Kulkijat ja reitit helluntaina 1960 Bodomilla.

[LexVeritas]

Mäet ovat siis kertoneet olleensa murhien aikoihin autoretkellä Poikkipuoliaisen järvellä. Sinne he ovat lähteneet ajamaan vasta uhrien lähdettyä Bodomille. Mäet ovat kertoneet myös luulleensa nähneensä Björklundin ajettuaan kioskin (ehkä Kahvituvan) ohi. Tästä voitaisiin kai päätellä, että Mäet ovat lähteneet ajamaan pian uhrien perään. Toisaalta Mäet ovat kieltäneet poliisikuulusteluissa tienneensä, minne uhrien retki suuntautui, vaikkakin Anjan retkelleen pääsemisestä oli Mäillä vähintäänkin neuvoteltu pitkään. Vanhemmilta lienee siinä yhteydessä kuitenkin unohtunut tiedustella, minne lapsi oli aikeissa lähteä. Se, saiko Anja vanhemmiltaan luvan lähteä jonnekin, on myös hieman epäselvä asia.

[LexVeritas]

Lisäksi oli keskimmäisen niemen kärjessä ollut kaksi 12-14 vuotiasta poikaa ja eräs ehkä 20-vuotias nuorukainen ongella (todennäköisesti Ole Ahlroos, Krister Ekroos ja Seppo Vuolio, jotka olivat myös nähneet teltan pystyttämisen).

---

(Markku) Helokangas ja Kurt Hilden olivat nähneet maantiellä pyörää taluttavan miehen, joka oli jättänyt pyöränsä peltotien risteykseen ja lähtenyt kävellen rantaan päin. Mies oli ollut keskikokoinen, lähempänä viittäkymmentä ikävuotta ja puettuna mahdollisesti ruskeaan ja kuluneeseen nahkapuseroon ja mukana kantokassi.

[LexVeritas]

...Espoon Laaksolahdesta maanantaina kuulusteluja varten pidätetty kirvesmies Y.R. päästettiin vapaaksi keskiviikkona. Kuulusteluissa hän myönsi halunneensa kiusata ja harhauttaa toimenpiteillään poliisia. Kuulusteluissa selvisi myös löydetyn ihmisvereen tahrautuneen puukon tarina. Viime perjantai-iltana löydettiin Bodominkylässä tienohesta puukko, jonka terässä todettiin olevan ihmisen verta. Tutkimuksissa puukon todettiin kuuluvan Laaksolahdessa Vantaantien varrella asuvalle 24-vuotiaalle kirvesmies Y.R:lle. R. kertoi kuulusteluissa lähteneensä 4.6. klo 24 aikaan erään tuntemattoman miehen kanssa metsään kävelemään viinaa mukanaan ja tulleensa takaisin kotiin seuraavana aamuna klo 8 aikoihin. Puukon hän myönsi omakseen. Kuulusteluja jatkettaessa R. muutti useaan kertaan kertomustaan. Hän selitti olleensa 4-5.6. välisen ajan kotonaan, minkä hänen vanhempansa ovat vahvistaneet. Puukonkahvaan R. kertoi kaivertaneensa nimikirjaimensa sekä kirjoittaneen siihen nimensä. Nämä merkinnät puukossa todettiinkin. Edelleen R. selitti tahrineensa puukonterän sormenpäähänsä neulalla pistämästään reiästä tulleella verellä. Puukon R. vei sitten mainittuun paikkaan tarkoituksenaan harhauttaa ja kiusata poliiseja. R. on ollut hoidettavana mielisairaalassa useita kertoja.

(Uusi Aura.16.06.1960)

[LexVeritas]

Mäet ovat kertoneet olleensa murhien aikoihin autoretkellä Poikkipuoliaisen järvellä. Sinne he ovat lähteneet ajamaan vasta uhrien lähdettyä Bodomille. Eino Mäki on kertonut, että hän katseli nuorten lähtöä vintin ikkunasta ja tunsi halua huutaa heille:

"Pitäkääpä Jumala mielessä!"

Mäet ovat kertoneet myös luulleensa nähneensä Björklundin ajettuaan "kioskin ohi". Tästä voitaisiin kai päätellä, että Mäet ovat lähteneet ajamaan pian uhrien perään.
Toisaalta Mäet ovat kieltäneet poliisikuulusteluissa tienneensä, minne uhrien retki suuntautui, vaikkakin Anjan retkelleen pääsemisestä oli Mäillä vähintäänkin neuvoteltu pitkään.

Mäen perheen Eino-isä oli alun perin vastaan koko telttaretkeä.

