuitenkin arkistoitava pysyvästi.

Vasta vuoden 1995 poliisilaki asetuksineen selkeytti katoamistapausten tutkintaa yksityiskohtaisilla säännöksillä. Nykyään kadonneiden haihtuminen poliisin tiedoista ei olisi mahdollista, sillä nykyisen AMS:n mukaan kadonneiden etsintäkuulutettujen asiakirjoja säilytetään pysyvästi tai kaksi vuotta siitä, kun henkilö on löytynyt.
Kumpikaan Lähteenmäen asukkaista ei muista lukeneensa paikallislehdistä mitään Paavilaisen katoamisesta.

Muistikuva pitää paikkansa, sillä Turun Sanomista löytyy vain lyhyt kuvaton katoamisilmoitus vajaa kuukausi katoamisen jälkeen (TS 25.4.1976). Poliisi oli tiedottanut katoamisesta, sillä Helsingin Sanomissa kerrotaan asiasta samana päivänä yhtä koruttomasti, sekä toistamiseen heinäkuussa (HS 5.7.1976).
Ruskolla ilmestyneet Turun Tienoo, Rannikkoseutu ja Uutis-Valjakko vaikenivat tyystin, vaikka raportoivat muista katoamisista ja rikoksista.
Katoaminen saattoi vielä 1970-luvulla jäädä unholaan, jollei asiaan epäilty kuuluvan rikosta. Paavilaisen isä oli kuitenkin varma, että tytär oli joutunut rikoksen uhriksi. Liftaus oli tuohon aikaan erittäin yleistä etenkin kaupunkiseudun ulkopuolella, mikäli bussiaikataulut eivät olleet otolliset. Aaro Paavilainen kertoo tyttärensä harrastaneen liftausta juuri tällaisissa tilanteissa.
– Kyllä liftareita silloin oli, ja olen itsekin ottanut heitä kyytiin, Lähteenmäen asukas pohtii.

Myös naapuruston rouva arvelee Paavilaisen saattaneen turvautua liftaukseen, mikäli hänellä oli menoa jonnekin. Sunnuntaisin busseja kulki harvoin. Turun Tienoon ilmoituksen mukaan Viherkosken kaupalta pääsi silloin ilmaiskuljetuksella Vahdon kirkolle. Se olisi ehkä ollut väärä suunta nuorelle, jonka piti isän mukaan lähteä seuraavana päivänä bussilla Turkuun vaateostoksille.

Uutisointi rikospoliisien liittokokouksesta Turussa avaa mahdollisia tutkinnan ongelmia. Kokouksessa tuotiin esiin huoli vähäisistä henkilöstöresursseista ja rikostutkinnan epätasalaatuisuudesta. Julkilausuman mukaan tutkinta jätettiin liiaksi rikostutkijan oman aktiivisuuden varaan (TS 16.5.1976).
Katoamispäivän lehti-ilmoituksista voi arvella, minne Paavilainen olisi voinut lähteä, mikäli hän olisi matkustanut Turkuun. Kupittaan Citymarketin uuden farkkuosaston avajaistapahtuma ehkä houkutteli muotia seurannutta Mirjaa. Eri farkkumerkkejä ja -liikkeitä mainostettiin jatkuvasti lehdissä. Myös Paavilaisen harrastamia elokuvia esitettiin iltanäytöksissä yhdeksässä eri teatterissa, joista vain Kinopalatsi on enää jäljellä.

Isä arveli kuitenkin, ettei ulkonäöstään tarkka tytär olisi lähtenyt kaupungille ilman meikkiä niin vähäisissä vaatteissa.
Hoikalla ja pitkällä, 175-senttisellä vaaleanruskeatukkaisella Mirja Paavilaisella oli kadotessaan yllään farkut, puolikengät ja tummansininen samettitakki. Seuraavana yönä satoi lunta.

Mirja Helena Paavilainen julistettiin kuolleeksi 1. tammikuuta 1987.

https://aamuset.fi/artikkeli/6340205

[Firefox69]

Tässä aiemmassa lehtijutussa olleita kuvia.

[Annabelle]

Kiitoksia yksityisviestimatskusta aiheeseen liittyen. En pysty vielä vastaamaan yksityisviestillä, koska viestiboksi on täynnä ja täytyis ensin perata boksia, että saa sinne tilaa. Kaikki tieto tapaukseen liittyen kiinnostaa ja mun puolestani saa laittaa tännekin.

