Korpisoturi kirjoitti: Su Elo 04, 2024 2:27 pm
Maiju kirjoitti: Su Elo 04, 2024 1:54 pm
Mikäli tuomio tulee taposta en näe mitään syytä sille etteikö syyttäjä valittaisi hoviin. Siitäkin huolimatta, että ratkaisu olisi linjassa Suomen lepsun rangaistusoikeuskäytännön kanssa olisi se ihmisten oikeustajun vastainen ja myös Istanbulin sopimuksen räikeä loukkaus ottaen huomioon, että kyseessä on lähisuhteessa tapahtunut hengenriisto ja ehdottomasti voidaan pitää tekijää koulutuksensa puolesta poikkeuksellisella tavalla kykenevänä ymmärtämään toimintansa seuraukset.
Tutkitusti rikosten tuomioiden ankaruus ei estä rikoksia kovinkaan tehokkaasti. Jokaisella on toki oikeus mielipiteeseen, mutta en ihan ymmärrä kostamismentaliteettia perusteena. Tavoitteena pitäisi mielestäni olla myös tekijän kuntouttaminen takaisin yhteiskuntaan. Se ei estä sitä, että tuomiolla myös rangaistaan.
Veikkaan, että syyttäjä vie asian hoviin, jos arvioi pystyvänsä täydentämään todistelua/näyttöä. En usko, että nykyistä näyttöä suunnitelmallisuudesta ja motiivista arvioitaisiin hovissa toisin.
Tietyt ihmisryhmät toistavat rangaistusten toimimattomuutta. He tyypillisesti puolustavat niinikään rikollisten oikeussuojaa uhrien kokemusten kustannuksella. Tutustun mielelläni tutkimuksiin, joihin viittaatte.
Tuoreita vertailukohtia löytyy esimerkiksi Pohjoismaista:
Yli sadan toimenpiteen turvin Tanska on saanut rikollisuutta suitsittua samaan aikaan kun suunta Ruotsissa ja Suomessa on päinvastainen. Pääministeri on todennut, että totta kai kovemmat rangaistukset toimivat: tilanne kaduilla rauhoittuu väistämättä sitä mukaan kuin pahimpia tekijöitä saadaan pois istumaan pitkiä rangaistuksia.
Norjassa puolestaan liikkenekäytös verrattuna Suomeen on monin tavoin siistimpää. Punaisia päin ei ajeta eikä kaahailla ylinopeuksia eikä ainakaan humalassa. Jo nuoret oppivat, että kortti lähtee helposti viideksi vuodeksi ja reilusta ylinopeudesta voi joutua vankilaan. Vaikka näyttämisen halua olisikin, suurin osa tajuaa alitajuisesti, ettei kannata isotella liikenteessä. Voi päätyä kortittomaksi vankilaan. Suomessa saa lukea kuolemaan johtaneista, erityisesti nuorten kolareista tuon tuosta. Norjasta ne puuttuvat täysin.
Mitä sitten lähisuhdeväkivaltaan tulee käyttävät tekijät jo valmiiksi keinoja, joista ei jää kiinni. Jos systeemi tunnistaisi ja rankaisisi henkisestä, sosiaalisesta, taloudellisesta ja seksuaalisesta väkivallasta lähisuhteissa pahemmin ja suojelisi uhreja tekijöitä enemmän ehkäisisi se takuulla rikollisuutta. Yhtäältä tekijältä jäisi pois yksi kiristyskeino "ei sua kukaan usko" ja toisaalta jokainen potentiaalinen uhri tunnistaisi myös itse väkivallan paremmin jo alussa eikä syyllistäisi itseään ja uskaltaisi hakea apua.
Toisaalta vakavasti narsistisiin ja psykopaatteihin lainsäädännön keinoin ei juuri voi puuttua, koska he ovat sääntöjen yläpuolella. Jos he lisäksi ovat väkivaltaisia, ei heidän paikkansa olekaan yhteiskunnassa satuttamassa. Hyssyttelyllä he eivät parane, vaan päinvastoin vallantunne vain kasvaa tiedosta ja kokemuksesta, että he onnistuvat pyörittämään järjestelmää mielensä mukaan.
Lisäksi usein täysin sivuutettu kepeän rangaistuskäytännön vaikutus on uhreihin, heidän läheisiinsä ja lapsiin ja nuoriin. Kun yhteiskunta toimii jatkuvasti oikeustajun vastaisesti rapaantuu edellä mainittujen luottamus ja oma moraalikin jalostuu joustavampaan suuntaan. Ei ole kaukaa haettua, että nimenomaan pettyneiden ihmisten mielissä herää kostomentaliteettia ja se jos jokin lisää turvattomuutta ja on kehityksenä huono.