– Tuulikki sanoi äidille, että puhu nyt isälle järkeä, eivät he mitään pahaa mene sinne tekemään ja olisi kiva mennä sinne retkelle. Eihän äiti olisi laskenut Tuulikkia menemään, jos olisi tiennyt, että tällaista tapahtuu. Mutta sitähän luottaa ihmisiin, Maija Keihäs sanoo.

Kolmoismurhan paljastuttua:

- Ei tunnelma kotona ollut paha. Äiti jotenkin hyväksyi sen asian, kun ei muuta enää voinut.

Elsa Mäki kuoli kuitenkin "suruun" 51-vuotiaana vain muutaman kuukauden kuluttua Bodomin kolmoismurhasta.

(Ilta-Sanomat 10.5.2020)

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006500884.html


Vanhemmilta lienee unohtunut kysyä, minne lapsi oli aikeissa lähteä. Se, saiko Anja vanhemmiltaan luvan lähteä jonnekin, on myös hieman epäselvä asia. Anjan on väitetty kertoneen sentään veljelleen retken määränpään.

Poliisin tutkintayhteenvedossa "Bodomin mysteeriossa" vuodelta 1960 seisoo tosin, että:

Surmattujen omaisten kuulustelu ei tuonut mitään asiaa valaisevaa eivätkä he olleet tietoisia siitä, minne heidän lastensa retki suuntautui.

Ilmeisestikään mm. veljiltä ei ole siis kysytty.

[LexVeritas]

Armas Mäki kuitenkin kertoo (HS 7.6.1960):

"Olimme päivällä autoajelulla samalla seudulla kuin missä tiesimme tyttöjen retkeilevän. Isä oli silloin näkevinään Irmelin kioskilla.
Illalla sitten äiti sattumalta kuunteli iltauutiset ja kuuli Bodominjärven kaameasta löydöstä. Mutta eihän hän osannut asioita yhdistää, koska olimme Irmelin muka päivällä nähneet... Sanoma tuli hetken kuluttua yllätyksenä. Kävimme tänään siellä järvellä kun haimme tytön vaatteet."



Kuten huomataan, niin ainakin Armas Mäki tiesi, minne Anja Tuulikin ja kumppaneiden retki suuntautui. Kerrotun perusteella vaikuttaisi perin kummalliselta, ellei myös Eino Mäki olisi (vastoin kuulustelussa väittämäänsä) tiennyt.
Armashan puhuu myös monikossa:"tiesimme".



Elsa Mäki vasemmalla, Jukka Takala vaaleassa pikkutakissa, Eino Mäki savuke kädessään ja Armas Mäki hiuskuontaloineen murhapaikalla murhien paljastumista seuraavana päivänä 6.6.1960.

[Korpisoturi]

Vahvistusharha on perkeleenmoinen tauti. Ei turhaan Hassu-Jaana ole sitä projisoiden toitottanut. Hänhän taitaa olla taulukoinut itsensä uuvuksiin asti.

On mahdollista, että Mäet ovat horisseet omiaan, mutta on myös mahdollista, että toimittaja on kirjoitellut omiaan. Tosin Hesarin ollessa kyseessä todennäköisyys lienee pienehkö. Todennäköisin vaihtoehto lienee, että tutkimusyhteenvedossa on virheellinen tieto.

[Kuolemannaakka]

Hmmm... eli Mäen vanhemmat eivät olisi halunneet päästää häntä retkelle, ja isä varsinkin halusi että pitävät Jumalan mielessä, ja sitten lähtivät "sattumalta" autoajelulle sinne samalle seudulle ja isä oli näkevinään seurueeseen kuuluneen kioskilla. Ja kuulusteluissa kertoivat, etteivät tienneet minne lapsensa oli retkeilemään lähtenyt?

Kyllä tuossa pientä motiivintynkää ja miettimisen aihetta ainakin on. Kaipa Einolla on alibi yölle? Meinaan ettei mennytkin pusikosta vaklaamaan, että telttaretkellä pysyy kanssa se jumala mielessä ja jos ei pysynyt, niin meni kuppi nurin? Melko hullu teko tosin...ei luulisi, että pystyisi sen jälkeen niin hyvin näyttelemään. Vaimokin sitten kuoli melkein heti...

[veikkonen]

Mäet ovat kertoneet olleensa murhien aikoihin autoretkellä Poikkipuoliaisen järvellä. Sinne he ovat lähteneet ajamaan vasta uhrien lähdettyä Bodomille. Eino Mäki on kertonut, että hän katseli nuorten lähtöä vintin ikkunasta ja tunsi halua huutaa heille:

"Pitäkääpä Jumala mielessä!"

Jännä, että myös Irmelin äidin kerrotaan (HS:n mukaan) kehoittaneen pitämään Jumala mielessä.