Paavilainen, Liinaharja ja Ristikankare. Turun lähistöllä kadonneita tyttöjä joita kaikkia yhdistää bussipysäkki.

Lisäksi on Jonna Jokiranta, joka katosi 4200 metrin päässä paikasta, mistä Paavilainen katosi. Aikaa on toki välillä runsaasti, sillä Jokiranta katosi joulukuussa 2009, mutta olen koko ajan epäillyt Jonnan tapauksesta 40-luvulla syntynyttä mieshenkilöä, joka asui Jonnan naapurissa. Kyseinen A.A. on matkustellut Filippiineille ja Meksikoon seksimatkoille, joiden aikana hän on käyttänyt alaikäisten prostituoitujen palveluita. Hän on käyttänyt muutenkin maksullisia ja hän on aloittanut prostituoitujen käytön jo viisitoistavuotiaana.
Jokirannan luuthan löytyivät metsiköstä jostain Turun kehätien ja Vahdontien läheisyydestä syksyllä 2012.

Jos nämä Dazun tiedot pitävät paikkansa, niin on kyllä aivan uskomatonta, että Suomessa poliisi ei näköjään osaa tutkia katoamisia sarjarikostyyppisinä ollenkaan. Ihmisiä katoaa aivan samoilta nurkilta vuosikymmeniä putkeen mutta poliisi ei tutki mahdollisuutta, että näiden tekijöinä olisi sama henkilö. Vai tutkiiko.

Mika Moring on nyt valottanut monille pitkän linjan kotisalapoliiseille, miten vakavaa sarjarikollisuus on. Aiemmin kuuli usein sanottavan, että Suomessa ei kuulemma sarjamurhaajia ole. Miksi ei muka olisi. Sarjamurhaajia löytyy, jos niitä osataan etsiä.

[dazu]

Kun tätä hommaa nyt mietin, niin eipä se Mirja tainnut sittenkään Turkuun liftata, koska oli valmistautunut lähinnä ulkoiluun lähialueilla. Lähtenyt kävelemään jollekin kaverilleen?
Tuo ruumiin kateisiin jääminen on myös sellainen seikka, että pistää mietityttämään, että tunsiko tekijä Mirjan... Ainakin tekijä tunsi tuon seudun. Tuskin asui itse yli 20km päässä Mirjan kotoa.
Samoin luulisin, että tekijä olis yli 25-vuotias, koska vastaavissa keisseissä nuorempi tekijä ei ole piilottanut ruumista. Luulisin, että tekijä myös eli järjestäytynyttä elämää, eli ei ollut mikään mielisairaalatapaus, eikä päihteiden rappiokäyttäjä. Tekijä on ollut työelämässä ja melko varmasti myös parisuhteessa.
Sellainenkin tuli mieleen, että oliko tekijän kohde juuri Mirja, eikä kuka tahansa nuori nainen. Jos tekijä asui lähellä, olisi hänellä saattanut olla ollut fantasioita juuri Mirjaan liittyen, tai että Mirja olisi sopinut hänen fantasioihinsa ja hän olisi valinnut Mirjan niiden toteuttamisen kohteeksi.

Edelleenkin mietin myös sitä, että menikö Mirja tekijän taloon sisään? Olisiko Mirja voinut tosiaan mennä jonkun kaverinsa luokse ja siellä olisi ollut esimerkiksi perheen isä yksin kotona... Vai kohtasiko hän tutun tekijän sattumalta...

[Smirre]

Mitenkäpä kotiväki olisi voinut tietää, oliko Mirja lähtiessään laittautunut, jos eivät olleet häntä enää nähneet? Hyvin on voinut ehostella kaikessa rauhassa ja odotella sopivaa hetkeä vaivihkaa poistumiselle. Ikkunasta tuskin on lähtenyt, kun sen aukiolo olisi huomattu jossain vaiheessa, -varsinkin talviaikana. Ja ulkoa sitä ei saa suljettua täysin.
Pikkukengät eivät olleet vain miesten pukukengät. Niitä oli paksupohjaisina ja nahkaisina naistenkenkinäkin, joten niillä tarkeni talvellakin paremmin kuin nykyajan ohutpohjaisilla lipsukkailla. Kestävät, eli hyvä hankinta, vaikkeivat ihan halpoja olleet. Mutta mihinkään metsäkävelylle niillä tuskin kukaan tuohon vuodenaikaan olisi lähtenyt.
Onkohan heidän kotonaan ollut puhelin? Vieraiden kanssa jutustelleet vanhemmat eivät ehkä olisi edes huomanneet, jos Mirja olisi pirauttanut jollekin vaivihkaa. Ja ihan sovittu tapaaminenkin on voinut olla. Tuon ajan vanhemmat kertoivat useinkin suorin sanoin, jos joku tuttavuus ei miellyttänyt, ja Mirja on saattanut sanoa ennenkin käyneensä vain kävelyllä. Tapailu ei tietenkään tarkoita että kyseessä olisi seksisuhde. Mutta aikuisen ( aikuistuvan) henkilön kohdallakin seksikin saattaa liittyä osana suhteeseen. Se ei tee "kunnon tytöstä" huonoa. Vaikka vielä 70-luvullakin sitä asennetta paljon oli... Ja sitä, että ei meidän tyttö ole "sellainen".