HS 7.6.1960 Bertta Takala (Irmelin äiti):

"Tämä oli oikeastaan Irmelin ensimmäinen kesä, kertoi rva Takala. Tähän saakka hän oli oleillut kotona ja hoidellut kahta nuorempaa veljeänsä, Hannua ja Juhania. Tiistaina hänen piti mennä ensimmäiseen "oikeaan" työpaikkaansa. Kauppa-apulaiseksi.

Ja tämä oli myös hänen ensimmäinen retkensä. Siitä oli kauan puhuttu ja luvan hän oli saanut. Yhdessä lauantaina laittelimme eväitä ja varusteita. Iltapäivällä pojat tulivat tyttöjä meiltä noutamaan ja tuossa ovella vilkuttelin läksiäisiksi: Pitäkää Jumala mielessänne... Miten muistinkin vielä niin sanoa!"

[veikkonen]

Menee ohi langan aiheen, mutta tässä vielä Aake Jermon Murha ei vanhene koskaan kirjasta poimittua:

- Minä sanoin jyrkästi ei tytön alkaessa pyydellä lupaa, kertoi Anja Tuulikin isä heti hirvittävän tapauksen paljastuttua. - En sen vuoksi, ettenkö olisi Tuulikkiin luottanut. Hän oli hyvä ja kiltti tyttö eikä olisi kenen kanssa tahansa sellaiselle retkelle lähtenyt. Ei pojissakaan moitteen sijaa ollut sen perusteella, mitä heistä tiesin. Tuntui vain mahdottomalta päästää tyttöä yöksi outoon paikkaan, kun kaikenlaista hirveää oli tapahtunut.

- Tuulikki kärtti kuitenkin itsepintaisesti lupaa, joka hänelle annettiin vasta viime hetkessä heidän lähtöpäivänään. Pitihän se antaa, kun hänellä ei sen jälkeen koko kesänä olisi paljon vapaa-aikaa ollutkaan. Ja lähtihän hänen paras ystävänsä Irmeli mukaan.

Yhtä vastahakoisesti myöntyivät hankkeeseen Irmelin äiti ja isäpuoli, jotka asuivat vain parinsadan metrin päässä Mäen talosta.

- En sentään raatsinut kieltää ihan loppuun saakka, äiti kertoi.

[LexVeritas]

^ Mäelle uimapuvun retkelle lainannut Kaija Marjatta Ryynänen kertoi muistaakseni, että Anja Tuulikki oli päättänyt lähteä retkelle, vaikka ei lupaa vanhemmiltaan saisikaan. Kertomansa mukaan Anja olisi saanut luvan vain sillä nimenomaisella ehdolla, että Seppo tulee hakemaan hänet kotoa. Näin ei käsittääkseni kuitenkaan tapahtunut, vaan Boisman ja Gustafsson hakivat tytöt Björklundin pihasta. Ilmeisesti juuri tätä tapahtumaa Eino Mäki seurasi vintin ikkunasta ja koki kertomansa mukaan halua huutaa nuorten perään Jumalan mielessä pitämiseen kehottavan ohjeistuksensa.

[LexVeritas]

Armas Mäki kuitenkin kertoo (HS 7.6.1960):

"Olimme päivällä autoajelulla samalla seudulla kuin missä tiesimme tyttöjen retkeilevän. Isä oli silloin näkevinään Irmelin kioskilla.
Illalla sitten äiti sattumalta kuunteli iltauutiset ja kuuli Bodominjärven kaameasta löydöstä. Mutta eihän hän osannut asioita yhdistää, koska olimme Irmelin muka päivällä nähneet... Sanoma tuli hetken kuluttua yllätyksenä. Kävimme tänään siellä järvellä kun haimme tytön vaatteet."



Kuten huomataan, niin ainakin Armas Mäki tiesi, minne Anja Tuulikin ja kumppaneiden retki suuntautui. Kerrotun perusteella vaikuttaisi perin kummalliselta, ellei myös Eino Mäki olisi (vastoin kuulustelussa väittämäänsä) tiennyt.
Armashan puhuu myös monikossa:"tiesimme".

Armas antaa siis ymmärtää, että he olisivat olleet autoretkellään samana päivänä, kun murhat paljastuivat eli sunnuntaina 5.6.1960.

Eino Mäki taasen kertoilee samaan aikaan toisaalla (Uusi Suomi -lehdessä 07-06-1960), että:

"Olisimme lauantai-iltana (4.6.1960) voineet käydä vaikka katsomassa nuoria, itse näet olimme menossa Poikkjärvelle retkelle. Olisimmepa käyneet hakemassa heidätkin."

Tässäkin asiassa he mielestäni puhuvat ristiin.

Ajelivatko he murhapaikan lähettyvillä lauantaina vai sunnuntaina?