[käymässä]

Vuonna 2013 kävelin Ruskon hiekkakuoppien läheisyydessä metsässä ja siellä näin kaksi vanhaa kävelykenkää. Toisen ajattelin naisen kävelykengäksi ja toisen mahdollisesti miehen. Itseä lähinnä ihmetytti, että miten sellaiset kengät ovat päätyneet metsään.

Törmäsin täällä murhainfossa Mirja Paavilaisen katoamiseen (silloin asiasta ei ollut niin paljoa tietoa tai tuntomerkkejä saatavilla, kuin nyt). Kerroin löydöstäni poliisille (9/2013)ja he kävivätkin kenkien löytöpaikalla, mutta asian tutkinta ei jatkunut, koska kenkiä ei pystynyt liittämään katoamiseen. En tiedä onko sukulaisilta esim kysytty, että voisiko kenkä kuulua Mirjalle.

Nyt huomasin täällä paljon uutta tietoa verrattuna 2013 tilanteeseen, siksi ajattelin laittaa nämä kuvat tänne.

Sattumaa tai ei, niin kenkien löytöpaikka on lähellä Mirja Paavilaisen kotia. Kenkien löytöpaikka ympyröity kartalla. Ja voisin hyvin kuvitella että tuntomerkkeinä annettu ruskea puolikenkä, voisi hyvinkin olla juuri kuvan kaltainen kenkä.

[Varjokuja]

Kiinnostava tuo kenkälöytö. Poliisi ei siis silloin(kaan) ilmeisesti tiennyt Paavilaisen katoamisesta? Ainakin vaikea tutkia ja yhdistää, jollei ole jäljellä mitään dokumenttia.

Olen tuolla päin itsekin käynyt, ja voisin hyvin kuvitella Paavilaisen lähteneen sunnuntaikävelylle tuohon suuntaan. Tuollaisia kenkätunkioita löytyy kuitenkin metsistä monia, usein tulee sienestäessä vastaan. Ei ollut kunnollista jätehuoltoa vielä 1970-luvullakaan, joten jengi kippasi käyttämättömät kalossit metsiin. Se toki on tuossa ihmeellistä, miksei siellä ole mitään muuta hylättyä.

Toivottavasti joku Paavilaisen tuntenut tunnistaa, voisiko olla kyse Mirjan kengästä. Jos ja kun hän oli aika pitkä, voisi kengän kokokin ehkä olla suurempi.

Lähellä kenkien merkittyä löytöpaikkaa kulkee kävelyyn sopiva hiekkatie, joka on todennäköisesti ollut siinä jo 1970-luvulla (Harjutie). Lähellä on myös lentopataljoonan bunkkerit. Olivat kengät Paavilaisen tai ei, tuo suunta voisi hyvin olla kävelylle mahdollinen. Ehkä nuoriso kävi bunkkereilla silloinkin? Onko Paavilainen törmännyt siellä johonkin tuttuun, tai jollain on ollut auto parkissa?

[käymässä]

Poliisi ei ollut silloin tietoinen tästä katoamisesta ja pyysivät linkin tähän keskusteluun, jotta olisi syy lähteä kenkien löytöpaikalle, mutta olivat kyllä kiinnostuneita ja laittoivat viestiä käynnin jälkeen. Ja silloin ei tosiaan ollut edes vaatetukseen liittyviä tuntomerkkejä. Ehkä jos olisi ollut, niin olisivat saattaneet etsiä sukulaisia ja kysyä heiltä. Ehkä. Toki outoa se, että kengät olivat siis eriparia - toinen mahdollisesti miehen ja toinen naisen, eikä muuta vaatetusta tms siinä lähellä.

[noitaväinö]

Luin vasta tänään Aamusissa olleen jutun Mirjasta ja tämä herätti uudelleen mielenkiintoni tapaukseen, arvasin että täältä löytäisin lisäinfoa. Kiitos etenkin vanhoista lehtileikkeistä.

Äitini on ruskolainen, Mirjan ikäluokkaa ja muiden silloisten nuorten/parikymppisten ruskolaisten puheissa uskomus on että Mirja lähti liftaamaan ja jäi sille tielleen. Liftaaminen oli tosiaan normaalia siihen aikaan, äitinikin sitä harrasti kavereidensa kanssa. Bussi ei tuohon aikaan sunnuntaisin olisi enää kulkenut.
Ehkä tämä tapaus oli juuri se, joka aikanaan herätti minussa kipinän katoamistapauksiin, sillä kuulin tästä teini-iässä alun perin kaverini äidiltä. Olen miettinyt tapausta aika-ajoin siitä asti.

Äitini oli myös aikoinaan töissä Viherkosken kaupassa, joskin oli v. -76 kotiäitinä. Kauppias oli monelle ruskolaiselle nuorelle myös vuosikymmeniä myöhemmin tuttu pikkukioskin pitäjänä, harmi että hänkin kasvaa jo horsmaa, olisi ollut mielenkiintoista kysellä mitä muistaa tapauksesta.

Vanhempani ovat kertoneet, ettei isä koskaan toipunut kunnolla Mirjan katoamisesta ja kaiken kaikkiaan perhe oli epäonninen, sillä ilmeisesti Mirjan veljelläkin on ollut paljon ongelmia elämässään.

Itse uskon Mirjan joko tavanneen jonkun puolitutun/tutun ja nousseen tämän auton kyytiin tai liftanneen tuntemattoman kyytiin. Tästä tapauksesta on harmillisen vähän mitään missään, enkä tiedä miten hyvin poliisi tätä tutki aikoinaan. Olisi hienoa jos tästä tulisi enemmänkin juttuja lehtiin, niin kuin sanotaan niin joku varmasti tietää jotain.

[finnbar87]

Jos nämä Dazun tiedot pitävät paikkansa, niin on kyllä aivan uskomatonta, että Suomessa poliisi ei näköjään osaa tutkia katoamisia sarjarikostyyppisinä ollenkaan. Ihmisiä katoaa aivan samoilta nurkilta vuosikymmeniä putkeen mutta poliisi ei tutki mahdollisuutta, että näiden tekijöinä olisi sama henkilö. Vai tutkiiko.

Mika Moring on nyt valottanut monille pitkän linjan kotisalapoliiseille, miten vakavaa sarjarikollisuus on. Aiemmin kuuli usein sanottavan, että Suomessa ei kuulemma sarjamurhaajia ole. Miksi ei muka olisi. Sarjamurhaajia löytyy, jos niitä osataan etsiä.

Profilointi ja rikosten sarjoittaminen alkoi tuolloin 1970-luvulla vasta Yhdysvalloissa saada jalansijaa ja sitä ei ruvennut tapahtumaan Suomessa kuin vasta 90-luvun puolella. Pohjanmaan Pia-surmissa muistini mukaan oli ensimmäisiä kertoja käytössä ainakin tuo profilointi. Joka tapauksessa, totta on että sarjoittamiseen on herätty vasta hyvinkin myöhään. Etenkin täällä. Sarjarikollisiahan on nyt viime vuosina paljastunut suhteellisen paljonkin jopa Suomessa, eikä voi väittää ettei sellaisia olisi ollut myöskin ennen kuin poliisi tajusi sellaisen olevan mahdollista, mutta loppujen lopuksi täällä Suomessa volyymit on niin pieniä niin sarjarikollisen harmaaseen massaan katoaminen on kyllä hankalampaa kuin isompien kansojen ollessa kyseessä.

[offtopic]Joku tuolla avaussivulla taisi nostaa vähän Ristikankaretta esiin ja tuota mahdollista nuorten hakemista töihin "kotoa asti". Ei liity millään lailla oletettavasti tähän tapaukseen tai edes Ristikankareeseen tuommonen entisaikaan ilmeisen yleinenkin, sittemmin kadonnut tapa, mutta heti tuli tuosta tavasta mieleen Albert Fish.[/offtopic]